......

*katsoo ulos ikkunasta* aurinko paistaa ihanasti ja sadepilvistä ei enää tietoakaan, vain aistimus siitä että äskettäin satoi.
Siis juu... Ettehän te voi sanoo oikeen mitään tähän, mutta hamuan kirjoittaa sen tähän...

Mun vanhemmat, kun jätän syömätä aamuruuan, syy siihen että jätän, on se että mä nukun aika pitkään, niin vanhempani heti siihen, kun huomaa että mä en syö, että mulle tulee vielä anemia tai musta tulee joku anorektikko... Joskus taas en syö koko päivänä mitään tai jos vain jätän iltapalan syömätä niin heti vanhemmat alkaa puhua tosta... Se on ikävää, ei yhtään huvita kuunnella tuollaista.
Kun sitten vanhemmat siihen, ku sanon että mitä tu, niin sitten ne vaa että "niihä se prinsessa Dianakin sano ja silti vaa tuli...ja monet muutki sanoo niin ja kohta on lääkäris..."

Ja vanhempani ovat hirveän tarkkoja syömisestäni *ei kestä/jaksa sitä*
He ovat saaneet jostain päähäsä että mä oon hirveän laiha, ehkä mä oon sitten, ehkä en. Mutta mä en sille mitään mahda jos ei oo nälkä tai tuntuu ettei jaksa syödä tai jtn...
Ehkä mä näytän laihalta (kun on "hento ruumiinrakenne tai jtn. emmä tiä!!) mutta kuitenkii...

Juu, onko muilla tällaset vanhemmat kuin mulla? Aina tarkkailemassa ja katsomassa ja vaahtimassa ja hääsäämässä? Niinku tulee sanomaan että "sä oot syöny liika vähä" ja muuta tollast? Se on ihan loputonta. Ja vaikka mä syönkin emmä vaan lihoo tän enempää...
Anteeksi, pakko oli kirjoittaa tämä jonnekin...

Aurinkoista kesänjatkoa teille kaikille