Kertokaapa viisaat, miten te suhtaudutte näihin n. 1v:n kiukkukohtauksiin? Meillä on tuollainen, sanoisinko erittäin tempperamenttinen neitokainen, joka pienen ikänsä on pitänyt kovaa meteliä (koliikkia yms.) Liikkeellelähdön jälkeen oli rauhallisempaa aikaa jonkun kuukauden, kunnes nyt alkoi tämä hillitön raivoaminen. Toki elämässä on tapahtunut muutoksia sillä saralla, että olen lähtenyt töihin (on aina ollut todella paljon minun perääni), mutta tyttäremme ovat kotona aina isän tai äidin kanssa (ollaan vuorotellen töissä).
Todella raskasta, kun kaikki se aika, jonka minä olen kotona, kuluu hillittömään kiukutteluun. Isälleen on pieni enkeli, syö ja nukkuu. Ongelma on lähinnä se, että olen neuvoton, että pitäisikö minun olla huomioimatta näitä raivareita vai ottaa vastusteluista huolimatta hänet syliin. Tänään koitin sitä, että otin väkisin syliin ja pidin tiukasti kiinni, ettei päässyt vääntelehtimään. Jonkin ajan päästä sitten rauhottui ja nukahti siihen. Leikitään kyllä porukalla, vietetään aikaa yhdessä ja lähekkäin, vaan sitten neiti saa hepulit jostain ja huutaa tunti tolkulla... Esikoinen oli paljon rauhallisempi tapaus tämän suhteen, siksi tuntuu niin hassulta, kun nuo kohtaukset kuiten on ihan selvää kiukuttelua minulle.
Todella raskasta, kun kaikki se aika, jonka minä olen kotona, kuluu hillittömään kiukutteluun. Isälleen on pieni enkeli, syö ja nukkuu. Ongelma on lähinnä se, että olen neuvoton, että pitäisikö minun olla huomioimatta näitä raivareita vai ottaa vastusteluista huolimatta hänet syliin. Tänään koitin sitä, että otin väkisin syliin ja pidin tiukasti kiinni, ettei päässyt vääntelehtimään. Jonkin ajan päästä sitten rauhottui ja nukahti siihen. Leikitään kyllä porukalla, vietetään aikaa yhdessä ja lähekkäin, vaan sitten neiti saa hepulit jostain ja huutaa tunti tolkulla... Esikoinen oli paljon rauhallisempi tapaus tämän suhteen, siksi tuntuu niin hassulta, kun nuo kohtaukset kuiten on ihan selvää kiukuttelua minulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä pitele väkisin. Ole lähellä ja ole rauhallinen. Tarjoa syliä, istu itsekin lapsen tasolle lattialle ja ota katsekontakti ja kerro, että haluat auttaa häntä tunnekuohussa.. Been there seen that, Vaativa tapus meilläkin
Riippuu mistä raivari johtuu. Jos esim äiti tai isi on ottanut kielletyn tavaran (puhelin tms) pois ja alkaa hirveä huutoitku, niin ei huomioida mitenkään. Jos taas raivarit vedetään nukkumaan mennessä tai syödessä, niin ollaan rauhallisia ja rauhoitellaan. Periksi ei anneta. 1v, 3kk tytöllä kitinää ja kiukkua on riittänyt.
Piti vielä sanoa, että meillä ainakin yleisimmät raivarit johtuu väsymyksestä ja kuten itsekkin totesit, että raivosi ja sitten nukahti.
Mä teen aina niin että menen itse istumaan lapsen viereen tarjoan syliä jos ei huoli niin kyselen (vaikka ei osaa vastata) että mikä harmittaa yms. yleensä meillä loppuu siihen kiukku aika nopeasti kun jutustelee rauhallisesti. Myös silloinkin kun on kielletty/otettu kielletty tavara pois kädestä meillä neidillä nyt ikää 1v 2kk ja omaa tahtoa löytyy ja paljon.. Tälläkin hetkellä kiukku on suuri kun isi on vaihtamassa vaippaa ja ei haluais uutta vaippaa tilalle
Onneksi tilanne on hiukan helpottanut, ettei neiti enää kiukkua ihan kokoaikaa, kun olen kotona :D Aika pitkälti nuo kiukkuamiset lie liittyy väsy pettymys yhdistelmään, huono kun on aina ollut nukkumaan. Näemmä kaikkein tehokkain raivarienhoitoyhdistelmä on huomiotta jättäminen, mutta lähellä oleminen. Riemastuu ihan taivaisiin, jos yrittää puhua silloin, sylissä vääntelehtii niin, että saa ihan tosissaan pitää kiinni. Turvallisin paikka onkin oma pinnis, sinne nostan ja jään viereen odottelemaan hetkeksi. Ihmeellistä venkoamista on kyllä, tosin ainahan neiti on ollu joko tai tyyppi, ei mitään varottelevia välimuotoja joko hyvä tai huono mieli :D Ja nyt vielä kun on tullut se isosiskon puolesta suuttuminen... Jos isosiskoa komennan ja hän alkaa itkemään, tulee pienempi perässä ja komentaa ensin "äääti!" heittäytyy lattialle ja hirveä härdelli pystyyn ;D Huhhuijaa...
Eiku siis nimimerkki alkuperäinen tähän ylempään tekstiin