Mitä teet jos epäilyttävän näköinen henkilö yllättäen alkaa seuraamaan esm.
yksinäisellä ulkoilualueella ?
Kokemusesta etsiydyn heti lyhintä tietä sinne missä näen tai tiedän olevan muita ihmisiä.
yksinäisellä ulkoilualueella ?
Kokemusesta etsiydyn heti lyhintä tietä sinne missä näen tai tiedän olevan muita ihmisiä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole seurattu enkä seuraa itsekään muita kuin lintuja tai kasveja tai ötököitä tai puita...
Kerran nuoruudessa pari keskenkasvuista kundia lähti seuraamaan kun oikasin hautausmaan läpi, mutta onneksi mulla oli lusikka laukussa jonka otin esiin (putosi vielä maahan) ja ne luuli että mulla oli puukko, niin niiden aikeet, mitkä sit lie olikin, tyssäs siihen. Oli onni että oli sen verran hämärää ettei ne nähneet sen olevan lusikka. Kyllä ne kysy et mitä mä sillä puukolla, mä siihen et mitä te seuraatte.
Aloita uusiksi koko avaus, lue se ensin lähettämistä.
Tee itse niin äläkä neuvo muita, "lue se ensin lähettämistä. "
Pelkoa en tunne, mutta pyrin valitsemaan missä ja milloin liikun. Aina ei kuitenkaan viitsi mennä kiertoteitä. Ulkonäön takia en osaa pitää ketään epäilyttävän näköisenä, ellei nyt sitten tyypillä satu olemaan kommandopipo päässä ja nippusiteitä kädessä tms..
Kerran minua tuli tönimään ja läpsimään äkkiseltään vilkaistuna aivan harmittoman näköinen nainen. Entistä naapuria tönäisi n. 80 v. mies voimakkaasti selkään jyrkähköllä bussipysäkille johtavalla oikopolulla, seurauksena sairaalareissu. Tuttua miestä tuli vanhempi mies lyömään, kun hän käytti koiraansa pissalla rengasliikkeen hoitamattomalla ja pajuttuneella tienvieruksella. Jne.
Joissakin tilanteissa tunnen oloni epämukavaksi, jos joku kävelee kannoilla eikä ohita. Yleensä pysähdyn sopivaksi katsomaani paikkaan, esim. katulyhdyn alle, ja rupean touhuamaan puhelimeni kanssa. Joskus viestitän ihan suoraankin, että mene ohi.
Kaikenlaisia ehdottelijoita ja häiriköitä tuntuu riittävän, joillakin voi olla ihan hyvätkin jutut ainakin aluksi, mutta epämiellyttäviä he lähes poikkeuksetta lopulta ovat. Yleisesti harmittomana pidetyt rappioalkoholistin oloiset ovat joskus vähän pelottavia jo eleiltään ja jutut voivat olla todella sairaita ja kuvottavia. Näitä ei haluaisi yksinäisellä kävelyosuudella kohdata.
On seurattu ja juoksin kotiin henkeni edestä.
Kyseessä oli tapaus, jossa olin tyttökaverini kanssa baarissa ja eräs ulkomaalainen hoono soomia puhuva mies lyöttäytyi meidän seuraamme. Sanoi olevansa turkkilainen.
Minulle tuli epämiellyttävä olo kun hän tuijotti minua koko ajan ja sanoin jonkun ajan päästä kaverilleni, että lähden kotiin. Mies lähti heti minun perääni ja silloin kyllä juoksin minkä jaloista pääsin. Onneksi koti oli lähellä. Kaverini soitti hieman myöhemmin, että ei kai mitään tapahtunut ja että hän huomasi että sillä miehellä oli pahat aikeet. Niin ilmeisesti olikin. Tärisin vielä kotonakin.
Se oli joskus 1990-luvun alussa, mutta muistan edelleen sen pelon, jota silloin koin.
Kun asuin kaupungissa samoilla kulmilla tapahtui muutaman kerran jännitystä aiheuttavia tapahtumia, miniäni on hälytyskeskuksessa töissä, hän soitti minulle aamulla ja sanoi että kun lähdet töihin niin älä jätä autoa käyntiin kun menet lukitsemaan autotallia, siellä on nyt tilanne päällä.
Sillä kerralla haavottui kuolettavasti taksikuski.
Toisen kerran tuli samalta suunnalta kielto,etten saa mennä rantapolkua pitkin kauppaan.
Muuten, jos oli jotain pelottavaa, laitoin puhelimen korvilleni ja siihen itsekseni rupattelin suhteellisen äänekkäästi.
Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, ei ainakaan minulla.
Stadissa tuo on tavallista kaupunki-elämää.
Täällä on niin paljon ihmisiä.
On Alepaa ja Siwaa, ja hupparit ovat halpoja, ja tänne on kertynyt paljon kumman-kielistä porukkaa, uusine kulttuureineen.
He ovat yleensä yksinäisillä ulkoilualueilla.
Siellä missä valkoinen mies, eikä nainen enää vaeltele.
Täällä on jo opittu pitämään ikivanhaa kännykkää naamiointina.
Tämä aloitus olisi ollut jännittävä, 15V. sitten. Silloin kun Suomalaisella miehellä, nuorellakin, oli töitä ja varaa harrastaa.
Nyt se on niiiiin, tavallista ja tylsää.
H.
Olisi mukava ulkoilla ihanilla ulkoilualueilla mutta nykyään on liikaa epämääräisiä hiippareita joita saa varoa,
etsinki semmoset reitit joissa aina on muita ihmisiä jos hätä tulee huutaa vaikka apua,
en arkaile pyytää apua tuntemattomaltakaan jos tilanne on pelottava.
Kuljin kadulla katsellen näyteikkunoita. Kuulin jostakin sivulta äänen "misis, misis". Näin tummihoisen miehen lähelläni, haiskahti viinalle.
Lähdin kävelemään katua eteenpäin ja mies seurasi perässäni. Kiihdytin vauhtia, niin hänkin. En keksinyt muuta kuin poikkesin sisälle seuraavaan liikkeeseen ja melkein juoksin portaat alakertaan. Ei tullut perässäni tekstiiliosastolle. Kuljeskelin liikkeen sisällä muutamia tunteja katsellen lakanoita, verhoja- verhokankaita, lankoja. Nousin yläkertaan ja jatkoin alusvaateosastolle, koska arvelin harvemmin miesten sinne pyrkivän.
Sanoin myyjille pelkoni syyn ja kerroin heille tuntomerkitkin. Joku myyjistä kertoi nähneensä miehen, oli mennyt ulos samontein kun oli nähnyt minun menevän tekstiiliosastolle. Katselimme ovelta muutaman myyjän kanssa näkyykö kyseistä henkilöä enää lähtiessäni.
Ei näkynyt enää sille päivälle.