Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kasvanut koko
ajan. Lastensuojelun kentälle on samaan aikaan tullut paljon uusia palvelujen
tuottajia. Yksi kunta voi ostaa erilaisia lastensuojelun palveluja monilta
eri palvelujen tuottajilta. Koko toimintakenttä on hyvin sirpaloitunut, mikä
hankaloittaa myös valvontatyötä.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus hyviin palveluihin sijoituspaikassa. Heidän ja
heidän omaistensa tai huoltajiensa on voitava luottaa siihen, että lasten
sijoituspaikassa toimitaan eettisesti korkeatasoisesti ja noudatetaan lasten
sijaishuollosta annettuja lakeja, asetuksia, ohjeita ja suosituksia. Jokaiselle
lapselle ja nuorelle on tehtävä asiakassuunnitelma, jonka valmistelussa
lapsen ja nuoren sekä hänen vanhempiensa tai huoltajiensa mielipiteet on
otettava huomioon.
Yksityisissä lastensuojelun toimintayksikössä on oltava viimeistään
1.9.2012 omavalvontasuunnitelma, joka on työntekijöiden, lasten ja nuorten
sekä heidän omaistensa ja huoltajiensa nähtävissä. Suunnitelman avulla
varmistetaan, että toiminta täyttää jatkuvasti ja kaikilta osin ne vaatimukset,
jotka toiminnanharjoittaja on itse määritellyt. Kun suunnitelma on julkinen,
myös työntekijät ja toimintayksikössä asuvat lapset ja nuoret sekä heidän
vanhempansa tai huoltajansa voivat seurata toiminnan asianmukaisuutta ja
tarvittaessa puuttua siihen.
Ensisijassa palvelujen laadusta ja lainmukaisuudesta vastaa palvelujen
tuottaja, julkinen tai yksityinen, itse. Kunnat valvovat alueensa lastensuojelun
toimintayksiköitä. Viimekädessä valvonnan hoitavat aluehallintovirastot
ja Valvira. Valviran tehtävänä on ohjata aluehallintovirastojen toimintaa niin,
että lupa-, valvonta- ja ohjauskäytännöt ovat samanlaisia kaikissa aluehallintovirastoissa.
Näin taataan asiakkaiden, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden
ja palvelujentuottajien yhdenvertainen kohtelu koko maassa.
Valvira ja aluehallintovirastot ovat yhdessä valmistelleet valvontaohjelmia
sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueille. Ohjelmat ovat kolmivuotisia ja
niitä päivitetään tarvittaessa. Valvontakohteiden ja -kriteereiden lisäksi valvontaohjelmissa on riskiarvion pohjalta sovittu valvonnan painoalueista.
Vuonna 2012 sosiaalihuollossa valvotaan erityisesti itsemääräämisoikeuden
toteutumista, siihen kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden asianmukaisuutta
ja omavalvonnan toteutumista. Suunnitelmakauden tulevien vuosien
painoalueista päätetään myöhemmin.
Uskon, että tämä valvontaohjelma palvelee valvovia viranomaisia valvontatyössä,
työntekijöitä laadukkaan työn ohjenuorana sekä palvelujen tuottajia
heidän miettiessään toiminta-ajatustaan, toimintasuunnitelmaansa ja omavalvonnan järjestämistä toimintayksiköissään. Samalla se kertoo sijoitetuille lapsille, nuorille ja heidän omaisilleen, mitä oikeuksia heillä on lastensuojelun asiakkaina ja auttaa puuttumaan mahdollisiin epäkohtiin.
Helsingissä tammikuun 26. päivänä 2012
Marja-Liisa Partanen
Ylijohtaja
Valvira
http://www.valvira.fi/files/tiedostot/s/i/Sijaishuollon_valvontaohjelma.pdf
ajan. Lastensuojelun kentälle on samaan aikaan tullut paljon uusia palvelujen
tuottajia. Yksi kunta voi ostaa erilaisia lastensuojelun palveluja monilta
eri palvelujen tuottajilta. Koko toimintakenttä on hyvin sirpaloitunut, mikä
hankaloittaa myös valvontatyötä.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus hyviin palveluihin sijoituspaikassa. Heidän ja
heidän omaistensa tai huoltajiensa on voitava luottaa siihen, että lasten
sijoituspaikassa toimitaan eettisesti korkeatasoisesti ja noudatetaan lasten
sijaishuollosta annettuja lakeja, asetuksia, ohjeita ja suosituksia. Jokaiselle
lapselle ja nuorelle on tehtävä asiakassuunnitelma, jonka valmistelussa
lapsen ja nuoren sekä hänen vanhempiensa tai huoltajiensa mielipiteet on
otettava huomioon.
Yksityisissä lastensuojelun toimintayksikössä on oltava viimeistään
1.9.2012 omavalvontasuunnitelma, joka on työntekijöiden, lasten ja nuorten
sekä heidän omaistensa ja huoltajiensa nähtävissä. Suunnitelman avulla
varmistetaan, että toiminta täyttää jatkuvasti ja kaikilta osin ne vaatimukset,
jotka toiminnanharjoittaja on itse määritellyt. Kun suunnitelma on julkinen,
myös työntekijät ja toimintayksikössä asuvat lapset ja nuoret sekä heidän
vanhempansa tai huoltajansa voivat seurata toiminnan asianmukaisuutta ja
tarvittaessa puuttua siihen.
Ensisijassa palvelujen laadusta ja lainmukaisuudesta vastaa palvelujen
tuottaja, julkinen tai yksityinen, itse. Kunnat valvovat alueensa lastensuojelun
toimintayksiköitä. Viimekädessä valvonnan hoitavat aluehallintovirastot
ja Valvira. Valviran tehtävänä on ohjata aluehallintovirastojen toimintaa niin,
että lupa-, valvonta- ja ohjauskäytännöt ovat samanlaisia kaikissa aluehallintovirastoissa.
Näin taataan asiakkaiden, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden
ja palvelujentuottajien yhdenvertainen kohtelu koko maassa.
Valvira ja aluehallintovirastot ovat yhdessä valmistelleet valvontaohjelmia
sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueille. Ohjelmat ovat kolmivuotisia ja
niitä päivitetään tarvittaessa. Valvontakohteiden ja -kriteereiden lisäksi valvontaohjelmissa on riskiarvion pohjalta sovittu valvonnan painoalueista.
Vuonna 2012 sosiaalihuollossa valvotaan erityisesti itsemääräämisoikeuden
toteutumista, siihen kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden asianmukaisuutta
ja omavalvonnan toteutumista. Suunnitelmakauden tulevien vuosien
painoalueista päätetään myöhemmin.
Uskon, että tämä valvontaohjelma palvelee valvovia viranomaisia valvontatyössä,
työntekijöitä laadukkaan työn ohjenuorana sekä palvelujen tuottajia
heidän miettiessään toiminta-ajatustaan, toimintasuunnitelmaansa ja omavalvonnan järjestämistä toimintayksiköissään. Samalla se kertoo sijoitetuille lapsille, nuorille ja heidän omaisilleen, mitä oikeuksia heillä on lastensuojelun asiakkaina ja auttaa puuttumaan mahdollisiin epäkohtiin.
Helsingissä tammikuun 26. päivänä 2012
Marja-Liisa Partanen
Ylijohtaja
Valvira
http://www.valvira.fi/files/tiedostot/s/i/Sijaishuollon_valvontaohjelma.pdf
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lastensuojelun asiakkaalla ei ole oikeuksia.
Valviran valvonta perustuu toisten viranomaisten asiakaskirjauksiin, jotka tehdään niin, että Valvira on samaa mieltä viranomaisten kanssa. Toiminnan rakenne on yksinkertainen.
Miksi peruspalveluiden puuttumisen vuoksi huostaan otettuja lapsia pidetään vankiloissa ja tätä valvontaleikkiä leikitään veronmaksajien rahoilla ?
Totta, ei yksin todellakaan riitä tuo valvonnan systeemin parantaminen jos ei ole lastensuojelu asiakkaalla oikeuksia.
Lastensuojelu asiakkaan oikeuksia ja turvaa pitäisi myöskin parantaa, esim. lastensuojelun asiakkaan olisi mahdollisuus tehdä vakavasta virkavirheestä, laiminlyömmistä,lain rikkomisesta tai lasten kaltoinkohtelusta ilmoitus johonkin sellaiseen tahoon joka ottaa lastensuojelu asiakkaat vakavasti, myös niin että asioita todellakin sitten tutkittaisiin puolueettomasti tai todisteiden kera, niin että viranomainen kuin myös valvova taho saisivat sanktiota korvaus velvollisiksi tai linna tuomion. Niin sen kautta uskoisin viranomaisten välttävän rikkomasta lakia ja toimisivat lakien mukaan.
Mihin unohtui valvonta siitä että lastensuojeluviranomaiset eivät tekisi missään muodossa ja vaiheessa laitonta huostaanottoa?
Sitten herää kysymys, se että miksi lapsilla ja nuorilla olisi yksin oikeus vain HYVIIN PALVELUIHIN SIJOITUSPAIKASSA?
"Lapsilla ja nuorilla on oikeus hyviin palveluihin sijoituspaikassa."
Miksi ei lapsille ja nuorille voida myöskin tarjota HYVIINPALVELUIHIN KOTONAAN ASUESSA?
Tulee niin väkisin sellainen tunne että näitä huostaanottoja pyritään yhä vielä kasvattamaan ja ihan vain sillä että ensin saisivat lastensuojelu asiakkaat uskomaan valvonnan voimaan ja tehokkuuteen niin että lastensuojelu asiakkaita muka "kuunnellaan ja suojellaan vääryyksiltä" jotta sitten saisi lastensuojelu sen kautta pudistettua maineensa, niin että lapset/nuoret olisivat lastensuojelu asiakkaita tyytyväisiä, siitäkin huolimatta vaikka olisivatkin laittomasti huostaanotettuja.
Vaan ovat nyt unohtaneet kokonaan, sen että pitäisi myöskin lastensuojeluviranomaisten tekemisetkin laittaa teho valvontaan jotta turhilta ja laittomilta huostaanotoilta vältyttäisiin. Hallinto-oikeus ei ole se oikea paikka näihin asioihin koska siellä ei ole lastensuojeluviranomisilla todistus taakkaa lainkaan jonka kautta lastensuojeluviranomainen voi kirjoittaa asiakirjoihin ihan mitä vaan.
Parasta olisi saada asiat käsitellyksi käräjäoikeuksille koska siellä lastensuojeluviranomaisten olisi todistettava asioiden paikkansa pitävyys ja jonka kautta sitten joutuvat fakta pohjaisesti kirjaamaan asiakirjoihin pystyäkseen sitten todistamaan kirjaamansa, etenkin ennenkuin huostaanottoa lähdetään tekemään.
Sitten tuo yllä mainitsemani, unohtivat täysin mainita sen että miksi ei palveluja voisi myös tarjota silloin kun lapsi/ nuori asuu kotonaan.
Tutkija Virve Maria Godzinkyn 167 sivuisen tutkimuksen esipeuhe.
ESIPUHE
Lastensuojelulain kokonaisuudistus tuli voimaan vuoden 2008 alussa. Yksi
lain keskeisimpiä muutoksia oli huostaanottoasioidenpäätöksentekojärjestelmän
uudistaminen siten, että asioiden valmistelu ja päätöksenteko erotettiin
toisistaan.
Vuoden 2008 alusta päätös tahdonvastaisissa huostaanottoasioissa
on tehty hallinto-oikeudessa sosiaalitoimen tekemän hakemuksen
perusteella. Hallinto-oikeuksien kannalta kyse oli merkittävästä muutoksesta,
sillä pääsääntöisesti hallinto-oikeudet käsittelevät viranomaisen päätöksestä
tehtyjä valituksia. Uudistuksen keskeinen tavoite oli parantaa lasten
ja vanhempien oikeusturvaa huostaanottoon liittyvässä päätöksenteossa.
Hyväksyessään uuden lain eduskunta edellytti samalla, että hallitus seuraa
tarkasti uuden päätöksentekomenettelyn toimivuutta ja tarvittaessa
valmistelee pikaisesti esityksen uudesta päätöksentekomallista. Siinä päätöksen
huostaanottoasioissa tekisi kuntarajat ylittävä, moniammatillinen
toimielin.
Tällä tutkimuksella on ensisijaisesti pyritty vastaamaan Eduskunnan
esittämään seurantatarpeeseen. Tutkimuksessa on saatu monipuolisesti tietoa
huostaanottoasioiden päätöksentekojärjestelmän toiminnasta ja mahdollisista
kehittämistarpeista.
Tutkimusta ovat ohjanneet tutkimusjohtaja Jyrki Tala ja sittemmin tutkimusjohtaja
Kati Rantala. Heitä, samoin kuin erikoistutkija Kaijus Ervastia
kiitän käsikirjoituksen lukemisesta ja monista arvokkaista kommenteista.
Aivan erityinen kiitos kuuluu niille asiantuntijoille ja perheille, joita
tutkimuksessani haastattelin. Haastattelut litteroi ja kirjallisen tutkimusaineiston
koodasi valt.yo Johanna Niemi. Tutkimuksen taitosta ja graafisesta
ulkoasusta on vastannut osastosihteeri Eira Mykkänen.
Helsingissä 25. päivänä tammikuuta 2012
Virve-Maria de Godzinsky
tutkija.
----------
Hallitus laati kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman
Tekstiversio
Regeringen utarbetade en nationell handlingsplan för grundläggande och mänskliga rättigheter
22.03.2012
Perus- ja ihmisoikeuksien pitää myös toteutua. Tämä on lähtökohtana toimintaohjelmalle, josta hallitus päätti tänään istunnossaan. Vuosille 2012-2013 laaditun kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman tarkoituksena on konkretisoida perustuslain säännöstä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ohjelma painottuu selkeisiin hankkeisiin, joilla tätä tehtävää edistetään.
Suomessa ei ole aiemmin laadittu kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Päätös ohjelman valmistelusta sisältyy hallitusohjelmaan. Eduskunta edellytti ohjelman laatimista käsitellessään valtioneuvoston vuonna 2009 antamaa ihmisoikeuspoliittista selontekoa. Hallitusohjelman mukaisesti vaalikauden lopulla hallitus antaa eduskunnalle selonteon, jossa arvioidaan nyt asetettujen tavoitteiden toteuttamista.
Toimintaohjelmassa tarkastellaan Suomen keskeisiä ihmisoikeushaasteita sekä eri viranomaisten roolia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisessa. Tavoitteena on sekä kehittää hallinnon toimintaa tiedostamaan ihmis- ja perusoikeusnäkökulmat työssään että kehittää työvälineitä, indikaattoreita, oikeuksien toteutumisen tarkasteluun.
Toimintaohjelmaan on koottu joukko hankkeita, joilla hallitus vuosina 2012 ja 2013 pyrkii edistämään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Lista ei ole tyhjentävä, vaan oikeuksien toteutumista edistetään monilla muillakin lainsäädäntö- ja kehittämishankkeilla. Toimintaohjelman pyrkimyksenä on rakentaa toimintatapoja, joiden avulla perus- ja ihmisoikeustilannetta seurataan systemaattisesti ja joiden kautta havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti ja johdonmukaisesti.
Yksittäiset hankkeet on ohjelmassa kytketty perustuslain perusoikeussäännöksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja koottu temaattisiksi kokonaisuuksiksi 12 eri elämänalueen ympärille. Kaikkiaan ohjelma sisältää 67 erillistä hanketta, ja kaikki ministeriöt ovat mukana niiden toteuttajina. Hankkeet muodostavat laajan kokonaisuuden erityyppisiä toimenpiteitä, jotka kattavat niin perus- ja ihmisoikeuksien alalla toimivien viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyön kehittämistä kuin yksittäisten ryhmien oikeuksien edistämistäkin.
Ohjelmaa on pyritty valmistelemaan mahdollisimman avoimessa vuoropuhelussa sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen, kanssa. Valmistelutyöryhmän tukena on ollut paneeli, jossa mukana oli ihmisoikeusjärjestöjä sekä perus- ja ihmisoikeustutkimuksen ja -valvonnan edustajia. Kansalaiskommentteja saatiin Otakantaa-verkkofoorumin kautta.
Lisätietoja:
oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin erityisavustaja Robin Harms, puh. 09 1605 67506,
valmistelutyöryhmän puheenjohtaja, yksikön johtaja Johanna Suurpää, OM, puh. 09 1606 7800, ja
työryhmän sihteeri, neuvotteleva virkamies Kaisa Tiusanen, OM, puh. 09 1606 7953,
sähköposti: [email protected]
Kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 2012-2013 (PDF-tiedosto, 49 sivua, 278 kt)
----------------
Lastensuojelun valvonta on pahasti retuperällä julkisen sektorin alasajon myötä.
Aamulehti 3.9.2012.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/sosiaaliturvan-heikennysten-ja-julkisen-sektorin-alasajon-my-t
--------
Sosiaali- ja terveyspalvelualan markkinointiin sisältyy korruptiota.
Onko koko lastensuojelusta vastaavat tahot mukana Harmaassa Taloudessa?
Yle uutiset 27.10.2012. lisää korruptiosta.
http://yle.fi/uutiset/sosiaali-_ja_terveyspalvelujen_rakenne_muuttuu_suurten_yritysten_ehdoilla/6350129?ref=leiki-es
----------
Huostaanottoasioiden siirto hallinto-oikeuteen on perusteltua.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 28.8.2012.
Tässäkin oli allekirjoittajana Virve-Maria Godzinsky.
http://www.optula.om.fi/Etusivu/Tiedotus/1324022383738
----------
Huostaanotto on huomattavasti kalliimpaa, kuin ajoissa auttaminen.
Lastensuojelun Keskusliitto lehdistötiedote 2.10.2012.
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/huostaanotto_huomattavasti_kalliimpaa_kuin_ajoissa_auttaminen.2669.news
-----------
Lastensuojeluperheet pakoilevat viranomaisia. Traumatisoitunut lapsi kuuluu ammattilaisten luokse.
Perheyhteyksiä ei silti saa katkaista.
Studio 55 25.7. 2012.
http://www.studio55.fi/lahipiirivoimavarana/artikkeli.shtml/1583532/lastensuojeluperheet-pakoilevat-viranomaisia
-----------
Määrärahat Korption hallussa (Politisiset Diiliti 18 Kuntaa)
Sosiaali- ja terveyspalvelualan markkinointiin sisältyy korruptiota.
Salainen asikirja Suojelee Lalliset Kavallukset Lain -Musta -Aukko !
Salainen Asikirja Estää Kaikki purut !
Kaikki maalais -Henkiset Kunnat
"Diilissä "
Korvamerkityt Varat Asfltiin
Politiinen Diidi Verkosto
Kodit ja perheet Työläis perheen Lapset Uhreina
Surullista 18 Diili -Kuntaa !
Julkista Keskustelua Ylkansallisesti
Totuuden Aika !!!
Sielutonta Toimntaa Lääkärin lausunnoin Ilman Pätevyttä
Juuri sinä Avaa Salainen Arkku Sinä Olet Kansan kuva sekä Esimerkki Rakkauden Totuus La p s e n - S u u s t a -
Suomen Mielenterveysliitto.
Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta. Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa. Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Pekka Sauri 0500-433 464
Toiminnanjohtaja Timo Peltovuori 0500-438 858
--------------
Tässäkin keskustelussa näemmä linkittäjä vauhdissa - häiritseekö mielestänne keskustelua, kertokaa mielipiteenne, kommentoikaa, jotta tiedän, tarvitseeko asialle mielestänne tehdä tämän ketjun osalta jotakin!
Sosiaaliportti Lastensuojelun käsikirja.
Lapsi ja kriisi
Äkilliset järkyttävät elämän tapahtumat ja menetykset vaikuttavat ihmiseen syvästi iästä riippumatta. Apu tapahtuneen ymmärtämiseksi ja uusien selviytymiskeinojen oppiminen varustavat lasta elämässä selviytymiseen ja suojaavat häntä pitkäkestoisilta, elämää rajoittavilta traumaattisilta vaikutuksilta.
Erilaiset kriisit ovat osa kymmenientuhansien lasten arkea. Lapsilla on muita ikäryhmiä suurempi riski joutua myös vakavan trauman uhriksi. Lähes kaikki traumalle altistuneet kokevat jonkinasteisia reaktioita, mutta suurin osa toipuu luonnollisesti.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpi on lapsen arjessa mukana olevien lähi-ihmisten rooli. Kriisiauttamisessa lähtökohtana on terveyden edistämistä, selviytymisen tukemista ja häiriöiden ehkäisemistä korostava kriisipsykologinen malli.
Asian puheeksi ottaminen on aina aikuisen vastuulla
Lapset eivät unohda järkyttäviä kokemuksia sillä, että niistä ei puhuta. Asian puheeksi ottaminen on aina aikuisen vastuulla. Kieltäminen ja välttely voivat toimia lyhytaikaisina selviytymiskeinoina, mutta pitempään jatkuvina ne voivat johtaa ongelmiin.
Lapsen elämänhalu ja toivo vahvistuvat arjen vuorovaikutuksessa läheisten aikuisten kanssa. Elämän muutos- ja menetystilanteet vaikuttavat meihin iästä riippumatta, mutta pienimpiä ne satuttavat usein eniten. Äkillinen ja järkyttävä tapahtuma horjuttaa elämän ja arjen perusteita. Lasten ja nuorten selviytymisvoimavarat ovat rajallisemmat kuin aikuisten, eikä pelkkä ajan kuluminen tervehdytä traumatisoitunutta lasta. Selvitäkseen lapsi tarvitsee aikuisia, joiden kanssa hän voi turvallisesti käsitellä vaikeaa tapahtumaa.
Tärkeää on puhua lapsen kanssa tapahtuneesta. Olennaista on, että lapsi ymmärtää tapahtuman olevan totta ja että hänellä on käsitys tapahtuneesta, sen syistä ja seurauksista. Näin mieli- ja kauhukuville jää mahdollisimman vähän tilaa, mikä vuorostaan vähentää mahdollisia syyllisyydentunteita. Kaikkia ikäviä yksityiskohtia ei kuitenkaan tarvitse kertoa.
Kuuntele keskeyttämättä, mitä lapsi kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan. Korjaa vasta sen jälkeen lapsen mahdolliset väärinkäsitykset tapahtuneesta. Jos lapsi ei löydä sanoja kuvaamaan tunteitaan, auta häntä löytämään ne.
Kohtaa kaikki lapsen kysymykset, vaikka kaikkiin ei löytyisikään vastausta. Lapsen suru on pätkittäistä, ei jatkuvaa. Surun hetkiä tulee varsinkin hiljaisina hetkinä, esimerkiksi iltaisin. Rohkaise lasta ilmaisemaan tunteitaan esimerkiksi leikkimällä tai piirtämällä. Älä peitä liikaa omia tunteitasi. Anna lapselle aikaa ymmärtää. Tue lapsen turvallisuuden tunnetta ylläpitämällä arkirutiineja.
Kerro päivähoitopaikkaan tai opettajille, mitä on tapahtunut, jotta lapsen mahdolliset reaktiot ymmärretään ja kohdataan oikein. Jos kriisi on kohdannut perhettä, vanhemmat eivät ehkä jaksa koko aikaa olla riittävästi lapsen tukena. Silloin lasta auttaa parhaiten, kun sopii jonkun lapselle turvallisen ja tutun aikuisen kanssa, että hän on läsnä ja tukena lapselle.
Sadutus on hyvä menetelmä lasten kanssa vaikeissa tilanteissa. Ongelma- ja kriisitilanteessa on tärkeää olla toisen lähellä, kuunnella ja puhua. Tärkeintä on osoittaa välittämistä ja kohdata toinen. Sadutuksen avulla kuunnellaan ja arvostetaan lasta, nuorta tai aikuista. Sadutus antaa läheisyyden ja turvallisuuden tunteen ja se kutsuu puhumaan ja kohtaamaan. Menetelmää voi käyttää niin yksilökontakteissa kuin ryhmien kanssa.
Tekstin on muokannut
verkkotoimitus
---------------
Halautko vaikuttaa lastensuojelun kehittämiseen?
Vanhempien kokemuksia lastensuojelusta.
Vastaa Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyyn 11/2012.
http://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.aspx?SDID=Fin567815&SID=e31cb7f3-d4d3-4578-bdfd-dba0a0b67174&dy=736653038
----------
Sosiaali- ja terveysministeriön y7läkulma työryhmä.
Yläkulma on ajankohtaisia sosiaali- ja terveyspoliittisia aiheita käsittelevä kirjoitussarja.
21.05.2012 Sosiaalihuoltolaki uusiutuu asiantuntijoiden ja asiakkaiden yhteistyönä
Apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä kritisoi nykyistä lainvalmistelua avoimuuden puutteesta. Lakeja laaditaan yhä niin, ettei niistä haluta pukahtaa mitään valmisteluvaiheessa. Sosiaalihuoltolain kanssa on toimittu tismalleen päinvastoin. Kaikki osat on haluttu julkisiksi sitä mukaa, kun ne ovat valmistuneet.
Sosiaalihuoltolakia onkin uudistettu hiukan epätyypillisellä tavalla. Perinteisen työryhmän ohella lain valmistelussa on ollut mukana poikkeuksellisen paljon sidosryhmiä. Väärälän mukaan valmistelussa haluttiin yrittää uutta ja avoimempaa valmistelutapaa.
"Sosiaalihuoltolaki on kokonaisuutena niin mutkikas, että kaikenlaista asiantuntijuutta tarvitaan", summaa Väärälä.
Uudenlaiseen lainvalmisteluun liittyvät riskit olivat tiedossa alusta lähtien. Väärälän mukaan mukana olevissa intressiryhmissä oli luonnollisesti paljon paineita ajaa omaa etua. Pahimmat särmät hioutuivat, kun asioista piti neuvotella kasvotusten muiden kanssa.
Vinkkejä sosiaalitoimen asiakkailta
Sosiaalihuollon lainsäädäntöä valmistelevassa STM:n työryhmässä on mukana noin 25 henkilöä, minkä lisäksi asiantuntijuutta on haettu talon ulkopuolelta. Lain toimivuutta on haluttu arvioida myös yhdessä kuntien kanssa. Mukana ovat olleet Oulu, Järvenpää ja Tuusula.
Lisäksi tietoa ja näkemystä hankittiin yleisissä tai eri ryhmille kuten sosiaali- ja terveysalan järjestöille järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa, seminaareissa ja erinäisissä keskusteluissa. Lisäksi työryhmän jäsenet ovat voineet koota omia sparrausryhmiään.
Lain valmistelussa oli ihmisiä eri aloilta, eri koulutustasoilta ja erilaisilla taustoilla.
"Tärkeitä ja mielenkiintoisia näkökulmia ovat antaneet sosiaalitoimen asiakkaat eri keskusteluissa. He ovat omalla tavallaan sosiaalitoimen asiantuntijoita", perustelee Väärälä.
"Halusimme saada uuden lain edellistä asiakaslähtöisemmäksi. Siinä auttoi asiakkaiden kuuleminen."
Lisää avoimuutta valmisteluun
Väärälä uskoo, että avoimuus on lisännyt luottamusta. Samalla ihmisten ymmärrys lainmuutosprosessista on lisääntynyt.
"Mukana olleet ymmärtävät nyt paremmin sen, kuinka mutkikas prosessi lainvalmistelu on."
Voisi kuvitella, että kun kokkeja häärää sopassa näinkin monta, on vaikeaa saada aikaan kaikille mieluista lopputulosta. Väärälä myöntää, että konstikkaan koneiston kasassa pitäminen on aika ajoin hankalaa.
"Professioriitoja on syntynyt, kun on pohdittu sosiaalityön asemaa", paljastaa Väärälä.
"Kaikkea ei pystytä laillakaan ratkaisemaan. Tavoitteiden pitää olla realistisia."
Tämäntyyppinen lainvalmistelu vie tavallista enemmän aikaa ja vaatii paljon työtä. Tilaisuuksien anti pitää purkaa teksteiksi, jonka jälkeen niistä kootaan monenlaista asiantuntijuutta yhdistelevä kokonaisuus.
Lainvalmistelu eteni myös eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Tällä kertaa mietittiin ensin, millaisia palvelutarpeita ihmisillä on ja millaisin keinoin niihin voitaisiin vastata. Vasta sen jälkeen alettiin miettiä, mitä nämä palvelut olisivat.
"Olemme saaneet paljon kiitosta tästä käännetystä järjestyksestä. Kyse on ihmisten perustuslaillisten oikeuksien turvaamisesta", sanoo Väärälä.
Sosiaaliasiat kietoutuvat kaikkialle
Väärälä toivoo, että lain valmistuttua voitaisiin arvioida prosessin toimivuutta ja sitä, olisiko sitä mahdollista käyttää laajemmin.
"Riippuu tietysti lain merkittävyydestä. Menettely voisi sopia, kun valmistellaan palveluihin keskittyvää lakia, jolla on välitön vaikutus asiakkaisiin."
Sosiaalihuoltolain valmistelussa tulee selkeästi esille se, kuinka monille elämänalueille sosiaalihuolto ulottuu. Väärälän mukaan olisi tärkeää, että lain soveltamisen myötä niin sanottu sosiaalinen kaikissa politiikoissa -ajattelu syvenisi.
Uuden sosiaalihuoltolakiluonnoksen perusteluineen on määrä olla valmis 30. kesäkuuta.
Toimittaja: Tiina Tuominen
--------------