En tiedä haluatko tietää ikävöinnistäni tai siitä, etten ole päässytkään susta irti. Kovasti olen tehnyt sen eteen työtä, olen ollut tulematta kesällä esim sinne missä olet, mutta niinä kertoina kun olenkin ollut läsnä.... miten pitkään sen jälkeen kaipuu on raastanut. En halua rasittaa sua itselläni, tiedän sun haluavan jatkaa elämääsi mutta olet "jumissa" minun kanssani, tunteiden kanssa jotka aiheutan sinussa. En osaa auttaa asiassa, olet mulle harvinaisen tärkeä ihminen, rakas ja tulet sitä olemaan aina. Pystymmekö me elämään tämän kanssa? Sovussa.
Mies, on ikävä
Toivon niin
7388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näitä harhapalstajuttuja en yleensä juurikaan noteeraa, mutta tämän aloituksen voisin helposti omia itsellenikin. Kaikki täsmää, varmaan monilla muillakin...
Olen tosiaan jumissa tunteitteni kanssa, en pääse eteenpäin, kun kaikki näyttää vielä olevan ikäänkuin "kesken". (Tunteet on, eikä selvästikään yksipuolisia)
Asioista ei ole päästy kunnolla puhumaan, tai oikeastaan niistä ei ole uskallettu puhua...Seuraava askel olisi liian suuri otettavaksi?
...Ja sitten tuo viime kesäkin vielä, kävi juuri, kuten ap kirjoitti...
Mutta joo, näillä mennään, sovussa tottakai, ehkä jonkinlaisina ystävinä?
Koskaan ei tiedä.. valaistuksena kerron, täsmää tai ei täsmää, että keskinäinen "juttumme" on kestänyt pidempään kuin vuoden, suuret tunteen palot koimme jossain kauan sitten, äkkiä laskettuna siitä on enemmänkin kuin 1.5vuotta.
Ja kyllä, seuraava askel on ainakin itselleni liian suuri otettavaksi, se olisi mieluisa askel. askel jota on pyöritelty mielessä alusta asti mutta kuten sanoin, liian suuri minulle.
Ystävinä, jatkossakin. Ja jotta siihen päästäisiin, tarvitsisimme hetken pienen tai isomman, keskusteluun. Omalta osaltani voin sanoa ettei tunteeni tule koskaan päättymään, ne olisi sen jo tehneet tänä aikana. En tiedä mikä tarkoitus tällä on, tai mitä meidän tulisi tehdä konkreettisesti jotta tämä saataisiin päätökseen nätisti. Etkä tiedä sinäkään. Yhtä ihmeissämme olemme.
Kiitos, että täsmensit. Lähelle meni, muttei osunut...Meidän "juttu" on kestänyt enemmän, kuin vuoden, muttei aivan puoltatoista...:)
On rehellistä kertoa tunteistaan. Harvoin sillä mitään kamalaa saadaan aikaan. Olet varman uskaltanut miettiä mielessäsi: mitä jos sekin tuntee niin? Mutta et voi tietää ellet kerro. Suosittaisin kertomaan.
Jos tämän ajattelisin olevan itselleni. Niin hän ei minua rasita missään nimessä, korkeintaan pitämällä liikaa etäisyyttä. Jos ne kaikki johtuukin sinusta, olen hyvin otettu. Millaista työtä tarkalleen ottaen? Me pystymme elämään tämän kanssa sovussa jos me vain pääsemme lähekkäin, muuten voi olla hankalaa.
Kuinka monta muka miestä tässä on? Ei niin paljon kun vastauksia, uskallan epäillä.
Toiset sotkee tietentahtoen. Se lisää entisestään yhteenkuuluvuuden tunnetta, toivottavasti. Toivottavasti kaikki negatiivinen kääntyy kahden rakastavaisen eduksi.
Eiköhän me olla voitettu jo pikkuhiljaa. Sori näitä kasvottomia vastauksia. Soot mun. Muut hus!