Kuinka vanha on sääntö "Päälauseiden väliin tulee pilkku, ellei lauseissa ole yhteistä lauseenjäsentä"?
Englantilaisissa tai amerikkalaisissa teksteissä näkee melkein aina "and"-sanan edessä pilkun.
Ehkä olen lukenut ei-kaunoa, koska nyt muistelen että aina olisi se pilkku ollut:)
Pilkku tuntuu "esteettisesti" väärältä, koska "and" ja "ja" yhdistävät, mutta pilkku erottaa. "Mutta" ja "vaan" puolestaan sopivat pilkun kanssakin.
Miksei tässä, tunnetun kirjailijan tekstistä otetusta mallista, ole pilkkua?
"Mies nolostui ja lähti tiehensä ja nainen jatkoi lukemistaan."
Tai tässä?
"Mies sai kietaistuksi käsivartensa naisen ympärille ja he kaatuivat veteen."
Englantilaisissa tai amerikkalaisissa teksteissä näkee melkein aina "and"-sanan edessä pilkun.
Ehkä olen lukenut ei-kaunoa, koska nyt muistelen että aina olisi se pilkku ollut:)
Pilkku tuntuu "esteettisesti" väärältä, koska "and" ja "ja" yhdistävät, mutta pilkku erottaa. "Mutta" ja "vaan" puolestaan sopivat pilkun kanssakin.
Miksei tässä, tunnetun kirjailijan tekstistä otetusta mallista, ole pilkkua?
"Mies nolostui ja lähti tiehensä ja nainen jatkoi lukemistaan."
Tai tässä?
"Mies sai kietaistuksi käsivartensa naisen ympärille ja he kaatuivat veteen."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikeat Kirjailijat ovat oikeutettuja unohtamaan kaikki säännöt. Esimerkkinä vaikkapa Saramago, Auster, Hotakainen.
Eli aivan tyyliasioita ovat sitten miltä näyttää ja tuntuu.
Mutta löytääkseen tyylin on ehkä kuitenkin pohjia myöten kahlattavat ties missä sääntörisukoissa, kunnes sitten zimzalabim, se
aurinko loistaa risukasaankin.
Näin minä olen ymmärtänyt pilkut.
Kuinkas Te muut ?
Minun mielestä pilkku ei ole tyyliasia vaan sen voi jättää pois jonkin säännön perusteella. Mutta SE sääntö ei olekaan kaikkien tiedossa eikä sitä ole minnekään virallisesti kirjoitettu.-)
Päälauseiden rinnasteisuus ja yhteinen lauseenjäsen tarkoittavat muutakin kuin pilkun tarkkaa kielioppisäännön tulkintaa.
Veteen piirretty viiva tai milloin tihkusade muuttuu sateeksi ...
Tässä varmaan viitataan mun viestiin toisessa ketjussa... Tosiaan, käytännössä ja kaunokirjallisuudessa nämä ovat makuasioitakin.
En osaa sanoa, kuinka vanhasta säännöstä on kyse. Erään vanhan säännön mukaan sanojen "mutta ja "vaan" eteen tulee AINA pilkku, mutta tästä on tavallaan siirrytty pois. Esim. uusissa äikän oppikirjoissa opetetaan, että pilkkua ei tarvita, jos lauseissa on jokin yhdistävä lauseenjäsen.
Lyhyiden lauseiden välistä pilkun voi harkinnan mukaan jättää pois muutenkin.
Vertailu muihin kieliin ei auta, koska pilkutus toimii eri tavalla. Toki nämä kaikki ovat vain sovittuja sääntöjä, mutta kyllä se pilkku usein myös selkeyttää ja antaa hengähdystauon lauseiden välissä.
Keksitty esimerkki:
"Kirjoitan todella paljon rikostarinoita ja erilaisia jännitysjuttuja ja kaverini ovat lukeneet joitakin tekstejäni mutta en ole saanut yhtään käsikirjoitusta vielä läpi kustantajalta eli vielä täytyy tehdä paljon töitä käsikirjoitusten kanssa."
juu, tuolta toisesta ketjusta nostin erilleen tämän kysymyksen...
Tuo yhdistävä lauseenjäsen tuntuu usein puuttuvan, ainakin kieliopin mukaan. Ehkä lauseiden "hengessä" olisi se yhdistävä, ei lauseenjäsen, vaan yhteinen tekijä, yhdistäjä.
Esimerkit alkuperäisinä (kun tuo pituus lyheni liikaa:)
"Mies nolostui ja lähti tiehensä vedessä kahlaillen ja nainen jatkoi lukemistaan huulet äänettömästi liikkuen sanojen mukaan."
- ensimmäinen pilkuton "ja" voidaan kai perustella samalla subjektilla ja lauseen lyhyydelläkin, mutta toinen ei
"Samassa hänen takanaan joku kisailevista miehistä sai kietaistuksi käsivartensa tieltään pakenevan naisen vyötäisten ympärille ja he kaatuivat painiskellen veteen, niin että vettä roiskahti kauas altaan reunoille ja kirjan lehdille."
- vai onko tässä yhteistä lauseenjäsentä? "Samassa"? Vaikka ensin kietaistaan ja vasta sitten kaadutaan.
Miksi muuten on alettu sallia lyhyille lauseille poikkeusvapaus pilkuttomuuteen?
Äidinkielenopettaja sanoi meille, että "mutta" ja "vaan" eteen voi laittaa pilkun, jos halua korostaa ao. sanoja. Sitä ohjetta olen noudattanut ;-)
Quest999:n keksitty esimerkki ...
niin, kyllähän siihen sitä hengähdystaukoa voisi pilkun avulla luoda ...
Tksi olennainen sääntö, jota kannattaa noudattaa, ihan vain lukemisen selkeyden vuoksi.
Jos lause sisältää ja-sanan, sen eteen tulee pilkku, jos sitä edellisessä ja jälkimmäisessä lauseessa on eri tekijä.
Ostin piparin, ja Heikki meni saunaan.
Ostin piparin ja menin saunaan.
Millä tavalla tämä
"Ostin piparin, ja Heikki meni saunaan."
on selkeämpi kuin tämä
"Ostin piparin ja Heikki meni saunaan."
?
Tai pitänee olla pitempiä lauseita, jotta se vertailu kannattaisi
"Ostin kauppakeskus Kontulan Kiposta vadelmilla maustetun piparin, ja lauantai-loton jälkeisessä huumassa Heikki meni naapurinsa ja kaljakorin kanssa saunaan."
"Ostin kauppakeskus Kontulan Kiposta vadelmilla maustetun piparin ja lauantai-loton jälkeisessä huumassa Heikki meni naapurinsa ja kaljakorin kanssa saunaan."
Toisaalta mitä pitempiä lauseita, sitä enemmän piileviä yhteisiä tekijöitä ;-)