Jatkan näennäisen yksinäistä elämää. Minulla on paljon pilkkaajia, vihamiehiäkin. Ja pari kaveria. Siinä kaikki. Sielu on levoton, ei rauhoitu enää koskaan...vai eikö? Haluisin niin puhua asioita selviksi ja halata sovinnon merkiksi. Sitten olen vapaa lähtemään tästä pettymysten maailmasta.
Kukaan ei kaipaa
yksin.
16111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lähtemään yhtään mistään ,sovinnon jälkeen on loistava tulevaisuus ,itsellesi sekä lähimmäisellesi
vanhemmat,sisarukset?
ei ne merkitse tässä iässä
älä sano noin, voi tulla sellainenkin ikä, kun heitä ei enää ole
olevani erittäin yksin!Ei ole vanhempia,ei sisaruksia,ei omia lapsia,pari ystävää,jotka parisuhteessa tahollaan,minulla ei ole edes sitä parisuhdetta.....eli todella YKSIN OLEN!:(...onko järkee,käy usein mielessä:((((
voisin sanoa että et ole yksin ,tuo vauva kuume taitaa olla se suurin pointi tällä hetkellä joka tuo joitakin noista tuntemuksista päällimmäiseksi ,mulla on sellaisia kokemuksia et jos saat miesystäväsi erottelemaan taloudelliset asiat syntyvän lapsen tieltä, niin tulevaisuus on ruusuinen.mies oppii pitämään jälkikasvusta , ja parhaimmassa tapauksessa jakaa omia harrastuksiaan lapsen kanssa ,talous on turvattu tässä maassa joka tapauksessa
vinkki niille naisille,jotka ovat vielä lapsentekoiässä:)))
ei nyt aivan osunut, en elä homosuhteessa ja toisekseen synnytys olisi pakko tehdä sektiona, sen verran ahdas tuo tötterö.
sektio ei ole vaarallinen Suomessa ,toi homojuttu nyt ei natsaa :D
et jos asiat menee hyvin ja saa tämän miespuolisen henkilön hyväksymään lapsen syntymän ei kannata odottaa liian pitkään alle 35 on miehelle sopiva ikä ,otetaan huomioon että lapsesta on vastuu seuraavat 20 vuotta ,vähintään .Jos mies miettii niin vaarana on että sitä jälkikasvua on turha odottaa .eläkeiässä on ihan turha miettiä mitä jäi tekemättä ,jos on vähänkään aivoissa enää mitään elämää.Ja toisaalta lapsen kasvattaminenkaan ei ole aina mitään ruusuilla tanssimista joskus tulee takapakkia. Joskus niistä saa olla ylpeitä ,mutta keskiarvoisesti se on todella rikasta aikaa.Ura ja sen kehittyminen on aina lapsenteon ajankohdan a ja o sanoisin että uraa voi tehdä mutta lapsen kasvattaminen korvaa kaiken mielikuvan urakehityksen jatkosta ,koskaan ei voi tietää milloin joutuu lomautetuksi ,tai yritys kaatuu
Niin, eli mihin siis päädyimme. Hankimmeko miehen, joka pitää meidät taloudellisesti turvattuina. Ei tarvite olla yksin. Toiseksi voisimme hankkia lapsen, jotta emme olisi yksin.
Urakehitys jää toiseksi lapsen synnyttyä. Urakehitys on hienoa asia, mutta koskaan ei tiedä , joutuuuko lomautetuksi vai meneekö yritys konkurssiin.
Lapsi ainakin jää useimmiten naiselle. Miten käy miehen, lähteekö tämä lätkimään.
Yritystä ja työpaikkaa ei ole. On vain lapsi ja äiti ja mies josssain muualla maksuvaikeuksiensa kanssA.
Korttitalo hajoaa jokatapauksessa.
Tässä oli yhteenveto kahden viimeisen viestin kirjoittajan tekstistä.
Eihän tästä mitään ymmärrä. Vai ymmärrättekö te toisin koko viestiketjun sisällön ja päädyttekö toiseen tulokseen?
Sitä saa mitä tilaa!
kerro vaan lisää
pari kaveria, aloita siitä. Et ole yksin. Yksinäisyydessä ei ole mitään pahaa, ellei koko ajan pyri siitä pois. Opi nauttimaan hetkistäsi yksin. Minulla ei ole tarpeeksi yksinäisyyttä, eikä tilaa yksinäisyydelle. Joudun varastamaan sitä lähes joka päivä hiukan, jaksaakseni vaativassa työssä ja ajoittain kuormittavassa omassa elämässä. Siitä tunsin ennen syyllisyyttä, nyttiedän tarvitsevani sitä eikä se ole väärin.
Tarvitset mahdollisuuden antaa sielusi rauhoittua, hengittää syvää luottamusta elämässä kääntyvän lehteen. Mene yksin ihmisten keskelle, mene vaikka kylpylään nauttimaan vedestä, hymyile jos vieressä hymyillään, ole vaan. Anna mahdollisuus.
rohkaisen nyt sinua. Itselläni oli pari vuotta sitten sama tilanne ja jonkin aikaa sen jälkeen. Tulin kuorestani, mukana rakkaus mieheen.. uskalsin olla oma itseni. Nyt saan päivittäin uusia tuttavuuksia. Olen nyt tämän maagisen reilun puolen vuoden aikana saanut neljä uutta todella hyvää ystävää. Ja suhteet sukulaisiinkin on jo pikkasen paremmat. Usko itseesi, rakasta itseäsi. Tie on pitkä, mutta loppuelämä on mahtava, uskoisin niin. Halaus. Toivottavasti joku päivä saat oikean sellaisen. :)
Yksin!!!
Et ole yksin. Rauhoitu. ;)