Ohjelma uusinta keskiviikkona 26.10.2012 klo 11.40.
Uusinnan jälkeen ohjelma nähtävissä YLE Areenassa.
Mielenkiintoinen ohjelma, jossa yksinhuoltajaäiti sai sijaisvanhemmilta lapsensa takaisin, kun äiti oli selvinnyt uupumuksestaan.
Sijaisvanhemmat olivat itse eläneet sijaisperheessä.
Lisätietoa ohjelmasta.
http://aamusydamella.yle.fi/node/241
--------
Uusinnan jälkeen ohjelma nähtävissä YLE Areenassa.
Mielenkiintoinen ohjelma, jossa yksinhuoltajaäiti sai sijaisvanhemmilta lapsensa takaisin, kun äiti oli selvinnyt uupumuksestaan.
Sijaisvanhemmat olivat itse eläneet sijaisperheessä.
Lisätietoa ohjelmasta.
http://aamusydamella.yle.fi/node/241
--------
Vastaukset 38
Vanhimmat
Aamusydämellä ohjelmasta lisätietoa.
Ohjelmauusinta keskiviikkona 24.10.2012 klo 11.40.
Lasten huostaanotoissa on hyvin yleistä, että vanhemmat vastustavat lastensa sijoittamista muualle. Kristina Anttonen ajatteli toisin, sillä hän pelkäsi oman käytöksensä vahingoittavan lapsiaan ja antoi heidät huostaan. Kolme vuotta myöhemmin Kristina sai lapsensa takaisin, kun oli kuntoutunut. Sijaisisänä kahdeksalle lapselle toiminut Marko Nikkanen arvostaa Kristinan rohkeaa tekoa, koska siinä kulminoituu tärkein, lapsen etu.
Kristina Anttonen, 36, oli parikymppinen nuori nainen, kun hän jäi yksinhuoltajaksi kahden lapsensa kanssa. Lapsista vanhempi oli puolitoistavuotias ja nuorempi vasta parikuukautinen. Äitiyteen oli jo ennalta valtavat paineet, koska Kristina itse oli aikoinaan otettu huostaan 11-vuotiaana. Hän halusi olla mahdollisimman hyvä ja tunnollinen äiti, etteivät hänen lapsensa kokisi samoja tilanteita kuin hän itse oli lapsuudessaan kokenut.
Kristinan maanisen siivoamisen ja tunnollisuuden ja toisaalta masennusten vuoristoradan taustalla oli koko ajan kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka todettiin, kun hänen lapsensa olivat 6- ja 5-vuotiaita. Se oli viimeinen pisara Kristinalle. Hän soitti itse sosiaaliviranomaiselle ja halusi antaa lapsensa pois, koska luuli tulleensa hulluksi. Pian huostaanoton jälkeen Kristina yritti itsemurhaa.
Marko Nikkanen, 44, on kohdannut lapsia, jotka ovat aluksi hyvin vihaisia ja surullisia sijaiskotiin saavuttuaan. Lapset kantavat huolta vanhempiensa pärjäämisestä ja siksi yhteistyö sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien välillä on tärkeää.
Lasten omien vanhempien tulisi Markon mielestä antaa lupa lapsilleen kiintyä uuteen sijaisperheeseen. Tämän Kristina tekikin, kun hän kannusti lapsiaan sopeutumaan sijaiskotiin. Markon mielestä se, että antaa lapsilleen mahdollisuuden kiintyä sijaisperheeseen, antaa hyvän pohjan myös mahdolliselle paluulle takaisin kotiin. Sijoitetulla lapsella ei Markon mielestä ole koskaan liikaa rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillään.
Kristina sai lapsensa takaisin, kun hän oli kuntoutunut ja osallistunut aktiivisesti vanhemmuuden kartoitukseen ja yhteistyöhön sosiaaliviranomaisten kanssa. Työnantajan ja lähipiirin tuki oli myös tärkeää. Lapsista vanhempi, poika, oli ensin kotiinpaluusta ja kavereiden menettämisestä surullinen, mutta nuorempi, tyttö, oli erittäin onnellinen, kun pääsi takaisin äitinsä luo. Nykyään Kristina elää tasapainoista elämää kahden teini-ikäisen lapsensa yksinhuoltajana.
Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittajat Raimo Vakkuri ja Jussi Pylväs
--------------
Onko kyseessä nyt sitten ihannehuostaanoton malli vai mikä?
Uskon kuitenkin KAIKKIEN vanhempien ajattelevan lastensa parasta, lukuunottamatta sitä pienen pientä prosenttia vanhemmista, joka huostaanottohetkellä on esim. niin psykoottinen, että ei kykene ajattelemaan selkeästi.
On pitkälle pelkkää paloniemeläisten valhepropagandaa, että päihdevanhemmatkaan eivät kykenisi myöntämään omia puutteitaan kasvattajina. Kiinnitin tähän erityistä huomiota kun tästä alettiin puhua, ja yhtään poikkeusta lukuunottamatta kaikki tapaamani päihdevanhemmat myöntävät lapsen olevan parempi olla muualla kuin kotona.
Toki tähän väitteeseen aina joku sijaishuollon aivopesemä nuori tai joku muu rientää kertomaan yhden tietämänsä poikkeuksen, joka siten haluttaisiin kaiken kattavaksi totuudeksi. Aukotonta yleistystä ei ole olemassakaan mistään asiasta, aina löytyy yksittäisiä poikkeuksia joka yleistyksestä, sen takia varon niitä viimeiseen asti. Mutta asiaan paneutumiseni todistaa kuitenkin mielestäni sen, että paloniemeläisten kaiken kattavaksi laiksi tarkoittama väite päihdevanhemmista tässä asiassa on ehdottomasti väärä.
Samaa paloniemeläissarjaa on sekin, että vanhemmat eivät näkisi omia virheitään. Jos niin "piilevästä pahuudesta" on kyse, että sitä on vaikea nähdä, niin en usko silloin olevan todellisia huostaanottoperusteitakaan. Jos vanhemmalla todella on jokin väärä kasvatusmalli, jonka vääryyttä hän ei ymmärrä, silloin hänet on saatava se ymmärtämään huostaanoton uhalla, eikä niin, kuten nyt menetellään, että lapsi viedään ja haukutaan vanhempaa jälkeenpäin. Sen takia sossutkin ovat vaatineet jo vuosia sitten hyviä perhekuntoutuskeskuksia, mutta eihän niitä ole! On vain huostaanottoja.
Huvittaa myös ohjelman kohdalla painotus siitä, miten äiti oli aktiivisesti osallistunut sossun kanssa vanhemmuuden kartoitukseen... Hohhoijaa!
Mitähän jos tällaiset perustavaa tekoa olevat vanhemmuuden kartat tehtäisiin jo neuvolatasolla joka ainoalle suomalaisvanhemmalle? Ja kummalle tuntuu, että tämänkään äidin kohdalla ei olisi tullut koko huostaanottoa, jos hän ei olisi sairastunut. Sairauden takiako hänen piti käydä sossujen kanssa läpi kaikki vanhemmuuden perusteet? Ei sairaus niitä mihinkään ollut poistanut hänen mielestään.
Uskallan väittää, että äidillä oli kyllä jo selvillä vanhemmuuden roolikartta, mutta Suomessa se pitää huostaanoton jälkeen todistaa sossulle, vaikka huostaanoton syy eli sairaus oli saatu jo aisoihin. Itsestään selvien asioiden kartoittaminen katsotaan hyväksi vanhemmuudeksi, olisi se miten mieltä vailla tahansa.
Siis tärkeintä hyvässä vanhemmuudessa näyttää olevan alistuminen sossun vaatimuksiin, oli niissä järkeä tai ei. Silloin on hyvä vanhempi kun alistuu niihin ja käyttää kartoituksen tekoon kuukausia omasta ajastaan, sekä sosiaaliviranomaisten kalliista työajasta.
Ei siinä mitään, yleensä vanhemmat ovat valmiita tekemään mitä tahansa lastensa eteen. Silloin on oltava valmis hyppäämään kun sossu napsauttaa, oli sillä mitään yhteyttä hyvään vanhemmuuteen tai ei.
Olisikohan ohjelman tapauksessa onnistuneen kotiutuksen lähtökohta ollut kuitenkin yhteistyökykyinen ja -haluinen sijaisperhe. Kyllä tuollaisten kanssa kelpaisi tehdä yhteistyötä lapsen parhaaksi kenen tahansa.
Suomessa hyvää yhteistyötä tekevä vanhempi on kuin vääränlaisesta koirakoulusta, se ei siis sovi hyvään koirankaan koulutukseen eli tekee kaikki sossun vaatimat temput ja lisäksi alistuu mihin tahansa vaatimuksiin, olivat ne miten järjettömiä tahansa.
Tulee luokse käskettäessä,
antaa tassua oikeassa tilanteessa,
hyppii, kierii, etsii ja noutaa, tuo
tarvittavat todisteet, ei osoita laiskuutta, aggressiivisuutta, eikä välinpitämättömyyttä annettuja käskyjä kohtaan,
istuu käskettäessä,
nousee ylös oikealla hetkellä,
tekee koko temppuradan vaaditussa ajassa,
koska sossulassa ei turhia vitkastella.
Sossun agility-koulutus on taitolaji, johon tarvitaan enemmän alistuvuutta kuin taitoa. Hyvä koirakouluttaja ymmärtää koulutettavien yksilölliset erot, sossun agility-koulutuksessa ei sellaista ole.
Lastensa eteen vanhemmat alistuvat mihin tahansa. Siksi sossulassa alistuvuus on YKKÖSOSOITUS hyvästä vanhemmuudesta. Siitä nyt voidaan sitten olla monta mieltä, mitä vaikutusta sillä lasten kasvatuksen käytännön arkeen lieneekään.
Koirien agilityssä parhaan tuloksen saa oikeudenmukainen, rauhallinen ja sitkeä kouluttaja.
Vanhempien agilityssä ei ole koulutusta, on vain testaus.
Testaajia on joka lähtöön. Kaikki eivät edes pidä testattavistaan, vaan voivat pitää heitä epämiellyttävinä ihmisinä, vaikka agility moitteetta sujuikin. Mitenkäs silloin käy kotiutuksen kanssa?
Ken tietää sen, se on arvonnan varassa.
Lastensuojelunuoret ja työntekijät kehittävät yhdessä lastensuojelua.
Lastensuojelunuoret kertovat omista kokemuksistaan ja toimivat asiantuntijoina, jossa he pääsevät osallistumaan yhdessä ammattilaisten kanssa.
Uudistuksen taustalla on ilmeisesti uuden sukupolven lastensuojelijat, jotka kuuntelevat ja ottavat huomioon, myös lasten, nuorten ja perheiden kokemuksia nykyisten "lastensuojelijoiden" käytännöistä ja osaamisesta.
Socca Pääkaupunkiseudun sosiaalinen osaamiskeskus.
Socca uutinen 5.9.2012.
http://www.socca.fi/uutiset/?253_m=4499
-------
Kopio Soccan uutisesta.
Lastensuojelunuoret ja työntekijät kehittävät yhdessä lastensuojelua
Helsingissä on jo reilun vuoden ajan säännöllisesti kokoontunut lastensuojelunuorista koottu kokemusasiantuntijaryhmä ”Nuoret kehittäjät”.
Ryhmässä nuoret pohtivat kokemuksiaan lastensuojelusta ja osallistuvat yhdessä ammattilaisten kanssa lastensuojelun kehittämiseen.
Nuoret haluavat omien kokemustensa kautta auttaa lastensuojelun työntekijöitä toimimaan paremmin. Ryhmään kuuluu 4–7 nuorta, jotka ovat iältään 17–19-vuotiaita.
Ryhmän käsittelemiä teemoja ovat olleet mm. millainen on hyvä lastensuojelun työntekijä, millaista on hyvä ja toimiva kohtaaminen lastensuojelussa ja millaista lastensuojelun ja koulun yhteistyön tulisi olla.
Nuorten ajatuksia on koottu esityksiin, joista esimerkkinä tässä "Lastensuojelu nuorten silmin". Tutustu muihin esityksiin
------------
Lisää Soccan toiminnasta.
Nuoret haluavat vaikuttaa
Nuorilla on vahva tarve vaikuttaa lastensuojelupalveluiden kehittämiseen, aikuisten asenteisiin ja opiskelijoiden opetukseen.
”Meille ryhmässä tärkeintä on ollut vaikuttaminen. Palkitsevaa on ollut erityisesti huomata, että sosiaalityöntekijät ja asiakkaat ovat oikeasti samalla puolella ja saada sosiaalityöntekijöiltä kokemus todellisesta välittämisestä.
Yllättävää on ollut myös se, kuinka vastaanottavaisia sosiaalityön opiskelijat ja työntekijät ovat olleet meitä kohtaan ja kuinka halukkaita he ovat olleet oppimaan meiltä ja kuulemaan meidän ääntämme”, kertovat Vilma ja Yonatan.
Nuorten ovat jakaneet ajatuksiaan esimerkiksi Helsingin lastensuojelussa ja käyneet kouluttamassa tulevia sosiaalityöntekijöitä Helsingin yliopistossa. He ovat myös käyneet tapaamassa ministeri Maria Guzenina-Richardsonia ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulaa.
Työntekijöille uusia näkökulmia
Työntekijät ovat puolestaan kokeneet kehittyneensä ammatillisesti valtavasti nuorten kanssa työskennellessä.
”Olemme saaneet enemmän työkaluja luottamuksellisen suhteen rakentamiseen nuorten kanssa. Vahvasti on tullut esiin myös se, että nuoret haluavat aktiivisesti olla mukana oman asiansa käsittelyssä”, kertoo ryhmää ohjaava tutkijasosiaalityöntekijä Kati Palsanen.
Nuorten ryhmä on Soccan - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen yhteydessä toimivan Heikki Waris -instituutin ja Helsingin sosiaaliviraston yhteinen hanke. Se on myös osa ”Yhteistutkiminen” -hanketta, jossa luodaan ja levitetään sosiaalityön kentälle uutta tapaa tehdä sosiaalityötä yhdessä asiakkaiden kanssa. Tälle on koettu olevan suurta tarvetta.
Asiakkaat ovat vahvasti mukana kaikessa Soccan ja Heikki Waris -instituutin kehittämisessä ja uutena avauksena meille tulee syyskuussa työharjoitteluun kaksi asiakasasiantuntijaa vahvistamaan kehittämistyötämme.
Lisätietoja
Kati Palsanen
Tutkijasosiaalityöntekijä, nuorten ryhmän vetäjä
puh. (09) 310 42345, 050 407 4785
[email protected]
Anna-Kaisa Tukiala
Sosiaalihuollon erityissuunnittelija
(09) 310 46939, 040 334 7287
anna-kaisa.tukiala(a)hel.fi
www.socca.fi/nuoretkehittajat
www.socca.fi
------------
Socca kehittää pääkaupunkiseudun sosiaalialaa ja tarjoaa kohtaamispaikan sosiaalialan ammattilaisille, opiskelijoille.
http://www.socca.fi/
-----------
Kaikki vanhemmat EIVÄT valitettavasti ajattele aina lastensa parasta. Tämä on tullut työssä nähtyä. Puheen tasolla asiat voidaan ymmärtää, mutta todellisuus onkin sitten toinen. Vanhemmista ikävän moni vain menee "virran mukana". Kun pelissä on ongelmia - vaikkapa työttömyys, psyyke, päihteet tms. - kuvio on vielä rumempi.
Tunteet nousevat pintaan vasta siinä vaiheessa, kun omien toimien tai toimimatta jättämisten seuraukset realisoituvat ja vihat saa niskoille niin sos.puoli, koulu kuin terveydenhuoltojärjestelmäkin. Syy on aina muissa.
Olisi ihanteellista, jos yhtäkään lasta ei tarvitsisi ottaa kodeistaan pois. Olisi hyvä, jos koulukuraattoreita ei tarvittaisi. En tunne yhtäkään opettajaa, joka innolla alkaisi soitella kuraattoreille oppilaistaan. Joskus vain on pakko. Jos yhteistyö kodin kanssa ei tuota tulosta, jotakin on tehtävä. Kummasti se "lapsen paras" vain ei näytä kiinnostavan läheskään kaikkia vanhempia, kun ongelmia on. Se unohtuu jonnekin kauas pois.
Ongelmia on myöskin sen suhteen, koska sitten pitäisi puuttua. Ainakin koulupuolella ongelmat näkyvät vaihtelevasti. Toiset lapset kestävät ongelmia kotonaan yllättävän hyvin, toiset taas reagoivat nopeasti ja rajusti. Ei ole olemassa oppikirjan vastausta siihen, koska pitää puuttua. Usein ollaan jo myöhässä, kuten vaikkapa surullinen Eerikan tapauskin osoitti.
Resurssit ovat aina rajalliset. Jo yhden ihmisen sairasloma väärällä aikaa saattaa sotkea asioita, kuten kävi omassa kotikunnassanikin. Osa kouluista oli useita kuukausia ilman kuraattoria. Ei siitä mitään hyvää seurannut.
Kyse on vime kädessä siitä, että lapsen etu ei ole aina odottaa ja tarkkailla. Vanha viisaus sanoo: "Kun asiat pitkittyvät, ne mutkistuvat." Tämä on valitettavasti totta. Työssä havaittu kuvio.
Puheet "paloniemeläisestä propagandasta" ja "aivopestyistä nuorista" ovat lähinnä typeriä. Ilmeisesti kovia kokeneet nuoret ovat aina väärässä, mikäli rohkenevat olla tyytyväisiäkin edes joihinkin osiin kokemuksistaan? Onko nuori heti aivopesty, ellei koko elämäänsä koe sijaisperheen tai laitoksen tuhoamaksi?
Eikö pääasia ole, että ihmiset ovat ongelmistaan huolimatta ainakin jossain määrin eheytyneet?
Olisikohan tämänkin palstan väki tyytyväisempää, jos lapsista yhtäkään ei enää sijoitettaisi mihinkään? Olisiko Suomi onnellisempi, jos yhtäkään uutta sijaisperhettä ei enää ilmaantuisi? Olisivatko lasten asiat silloin paremmin?
Ja kun täällä näyttää löytyvän aktiivisia ja puhekykyisiä ihmisiä, miksi ihmeessä ette itse hakeudu sijaisvanhemmiksi? Siitähän maksetaan valtavia summia ylimääräistä ja homma on helppoa? Miksei sijaisvanhemmiksi halukkaita ole sadoin tuhansin?
Nuoret tarvitsevat apua lastensuojelun tabujen murtamisessa.
Presidentti Niinistö kuunteli kiinnostuneena nuorten mielipiteitä.
Socca uutisia 10.10.2012.
http://www.socca.fi/uutiset/nuoret_tarvitsevat_apua_lastensuojelun_tabujen_murtamisessa.4621.news
--------
Nuoret tarvitsevat apua lastensuojelun tarpeiden murtamiseen.
Socca Uutisia 10,10,2012.
Presidentti Niinistö kuunteli kiiinnostuneena nuorten mielipiteitä.
Lastensuojelunuoret eivät pysty parantamaan lastensuojelun huonoa mainetta yksin. Siihen he tarvitsevat aikuisten ja päättäjien apua.
Pesäpuu ry:n "Selviytyjät-tiimi" ja Helsingin kaupungin ja Soccan "Nuoret kehittäjät -ryhmä" ovat jo pitkään tehneet työtä kehittääkseen lastensuojelua nimenomaan lastensuojelun asiakkaana olevien nuorten näkökulmasta. Nuorten omaa ääntä on saatu esille, ja muutosta on tapahtunut. Lastensuojelun huonon maineen ja ennakkoluulojen taltuttamisessa riittää kuitenkin vielä töitä.
– Me lastensuojelunuoret voimme itsekin vaikuttaa ennakkoluuloihin. Yksin emme kuitenkaan koko Suomen käsitystä lastensuojelusta ja lastensuojelunuorista pysty muuttamaan. Siihen tarvitsemme apua, korostivat Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Helsingissä Nuorten foorumiin kokoontuneet lastensuojelun asiakkaana olevat nuoret.
Tutustu nuorten ajatuksista koottuun esitykseen
Nuoret tapasivat tasavallan presidentin
Foorumissa vierailleelle Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle nuorilla olikin tärkeä viesti.
– Toivoisimme, että presidentti vie viestiämme eteenpäin ja auttaa meitä murtamaan lastensuojelunuoria kohtaan vallitsevia tabuja, nuoret viestittivät.
Nuoret keskustelivat vilkkaasti presidentin kanssa ja toivat rohkeasti esille omat mielipiteensä. Tiiviin tunnin aikana keskusteltiin muun muassa sosiaalityöntekijöiden riittävyydestä ja roolista, aikuisen tuen tärkeydestä, luottamuksesta ja inhimillisyydestä.
Nuoret pohtivat myös mitä konkreettista muutosta tapaaminen presidentin kanssa voi tuoda.
– Jo pelkästään se, että presidentti antoi meille aikaansa, ja tuli tapaamaan meitä kertoo arvostuksesta. Tunsimme, että meidän sanomaamme kuunnellaan. Tarvitsemme ehdottomasti vastaavanlaisia tapaamisia eri tason päättäjien kanssa, missä voimme kohdata toinen toisemme tunteiden tasolla, nuoret painottivat.
Nuorten foorumi osa valtakunnallisia lastensuojelupäiviä
Nuorten foorumi järjestettiin osana Valtakunnallisia lastensuojelupäiviä Helsingissä. Foorumin järjestivät yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliitto, Helsingin kaupungin Nuoret Kehittäjät, Pesäpuu ry:n Selviytyjät-tiimi ja Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca.
Valtakunnallisille lastensuojelupäiville Finlandia-talolle Helsinkiin kokoontui 2.–4. lokakuuta yli 1 000 lastensuojelualan ammattilaista pohtimaan alan keskeisiä haasteita. Tapahtuman järjesti Lastensuojelun Keskusliitto yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien kanssa.
Teksti: Lastensuojelun Keskusliitto
Lisätietoja
Hanna-Mari Savolainen
Tiedottaja
Lastensuojelun Keskusliitto
puh. 044 329 0029
hanna-mari.savolainen(at)lskl.fi
www.lskl.fi
Kati Palsanen
Tutkijasosiaalityöntekijä
Nuoret kehittäjät -ryhmän vetäjä
Socca
(09) 310 42345, 050 407 4785
kati.palsanen(at)hel.fi
www.socca.fi/nuoretkehittajat
---------
Nuorten kehittäjien ryhmä
Nuoret kehittäjät ovat lastensuojelunuorista koottu kokemusasiantuntijaryhmä, jossa nuoret pääsevät osallistumaan yhdessä ammattilaisten kanssa lastensuojelun kehittämiseen. Ryhmä kokoontuu joka toinen tiistai-ilta Soccassa ja siinä käy 4-7 nuorta, jotka ovat iältään 17-19-vuotiaita. Ryhmä on Soccan Heikki Waris -instituutin ja Helsingin kaupungin läntisen lastensuojelun yhteinen hanke.
Ryhmä työskentelee yhteistutkimisen menetelmällä, jossa yhdessä valitun teeman käsittelyyn osallistuu tilanteen mukaan nuoria, eri alojen työntekijöitä, opiskelijoita ja tutkijoita tai kehittäjiä. Tieto syntyy yhteistoiminnallisesti.
Ryhmän käsittelemiä teemoja ovat olleet esimerkiksi
Lastensuojelupalvelut
Koulun ja lastensuojelun välinen yhteistyö
Millainen on hyvä lastensuojelun työntekijä?
Millaista on hyvä ja toimiva kohtaaminen?
Lisäksi nuoret ovat käyneet kouluttamassa ja puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa Helsingin lastensuojelussa, Helsingin yliopistolla, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja käyneet tapaamassa ministeri Guzenina-Richardsonia ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulaa.
Ryhmässä nuorille tärkeintä on ollut päästä vaikuttamaan lastensuojelun kehittämiseen, aikuisten asenteisiin ja opiskelijoiden opetukseen. Nuoret ovat myös kokeneet, että ryhmä on parantanut heidän hyvinvointiaan. Työntekijät ovat puolestaan kokeneet kehittyneensä ammatillisesti valtavasti nuorten kanssa työskennellessä ja heidän työssä jaksamisensa on lisääntynyt.
Nuorten kehittäjien tekemiä esityksiä
Tutustu nuorten kehittäjien esityksiin
Lisätietoja
Kati Palsanen
Tutkijasosiaalityöntekijä
(09) 310 42345, 050 407 4785
kati.palsanen(at)hel.fi
Sivua päivitetty viimeksi 11.10.2012
-----------
Kaikki keskustelu peittyy näiden ikuisten linkkien alle. Sekö on tarkoituksesi?
Ammattikasvattajakin voisi hakeutua koulutukseen, esimerkiksi Heikki Varis instituuttiin.
Heikki varis instituutti toimii osana Soccaa, se perustettiin vuonna 2001.
http://www.socca.fi/tietoa_soccasta/heikki_waris_-instituutti/
----------
Heikki Waris -instituutti
Heikki Waris -instituutti toimii osana Soccaa. Se perustettiin vuonna 2001 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yhteyteen Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yhteisellä sopimuksella. Vuodesta 2004 alkaen Espoo, Kauniainen ja Vantaa ovat osallistuneet Heikki Waris -instituutin toimintaan rahoituspanoksellaan.
Heikki Waris -instituutti on sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö. Ydin on käytäntötutkimuksessa, erityisesti ammattikäytäntöjen systemaattisessa tutkimisessa ja opettamisessa. Painopiste on suurkaupunkialueen asiakastyön käytännöissä.
Perustehtävä ja toimintatavat
1.Kehittää käytäntötutkimusta, sen metodologiaa ja lähestymistapoja.
2.Edistää sosiaalialan työmenetelmien tutkimuksen, kehittämisen ja opetuksen yhteyttä
3.Rakentaa ja pitää yllä ammattikäytäntöjen tutkimus-, kehittämis- ja opetusyhteisöä
4.Edistää joustavaa ja verkostoitunutta, sektorirajat ylittävää työotetta
5.Kehittää tiedontuotannon rakenteita ja sosiaalista vaikuttamistoimintaa
6.Osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön käytäntötutkimuksen alalla.
Instituuttiin on luotu perinteisen tutkimuksen, kehittämisen ja opetuksen rajoja ylittäviä tehtäväkuvia ja toimintatapoja.Instituutissa työskentelee määräaikaisia tutkija- ja kehittäjäsosiaalityöntekijöitä sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun opettajia ja opiskelijoita. Tutkimus- ja kehittämistyö tehdään suurelta osin projekteina.
Instituutti edistää käytännöstä nousevaa tiedonmuodostusta sekä kehittää tutkimuksen ja käytännön erilaisia yhteistyömuotoja. Instituutti järjestää käytännön työntekijöiden, tutkijoiden ja opettajien ja opiskelijoiden yhteisiä kohtaamispaikkoja.
Rahoitus
Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsingin yliopisto sekä Metropolia ammattikorkeakoulu.
Yhteistyöverkosto
Tärkeä yhteistyökumppani on Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen sosiaalityön oppiaine. Yliopistoyhteistyö muodostaa pohjan käytäntötutkimukselle ja käytäntölähtöisen sosiaalityön opetukselle.
Muita yhteistyökumppaneita ovat ammattikorkeakoulut, pääkaupunkiseudun kaupunkien sosiaalityön yksiköt ja Kalliolan setlementti sekä Mathilda Wrede -instituutti (Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ruotsinkielinen opetus- ja kehittämisyksikkö).
Hallinto
Instituutti on osa Soccaa. Sillä on asiantuntijaryhmä, joka huolehtii kuntien asiakastyön kehittämistarpeiden yhteensovittamisesta yliopistollisen tutkimuksen ja opetuksen kanssa. Esimiehenä toimii johtava tutkijasosiaalityöntekijä ja opetus- ja tutkimustoiminnasta vastaa Helsingin yliopiston sosiaalityön käytäntötutkimuksen professori.
----------
Sinä taas voisi tutustua vaikka tähän sivustoon:
http://www.akuankka.fi/
Ja Ammattikasvattaja.........http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=5518
Kyllä "ammatti" "kasvattaja" taas nolasi itsensä toisten kirjoitusten vääntelemisellä!
Kirjoitti tänne mitä tahansa, niin tuo taulapää kyllä onnistuu vääntämään sen mieleisekseen. Kun lukee kirjoituksia TIETYLLÄ YLEISELLÄ ENNAKKOASENTEELLA, ymmärtää kaiken VAIN haluamallaan tavalla. Sitä on ilmeisesti "rivien välistä lukeminen", että ei haluaa edes yrittää ottaa toisen kirjoitusta just sellaisena kuin se on, vaan vääntää sen toiseksi.
Et varmasti itse edes tajua, miten loukkaavaa tuo on.
Näkee kyllä loistavasti, että tuollainen hiippari ei ole ikinä ollut siinä asemassa, jossa täällä kirjoittavat vanhemmat ovat olleet.
Mutta voi jumalauta, että on olevinaan viisas puhumaan kuitenkin TÄSTÄ asemasta, josta ei tajua enempää kuin sika joulusta.
Ei sen väliä, jos rankasti linkitetään ne ketjut, johon ammattivalehtelija syöttää toisten kirjoituksia vääristelevää propagandaansa.
Olen ollut aikanaan LAPSENA perheessä, joka todennäköisesti olisi nyt tukitoimien kohteena. Ei minun lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista. Kuvioissa oli ongelmia riittämiin mukaanlukien alkoholia, riitoja ja itsemurhayrityksiä. Minun ongelmani kuitenkin jäivät piiloon, koska koulu sujui hyvin ja en häiriköinyt tunneilla normaalia enempää.
En tunne äitiäni kohtaan katkeruutta ja välimme ovat läheiset. Jo lapsena kuitenkin ymmärsin, että kaikki ei todellakaan ollut niinkuin olisi pitänyt. Äidilläni oli ja on edelleenkin epäilevä suhtautuminen virkamiehiin ja kun nyt itse edustan sitä "puolta", asioiden ongelmallisuuden näkee selvästi.
On tavallaan surullista, että aina pitää lähteä henkiilökohtaisten loukkauksien tielle. Se on hyvin tyypillistä Suomi24:lle. Toivottavasti et oikeassa elämässä toimi samoin.
Uusia näkökulmia tarvitaan kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Julkishallinnon koulutus.
Sitra käynnisti vuoden 2010 alusta julkishallinnon koulutusohjelman, jonka lähtökohtana on uudistaa julkista hallintoa siten, että se parantaa paremmin kansalaisten hyvinvoinnin tarpeita.
Lisätietoa Sitra uusi johtajuus tutkimuksesta.
http://www.uusijohtajuus.fi/esittely
----------
Ammattikasvattaja on sen aikakauden ihmisiä, että ei tajua nykyajan lapsiperheiden elämästä mitään. Luulee, että lastensuojelun asiakasperheissä on alkoholismia, väkivaltaa etc. todellisia ongelmia.
Näinhän ei suurimmassa osassa tapauksista ole. Lastensuojelubisnes pyörii ihan muilla ehdoilla.
Hänen kanssaan on kyllä turha vääntää. Tyypillistä sinänsä, että henkilö jolla itsellään on ongelmaperhetausta haluaa leimata kaikki muut perheet sellaisiksi.
Luultavasti osalla hankalimmista sossuista on sama syndrooma. Ihan väen väkisin haluavat uskoa pahaa perheistä.
Aloituksen äidillä on jutun mukaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se saattaa lisäksi periytyä. Oliko sinukin vanhemmillasi samaa mielenterveysongelmaa.
Hienoa, että vihdoin rohkaistuit kertomaan palstalaisten haukkumisen motiivin. Olen jo pidempään seuraillut kirjoituksiasi ja odotellut milloin rohkenet kertoa jotain todellista.
Oletko ajatellut ottaa lapsuuden olosuhteet äitisi kanssa puheeksi ja selvittää ongelmasi teidän kesken. Voisi suositella kun äitisi on vielä elossa ja voisit siten parhaiten auttaa itseäsi. Sinun pitäisi tunnustaa avin tarpeesi. Meitä sivullisia syyttelemällä aikasi menee hukkaan. Emme ole sinun äitisi.
Sinulla on ilmeisesti laaja mielenterveysalan kokemus takanasi, koska pystyt pelkän nettikeskustelun perusteella minut diagnosoimaan? No, hyvä niin, että edes joku siihen pystyy.
On hyvä, että diagnoosin sinulta sain. Sen enempää ystäväni, perheeni, työkaverini, oppilaani kuin heidän vanhempansakaan eivät ole moisia ajatuksia minulle esittäneet. Nyt onneksi löytyi osaava ihminen.
Tunnuit niin kovin olevan vereslihalla, eikä se meistä palstalaisista voi johtua. Jäin seurailemaan kirjoitustesi etenemistä, koska sieltä oli odotettavissa jotain senkaltaista minkä vihdoin sitten kerroitkin, eli oma äitisuhteesi.
Koet ettei äitisi suojellut sinua kun olisit suojelua tarvinnut. Kukaan muukaan ei auttanut sinua.Olet katkera. Huudat vieläkin lastensuojelua auttamaan itseäsi. Kohdistat kaunasi oikeasti sosiaaliviranomaisiin mutta sinua estää työympäristösi, muu lähiympäristösi, tähän ryhtymästä.
Jokin purkauskanava sinun oli löydettävä ahdistuksesi kasvaessa iän karttuessa ja jotenkin löysit tämän palstan. Näet lastensuojelua kaipaavissa oppilaissasi itsesi. Siirrät lapsuutesi kaltoinkohtelua täällä vääriin äiteihin pitääksesi itseäsi tasapainossa ja jaksaaksesi jotenkin hoitaa työsi.
Laita mielipidettäsi osuinko aivan väärään.
En ole ymmärtääkseni väittänyt, että kaikissa lastensyojelutapauksissa olisi taustalla päihteitä. Puhuin omasta lapsuudestani ja lähinnä nimimerkille "vääntelijälle". Hänhän luokitteli minut tuttuun tapaansa.
Hupaisa tuo ajatus siitä, että en tiedä mitään lapsiperheiden elämästä. Minulla on jälkikasvua. Tuttavillani samoin. Teen työtä lasten parissa. Uskon tietäväni aiheesta riittämiin.
Lasensuojelun asiakkuudesta ja
huostaanotoista sinä et tiedä niin paljoa,
että sinulla olisi oikeastaan edes oikeutta
puuttua niihin millään tavalla.
Täytyykö täällä jotain erikoislupaa anoa sinulta, että me vanhemmat todella voisimme vaihtaa kokemuksia keskenämme ilman, että sinä hyökkäät aggressiivisesti ivailemaan ja piikittelemään joka kirjoituksesta.
Vai on paloniemeläisyydestä puhe typeryyttä...
Vai niin.
Anu Palosaari on huolissaan huostaantoista Suomessa.
Milloinka ihmisoikeusjärjestöt ja kansainväliset tuomioistuimet puuttuvat asiaan?
Lisää huolen aiheita Palosaaren blogissa.
http://anupalosaari.blogspot.fi/p/huostaanotoista_12.html
--------
Anu Palosaaaren kannaotto huostaanottoihin
Tilanne lasten huostaanottojen kanssa on Suomessa huolestuttava. Milloin isot ihmisoikeusjärjestöt ja kansainväliset tuomioistuimet puuttuvat asiaan?
Eräs pohjoinen kunta kehuskelee saaneensa konkurssikypsän taloutensa jälleen nousuun tekemällä huostaanottoja. Huostaanotoista kun maksetaan kunnille. Valtio maksaa jokaisesta tehdystä huostaanotosta tietyn summan kunnan kassaan.
Moni asiaan perehtymätön päättäjä ja poliitikko väittää, ettei huostaanottoja tehdä tarpeeksi. Se on totta - kohderyhmä vaan on väärä. Huostaanottoja ei todellakaan tehdä tarpeeksi siellä, missä niitä kuuluisi tehdä: päihdeperheissä, ja esim. väkivaltaperheissä. Ja kun huostaanotto vihdoin tehdään, se tehdään tilastojenkin valossa tällaisessa perheessä liian myöhään.
Sen sijaan lapsia viedään asiattomin ja epämääräisin perustein, sekä usein vielä ilman lainsuojaa tavallisista perheistä. Huomatkaa että käytän termiä "lapset viedään". Lapset revitään perheistään ja juuriltaan ilman huostaanottoon edellyttävää oikeaa, laillista syytä ja perheiden elämä tuhotaan.
Olen kuullut tarinoita päihdeperheiden lapsista, myös heiltä itseltään, jotka pyytävät huostaanottoa kunnan sosiaalityöntekijältä, pääsyä lastenkotiin tai sijaisperheeseen, mutta jostain syystä he eivät pääse perhehelvetistään pois. Sen sijaan lapsi, joka elää asiallisissa olosuhteissa, hyvien ja rakastavien vanhempien huostassa, viedään vanhemmiltaan huostaanotolla esimerkiksi lapsen kouluvaikeuksien vuoksi. Tai lapsen tai vanhemman sairauden tai vamman vuoksi. Esim. lapsen ADHD-diagnoosi ja sairauden vuoksi vaikea käytös riittää joissakin kunnissa huostaanoton valmisteluun.
Valitettavan yleinen syy lapsen asiattomaan huostaanottoon on siis etenkin lapsen kouluvaikeudet, sekä asian vuoksi tuetta jäänyt perhe. Lastensuojelulaki määrittelee kuitenkin tarkkaan lapsen, nuoren ja perheen oikeuden viranomaisten ja lapsen kanssa työskentelevien tarjoamaan tukeen vaikeissa tilanteissa. Tukitoimien on täytyttävä ennen huostaanottoa.
Laki huostaanotoista määrittelee hyvin tarkkaan myös lapsen oikeuden tavata vanhempaansa jolta lapsi on huostaanotettu. Kuitenkin tiedän käytännössä, että tämäkään laki harvoin lasten kohdalla toteutuu. Usein huostaanotto tarkoittaa lapsen ja vanhemman lopullista erottamista toisistaan. Olen nähnyt, kuinka itkevä lapsi revitään tavallisen äidin sylistä tavallisesta kodista väkisin poliisin voimin pois, perustein, mitkä eivät kestä päivänvaloa. Mitäköhän ihmisoikeusjärjestöt tähän sanoisivat, jos tietäisivät kuinka Suomi kohtelee pieniä kansalaisiaan?
Mitä Suomi haluaa tällaisella käytöksellä ympäristölleen viestittää?
Blogimerkintä "Huostaanotoista" on kirjoitettu syksyllä 2009, ja on itse asiassa ensimmäinen blogikirjoitukseni kaupunkilehti Tamperelaisessa
---------------
Naisjärjestöt ja Yle kimpassa?
Suomessa asuu kymmeniä karkoituspäätöksen saaneita ulkomaalaisia.
Edes heidän kotimaassa ei suostuta ottamaan heitä vastaan.
Jostain syystä YLE ei halunnut avata aiheesta keskustelua.
Yle uutiset 21.10.2012.
http://yle.fi/uutiset/suomessa_on_kymmenia_karkotettuja_jotka_eivat_kelpaa_millekaan_maalle/6339494
-------
Sisäasianministeriö selvittää maahanmuuttajanaisjärjestöjen kattojärjestön Monika-naiset liiton RAY:n rahankäyttöä.
Monika Naiset ry on suurin EU:n kotouttamisrahaston tuensaaja.
Myös RAY selvittää lliton rahankäyttöä.
Yle uutiset 25.9.2012.
http://yle.fi/uutiset/ministerio_selvittaa_maahanmuuttajanaisten_kattojarjeston_rahankayttoa/6307645
------
Kopio Ylen uutisesta.25.9.2012..
Renaz Ebrahimi ja Fatima Usman ovat lopettaneet yhteistyön Monika-Naiset Liiton kanssa.
Kuva: Yle Renaz Ebrahimi työskenteli maahanmuuttajanaisille suunnatussa MoniNaisten talossa Helsingissä viime vuoden loppuun saakka. EU-rahalla toiminut talo tarjosi tukea naisten kotoutumiseen.
- Tarkoituksena oli järjestää alle viisi vuotta Suomessa asuneiden ei-pakolaistaustaisten naisten kotouttamiseen liittyvää toimintaa. Järjestimme suomen kielen kerhoja, yksilöohjausta ja sen sellaista.
Ebrahimin mukaan eri aktiviteetteja toteuttivat pääasiassa pienet maahanmuuttajajärjestöt, jotka kattojärjestö Monika-Naiset Liitto kutsui hankkeeseensa mukaan.
Järjestöille luvattiin tilat sekä palkkio, sanoo Fatima Usman, afrikkalaisten ja afroeurooppalaisten järjestön AFAESin puheenjohtaja.
- Luvattiin, että saamme yhden palkatun työntekijän jokaiseen järjestöön. Sitä ei koskaan tapahtunut, se oli vain lupaus.
Kaikki järjestöjen tekemä työ hankkeessa oli vapaaehtoistyötä, kertoo Usman. Järjestöt toivat taloon asiakkaansa ja koko toimintansa.
Ministeriö: Entisten työntekijöiden kantelut vakavia
Monika-Naiset Liitosta on lähtenyt kuluneen vuoden aikana lähes parikymmentä henkilöä, sanovat liiton entiset työntekijät. Osa heistä kertoi Yle Uutisille lähtönsä syyksi epäilyt projektirahojen väärinkäytöstä. Jotkut kertoivat projekteista, joissa ei tehty sitä, mihin raha oli alun perin myönnetty.
Kukaan meistä ei saanut sitä palkkaa, joka paperilla oli.
- Renaz Ebrahimi, Monika-Naiset Liiton entinen projektityöntekijä
- Saatettiin pyytää rahaa vaikka uusiin saksiin, näihin meidän aktiviteetteihin, kuten askartelukerhoihin. Rahaa ei saanut, ei kuulemma ollut budjettia. Kukaan meistä projektipäälliköistä projektityöntekijöihin ei saanut sitä palkkaa, joka paperilla oli, Ebrahimi antaa esimerkkejä.
Monika-Naisten Liitto on suurin sisäministeriön jakaman EU:n kotouttamisrahaston ja yksi suurimmista pakolaisrahaston tuensaajista. Esimerkiksi MoniNaisten talo sai kotouttamisrahastosta satojatuhansia euroja.
Liiton hankkeita rahoittaa myös muun muassa Raha-automaattiyhdistys. Myös RAY selvittää liiton rahankäyttöä.
Ministeriö pitää entisten työntekijöiden tekemiä kanteluita poikkeuksellisina. Tarkastusneuvos Antti Lehtosen mukaansa vakavan tapauksesta tekee se, että liitto tekee tärkeää työtä sekä kotoutumisen että ihmiskaupan uhrien auttamisessa.
- Olen parikymmentä vuotta ollut näissä hommissa, ja tällaisia asioita ei ole tullut aikaisemmin eteen. Nyt puhutaan aika isosta asiasta, Lehtionen kommentoi työn alla olevaa selvitystä.
Väärinkäytösepäilyt tulivat julkisuuteen kesällä. Monika-Naiset Liitto katsoo, että asiaa ei voi kommentoida ennen virallisten selvitysten valmistumista. Liitosta painotetaan, että ministeriön aiempina vuosina tekemistä tarkastuksista ei ole löytynyt epäkohtia.
Sekä ministeriön että RAY:n selvitysten arvioidaan valmistuvan lähiviikkoina.
Lisää aiheesta
Maahanmuuttajanaisten järjestö: Työntekijöille maksettiin palkkaa 25.9.
Hanna Eskonen
Yle Uutiset
-----
Hyvä sisar järjestö Monika Naiset ry.
Kansalaisten on vaikea käsittää ja ymmärtää, miksi lasten ja perheiden tukemiseen ei löydy rahaa?
Vastaus saattaa löytyä Monika Naisjärjestön nielemiin tukirahoihin ja avustuksiin. järjestö toimii 24/h vuorokaudessa ympäri Suomea .
Monikansalliset naiset ry.
http://www.monikanaiset.fi/
------------
Monika naiset Pohjoismainen konferenssi lehdistötiedote 17.10.2012.
Kemiaan ja väkivaltaan liittyvien pakkoavioliittojen vastasinen työ Pohjoismaissa.
Voisimme itseasiassa pysähtyä miettimään, onko naisvaltainen sosiaaliala liian naivsvaltainen, johonka kuuluu olennaisena osana:
Vaihdevuodet..Endometriosi. Hypoglykemia. Pms oireyhtymä. Alkohli, hormonit..
http://www.monikanaiset.fi/tiedostot/Tiedote_17.10.pdf
---------
Sinne hukkui taas Anu Palosaarenkin hyvä blogikirjoitus tuhannen linkin joukkoon.
Ei minulla ainakaan ollut yhtään "epäilevää" suhtautumista viranomaisiin, ennen kuin NÄIN ITSE millaista lapsia vaurioittavaa toimintaa he pystyvät harrastamaan.
Vai näkee se ammattikasvattaja viranomaisena nyt äitinsäkin erilaisten silmälasien lävitse.... huvittavaa. Niinhän se monelle käy, että näkee sen, mitä uskoo/kuvittelee/toivoo/olettaa näkevänsä.
Itse olen suurimman osan työelämästäni ollut viranomainen, eikä minun asenteisiini ole vaikuttanut mitenkään se, millä puolen tavallaan itse olen.
Omien silmien edessä nähdyt rikokset ovat rikoksia, oli sitten itse viranomainen tai ei.
"On hyvä, että diagnoosin sinulta sain. Sen enempää ystäväni, perheeni, työkaverini, oppilaani kuin heidän vanhempansakaan eivät ole moisia ajatuksia minulle esittäneet. Nyt onneksi löytyi osaava ihminen."
Kannattaisi mennä kyselemään terapian ja hoidon tarvettaan mielenterveydenammattilaisilta, eikä lähipiirinsä aikuisilta.
Sehän on tavanomaista huonossa kodissa kasvaneelle, että oman luonteensa vammat tuo esille joko anonyymisti netissä tai opettaja oppilailleen silloin kun muita aikuisia ei ole kuuloetäisyydellä.
Ei sinun psyykesi tasapainossa ole, ei kummoista alan tuntemusta tarvita sen huomaamiseen, joten ihan suotta soitat suutasi edelliselle kirjoittajalle. Ei kukaan tasapainoinen aikuinen roiku päivästä toiseen mollaamassa toisten kirjoituksia aihealueesta, joka ei muka mitenkään koske häntä itseään.
Mutta tulihan se sieltä! Sinun kaunasi kohde ovat aikuiset, jotka suhtautuvat "epäillen viranomaisiin". JOku kysyikin jo toisessa ketjussa, että pidätkö osalle lapsista samanlaista piruilua kun toisten aikuisten korvat eivät kuule, kuin täällä niille vanhemmille, joilla on todellista aihetta kaunaansa viranomaisia kohtaan?
Tässäkin ketjussa jo joku sanoi, että me emme ole sinun äitisi, et sinä kurjasta lapsuudestasi sillä eron pääse, vaikka soittaisit suutasi täällä lopun ikääsi niille vanhemmille, joilla on todellista aihetta kaunaan viranomaisille lapsensa puolesta.
Oikeusministeriö tiedote.
Ihmisoikeudet. Oikeusministeriö.
Hallitus laati kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman.
22.03.2012
Perus- ja ihmisoikeuksien pitää myös toteutua. Tämä on lähtökohtana toimintaohjelmalle, josta hallitus päätti tänään istunnossaan. Vuosille 2012-2013 laaditun kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman tarkoituksena on konkretisoida perustuslain säännöstä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Ohjelma painottuu selkeisiin hankkeisiin, joilla tätä tehtävää edistetään.
Suomessa ei ole aiemmin laadittu kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Päätös ohjelman valmistelusta sisältyy hallitusohjelmaan. Eduskunta edellytti ohjelman laatimista käsitellessään valtioneuvoston vuonna 2009 antamaa ihmisoikeuspoliittista selontekoa. Hallitusohjelman mukaisesti vaalikauden lopulla hallitus antaa eduskunnalle selonteon, jossa arvioidaan nyt asetettujen tavoitteiden toteuttamista.
Toimintaohjelmassa tarkastellaan Suomen keskeisiä ihmisoikeushaasteita sekä eri viranomaisten roolia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisessa. Tavoitteena on sekä kehittää hallinnon toimintaa tiedostamaan ihmis- ja perusoikeusnäkökulmat työssään että kehittää työvälineitä, indikaattoreita, oikeuksien toteutumisen tarkasteluun.
Toimintaohjelmaan on koottu joukko hankkeita, joilla hallitus vuosina 2012 ja 2013 pyrkii edistämään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Lista ei ole tyhjentävä, vaan oikeuksien toteutumista edistetään monilla muillakin lainsäädäntö- ja kehittämishankkeilla. Toimintaohjelman pyrkimyksenä on rakentaa toimintatapoja, joiden avulla perus- ja ihmisoikeustilannetta seurataan systemaattisesti ja joiden kautta havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti ja johdonmukaisesti.
Yksittäiset hankkeet on ohjelmassa kytketty perustuslain perusoikeussäännöksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja koottu temaattisiksi kokonaisuuksiksi 12 eri elämänalueen ympärille. Kaikkiaan ohjelma sisältää 67 erillistä hanketta, ja kaikki ministeriöt ovat mukana niiden toteuttajina. Hankkeet muodostavat laajan kokonaisuuden erityyppisiä toimenpiteitä, jotka kattavat niin perus- ja ihmisoikeuksien alalla toimivien viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyön kehittämistä kuin yksittäisten ryhmien oikeuksien edistämistäkin.
Ohjelmaa on pyritty valmistelemaan mahdollisimman avoimessa vuoropuhelussa sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen, kanssa. Valmistelutyöryhmän tukena on ollut paneeli, jossa mukana oli ihmisoikeusjärjestöjä sekä perus- ja ihmisoikeustutkimuksen ja -valvonnan edustajia. Kansalaiskommentteja saatiin Otakantaa-verkkofoorumin kautta.
Lisätietoja:
oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin erityisavustaja Robin Harms, puh. 09 1605 67506,
valmistelutyöryhmän puheenjohtaja, yksikön johtaja Johanna Suurpää, OM, puh. 09 1606 7800, ja
työryhmän sihteeri, neuvotteleva virkamies Kaisa Tiusanen, OM, puh. 09 1606 7953,
sähköposti: [email protected]
Kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 2012-2013 (PDF-tiedosto, 49 sivua, 278 kt)
-----------