ADDko?

Ehdottomasti kannattaa mennä kunnon tutkimuksiin neurologille tai psykiatrille ja selvittää ADHD.n mahdollisuus koska oireesi siihen viittaavat.Pojallani on adhd diagnoosi,nyt 20v.Lisäksi on masennusta ja ahdistuneisuutta....kokeillut 3.a eri masennuslääkettä eli mirtatsapiini,cipralex ja viimeisimpänä optipar mutta mistään lääkkeestä ei ole ollut yhtään mitään apua.ADHD lääkkeestä hyötyisi mutta nyt kuulostaa siltä ettei tuon ikäiselle enää kirjoteta consertaa.On menossa psykiatrille ja sit näkee kuinka käy.Miten masentunutta adhd potilasta sitten hoidetaan jos mitkään masennuslääkkeet ei kert.kaikkiaan auta????!!!!

Oletkos löytänyt tälle foorumille jo?

http://adhd-aikuiset.org/bbs/index.php

Tuttua tekstiä. Mulla erinäisiä masennus ja ahdistus diagnooseja vuosien varrella, ja kaksisuuntaisen epäily. Cipramil, Sertralin, Efexor, Lamictal nyt ainakin kokeiltu. Pelastus on ollut add diagnoosi ja lääkitys pari vuotta sitten. Opiskelukin on nyt melkein lasten leikkiä. ;)

Kiitos teille asiallisista kommenteista :) En ole Pekkakivi vielä, täytyypi käydä :)
Muttamutta, oih ja voih vai sanoisinko jippii. -Nyt lääkäri reissu takana, heti alkuun kun kerroin mitä itse epäilen totesi lääkäri että hänellä ei ole lupaa diagnosoida tarkkaavaisuushäiriöitä tai jotain, ja ei voisi minua auttaa.. en enää muista tarkalleen mitä hän sanoi... ja minun täytyisi kääntyä jonkun muun puoleen, hän kuitenkin suostui (olisin minäkin sillä hinnalla) kuuntelemaan asiani kun sitä pyysin ja pyysin että hän kertoisi oman mielipiteensä minusta. Noh kun olimme saaneet asiat puhuttua ja kerroin koko historiani hän sanoi että hänen mielestään kyseessä on adhd... Ja sanoi yrittävänsä josko saisi minut lähetteellä neuropsykologille, eli nyt vain odottamaan onnistuuko :)

OMPA TOSI HIENOA ett asia selvisi ja sinua ymmärrettiin ja toivon mukaan saat tarvitsemasi adhd-lääkkeen jos omasta mielestäsi sitä tarvitset eli oireyhtymä vaikeuttaa huomattavasti elämistäsi ja suoriutumistasi arjesta ja haasteista.Meidänkin tapauksessamme kyllä käännymme yksityisen puoleen jos kunnalliselta psykiatrilta ei apua tule!!!!

Kyllä! Toki vielä tarkemmat testit tehdään, (julkisella puolella eli siinä kestää) mutta kai minä nyt vielä olen valmis odottamaan, oonhan odottanu tätä koko ikäni siitä asti kun kuvitittelin vain olevani harvinaisen tyhmä ja laiska, jospa nämä itsetunto ongelmatkin helpottais sitten. Lääkitys auttaisi elämääni että selviytyisin päivittääisistä askareista, malttaisin mennä nukkumaan illalla enkä vasta sit ku muut heräilee töihin, saisin tehtyä tärkeät asiat jotka vaikuttavat elämääni suureltaa osin niinkuin ammatin hankkiminen ja laskuista ja kodista huolehtiminen.

Olet niin oikeassa....hoitamaton ADD/ADHD vaikeuttaa TODELLA paljon elämää.Tiedän sen kun poikani rämpimistä katson ja yritän parhaani mukaan auttaa.Juuri tuo että ihan tavalliset kotityötkin jää tekemättä ja raha-asiat jatkuvasti retuperällä.Ei jaksa keskittyä mihinkään eikä tehdä muuta kuin sellaista joka kiinnosaa.Monikaan tätä oireyhtymää ei ymmärrä....pidetään vaan laiskana luuserina.Ja kun asiat ei luista,siitä iskee juurikin itsetunto ongelmia,masennusta ja ahdistusta!!!!Toivon sydämmestäni kaikkea hyvää sinulle ja jospa se elämä lähtisi luistamaan kun oikeanlaisen avun saat.TSEMPPIÄ;))))

Kiitos, samoin tsemppiä sinne

Hei kaikille.

Ammattiin valmistuminen ja uusi työ toi eteen niin valtavia ongelmia suoriutumisessa, että mieleen nousi onko tämä normaalia? Miksi kahtena päivänä viikossa suoriudun erittäin hyvin ja saan siitä kiitostakin, mutta seuraavana päivänä kaikki tarkkaavaisuus on poissa ja teen valtavasti virheitä sekä putoan kärryiltä jatkuvasti?! Päässä "kohisee", en ymmärrä mitä luen tai mitä minulle sanotaan ja se on valtavan ahdistavaa. Vaikka kuinka teen yksityiskohtaisia muistilistoja en kykene niitä noina päivinä käyttämään. Olen lähiesimies asemassa ja sellaisessa ko ongelmat nousevat varmasti vähitellen esteeksi työssä suoriutumiselle. Onkin jo tullut mielihalu hakeutua takaisin vähän helpompaan työhön, jossa hallittavana on pienempiä kokonaisuuksia.

Ihan kuin teistä monella, minullakin on diagnosoitu masennus, myöhemmin kaksisuuntaisuus..yhtään maniajaksoa ei ole. Koheltamista senkin edestä, raha-asioiden sotkemista ja päihteilyä - nyt ne ovat olleet jo vuosia hoidossa ikääntymisen myötä, En ole saanut vastetta millekään bipo lääkkeelle, joten itseäni on aina epäilyttänyt koko diagnoosi.

Nyt yhtäkkiä silmiin osui näitä ADHD:n oireita, kun koetin etsiä netistä tietoa vaikeuksiini. Minä olen lisäksi mahdottoman epäsosiaalinen vapaa-ajallani, minulla ei ole yhtään ystävää koska en jaksa olla kenenkään kanssa tekemisissä. Sellainen on liian työlästä, en jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Työssä ihmissuhteet toimivat, vaikken etsiydykään minkäänlaiseen kaveruuteen kenenkään kanssa.

Päätin ottaa yhteyttä heti huomenna psykiatriini ja keskustella tästä asiasta. Pelottaa vaan jos hän pitää keskustelun avaustani jonkinlaisena osoituksena hypomaanisesta vaiheesta, silloinhan ihmiset usein saavat kaikenlaisia päähän pistoja. Tai jos hän pitää minua "alati sairaana" kun mikään diagnoosi ei tunnu osuvan kohdalleen. Yhtä hämmentynyt olen kaikesta itsekin, olisi hienoa saada jonkinlainen tieto ja rauha elämään sen myötä. Tietäisi mistä on kyse ja osaisi sitten sen mukaan elää.

Sitä vaan mietin, että pystyykö noista stimulantteja edes kokeilemaan ihmisellä, jolla oireilua on epäilyt kaksisuuntaisuudeksi. Olisi kamalaa pamahtaa johonkin maniaan lääkekokeilun takia..

Kaikille voimia oireitten kanssa ja kuitenkin ihanaa joulun odotusta :)

Tosta kaksisuuntaisepäilystä...ex-psyki sanoi, että varsin yleistä on ennen adhd dg saada bipo dg tai epäily. Niin kuin mullakin.

Mulla lekuri oli selvästi erittäin varovainen lääkekokeilujen kanssa eikä ensimmäisenä ollut tarjoamassa psykostimulanttia kokeiluun. Mun kaksisuuntais-epäilu aikoinaan syntyi siitä, että Efexoria käyttäesssä mulle tuli mania/hypomania. Ennen sitä ei (kai) ole ollut eikä sen jälkeen. Nykyinen psyki kyllä sanoi, että alttius maniaan on olemassa, vaikka vänkäsin vastaan. ;D Anyway, nyt stimulantit olleet käytössä pari vuotta, isoillakin annoksilla, eikä tietoa maniasta. :) Kerran kyllä annoksen noston yhteydessä taisin pari viikkoa olla todella lievästi psykoottinen, mutta tasaantui olo kun kroppa tottui isompaan annokseen. Lekurille en uskaltanut tästä kertoa, kun pelkäsin että lääkkeet lähtee kerta laakista. :/ Tästä on yli vuosi eikä sen koommin ole moista ollut.

Tsemppiä tyhjäpää sulle - toivottavasti saat haluamasi!