Heij!
Olisin halukas ottamaan vastaan teidän mielipiteitä omasta tilanteestani, kärsinkö syömishäiriöstä vai en?
Olen 22v. nainen ja painoindeksi on 21 luokkaa. Järjellä ajateltuna siis täysin normaali ja ei mitään huolta asian suhteen, mutta oma mieli sanoo aivan toista. Mielestäni kyseinen painoindeksi on ihan liikaa! Painoahan minulla on sellaiset 57kg.
Monta vuotta minulla on ollut todella huono itsetunto ja olen pitänyt itseäni rumana, lihavana ja ei kiinnostavana ihmisenä. Aloin eristäytymään ja välttelemään kavereita, viihteelle lähtöä ja muita reissuja heidän kanssaan. Kiinnostusta ei todellakaan ollut muiden ihmisten seuraan. En halunnut nähdä kuinka onnellisia ovat ja seurustelevat jonkun ihanan miehen kanssa.
Huomasin kerran että aloin purkamaan ahdistusta ruokaan... hain siis lohtua ruoasta. Hiljalleen alkoi paino nousta 52kg->62kg. Järkytyin totaalisesti! Itseinho kasvoi, kuinka saatoin päästää itseni siihen kuntoon?
Monet kerrat olin muka aloittamassa uuden elämän; liikuntaa, terveellinen ruokavalio jne. Pari päivää sitä uutta elämää aina kestikin ja sitten se tyssähti. Alussa en kantanut siitä kovastikkaan huolta mutta sitten se alkoi pyörimään päässäni koko ajan.
Eräänä tammikuisena aamuna päätin että nyt laihdutan! en sietänyt katsoa itseäni peilistä kuten en aikaisemminkaan. En sietänyt/siedä katsoa itseäni kokovartalopeilistä enkä omia kuviakaan... näen vain lihavan ja epäonnistuneen ihmisen.
Erään vuoden tammikuun 1. päivä se alkoi, laihduttaminen. Päätin heittää kaikki herkut pois ja ylimääräiset hiilarit! Kalorit saivat olla vain alle 800kcal tasoa. Liikunnasta tuli myös tärkeä osa tätä projektia. Asetin itselleni tavoitteen tuolloin että kun pääsen 61kg:sta painoon 57kg. Tähän jos pääsen niin olen tyytyväinen ja voin alkaa syömään vähän enemmän tämän saavutuksen jälkeen. Painoa lähtikin 2-3kk aikana -6kg ja alimmillaan painoin 55,3kg. Kun näin kyseisen painon, olin todella onnellinen ja niin tyytyväinen itseeni.
Aloin syömään taas enempi ja palaamaan vanhoihin tottumuksiin... paino nousi muutaman kilon ja itseinho taas kasvoi. Pidin ja pidän itseäni epäonnistujana. Vihaan itseäni sen vuoksi etten pystynyt pitämään kontrollia tässäkään asiassa, minusta ei ole mihinkään.
Laihduttaminen alkoi taas ja ne alhaiset kalorimäärät... Oli päiviä jolloin sorruin kauheaan herkutteluun... söin niinkuin en olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Söin itseni täysin ähkyyn. Näiden ahmimiskohtausten jälkeen alkaa omatunto soimaan, MIKSI IHMEESSÄ MENIN SYÖMÄÄN NÄIN PALJON?! Epäonnistuin, taas. Pidän itseäni herkuttelujen jälkeen kauheana läskinä. Kumma kun ei pysty pitämään kontrollia tällaisessakaan asiassa....
Sitten iskee tämä paniikki, miten estän lihomisen tämän episodin jälkeen? Ällöttää, voin pahoin ja tekisi mieli oksentaa... en pysty edes siihen että oksentaisin ruoan ulos ja suutun itselleni jopa siitä. Aloitan monen päivän paastoamisen, ruoka mahd. minimiin. Toisinaan turvaudun laksatiiveihin, tulee ainakin kevyempi olo kun saan kaiken mahdollisen ylimääräisen tavaran pois elimistöstä. Käyn pitkillä kävelylenkeillä, yrittäen kuluttaa sen hirveän kalorimäärän minkä söin.
Omassa päässäni haluaisin painaa lähemmäs 50kg, mutta jatkuvat epäonnistumisen ajaavat minut taas syömään ja sitten tulee taas tämä itseinho.. en saa painoa laskemaan vaan jämähdin tähän... :(
Tämä elämä alkaa oikeasti jo todella väsyttämään ja haluaisi elää normaalisti ja olla tyytyväinen omaa itseensä, pitää itseään kauniina. Olen kyllä parisuhteessa mutta tätäkin varjostaa minun oma päänsisällä kalvava ajatus: ei hän mua halua oikeesti, olen liihan lihava... katselee varmasti laihempia naisia. En mä tällaista jaksa =( tätä on kestänyt jo pitkään. En uskalla/viitsi hakeutua hoitoon, koska ajattelen että kuvittelen vain koko syömishäiriön ja ettei lääkäri ota minua tosissaan.
Tämän ravitsemuksen kanssa leikkimisen takia minulle on ilmaantunut kuukautishäiriöitä, hiusten lähtöä, väsymystä, sairastelua...
Onko minulla syömishäiriö vai onko kaikki tosiaan vain kuvitelmaa? Suositteletteko hakeutumaan lääkärin luokse kys. asiasta?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Olisin halukas ottamaan vastaan teidän mielipiteitä omasta tilanteestani, kärsinkö syömishäiriöstä vai en?
Olen 22v. nainen ja painoindeksi on 21 luokkaa. Järjellä ajateltuna siis täysin normaali ja ei mitään huolta asian suhteen, mutta oma mieli sanoo aivan toista. Mielestäni kyseinen painoindeksi on ihan liikaa! Painoahan minulla on sellaiset 57kg.
Monta vuotta minulla on ollut todella huono itsetunto ja olen pitänyt itseäni rumana, lihavana ja ei kiinnostavana ihmisenä. Aloin eristäytymään ja välttelemään kavereita, viihteelle lähtöä ja muita reissuja heidän kanssaan. Kiinnostusta ei todellakaan ollut muiden ihmisten seuraan. En halunnut nähdä kuinka onnellisia ovat ja seurustelevat jonkun ihanan miehen kanssa.
Huomasin kerran että aloin purkamaan ahdistusta ruokaan... hain siis lohtua ruoasta. Hiljalleen alkoi paino nousta 52kg->62kg. Järkytyin totaalisesti! Itseinho kasvoi, kuinka saatoin päästää itseni siihen kuntoon?
Monet kerrat olin muka aloittamassa uuden elämän; liikuntaa, terveellinen ruokavalio jne. Pari päivää sitä uutta elämää aina kestikin ja sitten se tyssähti. Alussa en kantanut siitä kovastikkaan huolta mutta sitten se alkoi pyörimään päässäni koko ajan.
Eräänä tammikuisena aamuna päätin että nyt laihdutan! en sietänyt katsoa itseäni peilistä kuten en aikaisemminkaan. En sietänyt/siedä katsoa itseäni kokovartalopeilistä enkä omia kuviakaan... näen vain lihavan ja epäonnistuneen ihmisen.
Erään vuoden tammikuun 1. päivä se alkoi, laihduttaminen. Päätin heittää kaikki herkut pois ja ylimääräiset hiilarit! Kalorit saivat olla vain alle 800kcal tasoa. Liikunnasta tuli myös tärkeä osa tätä projektia. Asetin itselleni tavoitteen tuolloin että kun pääsen 61kg:sta painoon 57kg. Tähän jos pääsen niin olen tyytyväinen ja voin alkaa syömään vähän enemmän tämän saavutuksen jälkeen. Painoa lähtikin 2-3kk aikana -6kg ja alimmillaan painoin 55,3kg. Kun näin kyseisen painon, olin todella onnellinen ja niin tyytyväinen itseeni.
Aloin syömään taas enempi ja palaamaan vanhoihin tottumuksiin... paino nousi muutaman kilon ja itseinho taas kasvoi. Pidin ja pidän itseäni epäonnistujana. Vihaan itseäni sen vuoksi etten pystynyt pitämään kontrollia tässäkään asiassa, minusta ei ole mihinkään.
Laihduttaminen alkoi taas ja ne alhaiset kalorimäärät... Oli päiviä jolloin sorruin kauheaan herkutteluun... söin niinkuin en olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Söin itseni täysin ähkyyn. Näiden ahmimiskohtausten jälkeen alkaa omatunto soimaan, MIKSI IHMEESSÄ MENIN SYÖMÄÄN NÄIN PALJON?! Epäonnistuin, taas. Pidän itseäni herkuttelujen jälkeen kauheana läskinä. Kumma kun ei pysty pitämään kontrollia tällaisessakaan asiassa....
Sitten iskee tämä paniikki, miten estän lihomisen tämän episodin jälkeen? Ällöttää, voin pahoin ja tekisi mieli oksentaa... en pysty edes siihen että oksentaisin ruoan ulos ja suutun itselleni jopa siitä. Aloitan monen päivän paastoamisen, ruoka mahd. minimiin. Toisinaan turvaudun laksatiiveihin, tulee ainakin kevyempi olo kun saan kaiken mahdollisen ylimääräisen tavaran pois elimistöstä. Käyn pitkillä kävelylenkeillä, yrittäen kuluttaa sen hirveän kalorimäärän minkä söin.
Omassa päässäni haluaisin painaa lähemmäs 50kg, mutta jatkuvat epäonnistumisen ajaavat minut taas syömään ja sitten tulee taas tämä itseinho.. en saa painoa laskemaan vaan jämähdin tähän... :(
Tämä elämä alkaa oikeasti jo todella väsyttämään ja haluaisi elää normaalisti ja olla tyytyväinen omaa itseensä, pitää itseään kauniina. Olen kyllä parisuhteessa mutta tätäkin varjostaa minun oma päänsisällä kalvava ajatus: ei hän mua halua oikeesti, olen liihan lihava... katselee varmasti laihempia naisia. En mä tällaista jaksa =( tätä on kestänyt jo pitkään. En uskalla/viitsi hakeutua hoitoon, koska ajattelen että kuvittelen vain koko syömishäiriön ja ettei lääkäri ota minua tosissaan.
Tämän ravitsemuksen kanssa leikkimisen takia minulle on ilmaantunut kuukautishäiriöitä, hiusten lähtöä, väsymystä, sairastelua...
Onko minulla syömishäiriö vai onko kaikki tosiaan vain kuvitelmaa? Suositteletteko hakeutumaan lääkärin luokse kys. asiasta?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuolaseen ei voivasta pelkällä paino tiedolla.
Sun teksti on ihan kuin suoraan minun elämästä..ainoastaan olen edelleen yrittänyt pitää kalorit max.500/vrk..kaikista paras jos alle 400..sorrun joskus syömään peitelläkseni syömättömyyttä töissä, sukulaisilta, kavereilta ja poikaystävältä..olen turvautunut myös nesteenpoistajiin saadakseni ylimääräisen kehosta pois..joskus on sitten pakko oksentaa jos tunnen syöneeni liikaa..jokainen pudotettu 100g tuntuu hyvälle..jokainen tullut 100g saa minut kiukkuiseksi itselleni, melkein itkemään ja haluamaan olemaan laihempi..punnitsen itseni useita kertoja päivässä ja pelkään aina syöneeni liikaa..olen 29v, 172/53 tällä hetkellä..tunnen olevani norsu..50kg olisi paljon parempi.. D: 49kg vielä parempi..