Taas yksi kk menetetty:(
Kyllä tämä elämä joskus on..
Ehkä tämä sitten näin vaan menee.
Kyllä tämä elämä joskus on..
Ehkä tämä sitten näin vaan menee.
Oppisiko hyväksymään
yksinäisyyden:/
7271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin,pakko se on jo uskoa,näin se menee
yksinäinen voi olla suhteessakin ja ihmisten keskellä. ehkä se on vain kipu sydämessä, surumielisyys, jota ei voi korjata. joskus täytyy itkeä itsensä uneen. en tiedä, onko mahdollista, että joku toinen ihminen voisi siinä oikeasti auttaa.
on kai se sitäkin, että mitä tunnetta itsessään haluaa kasvattaa. haluaako kasvattaa vihaa ja pelkoa vai kasvattaako hyvää, keskittyykö hyvään. joskus pelkään kuitenkin, että suru poraa mun sisälle lasersäteillään sellaisia reikiä, että olen pian tuusanpaskana. ja samaan aikaan kaikki on hyvin, suorastaan loistavasti :-/.
koeta jaksaa ap!
:)
Ymmmmm...Juuuuuu.....Niin se vain menee.. :)
Yleensä on niin, että kun vastustaminen loppuu, alkaakin jokin hyvä.
Eli tavallaan, jos ei hyväksy jotakin tunnetta tai tilannetta, on vähän semmoinen vastustusmieliala päällä. Kun sen lopettaa, ja tavallaan hyväksyy tilanteen ja sen herättämät tunteet (ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi tehdä jotakin esim. yksinäisyytensä poistamiseksi, ei tarvi silti tumput suorina jäädä törröttämään), se hyväksyminen vapauttaa ja olo helpottuu jos sillä. Helpottuminen taas heijastuu ympäristöön, ja kohta saatatkin yllättyä :).
ET EHKÄ YMMÄRRÄ JOS ELÄMÄ ON JÄTTÄNYT ISOJA HAAVOJA KUVITTELE LAIVA JONKA KYLKEEN AMMUTTU, EI MILLÄÄN PIENILLÄ PANOKSILLA VAIN TYKEILLÄ AMMOTTAVIA REIKIÄ?!
joskus tuntuu käyvän niinkin, että vaikkapa ihastuu johonkuhun ja tää ihastuminen omalla voimallaan kaivaa esiin käsittämättömästi käsittelemättömiä asioita. silloin menee puurot ja vellit ehkä sekaisinkin, että mikä suru johtui ihastumisesta mikä sitten jostain ihan muusta. täällä joku joskus kirjoitti, että rakastuminen vaatii "ylidepressiivisen" tilan, ts. ihmisellä täytyy olla joku voimakas tarve, kaipuu johonkin, elämästä puuttuu jotakin, esim. ylipäänsä ihmisiä läheltä.
ihastuminen/ rakastuminen voi kertoa ihmiselle sen, että pitäisi suhtautua itseensä ja tunteisiinsa ihan eri tavalla. Ja se rakastumisen kohde on ehkä joku, joka voisi täyttää sen, että jotakin puuttuu. enpä tiedä, voipi olla ihan puppuakin, ja voihan rakastumistakin olla monenlaista. toisaalta voihan se rakkaus olla sellaista haave-hattatattaa, jolla noita vanhoja kipuja lievitetään, kunnes niistä kasvaa uusia surun ja kivun aiheita, kun ne karahtavat kiville.
Olen nähnyt elämää monelta kantilta. Voimia toivon kaikille, jotka ovat kokeneet kovia.