Wind of change

Mihin loppuu kohtuus kirjoitti:

ihmisen elämässä
tapahtuu
vääjäämättömästi
muutos

se ei
vain kerro
päivämäärää,
eikä sitä

että odottaessaan
kohtalokasta iskua
saattaakin
saada suudelman

toisella jousi
on jo viritetty,
toisen nuoli
on vasta
matkalla

etsien
jotakin
taivaallista johdatusta
tiekartat opasteenaan

täydellinen
harmoninen rytmi,
järjen kadotessa
sumupilveen

ollen puhdasta
tunnetta ja
sydän sanoo

olet kaunis
niin kaunis

rajat ovat
kohdallaan
pientä seikkailua varten,
tutkimusmatkaa,
joka alkaa
syyhyävästä sormesta

ja loppuu tulivuoreen,
pulppuaviin sanoihin,
jotka suu
päästää kutsumattomina
ryöppyinä

tuntuu hyvältä
koskea,
laskea sormet
vatsalle ja
vetää tunne
ihon poikki

pystymättä
ymmärtämään
vaikka haluaisinkin

rinnat,
ilmapallon keveys
muistuttaa
tuhmalla tavalla
houkuttelevalta

seksikkäästi kohonnut

sisäinen jumalattareni
kadonnut ääni

käheä ääni
tuntien hänet
joka puolelta

kolme riippuvaa
täydellistä timanttia
riippuen sopivan
välimatkan päässä
toisistaan

saaden mahdollisuuden
kiinnittyä hiuksien
välimaastoon

täydentyen kokonaisuuteen
kasvojen ympärille
pehmeiksi aalloiksi
ryöpyten uhmakkaasti
hartioilta rinnoille

silloin on
helppo sulkea
silmänsä,
tummanpuhuvan
himon levitessä
hitaasti ympäristöön

jos seksuaalinen
ansa olisi
olemassa,
kurittomat sormet
ja peukalon silittäessä
pehmeästi niskakuoppaa

kouristuksenomainen nielaisu,
sanoinkuvaamattoman
raaka ilmaisu

kehon astuminen
ulos vetoketjun
aukaisemasta
maailmasta

hitaasti lämpiävä
höyryveturi

tasapaino,
jossa hormonimyrsky
tekee tuhojaan
ollen terapia,
siunaus ja
luottamus

miten helposti
kyyneleet
tulvivat silmiin
ja virtaavat
poskia pitkin

huuhdellen tuskan,
suudellen jokaista
tahallista tai tahatonta
arpea ihmisen
kuoressa

tahtoen rakastaa

antaa suloisen
tunnustuksen
valloittaa mieli
alkukantaisella tavalla

kietoa käsivarret
ympärilleen ollen
tärkeämpää kuin
happi jota
hengitämme

elääksemme,
lohtuna ja balsamina
silityksen raukeaksi
tekevänä voimana

ja sinä
odotat
janoisia juonteita

jotta ne
imeytyisivät
ihosi pehmeän
nukan vuolaaksi
hehkuksi

koskettaen niin
kevyesti, että
vartalosi ei
enää tunne tuskaa,
tavoittamatonta
ihmettä

tämä kaula,
tämä selkä
ja sen uurteet
puhuvat kieltä,
korkeuksien huudot

tekevät selväksi
vauhkoontuneen eläimen
halun kantaa
koko viettelys
yli kynnyksen

hitaasti matkaavaa
kielenpäätä edemmäs
hikipisaroiden maahan

lukittuihin yön
ohuisiin tunteihin,
joissa lanteen liike
muistuttaa

muutoksen voimasta,
jonka vain riisumalla
voi lunastaa

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä