Niin, mitä eroa on kun tutustuu uuteen naispuoliseen(ja sinkkuun) ystävälliseen, mukavaan ihmiseen, joka ulkonäöltäänkin viehättää(ja näyttää heterolta:D)? Mistä sen tunnistaa, kun toiset ihmiset ovat ihan kaikille hymyileviä, iloisia, kilttejä, vaikka ei kiinnostais edes tehdä tuttavuutta, saatika että olisivat ihastuneita millään tavalla. Kun ei ihmistä sen enempää tunne.
Itse olen avoin vaan harvoille ja valituille, en uskalla katsoa silmiin ja hymyillä vähänkään vieraammille, vaikka haluaisinkin. Sitten yrittää tutustua kiinnostavaan tyttöön vaan ystävänä, ainaki aluksi, varsinkin kun itsekin on suht. taviksen/tyttömäisen näköinen eikä huutamassa joka suuntaan että täältä tulee homoseksuaali! Mitä pitäis tehdä toisella tavalla? Tutustutteko te aluksi vain kaverina toiseen?
Se on niin jotenki eri asia kun jos joku mies on ihastunu muhun niin sen huomaa heti ja sitte pitää vaan puhua asiat läpi ja jatketaan vain kavereina tai sitten ei olla enää hirveesti yhteydessä. Eikä se tapahtuma ole tälle miehelle mikään häpeä. Mut sitten jos taas heterotyttö huomais tän ihastuksen niin se olis jotenki eri, vaikka ei sen pitäis olla, eihän...?
Itse olen avoin vaan harvoille ja valituille, en uskalla katsoa silmiin ja hymyillä vähänkään vieraammille, vaikka haluaisinkin. Sitten yrittää tutustua kiinnostavaan tyttöön vaan ystävänä, ainaki aluksi, varsinkin kun itsekin on suht. taviksen/tyttömäisen näköinen eikä huutamassa joka suuntaan että täältä tulee homoseksuaali! Mitä pitäis tehdä toisella tavalla? Tutustutteko te aluksi vain kaverina toiseen?
Se on niin jotenki eri asia kun jos joku mies on ihastunu muhun niin sen huomaa heti ja sitte pitää vaan puhua asiat läpi ja jatketaan vain kavereina tai sitten ei olla enää hirveesti yhteydessä. Eikä se tapahtuma ole tälle miehelle mikään häpeä. Mut sitten jos taas heterotyttö huomais tän ihastuksen niin se olis jotenki eri, vaikka ei sen pitäis olla, eihän...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän kaikki riipu tilanteesta. Jos tapaan jossakin ohimennen kiinnostavan naisen, esitän kyllä kiinnostukseni suoraan ja pyydän esimerkiksi kahville. Mielestäni olisi sellaisessa tilanteessa aika outoa "teeskennellä" haluavansa tutustua toiseen vain kaverina, vaikka itsellä olisi mielessä jotain ihan muuta.
Jos sitten kysymys on esimerkiksi jo valmiiksi tutusta naisesta, vaikkapa työ- tai harrastuskaverista, en olisi niin suorasukainen. Jos muutenkin törmätään ja ollaan tekemisissä, voisi niitä omia ja toisenkin reaktioita ja tunteita pohtia vähän pidempään. Mutta toisaalta myös tässä tapauksessa toisin kyllä esille kiinnostukseni, enkä vain teeskentelisi kaverillista kiinnostusta, jos omat tunteeni olisivat jotain muuta. Luulen, että toinen voisi tuntea olonsa melko petetyksikin, jos alkaisin kehittää ystävyyttä ja lopulta toiselle selviäisi, että taustalla olisi muitakin tunteita - etenkin jos hän ei voisi niihin vastata. Siinä voisi mennä se ystävyyskin saman tien.
Toisaalta, ihastuksen kyllä usein huomaa ja aistii, kuten itsekin sanoit. Silloinhan pelkän ystävyyden varjolla toimiminen on jotenkin entistä naurettavampaa.
Minulle omasta ihastuksestani kertominen ei ole koskaan ollut mikään hirveän iso asia, eikä sellaisen asian takia tarvitse mielestäni hävetä. Ihastuminenhan on ihan luonnollinen tunne. Mutta siitä olen ollut tarkka, etten ujuttaudu kenenkään elämään ystävyyden varjolla, jos tunteeni ovat jotain muuta.
Minä ainakin tutustun ensin kaverina, mutta kyllä sen huomaa onko hän kiinnostunut kun vaan tutustuu tarpeeksi hyvin. Mutta vinkkinä että älä ole niin paljon että rakastut ja sitten se toinen haluaakin vaan kaveruutta..
On nämä vaan niin monimutkaisia juttuja! Palan halusta tutustua paremmin yhteen ihanaan (käsitykseni tähän mennessä :)) naiseen jota näen harrastuksen yhteydessä. Pitäisi taas uskaltaa mennä askel edemmäs ja jutella henkilökohtaisemmista asioista kuin tähän mennessä, ja niin kovasti haluaisin nähdä häntä useammin. Haluan tietää hänestä ja hänen elämästään mutta kun en saa suutani auki oikealla hetkellä tai sitten aloitan puhumaan jostain paljon pinnallisemmasta. On sellainen jännite ja en uskalla tai haluakaan näyttää kiinnostustani ihan suoraan vaan rauhassa tutustua. Välillä saatan vaikuttaa jopa välinpitämättömältä (inhoan tätä piirrettä itsessäni) koska se tuntuu helpommalta kuin takellella siinä hänen edessään ja uppoutua katsomaan silmiin joista ei sitten meinaa päästä irti. Mietin aina jutellessamme että kuinka kauan voin katsoa silmiin ilman että paljastun ihan täysin. Asiat olisi niin paljon helpompia jos tietäisin toisen olevan satavarmasti kiinnostunut. Hän on käyttäytynyt vähän sen suuntaisesti mutta olenhan voinut kuvitellakin.
Päätin kuitenkin jo että ensi kerralla kun nähdään opin hänestä taas jotain uutta!
Minkä väriset ne hänen silmänsä ovat? tuo kuulostaa kun yksi nainen olisi sen kirjoittanut jonka tapaan harrastuksen parissa.
Välillä ottaa kontaktia ja on kiinnostunut ja välillä taas täysin välinpitämätön MUKA :D en tiedä miten itse otan askeleen suuntaan tai toiseen.
Liittyykö tuo harrastus liikuntaan?
missäpäin tämä tapahtuu?
Sen verran pieni kaupunki kyseessä etten taida sanoa.. :) siniset silmät ja jumpassa nähdään
etelässä?