Alkoholisti ja pettäjä?

Tein sen taas... Suvussani on alkoholismia, ja tiettyjä piirteitä sairaudesta tunnistan itsessänikin. Nykyisin osaan, tai luulin osaavani, käyttää alkoholia varovaisemmin, nuorempana oli usein filmi poikki ja tuli mokailtua ihan urakalla, poltettua siltoja jne.

Nykyisen mieheni kanssa meillä on ollut useammastakin syystä ongelmia parisuhteessamme, ja sen lisäksi kulunut vuosi on ollut rankka muutenkin. Olemme keskustelleet asiasta ja todenneet että jos emme saa tilannetta itse muuttumaan menemme parisuhdeterapiaan, koska rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Mikään ei oikeuta kuitenkaan sitä, että sunnuntaiaamuna heräsin jostain muualta kuin kotoa, jonkun muun kuin oman mieheni vierestä. Pahinta tilanteessa on varmasti se, että en tunne oikeastaan mitään. Katumusta kyllä, mutta jotenkin alistuneesti "taasko tässä kävi näin" -asenteella. En halua menettää miestäni, enkä pilata elämäämme, ja siitä huolimatta annoin viinalle taas vallan. En edes muista miten tuohon tilanteeseen olimme "ajautuneet" (kyseessä tuttu mies, tahollaan naimisissa).

Nyt mietin, että onko minun oikeasti mahdollista muuttua, vai olenko tuomittu epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen... Alkoholia en näköjään osaa käyttää päätöksistäni huolimatta, kun olen taas tässä tilanteessa. Aikaisemmin olen pettänyt siinä vaiheessa, kun suhde on ollut jo ohi, ja nyt pelkään että ohiko tämäkin on kun pystyn noin tekemään. En halua satuttaa miestäni, eikä minulla ole oikeutta omaa pahaa oloani helpottaakseni tehdä tämmöistä.

Jos jotain olen oppinut, niin sen että jatkossa ei viinan kanssa läträillä. En ole ikinä juonut usein, ja 99% kerroista ihan normaalisti hauskaa pitäen, mutta kertaakaan en enää halua joutua tilanteeseen jossa nyt olen.
5492
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Minä yritin alkoholista eroon lukuisia kertoja.... Aina jossain vaiheessa himo kävi niin suureksi, että taas se alkoi, MUTTA yksi on joka voi siitä pelastaa: Itse Jumala Jeesuksessa Kristuksessa meidän Vapahtajassamme minut siitä pelasti, ei mikään muu! Tämä tarina on tosi. Olen 45-vuotias nainen ja ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen! Olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja voin nauttia raittina myös muista ihmissuhteista ja paljon muusta tässä elämässä. Olen ollut kuusi ja puoli vuotta TÄYSIN raittiina! Rukoile, hakeudu oikeiden uskovaisten seuraan ja seurakunta yhteyteen! Et kadu, sen lupaan!

Äänestä
  • sillähän ne sairaudet parantuu ja sodat loppuu.....
    Onko vielä tänäpäivänä noin takapajuisia ihmisiä ettei tajua että vain itse toimimalla asiat tapahtuu ja muuttuu eikä kädet ristissä polvillaan jotain mantraa hokemalla jossain nirvana-tilassa.

    Äänestä

Mitenköhän se pariterapia auttaa sun alko ongelmaasi???
Mene katkolle ensin. Viina on sinun ongelmasi,ei miehesi voi sitä lopettaa puolestasi!

Äänestä

mitä jos kiihkouskovaisten seura EI kiinosta?

Äänestä

Lause "jos emme saa tilannetta itse muuttumaan " särähtää korvaan. Ongelma sinun juomisesi eikä mikään muu. Sinä olet se ongelma ja sinun pitää tehdä asialle jotain. Mene hoitoon. Olet itsekäs ihminen niin kuin kaikki alkkikset.

Et osaa edes hävetä.

Oksettaa.............

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Minzi_Me kirjoitti:

Tein sen taas... Suvussani on alkoholismia, ja tiettyjä piirteitä sairaudesta tunnistan itsessänikin. Nykyisin osaan, tai luulin osaavani, käyttää alkoholia varovaisemmin, nuorempana oli usein filmi poikki ja tuli mokailtua ihan urakalla, poltettua siltoja jne.

Nykyisen mieheni kanssa meillä on ollut useammastakin syystä ongelmia parisuhteessamme, ja sen lisäksi kulunut vuosi on ollut rankka muutenkin. Olemme keskustelleet asiasta ja todenneet että jos emme saa tilannetta itse muuttumaan menemme parisuhdeterapiaan, koska rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Mikään ei oikeuta kuitenkaan sitä, että sunnuntaiaamuna heräsin jostain muualta kuin kotoa, jonkun muun kuin oman mieheni vierestä. Pahinta tilanteessa on varmasti se, että en tunne oikeastaan mitään. Katumusta kyllä, mutta jotenkin alistuneesti "taasko tässä kävi näin" -asenteella. En halua menettää miestäni, enkä pilata elämäämme, ja siitä huolimatta annoin viinalle taas vallan. En edes muista miten tuohon tilanteeseen olimme "ajautuneet" (kyseessä tuttu mies, tahollaan naimisissa).

Nyt mietin, että onko minun oikeasti mahdollista muuttua, vai olenko tuomittu epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen... Alkoholia en näköjään osaa käyttää päätöksistäni huolimatta, kun olen taas tässä tilanteessa. Aikaisemmin olen pettänyt siinä vaiheessa, kun suhde on ollut jo ohi, ja nyt pelkään että ohiko tämäkin on kun pystyn noin tekemään. En halua satuttaa miestäni, eikä minulla ole oikeutta omaa pahaa oloani helpottaakseni tehdä tämmöistä.

Jos jotain olen oppinut, niin sen että jatkossa ei viinan kanssa läträillä. En ole ikinä juonut usein, ja 99% kerroista ihan normaalisti hauskaa pitäen, mutta kertaakaan en enää halua joutua tilanteeseen jossa nyt olen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu