Alkoholisti ja pettäjä?

Tein sen taas... Suvussani on alkoholismia, ja tiettyjä piirteitä sairaudesta tunnistan itsessänikin. Nykyisin osaan, tai luulin osaavani, käyttää alkoholia varovaisemmin, nuorempana oli usein filmi poikki ja tuli mokailtua ihan urakalla, poltettua siltoja jne.

Nykyisen mieheni kanssa meillä on ollut useammastakin syystä ongelmia parisuhteessamme, ja sen lisäksi kulunut vuosi on ollut rankka muutenkin. Olemme keskustelleet asiasta ja todenneet että jos emme saa tilannetta itse muuttumaan menemme parisuhdeterapiaan, koska rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Mikään ei oikeuta kuitenkaan sitä, että sunnuntaiaamuna heräsin jostain muualta kuin kotoa, jonkun muun kuin oman mieheni vierestä. Pahinta tilanteessa on varmasti se, että en tunne oikeastaan mitään. Katumusta kyllä, mutta jotenkin alistuneesti "taasko tässä kävi näin" -asenteella. En halua menettää miestäni, enkä pilata elämäämme, ja siitä huolimatta annoin viinalle taas vallan. En edes muista miten tuohon tilanteeseen olimme "ajautuneet" (kyseessä tuttu mies, tahollaan naimisissa).

Nyt mietin, että onko minun oikeasti mahdollista muuttua, vai olenko tuomittu epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen... Alkoholia en näköjään osaa käyttää päätöksistäni huolimatta, kun olen taas tässä tilanteessa. Aikaisemmin olen pettänyt siinä vaiheessa, kun suhde on ollut jo ohi, ja nyt pelkään että ohiko tämäkin on kun pystyn noin tekemään. En halua satuttaa miestäni, eikä minulla ole oikeutta omaa pahaa oloani helpottaakseni tehdä tämmöistä.

Jos jotain olen oppinut, niin sen että jatkossa ei viinan kanssa läträillä. En ole ikinä juonut usein, ja 99% kerroista ihan normaalisti hauskaa pitäen, mutta kertaakaan en enää halua joutua tilanteeseen jossa nyt olen.