Näin viime vuonna unen.

Se oli ihan sekopäinen uni. Olin bussilla siskoni kanssa matkalla jonnekin. Bussi oli täynnä ihmisiä, ja jossakin vaiheessa käytävän vastakkaisella puolella oleva mummo muutti siskoni pieneksi kissaksi ja laittoi laukkuunsa. Tästäpä hermostuin, koska mummo koitti kidnapata pienen 9-vuotiaan siskoni. Moni bussissa näki sen, mutta koska murhaavasti huusin, mummo valitti kuskille, joka hetti minut ulos. Kompromissina siskoni kidnappauksen nähneet ihmiset myös poistuivat bussista. Jäimme siis myöhäisenä talvi-iltana jonnekin syrjäiseen korpeen, ja bussi lähti matkoihinsa siskoni mukanaan.
Jokainen bussissa ollut lähti sitä tietä jompaan kumpaan suuntaan. Itsekin lähdin seuraamaan joitakin muita, kunnes näin metsätien, joka siis vei jollekin maatilalle. Ajattelin sieltä mennä yöpaikkaa kysymään, korvessa kun olin, enkä tiennyt missä olisi edes lähin kylä ollut.

Kävelin unessa sitten sitä metsätietä kunnes saavuin yhden talon pihaan. Pihassa oli pienikokoinen mylly, ja joulukoristeita oli kauniisti ympäri pihaa. Joka tapauksessa kun lähestyin varsinaista asuinrakennusta, sieltä tuli vastaan nuori mies, joka oli pukeutunut joulupukiksi. Mies oli siis hoikka ja hänellä oli valkoinen parta kuin joulupukilla yleensä. Kiinnitin unessani huomiota hänen kauniisiin silmiinsä. En tunnistanut miestä. Mies oli aluksi vastahakoinen antamaan yösijaa, mutta suostui lopulta. Uni loppui siihen.

JA TÄSSÄ SE VARSINAINEN JUTTU: Noin puoli vuotta tuon kyseisen unen jälkeen minulla ja rinnakkaisluokallaisillani oli yhteinen opintojakso koulussa. Jokaisella tunnilla kiersi nimilista, johon jokaisen oppilaan piti kirjoittaa nimensä. Yhdellä kerralla olin oman nimeni kirjoitettuani ojentamassa paperia takanani istuvalla henkilölle. En katsonut sen tarkemmin taaksepäin vaan ojensin paperia - normaalisti ihmiset ottavat paperin ilman turhia katsekontakteja. Joka tapauksessa tämä henkilö ei paperia ottanut, ja käännyin sitten tarkemmin katsomaan eikö tyyppi huomannut minun ojentavan sitä paperia.
No olihan se henkilö huomannut - hän nimittäin katsoi minua jo valmiiksi ennen kuin minä aloin häntä katsomaan. Ja niin, siinä se mies sitten oli - tunnistin ne silmät, ja mitä hauskinta, hänellä oli sellainen risuparta, mitä ei yleensä niin nuorilla näe. No hän vasta katsekontaktin jälkeen otti sen paperin.

Loppujakson ajan olin sitten huomaavinani, että minun ja tämän miehen katseet kohtasivat useampaan otteeseen. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta siltä tuntui.

Näen joskus enneunia, en tiedä, olisiko tuo ollut joku enne. Itse en oikein uskalla tehdä hänen suuntaansa mitään aloitetta, koska emme enää opiskele mitään yhteisiä aineita...