On tulossa syksy.
Iisa soittaa Pinjan ja Pauluksen kodin ovikelloa.
Paulus avaa oven.
– Tuutteko ulos? Iisa kysyy.
Hetkessä Pinja ja Paulus ovat pukeneet ulkovaatteet päälleen.
– Mennäänkö leikkipuistoon? Paulus ehdottaa.
Leikkipuisto on aivan Pinjan ja Pauluksen kodin vieressä. Ei tarvitse mennä edes tien yli.
Lapset lähtevät juoksemaan kohti puistoa.
Leikkipuistossa on paljon erilaisia leikkivälineitä. Siellä on hiekkalaatikko, liukumäki ja kiipeilyteline. Kaikkein paras paikka on keinut.
Keinuja on vain kaksi. Lapsille tulee kova kilpailu, kuka ehtii niihin ensin.
Paulus on nopein. Hän hyppää istumaan punaiseen keinuun. Pinja ja Iisa ehtivät yhtä aikaa toisen keinun luo.
– Minä olin eka! Iisa huutaa.
– Minäpäs, väittää Pinja. Hän kiskaisee keinun ketjusta niin, että se irtoaa Iisan kädestä.
Iisan käteen sattuu. Hän alkaa itkeä.
– Minä lähden kotiin, Iisa sanoo.
– Sen kun menet, Pinja sanoo. Hän istuu keinuun ja ottaa lujat vauhdit.
Kun Iisa on mennyt, keinuminen ei tunnukaan hauskalta. Oikeastaan leikkipuistossa ei ole mitään tekemistä.
Pinja lähtee etsimään Iisaa. Hän löytää ystävänsä portailta istumasta. Pinja istuu Iisan viereen.
– Saanko anteeksi? hän kysyy.
– Jeesuksen nimessä ja veressä, Iisa sanoo. Hän halaa Pinjaa.
Yhdessä tytöt juoksevat takaisin leikkipuistoon.
kirj.Taina Pyysaari, Siionin Kevät
Iisa soittaa Pinjan ja Pauluksen kodin ovikelloa.
Paulus avaa oven.
– Tuutteko ulos? Iisa kysyy.
Hetkessä Pinja ja Paulus ovat pukeneet ulkovaatteet päälleen.
– Mennäänkö leikkipuistoon? Paulus ehdottaa.
Leikkipuisto on aivan Pinjan ja Pauluksen kodin vieressä. Ei tarvitse mennä edes tien yli.
Lapset lähtevät juoksemaan kohti puistoa.
Leikkipuistossa on paljon erilaisia leikkivälineitä. Siellä on hiekkalaatikko, liukumäki ja kiipeilyteline. Kaikkein paras paikka on keinut.
Keinuja on vain kaksi. Lapsille tulee kova kilpailu, kuka ehtii niihin ensin.
Paulus on nopein. Hän hyppää istumaan punaiseen keinuun. Pinja ja Iisa ehtivät yhtä aikaa toisen keinun luo.
– Minä olin eka! Iisa huutaa.
– Minäpäs, väittää Pinja. Hän kiskaisee keinun ketjusta niin, että se irtoaa Iisan kädestä.
Iisan käteen sattuu. Hän alkaa itkeä.
– Minä lähden kotiin, Iisa sanoo.
– Sen kun menet, Pinja sanoo. Hän istuu keinuun ja ottaa lujat vauhdit.
Kun Iisa on mennyt, keinuminen ei tunnukaan hauskalta. Oikeastaan leikkipuistossa ei ole mitään tekemistä.
Pinja lähtee etsimään Iisaa. Hän löytää ystävänsä portailta istumasta. Pinja istuu Iisan viereen.
– Saanko anteeksi? hän kysyy.
– Jeesuksen nimessä ja veressä, Iisa sanoo. Hän halaa Pinjaa.
Yhdessä tytöt juoksevat takaisin leikkipuistoon.
kirj.Taina Pyysaari, Siionin Kevät
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinä, rakas poika ja tyttö, olet onnellinen, kun olet uskomassa. Jeesus sovitti syntimme ristinpuulla.
Jos olet sairas tai et kykene liikkumaan, olet silloinkin onnellinen: olet Jumalan lapsi.
Kotona lasten kesken tulee monesti kiukuttelua, tottelemattomuutta, kinaa ja riitelyä. Jeesus rakastaa sinua silloinkin. On onnellista, kun saa kuulla: – Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi!
Jumalan valtakunnassa saarnataan syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tätä evankeliumia kuulet myös seuroissa, pyhäkoulussa ja kerhossa.
Kannattaa olla uskomassa. Uskovaisina pääsemme taivaaseen.
Toivo Määttä, Siionin kevät
Välillä kinastelemme, sanomme toisillemme pahasti. Siitä tulee paha mieli. Silloin kannattaa pyytää anteeksi ja muistaa Raamatun kohta: ”Pukekaa päällenne rakkaus.”
Taivaan Isä rakastaa jokaista ihmistä. Hän lähetti poikansa Jeesuksen tänne maailmaan. Jeesus ei tehnyt koskaan mitään väärää. Siksi hän kykeni sovittamaan meidän synnit. Kun Jumala rakastaa meitä näin paljon, haluammehan me rakastaa toisiamme. Kunnioitamme toisiamme ja annamme anteeksi toisillemme Jeesuksen nimessä ja veressä?
Kun pyytää ja antaa anteeksi, säilyy hyvä mieli ja pysyy uskovaisena. Ja pääsee taivaaseen!
Jukka Lehto
Siionin Kevät
"Jeesus ei tehnyt koskaan mitään väärää. Siksi hän kykeni sovittamaan meidän synnit."
On syytä näissä asioissa opettaa lapselle logiikkaa. Ilman tuota viattoman poikansa tapattamista Jumala ei olis kyennyt antamaan anteeksi ihmisten syntejä itselleen.
???
Anteeksi pyytäminen ja antaminen
Anteeksi pyytäminen on usein vaikeaa. Vaikka tunnemme tehneemme väärin vaikkapa loukkaamalla toista ihmistä pahoilla sanoilla, vaatii anteeksi pyytäminen aina nöyrtymistä – ja se ei ole ihmiselle helppoa. Ei ole aina helppoa myöskään antaa anteeksi.
Kotona ympärillämme on ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita. Tästä huolimatta meille tulee erimielisyyksiä. Emme aina edes huomaa tai muista päivän aikana tulleita tilanteita, joissa olemme pahoittaneet toisen mielen. Tällainen voi olla vaikkapa vanhempien pyytäessä lasta tekemään jonkin tehtävän. Vastaus voi olla: ”Miksi aina minä?” Vastaus aiheuttaa pahaa mieltä. Äänensävykin voi loukata. Tilanteita arjessa tulee ja menee.
Miksi tulisi muistaa pyytää anteeksi? Jos emme pyydä, voi se aiheuttaa kireyttä ja jopa katkeruutta. Tärkeää on myös antaa anteeksi sydämestä. Se tarkoittaa myös asian unohtamista. Meille aikuisille ja lapsillekin on kyllä helppoa palata toisen taitamattomuuksiin ja virheisiin. Niin ei kuitenkaan opeta Raamattu. Se opettaa armollisuuteen toista kohtaan.
Koulussa on paljon erilaisia ihmisiä. Tehdään yhdessä asioita. Kun on touhua, tapahtuu myös ”törmäyksiä”. Tulee myös sanoja ja tekoja, jotka eivät ole oikein. Vaikka kiistakumppani ei olisikaan uskovainen, haluamme pyytää anteeksi huonoa käytöstämme. Opettajat ja koulukaverit arvostavat hyvää käytöstä. Anteeksi pyytäminen voi myös puhutella toista.
Anteeksi pyytäminen ja antaminen on helpompaa kun ymmärrämme, miten paljon olemme itse saaneet anteeksi. Jeesus opetti opetuslapsiaan antamaan anteeksi vihamiehellekin. Hän kehotti olemaan laupias. Kun annamme anteeksi, meillekin anteeksi annetaan (Luuk. 6:37).
Omien syntien anteeksi saaminen on tärkein asia. Kun meille toinen uskovainen antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, on ne annettu taivaassakin anteeksi. Tämä evankeliumi antaa meille voimaa pysyä Jumalan lapsina.
Sami Pikkuaho, Siionin Kevät
Olemme nähneet, kuinka vaikeaa anteeksi pyytäminen ja edes katuminen ovat. Olemme nähneet tämän johtajamme SRK:n käyttäytymisessä esimerkiksi vl-pedofiliassa ja hoitokokousjulmuudessa. On niin paljon helpomi yhdessä sielunvihollisen kanssa keksiä verukkeita anteeksipyynnön mahdottomuudesta kuin nöyrtyä Jumalan sanan edessä ja katua tekojaan!
Myös katolisessa kirkossa on sama ongelma. Se mitä opetetaan, eli anteeksi pyytäminen, on uskonnolliselle yhteisölle itselleen täysi mahdottomuus...
Jo yksin TV-synnillä SRK simputti väkeään vuosikymmeniä, joten SRK:lla kyllä anteeksipyydettävää riittää.
Voisi lisätä opetukseensa, että tehkää niinkun opetetaan, ei niinkun SRK itse tekee!
Mitä tapahtuu, kun lapsi pakotetaan pyytämään anteeksi sellaista mitä hän ei ole tehnyt, esim. Naapurin Liisa tulee äidin kanssa ovelle ja hänen äiti alkaa syyttämään Mattia siitä, että Matti löi Liisaa ulkona.
Matin äiti sanoo Matille, että nyt pyydät anteeksi Liisalta, kysymättä Matilta, että löikö hän Liisaa.
Matti joutuu pyytämään anteeksi, ´vaikka ei edes lyönyt Liisaa.
(Tarina on tosi, Matti ei ole unohtanut tapahtumaa ja eikä ole pystynyt antaan anteeksi äidileen)
Ymmärrän hyvin sinua. Lapsen on tosi vaikea unohtaa tällaista vääryyttä. Itselläni on samantapainen muisto varhaislapsuudesta. En ole enää vl enkä ole tosianakaan halunnut kasvaattaa omia lapsiani uskovaisiksi.
Sama asia, kun SRK:n miehet pakottivat meitä pyytämään seurakunnalta anteeksi kososlaista henkeä, jota meissä ei ollut.
En ole koskaan unohtanut tapahtumaan, enkä ole pystynyt antamaan sitä anteeksi SRK:n miehille. (Eivät he ole sitä kyllä pyytäneetkään anteeksi, eivätkä tule pyytämään.)
Eipä ihme. Siinä tilanteessa ihminen pakotettiin toimimaan vastoin sisimpänsä moraalia, omaatuntoaan, ja sitä on vaikea unohtaa. Sitä ei myöskään voi pyytää anteeksi samassa yhteisössä joka siihen moraalittomuuteen ihmisen pakotti. Siksi iitä ei ole helppoa saada rauhaa sydämessään. Aina omatunto muistuttaa että siinä kohtaa teit väärin... Vaikka se olikin ymmärrettävää että alistui siinä tilanteessa. Silti itse tietää että ei olisi pitänyt alistua.
Ei ehkä kannata ainakaan hoitomiehelle mennä ripittäytymään tästä!!!
"Siinä tilanteessa ihminen pakotettiin toimimaan vastoin sisimpänsä moraalia, omaatuntoaan, ja sitä on vaikea unohtaa."
On tapauksia, joissa hoitajina toimineet pakottivat puhuteltavan tekemään parannusta omasta syntielämästään/omien fantasioidensa perusteella. Eräässäkin tositapauksessa hoitajat puhuttelivat vihjailuista ja kielenkäytöstä päätellen erästä henkilöä oman valtavan kiimansa/kiimaisten fantasioidensa perusteella. Nämä asiat tullaan vielä selvittämään - sen tiedän. Asioiden eteneminen riippuu väärin menetelleiden yhteistyöhalukkuudesta.
Virkistävän poikkeava avaus tällä palstalla. Hyvä Sinä!
Siitäkin voisi tehdä avauksen, kuinka eräällä koululla vuonna 2012 oli alakoululaiset lähdössä liikuntatunnilla luistelemaan.
Ei saaneet kaikki lähteä, siellä kun saattaa kuulla syntistä musiikkia?
Sitten osa vl-lapsista oli kiukutellut opettajille, kun eivät päässeet mukaan!
Pitäskö SRK:n pikkusen tarkistaa näitä opetuksiaan, vai mistä tällaiset ohjeet ja neuvot, jotka koskevat vain osaa kouluista?