Lapinporokoirista

Mistäs kennelistä meinasit ottaa? :)

Itelläni on porokoira uros ja lapsuudessa niitä oli perheessä pari narttua. Älykkäitä nää koirat ainaki on :D Huomaat sen sitten iteki jos päädyt ottamaan porokoiran. Kotona rauhallinen ja no jotkut haukku herkästi ja jotkut ei. Tämä nykyinen poropoikani ei hauku sisällä (asun kerrostalossa) eikä oikeen pihallakaan vaikka orava juoksisi ohi. Toisille koirille se kyllä huutaa ja porokoilla on tapana mitää älämölöä, ne juttelee mielellään ja höpöttelee kaikkee kivaa, vaikka ei siitä aina ihan selvää saa :D Vanhempien nykyinen uros porokoira taas haukkuu kaikelle. Autoille, mopoille, oraville, linnuille, koirille. Se on vaan siitä kiiinni että miten koulutat koirasi ja millaisessa ympäristössä se elää.
Itsepäinen rotu tämä on ja vieraat ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ainoat huonot puolet mitkä nyt tulee mieleen niin on, että porokoira jos tylsistyy niin se kyllä tuhoaa kauheen mielellään ihan mitä vaan. Ja murrosikä, se vasta mukavaa onki. Ei oo kauheen lyhyt aika ja koko ajan se testaa, että mitä saa tehä ja mitä ei ja koittelee niin rajoja, että kauan menee ennenkun omistaja suuttuu.
Ite oon niin tykästyny tähän rotuun etten kyllä ihan äkkiä vaiha, ellei ajan myötä rotua pilata jalostamalla se ihan pilalle. Nartut esim. on nykyään tooodella pieniä, ei ollu ennen. Meidänkin vanha narttu joka täyttää ens vuonna 13 on iso nykyisiin poronarttuihin verrattuna.

2 lapinporokoiraa olen tavannut. Toisen tapasin kadulla ja se oli todella ihmisystävällinen narttu, joka nuolaisi minua heti ensitapaamisella :-) Se oli menossa koirapuistoon ja selkeästi nautti toisten koirien seurasta. Omistaja kertoi, että urokset eivät yleensä ole yhtä sosiaalisia, vaan voivat alkaa suvaitsemattmiksi toisia uroksia kohtaan. Naapurissani asuu toinen niisä tapaamistani lapinporokoirista. Se on uros, eikä juuri piittaa vieraista ihmisistä tai toisista koirista. Ei myöskään hauku, koska on kerrostalossa ja vilkkaassa asuinympäristössä tottunut pennusta asti vieraisiin ihmisiin ja meluun.

Suomenlapinkoirista olen huomannut, että jos sellaisen ensimmäiseksi koiraksi hommaa, niin narttu, koska on paljon lempeämpi. Luultavasti sama pätee sen lähisukulaiseen, eli lapinporokoiraan.

Ja olen kuullut irlanninsettereistäkin, että narttu on helpommin hallittavissa kuin uros, vaikka vain yhteen punaiseen ja yhteen punavalkoiseen olen tutustunut. Niistä punainen oli uros ja punavalkoinen narttu ja molemmat todella kilttejä, mutta en ole ollut tietoinen siitä, että kuinka haasteellista/yksinkertaista niiden peruskouluttaminen on ollut. Punaisella ongelmana on punavalkoiseen verrattuna pakkasarkuun, sillä punaiselta puuttuu pohjavilla, jota on kylläkin punavalkoisella.

Älykkäitä tietääkseni kaiken rotuiset koirat ovat, mutta miellyttämisenhalu vaihtelee. Ainakin lapinporokoirista on paljon tottelevaisuusvalioita. Kaiken rotuiset koirat jäävät kyllä itsepäisiksi ilman kunnollista peruskoulutusta.

Voit hommata kumman rotuisen koiran hyvänsä, mutta irlanninsetterin kasvattaja sitten päättä, myykö se koiriaan sinulle, jos et harrasta metsästystä. Kasvattaja jakelee tarkat tiedot koiriensa rodusta ja saattaa esittää sinulle paljon kysymyksiä ennen kuin pennun sinulle luovuttaa. Eikö kasvattajan tiedot ole paljon luotettavampia kuin vapaiden käyttäjien täällä?

Itsellä on porokoirauros, ja mielestäni uroksissa ja nartuissa on selkeitä eroja, joten ihan kaikkea ei voi yleistää.

Nartut on selkeästi nöyrempiä, eikä niillä välttämättä ole niinkään vahvasti tuota murrosiän koettelukautta, jolloin ei korvia löydy ja kaikelle pitää uhota, niin kuin uroksilla.

Porokoira on mun mielestä todella itsenäinen paimenkoiraksi, ja voi irrota todella pitkälle varsinkin kun vapaana pitää. Tämä tulee tietty rotuominaisuudesta, että porokoiran pitääkin irrota poroja paimentaessa jopa kilometrien päähän paimenesta porotokkaa hakemaan. Mutta vaikka porokoira irtoaakin helposti ja vaikuttaa että se ei edes huomioi ihmistä, niin se tarkkailee usein hyvinkin tarkkaan, ei vaan niin intensiivisesti kuin muut rodut. Itsenäisellä porokoiralla on myös hyvä tilanteiden ratkaisukyky, ja se pyrkii itsenäisesti myös tekemään omia päätöksiä.

tsenäisyys ja pieni miellyttämisenhaluttomuus näkyy myös harrastuksissa, ja usein porokoiran kanssa suurin työ on motivoimisessa. Meilläkin se kyllä oppii todella nopeasti ja on älykäs, ja osaa esim. tokoliikkeetkin tarvittaessa aivan upeasti (kun sille päälle sattuu), mutta se että sen koiran saa motivoitumaan tekemään ihmisen kanssa tilanteessa kuin tilanteessa, niin siinä on työnsarkaa. Mutta itsenäisyys on mielestäni siinä suhteessa hyvä, että se ei ole kokoajan ihmisessä kiinni.

Me asutaan taajaman ulkopuolella, joten kerrostalossa ei asuta. Kyllä porokoira sopii kerrostaloasumiseen, mutta olisi hyvä että porokoira ei joutuisi olemaan kokoajan tiukassa kontrollissa, vaan usein sille sopii mahdollisuus vapaana kulkemiseen (tietty sallituissa paikoissa ja ensin koulutettuna lähellä pysymiseen) ja siihen ettei kokoajan joudu olemaan "käskyn" alla. Hihnakäyttäytymiseen ja toisten koirien sietämiseen ainakin uroksen kanssa on pitänyt tehdä paljon töitä. Siihenkin auttaa helposti siedättäminen. Porokoirat myös käyttää mielellään ääntään ilmaistessaan mielenaloja, eli leikkiessäänkin voi olla vaikka kuinka paljon haukkumista, ja muutenkin on laaja äänivarasto.

Meidän poro on sisällä rauhallinen, ja vetäytyy yleensä nokka maassa jonnekin vaan makaamaan. Joskus kun on ollut liian vähän tekemistä, niin sitten vinkuu ja makaa. Ulkona treenatessa ja harrastaessa on energiaa paljon ja jaksaa tehdä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä, tykkää myös paljon pyörälenkeistä. Mun mielestä hyvin koulutettuna ja opetettuna on tosi miellyttävä lenkkiseuralainen. Muiden koirien kohtaamiseen kannattaa käyttää aikaa ja ajatusta. Varsinkin lenkeillä tai muualla pyrkii hoitamaan tilanteen parhaalla katsomallansa tavalla (rähjäämällä) jos ihminen ei näytä hoitavan tilanteita (siinä näkyy myös se itsenäisyys ja ratkaisuntekokyky). Meidän uroksella on myös tapana pyrkiä suojelemaan omiaan, joten ihmisen on näytettävä koiralle, että ihminen hoitaa tietyt tilanteet.

Meidän porouros rakastaa ihmisiä, varsinkin vanhoja miehiä jostain syystä. Aina mielellään olisi menossa tutustumaan kaikkiin ihmisiin. On joitakin ihmisiä joista ei välitä sen kummemmin, ja ne ovat kuin ilmaa koiralle. Lisäksi ainakin meidän uros pyrkii vahvasti pitämään laumansa koossa.

Jos meidän porokoira olisi ihminen, niin sen ammatti olisi ensiapumies sekä vapaa-ajallaan olisi järjestyksenvalvoja. Kaikki haavat hoitaa ja varmistaa että kaikilla on asiat hyvin, ja epäilyttävissä tilanteissa pyrkii menemään väliin (esim. koirien/kissojen/ihmisten riidoissa). Meidän porokoira myös hoivaa hirveän herkästi perheen kissoja, varmistaa että kaikki on hyvin ja usein pesee korvat (ja takapuolen).

Tosiaan tylsistyessään (liian vähän aktiviteettia) voi alkaa käyttäytyä ongelmallisesti, tuhoamaan, räyhäämään yms haukkumaan turhaan. Meillä ei ole näin käynyt vielä ainakaan, mutta aika paljon koiran kanssa harrastankin.

Kaikkien urosten kanssa ei todellakaan tule toimeen. Oikeastaan vain niiden kanssa joihin on pentuna tutustunut.

Täällä on porokoira narttu 5,5v . Kokeili kyllä rajojaan ( ja kokeilee vieläkin kun hoitoon vie). Viisas ja älykäs mielestäni. Todella sosiaalinen tapaus toisten koirien kanssa. Emme koirapuistoja harrasta, sillä omalla pihalla käy säännöllisesti vierailijoita, kun tilaa on. Omaa laumaa suojelee ja menee tilanteiden väliin. Hakee lapselle pallot rahin alta käskystä ( pallo hullu kun on ). Miellyttämisen halua ei ole ollut ikinä ja herkuista tuo ei välitä tippaakaan... Pallon avulla oppi istumis käskyn heti pentuna maahan menon. Kaiken muun oppinut sanoista toistamalla / päättelemällä. Myös tietyt käsimerkit osaa ( meillä käytössä 4 jotka tarkoittavat: istu , maa, odota ja reunaan ( tien reuna->kumpi puoli) ja tämä viimeisin pelasti itseni jäämästä auton alle, kun liukastuin). Hyvin riistaviettinen ( onneksi on jätti piha) ja lähtee jäljelle kuin jäljelle (jänis, kettu, supi, peura, hirvi ja ilves) ja linnulle ( fasaanit eri toten , kun pentuna sellasen pusikosta yhytti). Meillä kaadettiin pentuna vesikippo ( oli sitten keraaminen uuni vuoka) ensin siinä läträttyään ja läiskyteltyään ja raahattuaan haluamaansa paikkaan. Ei muuta tuhonnut pentuna.

itsellläni on 3 porokoira urosta. Se ettei ne olisi sosiaalisia ei pidä paikkaansa !
Todella sosiaalisia ja aktiivisia ovat !(:
huonopuoli on siinä että otin heistä yhden puoliksi koulutettuna ja oli elänyt huonoissa olo suhteissa,joten ei malta olla hiljaa /:
ellei pennusta asti opeta olemaan hiljaa niin ne ei sitten ole hiljaa tai kouluttaminen hiljaiseksi tulee olemaan hyvin vaikeaa !

rakastan silti tätä rotua ylikaiken,ja sopiii todella hyvin ensimmäiseksi koiraksi !(:(: