Vanhempani lähtee reissuun ahdistaa

Olen nuori miespuolinen henkilö ja minulla on jo hetken sellanen ongelma että kun vanhempani lähtevät johonkin reissulle minua alkaa ahdistamaan ihan älyttömästi koska pelkään että heille sattuu jossain jotain ja sekin että jos soitan heille ja he eivät heti vastaa puhelimeen minulle alkaa iskeä hirveä paniikkikohtaus.. Olen ainoa lapsikin niin en voi sisaruksilleni mitään puhua ja vanhemmilleni en kehtaa sanoa mitään ja tiedän että tälläinen pelko ahdistus on ihan turhaa mutta en vain voi sille mitään. Tänäänkin he lähtevät ulkomaille mutta palaavat jo tiistaina takaisin mutta alkanut jo ahdistamaan nyt jo ennenkö he ovat edes lähteneet. Mikä auttaisi tähän tämä ei ole ihan NORMAALIA!!! Pelottaa
9167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Olet läheisriippuvainen, selvästi.

Äänestä
  • Ilmeisesti sitten.. mitehän pääsis eroon tälläsestä liiallisesta turhasa huolesta. Tälläkin hetkellä he ovat lentokoneessa ja ahdistaa pirusti ja koko aika ajattelen/luulen että jotain pahaa sattuisi. Tämä ei ole mukavaa ei pysty elämään kunnolla kun koko ajan mielessä.

    Äänestä

Turvallisuutesi on liian riippuvainen vanhemmistasi- Sinun pitäisi irrottautua terveellisesti heistä ja saada itseluottamus ja oma itsenäinen elämäsi. Totta kai on oikein pitää huolta vanhemmista, mutta nuoren pitää päästä omaan itsenäisyyteen. Ei isä ja äiti ole sinun turvasi aikuisuudessa. Päin vastoin heidän voimansa heikkenevät ja he myös kuolevat totennäköisesti ennen sinua. Se on luonnonlaki. Sinun pitäisi saada muita läheisä ihmisiä vanhempinen lisäksi. Eivätkö vanhemmat ole tukeneet sinua itsenäsitymisessä?

Äänestä
  • ovathan he tukeneet ja muutin tuossa juuri omaan asuntoonikin ja se tässä kummallisinta onkin että kun he ovat suomessa no problem mutta heti kun he lähtevät ulkomaille minulle iskee tämä kauhea ahdistus ja paniikki. Isäni kyllä minun ollessa nuori taisi olla aika ylihuolehtivainen ja hän sen nyt myöhemmin on ymmärtänytkin mutta sanoi että sekin voi tulla hänen vanhempien kautta koska he olivat kuulemma ylihuolehtivaisia. En tiedä voiko johtua kauan aikaa tapahtuneesta tsunamista kun olimme thaimaassa ja nyt joku hirveä pelko ja huoli siitä että heille sattuisi jotain. Ja se tässä onkin kun olen ainoa lapsi ja oikeastaan muita läheisiä ei ole kun äite isä ja mummo. tietysti kaverit mutta eivät he ole perheenjäseniä. Niin hankala puhua kenellekkään ja alkaa tämä yksin olo ahdistaa ja kun en oikein osaa kavereidenikaan kanssa olla tällä hetkellä kunnolla kun pyörii vaan mielessä nuo porukkani tuolla ulkomailla huhhuh.

    Äänestä

  • QQQQQ kirjoitti:

    ovathan he tukeneet ja muutin tuossa juuri omaan asuntoonikin ja se tässä kummallisinta onkin että kun he ovat suomessa no problem mutta heti kun he lähtevät ulkomaille minulle iskee tämä kauhea ahdistus ja paniikki. Isäni kyllä minun ollessa nuori taisi olla aika ylihuolehtivainen ja hän sen nyt myöhemmin on ymmärtänytkin mutta sanoi että sekin voi tulla hänen vanhempien kautta koska he olivat kuulemma ylihuolehtivaisia. En tiedä voiko johtua kauan aikaa tapahtuneesta tsunamista kun olimme thaimaassa ja nyt joku hirveä pelko ja huoli siitä että heille sattuisi jotain. Ja se tässä onkin kun olen ainoa lapsi ja oikeastaan muita läheisiä ei ole kun äite isä ja mummo. tietysti kaverit mutta eivät he ole perheenjäseniä. Niin hankala puhua kenellekkään ja alkaa tämä yksin olo ahdistaa ja kun en oikein osaa kavereidenikaan kanssa olla tällä hetkellä kunnolla kun pyörii vaan mielessä nuo porukkani tuolla ulkomailla huhhuh.

    Ymmärsinkö oikein että olitte juuri silloin Thaimaassa kun tsunami tapahtui. Jos olitte, niin ei ole ihme että tuo pelko kummittelee vielä alitajunnassa. Ajattele vain järjellä, että noin ei toistamiseen tietenkään tapahdu ja tunne on vain heijastuma tuosta. Hyvä että ihminen oivaltaa syyn, mistä pelko on peräisin. silloin sen käsittely ja työstämien on helpompaa. Ei ole mikään häpeä puhua tuollaisesta. Se onkin rohkeutta ottaa härkää sarvista kiinni.

    Äänestä

  • tsemppiä vain kirjoitti:

    Ymmärsinkö oikein että olitte juuri silloin Thaimaassa kun tsunami tapahtui. Jos olitte, niin ei ole ihme että tuo pelko kummittelee vielä alitajunnassa. Ajattele vain järjellä, että noin ei toistamiseen tietenkään tapahdu ja tunne on vain heijastuma tuosta. Hyvä että ihminen oivaltaa syyn, mistä pelko on peräisin. silloin sen käsittely ja työstämien on helpompaa. Ei ole mikään häpeä puhua tuollaisesta. Se onkin rohkeutta ottaa härkää sarvista kiinni.

    Joo olimme silloin thaimaassa ja jouduimmekin karkuun juoksemaan.. Olin vielä suht nuori sillon ja en ole pahemmin edes ajatellut koko asiaa nyt jälkeenpäin eikä ole mitään painajaisia eikä mitään sellaista että juuri se tsunami juttu olisi mielessäni jatkuvasti mutta voiko se thaimaan reissu vain olla jossain alitajunnassa ja sieltä tulla se pelko että jotain tapahtuisi. Ollessani esimerkiksi ala-asteella tykkäsin olla yksin kotona ja jos vanhempani lähtivät jollekkin pienelle vklp reissulle en tahtonut mitään esimerkiksi mummua kattomaan perääni ja muistaakseni silloin ei ollut mitään.. Ilmeisesti tuon thaimaa reissun jälkeen minulle on laukaissut tälläläinen ahdistus/pelko

    Äänestä

Te olette ilmeisen läheinen perhe ja tuo kaikki on nyt osa sinun itsenäistymistäsi, irrottautumistasi vanhempien huolenpidosta elämään omaa, itsenäistä elämääsi. "Vieroitusoireet" eivät siis ole epänormaaleja tai lopullisiakaan, ne tulevat kyllä rauhoittumaan ajan myötä.

Sinulla on kova kontrollin ja hallinnan tarve ja se johtuu epävarmuudesta selviytyä ilman vanhempia. Se johtuu myös tunnesiteestä, jota on (tiedostamattakin) ylläpidetty erityisen vahvana, koska olet vanhempiesi ainut lapsi. Ajatuksesi ovat jatkuvasti kiinni vanhemmissasi, koska tunnesiteesi heihin on tällä hetkellä kaikkein vahvin. Jossain vaiheessa tulet rakastumaan ja sitten se romanttisen rakkauden kohteesi on sinulle läheisin.

Kyse on siis tunteista.
Mutta sen sijaan, että olisit iloinen kun vanhempasi ovat matkalla, kokemassa ja näkemässä kaikkea uutta ja mielenkiintoista, keskität huomiosi vain negatiivisiin ajatuksiisi, pelkäät pahinta ja toivot, että he tulisivat nopeasti takaisin.
Se on tyypillinen pelokkaan lapsen tapa ajatella, lapsen, joka on riippuvainen vanhemmistaan.
Sinä et ole enää riippuvainen heistä, vaan sinun tulisi jo uskaltaa elää luottaen omiin selviytymiskykyihisi niin tunne- kuin tekotasolla.

Niitä kykyjä voi harjoitella. Mielikuvaharjoitukset eli ajatusten (ja siten myös tunteiden) hallinta ovat jokaisen ulottuvilla koska tahansa ja niitä taitoja voi opetella käyttämään aivan samalla tavalla kuin miten alitajuiset, opitut taidot hallitsevat mieltä juuri nyt.

Sen sijaan että lietsoo itsensä paniikkiin ajattelemalla vain negatiivisia asioita, voi rauhoitella itseä positiivisilla ajatuksilla. Sen sijaan että valmistelee itseään tulevaan erossa olemisen pelkoon, voi valmistella itsensä myös kestämään sen eron voimaa antavilla ajatuksilla.
Negatiiviset ajatukset vievät voimaa, positiiviset antavat sitä.

Ajattele vanhempiesi matkaa, älä teidän eroanne, ajattele omia arkirutiinejasi, ystäviäsi, opiskeluasi/työtäsi eli tätä hetkeä, älä matkalla olevien menettämistä katastrofissa.
Joka kerta kun jähmetät itsesi pelkoajatuksilla, menee tämä hetki sinun elämässäsi hukkaan, pelkäämiseen, yrittämiseen hallita jotakin mahdotonta. Vapauttamalla mielesi elämään tätä hetkeä esim. ystäviesi seurassa teet sitä mitä vanhempasikin toivovat sinun tekevän, silloin kun he ovat matkoilla. Eivät he halua sinun lamaantuvan pelosta, vaan elävän tätä päivää, täysillä, itsenäisesti.

Negatiivisten, pelon tunteita synnyttävien ajatusten minimoiminen on sinun tehtävä itse, motiivina vaikkapa isäsi sanat, että hän on ylihuolehtiva koska sellaisia oltiin hänen kodissaan. Sinun ei tarvitse enää jatkaa samaa tietä ja siirtää samaa pelkometodia omaan elämääsi, tulevaan parisuhteeseesi ja myöhemmin lapsiisi.
Sinä voit alkaa tehdä ja ajatella tietoisesti eri tavalla. Voit alkaa luottaa omiin selviytymiskykyihisi. Niinhän me kaikki teemme.

Äänestä

muaki ahdistaa koska mun isosisko lähtee kuukaudeks thaimaahan.

Äänestä

ninkkö

Äänestä

Kommentoi aloitusta


QQQQQ kirjoitti:

Olen nuori miespuolinen henkilö ja minulla on jo hetken sellanen ongelma että kun vanhempani lähtevät johonkin reissulle minua alkaa ahdistamaan ihan älyttömästi koska pelkään että heille sattuu jossain jotain ja sekin että jos soitan heille ja he eivät heti vastaa puhelimeen minulle alkaa iskeä hirveä paniikkikohtaus.. Olen ainoa lapsikin niin en voi sisaruksilleni mitään puhua ja vanhemmilleni en kehtaa sanoa mitään ja tiedän että tälläinen pelko ahdistus on ihan turhaa mutta en vain voi sille mitään. Tänäänkin he lähtevät ulkomaille mutta palaavat jo tiistaina takaisin mutta alkanut jo ahdistamaan nyt jo ennenkö he ovat edes lähteneet. Mikä auttaisi tähän tämä ei ole ihan NORMAALIA!!! Pelottaa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu