Kerran pettää,aina pettää?

Aloittaja, olet väärässä, "jos parisuhde on hyvä ja siitä pidetään huolta niin eihän kukaan petä!"

Ei paitsi ne huonolla itsetunnolla varustetut ikuiset flirttailijat, joiden on saatava aina uudelleen ja uudelleen tehtyä valloitus.

Tuo muuten pätee niin miehiin kuin mys naisiin, valitettavasti.

toi on niin totta..

Ei pidä paikkaansa.
Se on ihmisen oma valinta, niin kuin kaikki asiat.
Jokainen tekee joskus virheitä. Virheistä oppii.
Jos saman virheen tekee toisen kerran, se on valinta.
Ei siis todellakaan tarkoita, että jos on joskus pettänyt,
niin että automaattisesti pettäisi uudestaan.
Parisuhde on se avainasia, miten sitä hoidetaan.

jep..petin ja löysin ihmisen ja kas petin taas ja nyt olen tälle samalle kaverille salasuhde...ja petän taas...kai ainoastaan vain itseäni ja hän itseään....joskus on vain vaikea tunnustaa että tahtoo toisen lähelleen,ei sen kummempia..

Olen nainen. Olen pettänyt jokaikisessä seurustelusuhteessani, sekä avioliitossani. Kuvittelen suhteen alussa, että tästä tulee erilaista. Rakastan toista niin paljon, että minun ei tarvitse pettää. En ole loppupeleissä tässä koskaan onnistunut.
Suhteeni ovat kestäneet muutamasta kuukaudesta yli kuuteen vuoteen ja, jos suhteen alussa en ole pettänyt kumppania, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun olen kumppaniini kyllästynyt, mutta en osaa erota.
Toistan samaa kaavaa. Olen aina toistanut. Ensimmäinen vakituinen seurustelusuhteeni 15-vuotiaana kesti muistaakseni 5kk ja päättyi siihen, että menin sänkyyn poikaystäväni veljen kanssa. Ja siitä lähtien olen toiminut samalla kaavalla. Nyt olen yli 40v.
En tiedä, mistä tämä johtuu. En osaa olla muutenkaan. Ehkä, jos osaisin jättää kumppanini ajoissa, minun ei tarvitsisi käyttäytyä niin, että minut jätetään. Tämäkään ei aina onnistu, sillä aina minua ei ole jätetty, mutta kun olen lähdössä suhteesta on minulla jo uusi seurustelukumppani valmiina.
En pysty luottamaan kehenkään, enkä myöskään itse käyttäydy niin, että minuun kannattaisi luottaa.

Ehkä tosiaan tuo itsetunto voi olla mun tapauksessa se taikasana. Mulla tosiaan on hyvä itsetunto ja olen muutenkin luonteeltani vähän boheemi. Ei kuitenkaan suuressa määrin mut kuitenkin niin et en lue itseäni normimiesten kastiin. Ehkä tuo pettämättömyys on sitä et mun ei tarvitse oikeastaan todistaa kenellekään mitään tällä saralla. Tää vaan on mulle niin luonollinen olotila et en osaa edes asiaa toisin. Sit kaiken lisäksi en ;) käytännössä juo mitään kahvia väkevämpää. Nyt kun sanoit et sä kadehdit mua niin, pitää kuitenkin muistaa et kolikolla on myös aina toinen puoli. Mä en esim.. äijien saunailloissa ym. pääse koskaan retostelemaan "kaadoillani" enkä kännisekoiluilla ym. ym. Ja sit mulle on tullut myös sellainen "tuntu" et tällanen miestyyppi on naisten silmissä kuitenkin loppupeleissä nyssy ja munaton tyyppi. Tästä kertoo mun loppuneet parisuhteet :(

Kyllä se niin on että virheestä oppii. Itse petin seurustelukumpppaniani enkä sen jälkeen pettänyt. KOSKA käsittelimme asian perinpohjaisesti tajusin itse että toimintani on jollain tapaa sairasta että minussa on vika. tajusin että tämä kumppani on jotain mitä en ikipäivänä haluaisi satuttaa tai menettää häntä. petin seurustelun alkupuolella kun kaikki tuntui niin eävarmalta, en ollut vielä varma hänen tunteistaan joten juurikin huonon itsetunnon takia tein pahasti. siitä alkoi sitten hirveä sotku, jonka kuitenkin selvitimme ja nyt yhteiselo on onnellista ja vakaata kun molempien tunteet on selvillä toiselle.

millasta soopaa.....rehellisen perikuvakin pettää ja mun kanssani ihan takuu varmasti ja mä petän sitä!!

Petturi on aina petturi. Heille voitaisiin tatuoida otsaan sana PETTURI, jotta ainakin tietäisi mihin ryhtyy kun petturiin rakastuu...

Se on luonteessa, niinkuin esim paskanpuhuminen.

Itse petin aikoinani exääni yhden kerran. Suhteemme oli jo pitkään rakoillut ja tiesin, että hän pettää minua. Ajattelin sen olevan helppoa (jota se oli aina aamuun asti) ja ettei se jää minua vaivaamaan.. Olin kuitenkin väärässä. Tunne aamulla, kun heräsin vieraan miehen vierestä, oli jotain järkyttävää !! Sitä tunnetta en halua tuntea enää ikinä!!

Olen monesti pohtinut itsekseni ja ystävieni kanssa, mikä minut vei sille tielle.. Olen tullut siihen tulokseen, että epävarmuus suhdettamme kohtaan johti minut vieraaseen sänkyyn..

Nykyään elän onnellisessa suhteessa ihanan miehen kanssa, jota en missään nimessä lähtisi pettämään !! Nykyinen suhteeni on jokaisella tavalla erilainen, kuin edellinen. Olen kertonut nykyiselle, että olen aikoinani pettänyt tuon yhden kerran ja hän luottaa siihen, etten häntä pettäisi. Minun kohdallani tuo sanonta; "kerran pettää, aina pettää" ei ainakaan pidä paikkaansa !!

vaimoni petti edellisiä miehiään (2 kpl:tta) nyt vannoo rakkautta, uskollisuutta ja sitä että olen aivan erillainen kuin ne aiemmat. Pitäiskö uskoa?

Exäni petti minua kun lapsemme olivat pieniä. Ero siitä tuli. Meni naimisiin tuon miehen kanssa ja sai lapsen. Ja petti taas ja ero siitäkin tuli. Varmaan on hänellä nyt kivaa olla eronnut avioliitosta kaksi kertaa ja lapsia kahden ukon kanssa. Kaikilla lapsilla eri sukunimi kuin näiden äidillä. Ei varmaan kaikki, mutta uskoisin että jos kerran pettää niin todella helposti pettää uudestaan.

Jos luottamus menee niin sitä ei takaisin saa vaikka kuinka yrittäisi.

Minä petin entistäni. Petin, koska en tuntenut saavani arvostusta, ja tunsin aina olevani toissijainen. Minulle valehdeltiin jatkuvasti ja se loukkasi. Asioista ja tunteista ei saanut keskustella ilman mykkäkoulua tai raivaria. Yritin silti kaikkeni, halusin suhteen toimivan. Olin kiltti, hellä ja huomaavainen. Harvoin sain mitään takaisin. Vain sanoja, ei koskaan tekoja. En ollut onnellinen, jotenkin vain luulin että pitää jaksaa yrittää. Eräänä iltana meidän piti mennä syömään ulos, olin niin iloinen, että kerrankin hän haluaa ajatella meitä kahta, ilahduttaa minua. Odotin paikassa jossa olimme sopineet tapaavamme. Odotin lähes tunnin. Soitin, hän vastasi vasta neljännellä kerralla rähisten "No mitä??!" Pala nousi kurkkuun. Hänellä oli jotain muuta, hän juuri ja juuri ehti äkäisenä tiuskaista. Silloin tajusin että millaisessa suhteessa olin ja että vika ei ole minussa. Lähdin oluelle. Siellä törmäsin ihmiseen joka oli aina ollut minulle kohtelias ja huomaavainen. Aivan toisenlainen. Pettäminen oli päätös, minä tein aloitteen. Seuraavana päivänä tunnustin ja pahoittelin, mutta todellisuudessa en katunut. Emme seurustelleet enää kauaa, keräsin vain voimia erota. Hän itki pitkään perääni kuinka rakastaa minua. Kas, kun en sitä koskaan yhdessä ollessa huomannut.

Nyt, vuosia myöhemmin, olen toisen kanssa. Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden. Minulla on hyvä olla. Suhteessa on lämpöä ja välittämistä, ymmärtämistä ja intohimoa. Keskusteluyhteys ja huomioimista. Ikinä ei ole tullut mieleenkään pettää. ei ole mitään syytä.

Eli siis oma kokemukseni on että pettäminen riippuu tilanteesta, ja hyvin paljon siitä KENEN kanssa on. On toki niitä tapapettureita, ja heillä on aivan eri syyt, silloin syynä on huono itsetunto. Minulla syy oli yksinäisyys.

pettää niin miksi ihmeessä ei voi kertoa kumppanille ensin? Jos tulee ero niin se on vain paremoi ja on ainakin ollut rehellinen sekä itselleen ja toiselle. Yksinkertaistettua ehkä, mutta loppujen lopuksi rehellistä ja armollisempaa kaikille osapuolille.

pidä. On ihmisiä, joilla pettäminen on luonteenomaista. Petetään kumppania ja jatkuvasti etsitään uutta mahdollisuutta pettämiseen. Jotkut ihmiset tarvisevat egonsa pönkittämiseen jatkuvaa vastakkaisen sukupuolen ihailua ja testaavat miten helposti sitä saavat. Hyvä parisuhde ei tätä tyyppiä estä pettämästä, he tarvitsevat jännitystä elämäänsä. Vaikka parisuhteessa on rakkautta ja keskinäistä arvostusta, ei se näitä juttuja estä. Tällä vaan ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

On myös ihmisiä, jotka tekevät yhden virheen, myöntävät virheensä ja katuvat. Eivätkä petä uudelleen.

Jos mies on pettänyt aiemmassa suhteessaan ja suhteessa on muutenkin ollut väkivaltaa (naisen puolelta) ja muita ongelmia,joita ei ole selvitetty. Mies on lopulta vain valehdellut niin voiko sama toistua uudessa suhteessa?
Mies kuitenkin myöntää,että teki silloin virheitä ja häpeää tekojaan mitä on tehnyt edelliselle tyttöystävälle.

Miten uusi nainen voi luottaa miehen sanoihin, eihän sitä varmaan koskaan tiedä jos mies silti pettää uudenkin kanssa? Vaikka samoja ongelmia ei olisi.

On tuo otsikko pitää paikkansa

Itse en lukeudu myöskään näihin ns. pettäjiin. Eli olen ihan yksi avioinen. Eikä tee edes tiukkaakaan. Petetty minua kyllä on. Viidestä suhteestani, kaksi petti varmasti ja viimeisestä en ole vielä aivan sata varma. Ja on minulle arvoitus kaikin tavoin. Tämä mies kun on itse kertonut minulle suhteemme alussa, että on joskus ollut pettäjä. Mutta hänen oli pakko lopettaa silloisen muijansa pettäminen, koska hän alkoi epäillä tätä muijaa, että se pettää häntä, vaikka itse teki juuri sitä. Oli kuulemma tullut niin kauhea olo, että lopettaminen oli väistämätöntä. Eli hän on omien sanojensa mukaan, nykyisin uskollinen. Minulle kun on suhteessa tärkeää se että kumppani on uskollinen. Arvoituksen tästä miehestä tekee monikin asia, mutta tässä yksi. Samaan hengenvetoon kun hän puhuu uskollisuuden tärkeydestä, sanoo että, niin tai saahan/voihan sitä pettää, kunhan ei jää kiinni !?? Mitä ihmettä...sen takia olen ihmeissäni, koska tämä ei tule minään vitsinä häneltä. Ota nyt sit selvän hänestä. Jos uskon tähän sanontaa että kerran pettää, niin aina pettää. Olisin epävarma hänestä koko ajan. Ja eikä tämä mies muutenkaan ole helpoksi tehnyt tätä meidän suhdetta. On vastaamattomia puheluita, epämääräisiä tipahtamisia mukamas kavereille jne.. Myöskin hänen suustaan tulleena sanonta että, se joka toista syyttää ja epäilee koko ajan on yleensä se jolla ei ole puhtaat jauhot pussissaan. Eli tekee itse sitä mistä toista syyttää. Ei meni kovinkaan pitkää aikaa tästä, niin alan kuulemaan mieheltäni epäilyksiä minun uskollisuudestani häntä kohtaan. Hän kuulemma näkee minusta että olen jotain tehnyt, mitä ei saisi tehdä. Kun puolustaudun sanoen, että minulla ei todellakaan ole mitään tarvetta pettää häntä, eikä ole koskaan ollut missään suhteessa semmoisia tarpeita ketään kohtaan. Lisään vielä että hänhän se on ollut aiemmissa suhteissaan se pettäjä, että mikä häntä estäisi olemasta sitä vieläkin. Saan vastauksesi asiallisen ja järkevän maininnan siitä mitä on itse joskus ollut ja tullut sairaaksi siitä kun epäilee toista, niin lopettanut tämän toiminnan siihen. yritän mainita myös, mitä hän on joskus itse suustaan päästänyt, että syyllinen on yleensä se kuka toista syyllistää. Jotenkin tämä asia ei ole minun päässäni, näiden kahden vuoden aikana mitä ollaan yhdessä oltu niin loksahtanut millään paikoilleen. Yritän olla miettimättä sen enempiä asiaa että onko hän uskollinen minulle vai ei. Olen myöskin huomannut hänessä enemmän ja enemmän narsistisia piirteitä, kasvavan mustasukkaisuuden lisäksi. Näköjään innostuin hieman avautumaan suhteestani. Ja todella sekavasti ilmaistuna näemmä. Anteeksi, jos on sekavaa luettavaa, eikä asian pointtia tunnu löytyvän. En tiedä onko sitä edes, kunhan hieman sain avauduttua johonkin. Olen todella kiitollinen siitä ettei minulle ole moisia tapoja tullut. "Oppia ikä kaikki" on näköjään samojen kysymyksien ja asioiden kanssa pohtiva kun minäkin. Hän on saanut hyvin asiat ilmaistua kysymyksinä, minkä itse yritin kertoa muka lyhyesti omina kokemuksina tai jotain mitä lie. Anteeksi, en ole kirjailija enkä muutenkaan kovin hyvin itseäni osaa ilmaista. Mutta, sanakun on vapaa, niin miksipä en yrittäisi edes jotain saada tähän ulostettua jne.. :D Parempaa tulevaa 2015 vuotta kaikille Suomi24 lukijoille!! T. USKOLLINEN ei uskonnollinen ;D

Aivan varmasti näin. Hoitoalalla tämä valitettava ongelma.