Voi varsinaisesti särkeä sydäntäni, aika siistiä. :) Ymmärrän nimittäin, että jos tunne ja sitoutuminen ei ole molemminpuolista, ei kannata jäädä suremaan, koska ihminen ei ollut sinua varten.
ei kukaan
.....
10180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minun sydämeni on jo särkynyt. Hän ei ollut minua varten. Ikävä on. Silti.
Ihminen voi halutessaan itselle kehittää sellaisen suojamuurin, että että... ja silloin mikään ei satuta, eiks oo siistiä :) et vettä myllyyn!
Suojamuurin tarkoitus ei ole se, että se tekee tunteettomaksi eli senkin suojassa pahat sanat ja teot sattuu. Suojamuurin tarkoitus on suojata siltä ettei alistavan ja kaiken tietävän sekä kaiken tahtovan seurassa kadota itseään. Se on tavallaan rajana niille, jotka eivät kykene muiden rajallisuutta näkemään ja kunnioittamaan.
Vaikka ihminen suojamuurin rakentaa itselle ympärille niin ei se tarkoita etteikö se muita ihmisiä kunniottaisi tai olisi tunteeton. Se on itsensä suojelemista, ja syyt löytyy tod. menneisyydestä. Se on tavallaan itsesuojelukeino, se on pitkän ajan oman itsensä psyykkaaminen, luottaminen omaan itseensä ja omiin vahvuuksiin.
Se onkin sitten toinen kysymys, mitä sitten tapahtuu, jos joku päivä tämä muuri romahtaa?
Sen muurin tarkoitus on suojata siltä ettei kadota omaa minuuttaan persoonallisuuttaan elämän arvojaan. Vaikka kuinka pommitetaan. Ei se tunteettomaksi tee.
Omani on valmis, koska olen tasapainossa itseni kanssa ja tunnen itseni.
Ja muuri ei kyllä hevin romahda kun itsensä läpikotaisin tuntee.
Näinhän se tietenkin on, kun tietää mitä kestää ja mitä ei!!!
Eikä muurin tarkoitus ole työntää luotaan pois muita ihmisiä, vain suojaa antaa omalle minuudelle ja varmuutta kääntää ne muurin rajalla pois jotka ei omana itsenään hyväksy ja kunnioita, kohtelee väärin ja alistaa jatkuvasti.
No jaa. Ihan tervettä tietysti yrittää suojata itseäänkin, mutta en nyt tiedä oikein noista suojamuureistakaan. Olen kai itsekkin yrittänyt, mutta loppupeleissä huomaan, että yhtä tunteikas, hölmö nainen olen kuitenkin sisimmissäni. Edelleen. Perkele se siitä miksikään muutu, vaikka mitä laastia laittaisi. Välillä ärsyttääkin oma itsensä ja tämä "myräkkä" sisimmässä. Ei voi kun toivoa, että vielä joku raihoittaisi tämänkin pauhinan. Sitä kalliotahan minä olen tässä kaivannut elämään, vaan eipä näy:) Eipä voi muuta kuin hymeksiä välillä itselleen.
Minun sydän on helposti särkyvää,ja tiedän miltä tuntuu kuin tallotaan värisevä sydän. en ole mikään pyhimys ,enkä kävele mikään sädekehä päänipäällä
Kuitenkin jokainen on itkunsa itkettävä " joskus",on hyvä olla heikko ja myöntää tunteensa. Itse olen hymyillyt läpi kyynelten monia kertoja ,ne puhditaa sielua ja näkee taas uuden päivään kirkaampana ja tunne toisten ihmisten tunteista voimistuu ,voit ymmärtää ne " hänenkin erinlaisemmatkin" tunteet uudessa valossa .
http://www.youtube.com/watch?v=9dawoZ5ilhY&feature=relmfu