Parhaimmat kivunlievityksen synnytyksessä`?

vesi, suihkuna tai kylpynä
kaurapussit tms. lämmittimet
aqua rakkulat, vyöhyketerapia, erilaiset painelut kipupisteistä
ilokaasu.
kohdunkaulan puudutus,
pudendaalihermon (kirjotusasua ei muista) puudutus,
spinaalipuudutus,
epiduraali

Tuossa nyt ainakin muutamia vaihtoehtoja :D Minä olen käyttänyt melkein koko liudan kahdessa synnytyksessäni ja vannon epiduraalin nimeen, vaikka se vaikea onkin ollut laittaa minulle. Luulin kestäväni kipuja hyvin, vaa pyh ja pah mikä nössö siinä tilanteessa olin :D

Epiduraalin onnistumisen hyväksi voisi odotusaikana (ja ennenkin sitä) malttaa olla kasvattamatta rasvapatjaa selkärängan päälle. On aika ymmärrettävää, että jos nikamat eivät edes tunnu selässä, niin niiden väliin laittaminen puudutusta on hankalaa. Samaten tatskat voivat aiheuttaa ylimääräistä hommaa.

Minua on parhaiten auttanut se, että olen tajunnut että minulla itselläni on jo omassa kehossani mahtava kivunlievitysjärjestelmä! Silloin kun synnytyksen hormonitoiminta toimii optimaalisesti synnytys on kyllä intensiivinen, muttei mitenkään kestämättömän tuskainen. Endorfiini- ja oksitosiinihumalaa voi tukea rentoutumisella, tuella ja kannustuksella. Pelko ja epävarmuus taas lisää adrenaliinia, mikä lisää kipua ja hidastaa synnytystä. Konkreettisesti se on itselläni tarkoittanut sitä että synnytyksissäni on ollut mukana turvallisia ihmisiä joihin luotan (puoliso, doula), olen liikkunut, äännellyt ja muutenkin toiminut niinkuin siinä tilanteessa on tarpeelliselta tuntunut, minua on hierottu, halattu, silitelty, kehuttu ja kannustettu. Itse olen vain rentoutunut ja antanut mennä. Amme on joka synnytyksessäni ollut vielä mahtavana rentoutumisen tukena.

Tämmöisellä hyvällä kierteellä synnytys voi sujua niin etteivät puudutukset tule mieleenkään. Pelkkä kaurapussi tai lämmin kylpy ei kipuja vie, mutta ne voivat osaltaan auttaa synnyttäjää rentoon regressiotilaan jossa synnytys etenee, kipu lievittyy ja äiti ja vauva voivat hyvin.

"Epiduraalin onnistumisen hyväksi voisi odotusaikana (ja ennenkin sitä) malttaa olla kasvattamatta rasvapatjaa selkärängan päälle. On aika ymmärrettävää, että jos nikamat eivät edes tunnu selässä, niin niiden väliin laittaminen puudutusta on hankalaa. Samaten tatskat voivat aiheuttaa ylimääräistä hommaa."

Kuule, joillain ihmisillä nämä nikamavälit voivat olla ahtaat, ihan sama painaako hlö 50 vai 500 kiloa!
Minä esimerkiksi olen normaalipainoinen ja silti lääkäri joutui silti monta kertaa pistämään epi piikkiä, jotta se onnistuisi... Ja minulle tämä ko. lääkäri silloin sanoi, että muista sitten seuraavalla kerralla kun tulet synnyttämään, kerro että sinulla on ahtaat nikamavälit, niin tuskinpa sillä painolla on tässä asiassa mitään merkitystä. Kannattaisi mennä sinunkin uudestaa biologian tunnille. Ap:lle tsemppiä synnytykseen!

Etkö itse yhtään mieti?! Tämä henkilö tarkoitti, että ahtaat nikama välit vaikeuttavat epiduraalia laittoa vaikka olisit 40kg 170cm! Eli laiton hankaluuteen on muitakin syitä kuin läski.. Kaikki tietävät ettei raskausaikana muutenkaan kannata lihoa ylettömästi, ei siitä aina tarvitse jauhaa.

Ei mikään auta synnytyskipuihin. No epiduraalista ei ole kokemusta, ehkä se sitten.. en teidä.

Aikanani kun minä sain kaikenmaailman kipulääkkeitä, ei yksikään vienyt kipua pois.. ne taisi olla vaan silmälumetta, sillä järkikin jo sanoo, että kipulääkkeillä pitäisi kipu viedä pois, mutta synnytyksissä yksikään minun saamista sitä ei vienyt.

Mä sain synnyttäessä spinaalipuudutuksen, kun epiduraalia ei haluttu enää siinä vaiheessa laittaa. Spinaalipuudutus laitettiin siis vain yhdellä piikillä selkään, eli sinne ei laiteta mitään katetria mistä kipulääkettä voi lisätä kuten epiduraalissa. Spinaalipuudutus kestää 2-3 tuntia. Minulla se auttoi avautumisvaiheen kipuihin vieden supistustuntemukset vallan pois. Ponnistusvaiheessa sen teho oli jo päässyt lievenemään, ja sillon supistukset olivat sitten todi kivuliaita. Minulla puudutus aiheutti lisäksi tosi kovan tärinän ja sen lisäksi toinen jalkani meni ihan voimattomaksi että ei minulla ollut siihen mitään kontrollia. Kaiken kaikkiaan spinaalipuudutus oli ainakin minusta ihan ok kivunlievitys.

Minä en ees tajunnut synnytyksen aikana pyytää kivunlievitystä eikä sitä edes tarjottu. Oli muuta ajateltavaa. Näin jälkikäteen sanottuna: Luojan kiitos. Kätilöni käski ponnistaa jokaisen supistuksen aikana. Supistus auttaa lasta tuleemaan eteenpäin kohdunkaulaa pitkin. Sen jälkeen olen ihmetellyt, mikä niiden tarkoitus on. Miksi pitää estää lapsen ulostulo kivunlievityksellä??

itselläni auttoi epiduraali erittäin hyvin siihen ponnistus vaiheeseen saakka, ilokaasusta taas ei ollut mitään hyötyä, synnytys vain nopeutu epiduraalin myötä. (avauduin hetkessä)

Jos haluat synnyttää ilman suuria kipuja, kannattaa ottaa se mielestäsi kamala epiduraali. Kaurapussit, ammeet ja muut hömpät saattavat auttaa niillä, joilla on helppo ja vähemmän kivulias synnytys, mutta en pitäisi niitä varsinaisesti kivunlievityskeinoina.

Yks asia tuli mieleen, et kannattaa harjoitella rauhallista hengitystä kun jotain puudutusta annetaan. Auttoi mulla koska kun keho on ns.rennompi kivun kestää paremmin.

Esikoisesta sain ilokaasua josta silloin tuli vain paha olo joten sen hylkäsin aika nopeaan sekä kohdunkaulanpuudutuksen, joka oli hyvä eikä laitto sattunut ollenkaan, tehosi noin tunnin jonka jälkeen sain spinaalin ja se oli kyllä todella hyvä, laitto ei sattunut ja vaikutus alkoi heti.
Kuopuksesta sain ilokaasua(ei paljo apua) ja kohdunkaulanpuudutuksen jonka laitto sillä kertaa sattui aivan saatanasti, lisäksi ei edes tehonnut koska kaulaa ei ilmeisti ollut jäljellä (näin lääkäri sanoi kun kysyin miksei auta mitään) pyysin taas spinaalin ja se oli aivan yhtä mahtava kuin viimeksikin, heti loppui kivut joten spinaalin puolesta kyllä liputan vaikka selkäpiikki onkin, ja aina sen saa paremmin/helpommin paikalleen mitä enemmän saat selkääsi sykkyrälle jotta nikamavälit aukeavat lisäksi selkään ei jää mitään letkua roikkumaan niinkuin epiduraalissa.

Tens-laite!!!!!!! Ihan ehdottoman hyvä kivunlievityskeino! Suosittelen lämpimästi :)

Minulla eivät saamani kipulääkkeet auttaneet, ei kohdunkaulanpuudutus, eikä epiduraali. Tuli aikamoisena yllätyksenä, että niinkin voi käydä.
Ammeeseenkaan en päässyt kun lapsivedet oli mennyt. Ilokaasusta sain sentään vähän apua.
Nyt yritän etsiä tietoa lääkkeettömistä kivunlievitysmuodoista, vaikka aiemmin ajattelin niiden olevan yhtä tyhjän kanssa. Tens-laite kiinnostaa. Mietityttää vain miten sen käyttö onnistuu ilokaasun kanssa. Onko kellään kokemuksia?

Akupunktio auttoi avautumisvaiheen kipuihin mukavasti. Kätilöni itse ehdotti akuneuloja. Onnistuin jopa vähän torkahtamaan akupunktion ansiosta. Huono puoli oli, ettei akupunktion vaikutus toiminut kovin pitkään. Lisäksi sieltä täältä törröttävät neulat vähän haittasivat kääntyilyä.

Epiduraalipuuduts oli pettymys. Se vähän vähensi kipua, muttei mitenkään merkittävästi. Yritin kysyä, onnistuiko puudutus. Kuulemma onnistui. Ei siltä tuntunut.

Mulla ehdoton ykkönen aina ilokaasu, kakkosena että doula hieroo niskoja, hartioita, käsiä.

Minua kanssa häiritsi se, kun ei päässyt enemmän liikkumaan kun joka hemmetin paikassa roikkuu piuhaa, jopa alapäästä että täytyi johonkin pötsiin pissiä siinä kaikkien keskellä kun ei enää vessaan päässyt. Sain epiduraalin joka toimi loistavasti, eikä vienyt tuntoa jaloista yhtään. Eli epiduraali oli minusta paras ja suorastaan taivaallinen sen kivun keskellä.

Epiduraali ja spinaali. Siis ne on ne jotka mulla on aina oikeesti auttanu. (2 ekaa epiduraalilla ja 3spinaalil)
Ilokaasu oli yhtä tyhjän kans ja puhdas happi taas vähä helpotti oloa kun se puhalsi ihanan viileetä naamaan, mutta ei se kipuja vähentäny.

Spinaali vei kyllä ponnistuksen tarpeen mutta 3. raskaus oli sillon ja osasin kyllä työntää kun käskettiin. En usko sen pidentäneen ponnistus aikaa kun se ei kestäny kun 8 min.

Molemmat puudutukset on auttanu aina niin hyvin ettei oo tullu kipeetä kun tikattu ja istukan työntäminen on menny aina siinä vauvaa ihmetellessä. Ilman kipuja.

Niin ja olen kyllä ylipainoinen, mutta ei kertaakaan oo ollu ongelmia puudutusten laittamisessa. Lääkäri osas hommansa. Ainut olin minä. Kun supisteli niin että en millään olis ollu selkä kaarella paikallani. Kenenkään aikana.Siinä on mies ja kätilö saanu pitää jalkoja ja päätä paikoillaan...

Nyt jännitän koska taas pääsee tosi toimiin. RV38 6 ja mahdottomasti supistelee, ei vaan tuu läheskää tarpeeksi kipeetä. Isoon mahaan vaan alkaa jo kyllästyä!

Oli synnytys menetelmä syöksynä tai tunteja ponnistellessa. sektiona tai alateitse. Nykyään onneks on kivunlievityksiä vaikka kuinka paljon ja ihmisen kipumuisti melkoisen lyhyt. Synnytetty on kautta aikojen niin kyllä nykysynnyttäjillä on parhaat mahdolliset eväät siihen.

Nykyään tiedämme sukupuolen ja lähes terveydentilan etukäteen jos niin tahdomme.

Joten turhat rutinat pois!!! ja täyttäkää maa lapsilla =)