kirjoitin tämän aluksi toiselle palstalle ja nyt tajusinkin että voisin tehdä ihan oman aiheen. Tämä on siis yksi yhden viestiketjun vastauksista joten jos jotain hassua tuoltaa löytyy, johtuu siitä :) kiitos jo etukäteen niin kritiikistä,kehuista, risuista ja ruusuista :)
Niin, siis olen hyvin nuori, enkä tiedä miksi tähän aikaan miniläppärilläni näitä juttuja luen, mutta...
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajani kanssa olen keskustllut näistä asioista. Olen tarjonnut hänele luettavaksi pari kirjan kässäriäni. Opettaja on kehottanut muokkaamaan niitä hieman ja tarjoamaan jollekkin kustantajalle. Nyt kun kerron tämän idean niin mikäänhän ei estä teitä kopioimasta sitä, koska tuskin nämä kirjat kustantamoon pääsevät tai ainakaan julkaistuksi. kuten jo sanoin olen hyvin nuori. Kirjojen aihe on nykyään aika ajankohtainen, nimittäin koulu kiusaaminen. Ensimmäisessä osassa tarinaa kerrotaan kahden henkilön näkökulmasta, kiusatun ja ns."pelastajan". Tuo pelastaja kyllästyy katsomaan kuinka toista sorretaan ja tarjoaa ystävyyden kättä. hiljalleen ja hyvin varovasti ystävyys suhde syvenee ja aikeuksia aletaan voittaa. Kiusaajat alkvat hellittää ja kuristus ote kahden henkilön elämästä heltiää. Aikaisemmin hyvin masentunut ja muutenkin ongelmallinen kiusattu alkaa päästä ongelmistaan yli ja avautua uudelle ystävälleen.
Toinen osa kertoo siitä kuinka edellisen kirjan ns."Pelastajan" On muutettava pois, peruskoulun uvodet ovat loppuneet ja tuon on aika lähteä mulle maille opiskelemaan. nyt alkaakin entisen kiustaun kamppailu tarina. Kun tuo sinnittelee ilman parhaimman ja luotetun ystävänsä tukea arjen koukeroissa, ihmisuhde draamoissa ja perhe ellämässä. Tyttö saa huomata että itsetunnon ylläpitäminen a luotettavien suhteiden rakentaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. on hyvä aikoja ja huonoja aikoja. Kirja on täynnä rohkaisevia lausahduksia ja kannustavia aatteita.
Tämä on ideani ja toivon että se tulisi menestymään, vaikka myönnän, että 13 vuotiaan tytön ajatusmaailmani on vielä kovin suppea. En minä edes tiedä miksi minä tämän halusin täällä kertoa! No, kai siksi, että jos se inspiroisi jotakuta. Pienestä asti tarinoita olen kirjoitellut ja yhden romaanin mittoihin yltävän sepustuksenkin olen tehnyt x) mitään niistä tosin ei tulla ikinä julkaisemaan... Mutta haluaisin kysyä TEIDÄN MIELIPIDETTÄNNE nyt kun tuon juonen kerroin. Voisiko aihe ylipäänsä kiinnostaa ketäään? ymmärrän, että olen nuori, opiskelut kesken, elämä edessä. Mutta pohjimmiltani ainut syy miksi kirjaa kirjoitin oli se kuinka itse olen masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa 3 vuotta kamppiallut ja tämä kirja auttoi minua jaksamaan ja pääsemään pois arki huolistani (se oli ainoa mitä pystyin tekemään...) No nyt siis mielipiteenne voisiko aiheeni kiinnostaa ketään? Vai pidänkö nämäkin tarinat omiani tietokoneen muistitikulla?:)
Niin, siis olen hyvin nuori, enkä tiedä miksi tähän aikaan miniläppärilläni näitä juttuja luen, mutta...
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajani kanssa olen keskustllut näistä asioista. Olen tarjonnut hänele luettavaksi pari kirjan kässäriäni. Opettaja on kehottanut muokkaamaan niitä hieman ja tarjoamaan jollekkin kustantajalle. Nyt kun kerron tämän idean niin mikäänhän ei estä teitä kopioimasta sitä, koska tuskin nämä kirjat kustantamoon pääsevät tai ainakaan julkaistuksi. kuten jo sanoin olen hyvin nuori. Kirjojen aihe on nykyään aika ajankohtainen, nimittäin koulu kiusaaminen. Ensimmäisessä osassa tarinaa kerrotaan kahden henkilön näkökulmasta, kiusatun ja ns."pelastajan". Tuo pelastaja kyllästyy katsomaan kuinka toista sorretaan ja tarjoaa ystävyyden kättä. hiljalleen ja hyvin varovasti ystävyys suhde syvenee ja aikeuksia aletaan voittaa. Kiusaajat alkvat hellittää ja kuristus ote kahden henkilön elämästä heltiää. Aikaisemmin hyvin masentunut ja muutenkin ongelmallinen kiusattu alkaa päästä ongelmistaan yli ja avautua uudelle ystävälleen.
Toinen osa kertoo siitä kuinka edellisen kirjan ns."Pelastajan" On muutettava pois, peruskoulun uvodet ovat loppuneet ja tuon on aika lähteä mulle maille opiskelemaan. nyt alkaakin entisen kiustaun kamppailu tarina. Kun tuo sinnittelee ilman parhaimman ja luotetun ystävänsä tukea arjen koukeroissa, ihmisuhde draamoissa ja perhe ellämässä. Tyttö saa huomata että itsetunnon ylläpitäminen a luotettavien suhteiden rakentaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. on hyvä aikoja ja huonoja aikoja. Kirja on täynnä rohkaisevia lausahduksia ja kannustavia aatteita.
Tämä on ideani ja toivon että se tulisi menestymään, vaikka myönnän, että 13 vuotiaan tytön ajatusmaailmani on vielä kovin suppea. En minä edes tiedä miksi minä tämän halusin täällä kertoa! No, kai siksi, että jos se inspiroisi jotakuta. Pienestä asti tarinoita olen kirjoitellut ja yhden romaanin mittoihin yltävän sepustuksenkin olen tehnyt x) mitään niistä tosin ei tulla ikinä julkaisemaan... Mutta haluaisin kysyä TEIDÄN MIELIPIDETTÄNNE nyt kun tuon juonen kerroin. Voisiko aihe ylipäänsä kiinnostaa ketäään? ymmärrän, että olen nuori, opiskelut kesken, elämä edessä. Mutta pohjimmiltani ainut syy miksi kirjaa kirjoitin oli se kuinka itse olen masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa 3 vuotta kamppiallut ja tämä kirja auttoi minua jaksamaan ja pääsemään pois arki huolistani (se oli ainoa mitä pystyin tekemään...) No nyt siis mielipiteenne voisiko aiheeni kiinnostaa ketään? Vai pidänkö nämäkin tarinat omiani tietokoneen muistitikulla?:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoita tarina sanoiksi. Jos se valmistuttuaan on sinusta hyvä, niin tarjoa kustantajalle. Siinä hommassa ei menetä mitään (paitsi ehkä postimaksut ja printtauskustannukset). Koulukiusaaminen on aina ajankohtainen aihe, josta saa varmasti ammennettua jotain uutta. Aina parempi, jos saat kirjoittamisellasi parannettua omaa mieltäsi.
13-vuotias on nuori, kuten sanoitkin ja voi olla, että olet vielä "raakile" kirjoittajana. Mutta kirjoittaminen kehittää taitoja ja muutaman vuoden päästä olet jo huomattavasti taitavampi. Anna-Leena Härkönen oli 17-vuotias (ja siis todella nuori), kun Häräntappoase julkaistiin. Jatka kirjoittamista. Kirjoita niistä aiheista, jotka tuntuvat sinusta tärkeiltä ja omilta. Silloin löydät oman äänesi ja tyylisi.
Onnea ja menestystä romaanillesi!
kiitos!
Olet oikeassa ja ymmärrän mitä ajoit tuolla takaa. Ja no nyt olen aloittanut hiljaileen, tuosta hätäisestä käsikirjoituksesta muokata oikeaa tarinaa (nyt noin kolme sivua valmiina jotka pitää hioa ja tarkistaa ja sitä rataa....) ei tule olemaan helppoa, mutta inspiraatiota ja kannustusta on saatavilla. ihania yllätyksiä tulee vastaan, muummuassa se että nyt osaan jo lukiotason termejä ( altruismi, seurausetiika.) Sekä vieläpä tiedän mitä ne tarkoittavat! Se hyöty tässä on. inspiraationani toimii kohta oma koiran pentuni, ystäväni ja myös hiljattain tallinaan muuttanut ystäväni. odottelen innolla lisää kommentteja ja kaikkia mielipiteitä! :)