Hyljeksytty sorsanaaras

Laumanpa niinkin, myös ihmislauman. Kun jotain pahaa tapahtuu, kutsutaan tapahtumaa eläimelliseksi. Imettäväinen eläin on ihminenkin

Muistan elävästi, kun sorsat tulivat lapsuuskodin laiturille lepäilemään ja seurustelemaan uimassa olevien lasten kanssa, miten luottavaisesti niiden nokat painuivat lapsen kämmenkuoppaan leipäpalaa hamuten. Tästä tullaankin värimuutoksiin, joiden syynä voi olla yksipuolinen ravinto, varsinkin city-linnuilla tavallista, pullasorsat malliesimerkki. Ehkä lajin epätyypillinen väri aiheutti tuon näkemäsi yksilön syrjäyttämisen , vaikka sinänsä ei ole varmaan kyse mitenkään sairaasta tai heikommasta yksilöstä, joita eläinyhteisöt voivat karttaa jo lajin terveenä pysymisen kannalta. Albiinolinnut taas ovat punasilmäisiä ja heikkoja kaikin tavoin.

Kanoilla varsinkin on nokkimisjärjestys, siinä vanhemmat, voimakkaammat tai henkiseltä kantiltaan vahvat nokkivat heikompiaan, sitten annetaan vahingon kiertää hiearkiassa alaspäin. Kurjan näköisiä ovatkin ne alimpana olevat, päät punottavat nuopeina höyhenistä paljaina, laihoina ruuan puutteesta, syrjässä kaikesta. Ihmisyhteisöissä, etenkin joillakin työpaikoilla, on valitettavasti otettu kanalasta mallia...vai olisiko toisnpäin.

Täällä on näkynyt naakkaparvissa poikeavan värisiä, vaaleampia ja laikukkaita. Ihmeteltiinkin, onko joku sairaus iskenyt niihin. Niillä vaikuttaa ilmeisesti leukismi, jolloin tummasta pigmentistä on puutetta, syynä yksipuolinen ravinto.
Naakatkin vierailevat pikkulintujen ruokintapaikoilla, nyt ne parveilevat vielä puiduilla pelloilla, jonne on jäänyt jyviä. Matoja on näin sateisena syksynä yllin kyllin, lämmön ansiosta hyönteisiäkin, joten toivottavasti höyhenpuvut loistavat alkpuperäisen kiiltävänmustina. Mustarastaat hakkaavat ikkunan takana viimeisiä omenoita, naaraat ruskeankijavissaan, urokset juhlavissa mustissaan. Ihmismaailmassa me naiset koreilemme väreillä, onneksi miehetkin suostuvat hyväksymään edes solmioihinsa väri-iloa. Puhtaanpunainen villapaita pukee muuten erittäin hyvin harmaahiuksista ja -partaista miestä, samoin turkoosi.

Tässä pienessä metsikössä seurasin muutama vuosi sitten albino harakkaa, alkuun en tuntenut lintua, mutta liikkeet 'kävely' tuossa nurmella vahvisti linnun alkuperän.
Kävin luontopalstalla ja sain mielenkiintoista tietoa albino harakasta.
Rotuveljet ja siskot eivät hyväksyneet sitä lähipiiriin, usein kyyhötteli aivan omissa oloissaan, vaikka muita ei näkynyt lähipiirissä ja heitin ruokaa oli kyllä nämä frrakkiharakat nuolena paikalla ja taas jä valkoinen ilman ruokaa.
Kerrottiin etteivät ole pitkäikäisiä eivätkä elä sukukypsäksi, pitää paikkansa, jotenkin vaikutti hitaammalta kuin toiset ja haukka sen oli napannut kertoivat naapurit.

Se onkin mukava tunne kun sorsa leveällä nokallaan hamuilee ruokaa kämmeneltä, niin luottavaisesti se suhtautuu, mutta yrittäppä silittään sen päätä niin väistää heti.

Tuo lintujen leimaantuminen on aika tärkeä tapahtuma,..se tapahtuu jo 6 ensimmäisen tunnin aikana kuoriutumisesta. Ensimmäinen liikkuva olento saa ne leimaantumaan, joka myöhemmin vaikuttaa myös kumppaniin leimautumiseen.

Olihan meillä hanhenpoikasia munitettu koneellisesti ja ne onnettomat leimaantuivat vain ihmiseen Sipoon aikoina.

Niinpä ne eivät välittäneet lauman johtajauroksen varoitushuudoistakaan, vaan haukka napsi niistä 11 kpl, kun mennä tohistivat avoimella pellolla, muiden sännätessä varoitusäänen kuullessaan sisäsuojaan.

Noinhan luonto toimii, kun ihminen ei puutu siihen, taitaa meissä ihmisissäkin olla syrjijiä poikkeavuuteen nähden. Eipä tarvitse olla kuin hieman arempi lapsikaan koulumaailmassa, niin jo jotkut ottavat *nokiteltavakseen*

Kanoista olen monasti joutunut eroittamaan vahingoittuneen yksilön, kunnes höyhenpeite on eheytynyt, muuten se on menoa ja julmalla tavalla muut nokkivat avointa haavaa. Ei sitä siedä katsella. Kumma kyllä ei se enää eroitu muista kun on saanut höyhenpeitteensä takaisin.

"Kanoilla varsinkin on nokkimisjärjestys, siinä vanhemmat, voimakkaammat tai henkiseltä kantiltaan vahvat nokkivat heikompiaan, sitten annetaan vahingon kiertää hiearkiassa alaspäin. Kurjan näköisiä ovatkin ne alimpana olevat, päät punottavat nuopeina höyhenistä paljaina, laihoina ruuan puutteesta, syrjässä kaikesta. Ihmisyhteisöissä, etenkin ..."

Kuvailit juuri keskiajan ruotsalaiset valloittajat, jotka tulivat kolmella hyökkäyssodalla Suomeen ja alistivat kansamme verotettavakseen ja miehet sotiinsa, kansa köyhtyi ja sairaudet tulivat...

suomalaiset
(tuon ruotsalaisten 654 vuoden sorron jälkeen)
uuteen sortoon ja alistamiseen vielä 108 vuodeksi
suomalaiset jyräsivät.

Mutta vihdoin itsenäisyys 06.12.1917.

puhujat eivät niitä erioikeuksia puolustakaan, ja mätämunia saattaa Johan Bäckmanin tapaisia niissä olla, mutta eivät kaikki. Tasavallassa pitää tasa-arvo olla, eivät erioikeudet jollakin ryhmällä ole nykyaikaa. itsenäisyyttä on puolustettu voimakkaasti Suomessa. Sitä emme unohda ikinä.

Hauskasti kuvataan sorsien nokkimisjärjestystä. Sorsia voi myös kävelyttää laiturilta sisämaahan kun heitti leivänpalan aina eteenpäin sorsa juoksi sen kiinni. Sorsien vatsa ei tule koskaan täyteen niin ahmatteja ne ovat. Sorsien "uunotus" oli lapsuuden leikkejä.
Nyt on pari sorsaa pakastimessa odottamassa valmistusta.

Eilen illalla naapuri tuli tuomaan Kyläniemen muikkuja sunnuntai ruuaksi. Uunissa hautuu muikkupata perinteisellä ohjeella siis voita, sipulia, muutama pippuri, karkeaa suolaa, kermaa liemeksi ja pekonista kansi. Hyvät tuoksut uunista tulee, ruoka ilman lisäaineita koukuttaa syömään enempi kun on tarpeen.

Aihe lipsahti sorsista muikkuihin, haitanneeko tuo mittään.

Minulla on eläimistä täysin
päinvastainen havainto:
Ulkonäöltään poikkeavat ovat
rohkeampia.
Samoin esimerkiksi haavoit-
tuneet eläimet. Tuntuvat myös
tunnistavan heihin ystävälli-
sesti suhtautuvat ihmiset.
Linnut ovat ystäviäni, mutta
jos joku ulkopuolinen tulee
paikalle, ottavat etäisyyttä.

Minullakin on sellainen käsitys, että albinoeläimet tai ihminen ei ole muulla lailla eroava kuin väriltään. Kerran oli televisiossa ohjelma, jossa oli mm leijona ja muita eri eläinlajien albinoyksilöitä. Väripigmentit vain puuttuvat. Toki toiset eläimet voivat syrjiä eriväristä lajitoveriaan ja se voi olla kohtalokasta, mutta muuten albinot voivat aivan luonnonmukaisesti ja jatkaa sukuaan ja tuottaa lajilleen ominaisia jälkeläisiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Albinismi

coogleta albinismi, niin tiedät.

http://www.ollikorhonen.com/wordpress/?p=152

Näköjään voi olla ihan valkea tai jotenkin haalistuneita.
Hampurilaisajan linnuksi sanotaan tuota city varista.

Minulla on ollut se käsitys, että albinismi olisi myös jonkinlainen "heikkous", linnut eivät elä sukukypsiksi, ja tästä kukkahamekin kertoi. Valkoinen väri tekee ne myös helpoiksi saaliiksi, kun suojaväri puuttuu. En ole lintujen asiantuntija, pähkäilin vain tuon vaalean sorsattaren arvoitusta.
Näkemäni erikoisenväriset naakat olivat varmaankin leukistisia, kuten arvelinkin. Kiitos tuosta edellisestä linkistä, mielenkiintoisia kuvia.

Albinismista tässä Tieteen kuvalehden artikkelissa :

Albiinoyksilöitä on tavattu lähes kaikissa nisäkäs-, kala-, lintu-, sammakkoeläin- ja matelijalajeissa. Albinismia esiintyy myös kasveissa. Ihmisillä albinismia esiintyy kaikkien rotujen edustajilla.
Usein albinismin aiheuttaa väripigmentin synteesiin vaikuttavan geenin puuttuminen tai virheellisyys. Geenivirheen vuoksi ei muodostu melaniinia ja siksi iho, karvat tai höyhenet ovat valkoiset. Geenivirhe periytyy resessiivisesti, eli se ilmenee vain, jos se periytyy molemmilta vanhemmilta. Se onkin eläinkunnassa melko harvinainen, koska albiinoyksilön on vaikeaa selviytyä lisääntymisikään asti. Usein lajikumppanit karttavat valkomuunnoksia partneria valitessaan, ja silmäänpistävä väri tekee niistä pedoille helppoja saaliita. Lisäksi melaniinin puute altistaa albiinot silmäsairauksille ja ihosyövälle. Joskus albinismiin liittyy punasilmäisyys, joka johtuu verisuonten heijastumisesta silmän pohjasta. Silmien pigmentin määrä tosin vaihtelee albinismin tyypin mukaan.

Ei tuo näkemäni sorsa albino ollut, olihan se vaaleudessaankin kirjavatäpläinen. Mutta vaalea lähinnä beessinvärinen täplitys. En myöskään havainnut silmien olleen punaiset vaikken sitä läheltä päässytkään näkemään.
Ilmeisesti leukistinen sitten, paljonhan niitä ruokkivat lähinaapurit varmaan.
Ainakin Auroran puistossa joen sorsia on sunnuntaisin ihan vaellus sillalle leipäpussien kanssa.
Itse en hämärän tultua halua yksin kulkea metsän halki, vaikka en kovin pelokas olekaan, ja menen mieluimmin avoimen järvenrantaan.

Katselin iltapäivällä 4 Eläinten pelastustiimiä, ihan sydäntäsärkeviä tapauksia on ihmisten laiminlyömistä eläimistä. Se onkin eräs lempiohjelmistani, on hyvä, että saavat rangaistuksen nuo piittaamattomat ihmiset!

DDD........

Tuli mieleeni satu joutsenesta, joka oli poikasena hyljeksitty.

Ajattelin kyllä sitäkin onko tuo sorsien syöttäminen oikein järjellistä.
Jos ne talven tullen jäävät umpilammikkoon jäitten keskelle, kuka niitä silloin syöttelee ja mistä ne ruokansa hankkivat sitten

hupia ihmisille mutta eivät älyä lähteä muuttomatkalle ja tulee väärästä ravinnosta tuota keulismia vai mitä leukismia se on.