Marsumme on ollut huono syömään kaverinsa kuoleman jälkeen ja nyt olisimme halukkaita ottamaan sille ns. seuramarsun. Emme haluaisi marsua välttämättä omaksemme vaan ottaisimme marsun hoitoon siihen asti kunnes omasta marsustamme aika jättää. Marsumme on 3-vuotias naaras. Asumme Pirkanmaalla.
Haetaan "seuramarsua"
Tiina
6288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuotanoin, varmasti ajatuksesi on ihan jalo, mutta asiasta vielä muutama sananen...
Eli sie et voi ottaa hoitomarsua - jos ottaa toisen marsun, siitä on pidettävä huolta yhtä paljon kuin omasta marsusta ja sitä on rakastettava ihan yhtä paljon kuin sitä omaakin marsua.
Marsunne on vasta 3 vuotta, se saattaa elää jopa 10 vuotiaaksi: kun se kuolee, "hoitomarsu" saattaa jäädä kaipaamaan sitä kovasti ja varsinkin sitten se on ihan puulla päähän lyöty, kun sen kumppani kuolee ja te annatte hänet pois.
Eli sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko otat toisen marsun, mitä sitoudut hoitamaan hyvin ja rakkaudella sen elämän loppuun asti. Tai korvaat "seuramarsun" itselläsi, eli viihdytät yksin jäänyttä surevaa marsua parhaasi mukaan, vietät runsaasti aikaa sen kanssa, sylittelet sitä yms.
Paljon rapsutuksia marsullesi!!
Tottakai rakastaisimme ja hoitaisimme "seuramarsua" aivan yhtä hyvin kuin omaakin marsuamme! Jos esim. jostain poikueesta liikenisi yksi poikanen marsumme seuraksi, se voisi palata marsumme kuoltua takaisin sinne mistä tulikin. Emme viitsisi ottaa enää uusia omia marsuja, koska sitten kun nykyinen marsumme kuolee, tämä uusi marsu jäisi taas yksin jne..
Jos marsunne on naaras, niin mitenkä olisi sellainen vaihtoehto, että ottaisitte sille kasvattajalta saman ikäisen naaras marsun teille ns. eläkekotiin? Kasvattajilla on monesti juuri sen ikäisiä marsuja uutta kotia vailla, kun jäävät pois jalostus uraltaan. Koska jos ikäero ei ole kovin suuri, on silloin pienemmät mahdollisuudet että toinen joutuisi jäämään yksin pitkäksi aikaa.
Olisi todellakin fiksua ottaa joku samanikäinen, niitä kun tuntuu usein olevan tyrkyllä, hieman aikuisempia marsuliineja. Kysely kehiin!!
Hei, tuohan oli loistava idea, enpä tullut ollenkaan ajatelleeksi :-)
Luulettokos että yksin jäänyt marsu hyväksyisi uuden saman ikäisen marsun kaverikseen? Itsellänikin jäi nyt talvella marsu yksin sen kaverin kuoltua, mutta samoista syistä kuin tämän ketjun aloittaja, en hankkinut sille pentua kaveriksi. Aikuistakaan marsua en uskaltanut ottaa, koska pelkään että tappeluita syntyisi. Onko jollain kokemusta tälläisten vanhempien marsujen yhdistämisestä? Miten ne on onnistuneet?
Tuollaisen "seuramarsun" ottamista en suosittele, kun miettii asiaa "seuramarsun" kannalta, ei se kuulosta oikeen reilulta. Tuskin kukaan haluaisikaan myydä/ antaa sinulle marsua lainaksi.