lappu, kuitin tausta, kirjekuoren kulma, sanomalehden nurkka. En kirjoita enää ikinä mitäään mitä joskus "mieleen juolahtaa". Olen vajaa, tunnevammainen paska, jonka on syytä pysyä loppuelämä yksin. Tahdon mutten tiedä miksi, miksi ikinä lähetin yhtään viestiä, miksi kirjoitin kirjeitä, miksi en voi vain olla ja elää. Vihaan tällä hetkellä muistikapasiteettiani, puuttuvaa älykkyyttäni. Mutta kaikista näistä kolmesta kerrasta, nyt ei vituta; naurattaa, hymyilyttää. Kaikki on mahdollista, jos vain tahtoo mutta vain omalle elämällesi, ei auta tahtoa toista rakastumaan, ihastumaan jne. Onneksi raha ei ole koskaan merkinnyt mulle mitään, sen mä tajusin just äsken, hetki sitten. Haluan vain Tietää miksi juuri hän, se kaikista. Teme, kunpa sä painaisit nyt mua... Ei muuta.
ja ps.IDiootti olen ja tulen olemaan ja tiedän sä et voi kyl siinä auttaa.
ja ps.IDiootti olen ja tulen olemaan ja tiedän sä et voi kyl siinä auttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eräs mies lähetteli minulle kirjeitä ja sanoi usein kirjoittavansa ,mitä mieleen juolahtaa.Ihania kirjeitä vuosien takaa,jotka minulta löytyi tuolta kätköistä.Olisipa mukava nähdä tuo jussi ,joka niitä minulle kirjoitteli.Olin itsekin ihastunut häneen silloin ja olisi mukava häntä vielä joskus nähdä:)
Onhan se kirjeitä kiva saada. Perintätoimiston kanssa hyvin intiimi yksipuolinen kirjeenvaihto, sai alkunsa yhdestä "Jussista". Olen ihastunut itseeni, mut en ymmärrä miksi joku toinen ihminen voi laukaista sen.. aivan sama, jos nyt olisi ase vois laukaista sen, en jaksais kävellä sammuttamaan keittiön valoa. Mun kätköissä ei ole kuin pari muistikuvaa ja heikkoa hajujälkeä. Kaikki menny fyysisesti ja nyt psyykkisestikin. Ei tarkoita että sekoaisin, tarkoitan sitä että on niin TYHJÄ olo ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. Jos vaik nukkuis pari tuntia niin jaksais opiskella avioliittoa huomenna. Ihan kuin silläkin tiedolla jotain tekis, muutakuin ehkä joskus työn puolesta. Hankin oranssin häämekon. Ajan itseni kaljuksi ja muutan luostariin.