Olen viimeisilläni raskaana ja olin vanhan ystäväni kanssa kahvilla ja tuli puheeksi lähipiirin muut ihmiset, ketkä ovat synnyttäneet jo lapsensa. Sitten hän alkoi kertomaan juttua jostain tuttavastaan, jonka lapsi oli kuollut kohtuun ja tokaisi: " Kyllä niitä lapsia paljon syntyy, mutta kaikki ei läheskään selviä että pidä se mielessä" Olisi tehnyt mieli heittää kahvit kyseisen naikkosen naamariin ja lähteä kävelemään. Olen liian kiltti kun en oikein sanonut mitään takaisin. Oliko tuo muiden mielestä törkeästi ja vihjailevasti sanottu vai olenko ylireagoinut raskaushormoneissani? Halusin hänestä kummin, mutta nyt ei tee mieli pitää yhteyttä koko ihmiseen.Kyse oli kuitenkin hyvästä ystävästä, joka tuon jutun ilmoille heitti..
Loppuraskaus ja ystävän ikävä kommentti
Tuleva äiti85
481919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Niinhän se on, ettei kaikki lapset selviä, mutta ei ketään (on raskaana tai ei) tarvitse sillä asialla pelotella tai stressata. Eiköhän jokainen raskaana oleva mieti jo muutenkin ihan tarpeeksi kaikkea sitä, mitä voi sattua. Minusta ystäväsi kommentti oli ikävä ja asiaton.
Yhdelle kaverille oli sen uskova "ystävä" menny sanomaan (loppuraskauden aikana, raskaus muutenkin uuvuttava) että oli nähnyt jonku profetia-enneunen että vauveli syntyy vaikeasti vammaisena ja sairaana. Koko raskausaika oli ollut pilalla kun tuleva äiti oli murehtinu "ystävän" sanoja.
P.s vauveli syntyi aikanaan, kympin pisteen vauvana, mutta raskausaika oli kaverilla mennyt pilalle älyttömän murehtimisen takia.
No et todellakaan ole ylireagoinut. Jokaisella äidillä kuitenkin on se tieto takaraivossa, että kohtukuolemiakin sattuu. Toiset jopa hysteerisesti pelkäävät viimeiseen asti, että vauvalle käy jotain jo ennen syntymää. "Ystäväsi" kommentti oli asiaton ja törkeä, sinuna soittaisin hänelle ja yrittäisin selvittää, mitä hän oikein kommentillaan haki ja saada hänet tajuamaan, että moinen täräytys oli todella epäkohtelias.
Mielestäni et ylireagoinut, oli kyllä vähän tökerö kommentti..
Kuulostaa, että ystäväsi on kateellinen sinulle..
Tosi törkeää mielestäni.
Itse olen kans törmännyt ystävään joka vitsaili nähtyään minun lapseni ultrakuvan..näytti eläimeltä jne.. MInusta aika asiatonta ja loukkaannuin. Hän ei pyytänyt anteeksi eikä mitään vaikka asiasta mainitsin. Onko tämä mielestänne ylireagointia?
No sitähän mäkin, että sanoi minulle törkeästi. :( Tuli mieleen, että ennenkin on sanonut jotain kun ollaan esim. katseltu kiukuttelevia lapsia kaupassa ja sanonut; "haluatko lapsia, kannattaa miettiä hyvin tarkkaan" ja muita samantyylisiä heittoja. Ja joo, oisin itsekin loukkaantunut jos joku vitsailisi, että vauvani näyttää eläimeltä ultrakuvassa! Missä on ihmisten tilannetaju nykyään..
Hei. Olen viikol 36 ja tuli kans kuunneltua kaikenlaisia juttuja ja neuvoja lapsista, mut älä kuuntele ketään, hoitajat ja lääkärit ovat sitä varten jos joku ajatus tai asia mietyttää!!! Jättäisin sen "ystävän". Miule oli sanottu kans et odota vaan ku saatte lapsen jne. Välillä tuntuu ihmiset ovat niin idiootteja ku tollasta paskaa jaksaa jauhaa... Varsin ku ODOTAT sitä lasta ja rakastat sitä jo nyt! Vältä tuon kaltaisia ihmisiä ja keskity raskauteen;) Voimia meille ja meijän tuleville lapsille!;)
Mun oma äiti listas mulle kaikki ihmiset, jotka tietää jolle on tullu keskenmeno ja millä viikolla, kun itse olin rv 8. Tyyliin: "Älä nyt vielä iloitse!"
Muutoinkin alkuraskaudesta mun olisi pitänyt tuttuun tyyliin olla ihan pirun pirteä ja rauhoitella hänen murheitaan, tällä kertaa aiheesta "onhan sillä sikiöllä nyt varmasti kaikki hyvin?" "tuleeko keskenmeno?" yms. yms. Itkua väänsin monen puhelun jälkeen ja kun sanoin siitä, että ei ole kivaa, hän veti herneen nenään ja sanoi, että sehän on tämä alkuraskaus selkeesti sellainen TOINEN MURROSIKÄ. Että kyllä sitä voi lapset pahasti loukata äitiään kun napanuoraa katkotaan, niin.
Että silleen.
Ystäväsi on KADE ja haluaa pilata ilosi tulevasta vauvasta.
Tällaista "ystävää" ei kannata kauan katsella. Kun lapsi nimittäin syntyy, hän tulee etsimään siitä kaikki mahdolliset viat: Saat kuulla että "eikö se VIELÄKÄÄN käänny, istu, seiso, puhu....jne, jne....JA KYLLÄ sen ja sen lapsi on jo tuon ikäisenä....ja oli muutenkin paljon parempi....
Äitiydestäsikin hän tulee löytämään yhtä ja toista minkä teet väärin....
Taidat olla myös se kiltti ja ystävällinen ihminen. Ja ystäväsi on tottunut olemaan se tärkeä, se joka huomataan...Nyt hän jääkin varjoosi, ja se ei hänelle sovi
Joo tuli mieleen just toi yllämainittu että tämä samainen ystävä joka vitsaili ultrakuvallani on arvostellut myös jo syntyneen vauvani ruokaa ja muistanut kysyä joka kerta kun nähdään että joko hän on oppinut konttausasentoon vaikka tuohon ei ole ollut mikään kiire eikä ole ollut edes ajankohtaista. Hänellä itsellään on paljon vanhempi lapsi mutta olen myös ajatellut että olisko tuo kateutta..itse myös olin ajatellut nyt vielä syntymättömän lapseni kummiksi häntä mutta tuntuu että hänellä on aina arvostelemisen/vitsailun aihetta ties mistä ja se on alkanut jo vähän ahdistaa..
Tarkoitti varmaankin,että vauvan odotus ei ole mitään sataprosettisen varmaa,kun siinä voi sattua mitä tahansa,vielä synnytyksessäkin ja sen jälkeenkin.
Mielestäni ylireakoit,mutta miksi tuollaista täällä kirjoittelet.
Keskustele miehesi ja läheistesi kanssa asiasta.
Se on ylireagoida, ei ylireakoida. Ja sitä ei kyllä aloittaja tee. Ystävän ei kuulu moisia kommentteja ladella, vaan tukea ja olla positiivinen. Jokainen vauvaa odottava tietää riskit, eikä tarvitse ystäviä niistä muistuttelemaan. Elämän hauraus on tosiseikka, jota ei tarvitse lyödä päin naamaa silloin, kun ihminen on herkimmillään. On sietämätöntä, että jotkut ihmiset kuvittelevat voivansa laukoa mitä tahansa kenelle tahansa vain sillä perusteella, että "totuudenhan minä tässä vain sanoin". Sellainen käytös kertoo vain täydellisestä empatian puutteesta ja sosiaalisesta kömpelyydestä.
elämässä olisi varmaan mutta kuka meistä tykkäisi jos negatiivisia asioita vain sanotaan.Voihan kenen vaan vaikka mies kuolla mutta tuskin nyt siitä aletaan keskustelua virittelemään vai alatko?
Miksei? Voihan kaikesta keskustella, tai miksei voisi? Miksi pitää kuolemaa sellaisena tabuna ja mörkönä ettei näistä asioista voisi jutella?
Luulisi että raskaana olevienkin kanssa voi puhua lasten ja muiden kuolemista. En ymmärrä missä ihmeen etuoikeutetussa tai sulkeutuneessa asemassa raskaana olevia pitää pitää?!
Pelottelu ja kettuilu on asia erikseen, mutta elämä ja kuolema on ihan tavallisia asioita, joten eiköhän niistä voi sellaisena myös puhua...
Niin, juuri tätä. Sanotko sinä juuri naimisiin menneelle ystävällesi, että "kuule aika monet avioliitot päättyy eroon, että saas nähdä mitä teille käy". Tai kenties juuri työpaikan saaneelle ystävällesi, että "pidä mielessä, että siinä on neljän kuukauden koeaika, voipi olla, että potkut tulee siihen mennessä". Tai opiskelemaan päässeelle "aika moni kuule huomaa opiskelevansa väärää alaa, että muistapa se". Haloo, TILANNETAJU. Kaikesta voi keskustella. Myös raskaana olevan kanssa. Mutta on vielä eri asia kertoa jostain ystävästään, jonka vauva oli kuollut, kuin oikein päin naamaa muistuttaa, että kaikki ei kuule selviä hengissä. Voi kyllä olla, että et ehkä ymmärrä kirjoittamaani. Kaikki ihmiset eivät ole sosiaalisesti kovin lahjakkaita ja sekin pitää tietysti hyväksyä. Yleensä kuitenkin ystäviä kannustetaan, eikä toimita pahanilmanlintuna.
kuolemasta pitäisi kahvikeskustelua aikaan saada?
sanopa miksi ei?
olet varmaan yksi niistä ihmisistä jotka yrittävät raskaana olevia tuttujaan loukata. Itse varmaan sis toivoisit että ystäväsi tulevat puhumaan sulle tällaisista asioista?
miks pitäis loukata, ei ei se ole tarkoitus.. Ärsyttää vaan että raskaana olevien kanssa pitää olla muka niin he*****n varpaisillaan, ettei uskalla mistään sanoo mitään.
"niin että jos sä ens viikolla jo synnytät niin muista sitten että vauva ei välttämättä selviä"
so?
Eiköhän kaikki odottajat tiedä sen, että mikään ei ole 100% varmaa? Miksi se piti kertoa? Ja vielä sanoa "pidä se mielessä". Pitäskö sitä nyt kokoajan miettiä? Ei ollut kivasti sanottu. Mutta en ehkä nyt ystävyyttä heittäisi yhdestä typerästä heitosta romukoppaan!
Eiköhän täällä hölmömmistäkin asioista kirjoitella vaikka voisi keskustella vaikkapuolison kanssa... Aika töksäytteli taitaa olla vastaajakin!
Paras ystävä antaa hääjuhlissa hyvän asianajajan käyntikortin.
Joo, kaikki lapset ei selviä, mutta suurin osa kumminkin selviää. Suomessa on tosi pieni lapsikuolleisuus prosentti. Todella törkeetä kenenkään mennä heittämään tuollasta raskaana olevalle ja vielä ystävälle. Sanoisin ettei tuo ihminen ainakaan minun mielestäni kovin hyvältä ystävältä vaikuttanut.
Ilmeisesti "ystäväsi" on sinulle kateellinen tulevasta pienokaisesta ja siksi noin rumasti sanoi.
Tsemppiä sulle loppuraskauteen sekä synnytykseen
Ne, jotka eivät ole vastaavassa tilassa, eivät ymmärrä miten herkkä odottavien äitien tunne-elämä on. Jostakin koetusta ja etenkin sanotusta saavat ystävät kuulla seuraavat 50 vuotta.
Yritetään kohtuullistaa molemmin puolin. Elämät ja salaiset elämät eivät kuitenkaan ole yksi yhteen! Toinen faktaa, toinen fiktiota.
"Ne, jotka eivät ole vastaavassa tilassa, eivät ymmärrä miten herkkä odottavien äitien tunne-elämä on."
Kyllä raskaana olevatkin voisivat usein ottaa vähän vähemmän marttyyrimmän asenteen, ja ymmärtää myös muita... Myös ymmärtää niitä, jotka eivät ymmärrä heidän herkkää tunne-tilannettaan... Liikaa laitetaan raskauden piikkiin, ihan kuin saisi käyttäytyä miten vain koska on raskaana...
Joo, ihan varmasti, mutta tässä tapauksessa se oli kyllä se "ystävä", joka käyttäytyi huonosti. Törkeä kommentti.
Meidän äitee "vitsaili" alkuraskaudesta että tulen varmasti vielä moneen kertaan valittamaan miksi pitikin lapsia tehdä. Taisi kuitenkin nuivasta suhtautumisestani päätellä jotain kun ei uudestaan ottanut puheeksi tätä :)
Miespuolinen ystäväni kysyi raskausviikolla 28 eläisikö se otus jos syntyisi nyt.
Jotkut ei vaan käsitä...
Todella töykeää mun mielestä. Itse kärsin vauvan ensimmäiset 3kk synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja kätkytkuoleman pelosta. Olin todella, todella herkillä ja yhden tuttavan kanssa puhuin asiasta ja tämä tokaisi että "no kyllähän niitä joskus sattuu ja sitä paitsi kun tarpeeksi pelkää, se toteutuu."
Olisin voinu potkaista.
Kiitos vastauksista ja tsempeistä. :) Ja annan kaiken myötätunnon muille, jotka on saanut kuunnella ikäviä kommentteja raskauteen/lapsiin liittyen. Niin se on totta, että muissa merkittävissä elämänkäänteissä onnitellaan ja kerrotaan omat positiiviset kokemukset, mutta jotenkin nämä raskauteen/lapsiin/äitinä olemiseen liittyvät jutut kuuluu nykyään siihen "voin päästää suustani mitä vain" -kategoriaan. Nykyään äidit ovat toistensa kilpureita. Ja jos jollain on ennestään yksi raskaus takana ja lapsi kasvatettavana, niin ollaan niin kokeneita ja on vain yksi tapa tehdä asiat.. Toivottavasti muut lähipiirini ihmiset osaavat olla jatkossa hienotunteisempia ja antaa lapsen synnyttä ystävällisiä neuvoja ja vinkkejä eikä tulla pätemään mitä teen väärin. Jos vielä tämä "ystävä" alkaa jotain laukomaan niin sanon jotain. Siitäkin alkoi vauhkoamaan kun kerroin tutustani, joka kävi kanssani kahvilla ja mukanaan oli 6 viikkoinen vauva. Oli kuulemma liian aikaista viedä lapsi ihmisten ilmoille ja pieni vauva ei kestä kahvilan melua ja voi tulla kätkykuolema ja plaaplaa.
Anteeksi, mutta tuo ystäväsi toinen kommentti sai minut nauramaan ääneen. Hän kuvittelee, että kahvilassa käyminen voi aiheuttaa kätkytkuoleman? Onpa noloa. Ensinnäkin kuusiviikkoisen kanssa voi liikkua missä vain (jos siis kyseessä suunnilleen täysiaikainen, normaali vauva), eikä vauvan kanssa kannata täydessä hiljaisuudessa hyssytellä, eihän se muuten osaa enää nukkuakaan, jos vähän meteliä on. Ystäväsi ei taida tietää kovin paljoa vauvoista, sinuna hymähtelisin tulevaisuudessa hänen vauvanhoito-ohjeilleen. :)
No hups. Totuushan on, että suurin osa vauvoista selviää maailman ihan onnistuneesti ja suurin osa jatkaa elämäänsä eteenpäin aivan kehityksen mukaisesti.
Ajattelemattomia ihmisiä on maailma täynnä, mutta se ei varmaan satuta niin jos esim. uutta autoasi kommentoidaan..." varmaan tulee ruostetta pintaan ja varmaan ei mene katsastuksesta läpi."
Odottava äiti on hyvin herkillä tunteidensa suhteen, siksi tällaiset kommentit on aivan ala-arvoisia.
" Kyllä niitä lapsia paljon syntyy, mutta kaikki ei läheskään selviä että pidä se mielessä"
Realistinen, ystävällinen muistutus ja kannustus siitä että jos jotain tapahtuu, niin ystävä on läsnä.
"läheskään kaikki" on kuitenkin todella sivistymätöntä mututuntumaa, koska suuri osahan lapsista syntyy ja kasvaa ihan normaalisti. Ehkä liiottelu olisi pitänyt jättää puheesta pois ja lisätä vielä, että toivoo parasta sinulle, jos oikeesti on hyvä ystävä.
Täytyypä muistaa realisesti ja ystävällisesti muistuttaa ystäviäni avioeron mahdollisuudesta kun menevät naimisiin jne. Monet avioliitot kun päätyy eroon. Jos tuo oli tarkoitettu kannustukseksi niin asian olisi voinut muotoilla eri tavalla? Ja ehkä jos raskaana oleva ystävä itse kertoo huolestaan ja pelkää keskenmenoa tms. voisi sanoa, että niin mahdollisuushan on olemassa ja olen läsnä jos jotain sellaista tapahtuu ja toivotaan, että raskaus kuitenkin menisi hyvin.
Ihme että te nykyajan naiset pystytte vielä olemaan raskaana.Tuntuu kuin raskaus olisi jokin sairaus ja sen takia ei mitään sanomista kestä.Raskaushan on yleensä harkitusti hankinkittu taitaa niitä vahinkoita sattua harvemmin näille jotka näillä palstoila vaivojansa valittelee.Ihmettelen miksi hankitaan useampikin lapsi ja täällä valitellaan miten ottaa koville.
Kuka tahansa normaalit käytöstavat omaava ihminen ymmärtää, että aloittajan ystävän kommentti oli ilkeä ja ajattelematon. Raskaana oleva ei todellakaan ole mikään yliherkkä, jos moisesta loukkaantuu. Varsin valitettavaa, että näillä palstoilla ilmeisesti liikkuu paljon ihmisiä, joilla
niitä käytöstapoja ei ole, sen verran ymmärrystä on aloittajan ystävä saanut osakseen. Kyllä jonkinlaista tilannetajua pitää aikuisella ihmisellä olla, moinen kommentti raskaana olevalle ei ole millään lailla hyväksyttävä tai asiallinen.
vihdoinkin joku toinenkin järkevä kommentti täällä! kiitos siitä
Jos niitä sinun kanssasi samaa mieltä olevia tuppaa olemaan vähänlaisesti, niin onko tullut mieleen, että omassa suhtautumistavassa saattaisi olla jotain pielessä? Eipä tietenkään...
No jaa...
Itse en voi biologisia lapsia saada ja olen kyllä aika loukkavia ja ikäviä kommentteja saanut sellaisilta, joille tuo lasten hankkiminen ei tuota vaikeuksia. En tiedä, ovatko sen kummemmin asiaa ajatelleet, mutta ainakin itse olen mieleni pahoittanut. Että ainakin sitten paikkani tiedän... eli ehkä sitten vuoroin vieraissa.....
Tosi ikävä juttu. Harmi, että sosiaalisesti puusilmiä ihmisiä on ihan joka ryhmässä ja kaikilla ominaisuuksilla varustettuna. Oletko silti tosissasi sitä mieltä, että joidenkin kommentit oikeuttavat sinut ilkeilemään kaikille raskaana oleville?
Ovatko kommentoijat tienneet ettet voi saada biologisia lapsia?
Ei tuollaista voi sanoa. Miten luotat häneen.
Jos oli kysymys minulle tarkoitettu niin en tosiaan tiedä. En ole kyllä nyt ollut yhteydessä häneen. Ehkä hän näki kuinka paha mieli mulle tuli ja ei ole kehdannut ottaa yhteyttä tjs.
Ärsyttää koko ihminen, en varmaan pyydä katsomaan vauvaakaan kun on syntynyt. Ja ne ketkä täällä sanoo, että olen turhaan ylireagoinut ja raskaana olevat on muka aina jossain erityiskohteluasemassa, niin olisi kiva tietää onko kaikki täällä vastanneet edes raskaana.
Niinpä, vähän tuntus että joukossa ihmisiä jotka eivät raskaudesta mitään tiedä. Ystävän kuuluu kannustaa ja tukea. Ihan sama jos joku sanoisi jollekin jonka lapsella on vaikea sairaus että "hirveästi tohon sairauteen kuolee lapsia, ei kannata hirveesti elätellä toivoa että sun lapses tosta parantuu" kun voisi sanoa ystävälle, että "toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin ja kaikki menee hyvin". Todellisia paukapäitä kyllä tässä maailmassa joiden kasvatuksessa varmaankin jotain mennyt pieleen kun ei ole niin mitään tilanteentajua!
ja jos kuolemasta halutaan puhua tai jostain muusta vaikeasta asiasta niin ei se ole sen ystävän asia alkaa siintä puhumaan vaan sen jota se asia koskee jos haluaa ko. asiasta puhua.
Onko ystäväsi ollut raskaana?
Ensiajatuksena tuomitsen hänen kommenttinsa, mutta jos hän onkin menettänyt oman lapsensa, keskenmeno tmv. tuo kommentti saattoi olla muutakin kuin pelkkää kateutta... Yritys avata keskustelu vaikeasta asiasta?
Itse olen menettänyt vastasyntyneen, joka oli vaikeasti sairas. Tiesimme tämän ultrien perusteella jo ennen synnytystä (rv32). En silti lähtisi ketään pelottelemaan. Raskaudesta kuuluu nauttia. Mutta en yksinkertaisesti vielä pysty onnittelemaan ketään, enkä ole valmis sanomaan, että kaikki menee hyvin. Mutta todellakin toivon tätä jokaiselle, tutulle ja tuntemattomalle - myös sinulle. Mutta silti toisten vauvamasujen näkeminen herättää monenlaisia tunteita - tuli mieleen, että ehkä ystävälläsikin? Suosittelen soittamaan ja keskustelemaan asiallisesti, ja teet ratkaisusi kun olet kuullut mitä hänellä on sanottavaa.
Ikävä kuulla tilanteestasi. Olen pahoillani menetyksestäsi! Oman lapsen menettäminen on varmaan yksi maailman vaikeimpia juttuja.. Toivottavasti elämässäsi menee nyt paremmin vastoinkäymisestä huolimatta.
Raskauden keskeytyksiä tehdään monesta syystä - jos olisimme tienneet kuinka vaikeasti lapsemme asiat olivat, olisimme päätyneet raskauden keskeytykseen/aborttiin sikiöpoikkeavuuden vuoksi. Joillain on perinnöllisiä seikkoja, jotka vaikuttavat sikiön kehitykseen ja ovat voineet joutua tekemään montakin keskeytystä tästä syystä...
Mutta mutta, tämä on ehkä "vähän" kaukaa haettua ystäväsi kohdalla, mutta näkökulma tämäkin.
Olemme toipuneet menetyksestämme kohtalaisesti, on hyviä ja huonoja päiviä. Hyviä onneksi enemmän etenkin parivuotiaan esikoisen ansiosta. Kyllä uusi raskaus on käynyt mielessä, mutta tietenkin pelottaa, vaikkei kohdallamme ollut kyse perinnöllisestä sairaudesta.
Kaikkea hyvää loppuraskauteesi. Useampikin taisi jo ketjussa kehoittaa, että keskity niihin asioihin ja ihmisiin, jotka antavat sinulle jotain positiivista takaisin. Mutta asia on syytä käsitellä ystäväsi kanssa, jos se sinua vaivaa. Tsemppiä!
Ehkä ystäväsi ei vaan ajatellut, mitä sanoi tai ymmärtänyt, että se loukkaisi sinua. Olen itse sellainen ihminen, joka päästelee jos jonkinmoisia kommentteja suustani niitä sen enempää ajattelematta ja vasta jälkeenpäin tajuan, että olisikohan tuotakaan pitänyt noin sanoa. Itse yleensä tajuan kyllä ja pyydän anteeksi.
Mutta jos ystäväsi ei itse ole ollut raskaana ei hän ehkä osaa katsoa asiaa ja sanomisiaan sinun näkökulmastasi.
Entä jos yksinkertaisesti kertoisit ystävällesi, miltä sinusta tuntui se hänen kommenttinsa. Sitten hän tajuaisi, ainakin jos kommentti todella oli tahaton eikä sinun järkyttämiseksesi suunniteltu. Voisi olla mukavampaa selvittää asia kuin menettää hyvä ystävä.