Ahistaako?

Oisko voisko olla sosiaalistentilanteiden pelkoa tai jotain? Itselläni joskus sama homma en todellakaan halunnut lähteä mihkään vieraitten ihmisten ilmoille ja tämähän nyt tietenkin vaikuttaaa normaaliin elämiseen. Ensiksi kävin lääkärillä muistaakseni hän selitti juuri tätä että mene tilanteisiin jossa on tuntemattomia ihmisiä esim juuri kauppaan jne jne mutta paskat ei mitään toisella kerralla sanoin suoraan että ei tuosta ole mitään apua ja haluan jotain lääkkeitä mistä voisi olla apua ja minulle määrättiin venlafaxinia. Sivuoireet minulla oli hirveitä mutta lääke kyllä toimi yksi kerta kun lääkkeeni loppu lopetin seinään käytön enkä uusinut respaani. Näinhän ei olisi saanut tehdä ja sitten sivuoireet alkoikin ja kestivät jotain 2-3 viikkoa pyörrytystä sun muuta mutta pahin mihin hainkin lääkkeitä on mennyt minulla ainakin ohi ja se on tosi jees. Mee jollekki puhuun noista ropleemistas esim psykiatrille kävin itsekkin psykiatrilla niin kyllä se ratkasun keksii ja se ei ole itsemurha

Entäpä jos viisveisaat siitä mitä ne ajattelvat. Ajatelkoot sitten viakka sinua. Saat olla ainkin silloin jonkun fokus.

Koko kettuuntunut olo lähtee sitä kun KUVITTELEE olevansa niin huomiota herättävän ihmeellinen olento, että kaikki katsovat, näkevät ja vieläpä tuhlaavat ajatuksiaankin juuri sinuun.
Mitäs jos niin ei olekaan?
Mitä jos sä oletkin vaan yksi muiden joukossa, kiinnostat jotain mutta et aiheuta mitään toisessa, kolmas katsoo sua mutta ajattelee jotain toista, neljäs mulkaisee sua pahasti, koska ajattelee juuri samoin kuin sinä hänestä, jne.
Kukapa silloin on syyllinen sun kettuuntuneeseen oloosi? Me muut, vaiko sun oma tapasi asennoitua meihin?

Mun kaverilla oli taannoin aivan jumalaton tarve sulkea kämppänsä ikkunaverhot heti kun tuli ulkoa himaan ja syy oli se, että hän KUVITTELI naapuritalojen asukkaiden tuijottavan juuri hänen kämppäänsä aamusta iltaan. Itse hän ei kuulemma koskaan tuijotellut muiden ikkunoista sisään, koska "eihän siellä tapahdu ikinä mitään!"
Huomautin, että sunko kämpässä sitten tapahtuu? Ihan niin kauheesti kaikkee kiinnostavaa, että naapuritkin jäävät sitä tölläämään?

Taisi mennä järjen portille asti, koska enää se ei välitä verhoista tuon taivaallista, elää vaan rentoutuneena omaa arkeaan ja viis veisaa siitä mitä ikkunoiden takana tehdään. Ja kämpän viherkasvitkin voivat nyt paremmin.