Leskiäidin vakituisena asuntona ollut kiinteistö myytiin ja rahat jaettiin kaikessa sovussa. Leskelle siis oma puolikkaansa, ja kahdelle lapselle jaettuna toinen puolikas isän perintönä. Lapset eivät asunnossa ole asuneet.
Isän perunkirjassa, 6v. sitten, talo oli arvioitu alakanttiin, vaan kun ei silloin ollut, mistä veroja olisi köyhät lapset maksaneet :( Talo siis silloin arvioitiin 70 000€, josta perillisten osuus 35t (17500/hlö). Myyntihinta nyt 2012 oli myyntikulujen jälkeen 160000€, eli lesken 80t. ja kahden perillisen 80t.
Erotus myyntihinnan ja perunkirjan välillä siis 90000€.
Lasketaanko siis myynnistä tuleva vero yhdelle lapselle/perilliselle summasta 22500€?
Isän perunkirjassa, 6v. sitten, talo oli arvioitu alakanttiin, vaan kun ei silloin ollut, mistä veroja olisi köyhät lapset maksaneet :( Talo siis silloin arvioitiin 70 000€, josta perillisten osuus 35t (17500/hlö). Myyntihinta nyt 2012 oli myyntikulujen jälkeen 160000€, eli lesken 80t. ja kahden perillisen 80t.
Erotus myyntihinnan ja perunkirjan välillä siis 90000€.
Lasketaanko siis myynnistä tuleva vero yhdelle lapselle/perilliselle summasta 22500€?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Juuri noin se lasketaan. Todellisen hankintamenon käyttäminen tulee tässä tapauksessa halvemmaksi kuin hankintameno-olettaman (40 %) käyttäminen.
Alhaiset perukirja-arvot voivat siis tulla kalliiksi. Luovutusvoittoveroprosenttihan (30 %) on huikeasti suurempi kuin perintöveroprosentti, joka ns. tavanomaisten perintöjen kohdalla harvemmin nousee yli kymmenen. Toki jos kuolinpesässä ei ollut lainkaan muita varoja, eikä perillisillä mitään säästöjä, tuo on voinut olla ihan hyvä ratkaisu. Jollei pesässä ollut muuta omaisuutta, jäivät perintöverot aikanaan hyvin pieniksi (noin 100 euron kieppeille). Ja nythän perillisillä on varaa maksaa verot tuosta kauppahinnasta.
Verottajahan voi aina nostaa perukirja-arvoja vastaamaan käypää arvoa, mutta tässä ei niin ole ilmeisesti käynyt.
Yksi keino luovutusvoittoveron välttämiseksi on tehdä ositus ennen myyntiä, ja siirtää asunto kokonaan lesken nimiin. Se toki edellyttää, että leskellä on muutakin osituksessa huomioon otettavaa varallisuutta kuin tuo asunto. Tällöin saatetaan parhaimmillaan välttyä luovutusvoittoverolta kokonaan.
Kiitos :)
Helpottaa nyt ainakin tulevan veron arviointia, vaikka viisaamminkin olisi voinut toimia, huomaan.
"Yksi keino luovutusvoittoveron välttämiseksi on tehdä ositus ennen myyntiä, ja siirtää asunto kokonaan lesken nimiin. Se toki edellyttää, että leskellä on muutakin osituksessa huomioon otettavaa varallisuutta kuin tuo asunto. Tällöin saatetaan parhaimmillaan välttyä luovutusvoittoverolta kokonaan."
Ei tuo enää kysyjää auta, kun kiinteistö on jo myyty!
"Terävä" havainto... Tieto ei tosiaan auta enää tuossa alkuperäisen kysyjän tapauksessa. Mutta koska tämä ei ole dialogia, vaan yleistä keskustelua, saattaa tuon vastauksen lukea joku kolmaskin henkilö, jolle tuosta tiedosta voi olla merkittäväkin hyöty. Pointti oli tehdä selväksi se, että verotukseen saattaa olla mahdollista vaikuttaa merkittävästikin, jos asiat suunnitellaan etukäteen.
>>Juuri noin se lasketaan. Todellisen hankintamenon käyttäminen tulee tässä tapauksessa halvemmaksi kuin hankintameno-olettaman (40 %) käyttäminen.>Jollei pesässä ollut muuta omaisuutta, jäivät perintöverot aikanaan hyvin pieniksi (noin 100 euron kieppeille). Ja nythän perillisillä on varaa maksaa verot tuosta kauppahinnasta.
Tosiaan, ostostahan oli alle 10 vuotta, mutta ei se muuta vastausta alkuperäiseen kysymykseen, eli hankintameno lasketaan juuri niin kuin aloittaja on sen on tehnyt, eikä hankintameno-olettamaa kannata käyttää.
Jos verottaja olisi hyväksynyt tuon 160.000 perintöverotusarvoksi, olisi perintövero ollut kyllä melkoisesti enemmän kuin 240 euroa! Itse laskin, että se olisi ollut hiukan yli 2000 euroa (jos leski oli 59-63 -vuotias) ja 2355 euroa jos leski oli jo 64-vuotias. Tuollainen summa alkaa olla vähävaraiselle jo melkoinen potti maksettavaksi, jos raha pitäisi saada kasaan omista säästöistä.
Lesken iästähän ei tässä ollut vielä mitään puhetta eli jos leski oli vanhempi, olisi hallintaoikeusvähennys ollut pienempi ja verot vieläkin suuremmat.
Kiinteistön käypä arvo on kuitenkin ollut tuolloin 2006 alhaisempi kuin nyt, sillä hinnat ovat viime vuosina nousseet reippaasti. Jos perukirjaan olisi jostain syystä merkitty käypää hintaa selkeästi korkeampi arvo, olisi verottaja voinut alentaa sitä.
Konsertti oli hyvä (Mozart, Haydn, Schubert). Tarkistin oman pikalaskelmani - ja oikeinhan se on.
>>Itse laskin, että se olisi ollut hiukan yli 2000 euroa (jos leski oli 59-63 -vuotias) ja 2355 euroa jos leski oli jo 64-vuotias.>Toki jos kuolinpesässä ei ollut lainkaan muita varoja, eikä perillisillä mitään säästöjä, tuo on voinut olla ihan hyvä ratkaisu.>Lesken iästähän ei tässä ollut vielä mitään puhetta eli jos leski oli vanhempi, olisi hallintaoikeusvähennys ollut pienempi ja verot vieläkin suuremmat.
Mukava kuulla, että konsertti oli hyvä! Mozartin, Haydnin ja Schubertin tuotokset ilahduttavat ihmisiä vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Myös matematiikka kestää melkoisen hyvin ajan hampaan - myös se matematiikka, jota minä käytän laskiessani esimerkiksi veroja.
Verolait sen sijaan ovat nopeasti vanhenevaa kansanperinnettä. Kun siis lähdetään laskemaan veroja, pitää laskelma tehdä käyttäen kyseisenä ajankohtana voimassa ollutta lainsäädäntöä. Jos taas käyttää vuoden 2012 perintöverotaulukkoa laskettaessa vuoden 2006 perintöveroja, kuten nix_nax on tehnyt, ei tulos ole oikein, sillä tuo taulukko on vuosien kuluessa muuttunut.
Tarkistahan siis nix_nax tuo laskelmasi vielä kerran - tällä kertaa verotushetkellä sovellettavaa verolainsäädäntöä käyttäen. Huomaat varmaan itsekin, että koko laskelmasi on väärä, ja sen vuoksi myös jatkolaskelmasi.
Ihmettelen muuten taas tätä nix_naxin keskustelutyyliä. Mielestäni on kovin outoa lähteä lähes syyttämään kanssakeskustelijoita alkuperäisen kysyjän harmillisen suurista veroseuraamuksista. Enhän minä ole ollut neuvomassa heitä tuolloin vuonna 2006, enkä tietenkään antaisi tuollaista neuvoa kenellekään. Ratkaisu on aikanaan ollut verottajan, joka on tuon alhaisen arvon hyväksynyt. Totesin vain, että se saattoi olla kysyjän kannalta tuolloin hyvä ratkaisu, koska verojen maksaminen olisi voinut aiheuttaa heidän tiukassa taloudessaan ongelmia. Nyt kun asunto on myyty, heillä on rahaa, millä maksaa verot.
Aloittaja ei sitä paitsi maininnut lainkaan, vetosiko leski tuohon hallintaoikeuteen aikanaan perukirjassa ja otettiinko se huomioon perintöverotuksessa. Jos otettiin ja perilliset saivat sen vuoksi alennusta perintöveroissa, on hyvä muistaa, että hallintaoikeudesta luopumisesta saattaa nyt tulla maksettavaksi lahjavero. Kun asunto myytiin, leski luovutti kauppahintaan kohdistuvan hallintaoikeuden lapsille. Tämä katsotaan verotuksessa lahjaksi.
Jos leski on nyt 69-72 -vuotias, lasketaan hallintaoikeuden arvo kaavalla 7x5% eli se on 35%. 40.000 euron arvoiseen omaisuuteen kohdistuvan hallintaoikeuden arvo on siis 14.000 euroa. Lahjavero tästä summasta on 800 euroa ja lahjaveroilmoitus on hyvä tehdä tehdä kolmen kuukauden määräajan kuluessa lahjan saamisesta - kuten tavallisissakin lahjoissa. Aloittaja ei varmaan halua joutua maksamaan viivästyskorkoa verolle.
Pikapuoliin on myös syytä maksaa myös tuo luovutusvoittovero, jotta sille ei ala kertyä viivästyskorkoa. Pieni säästö sekin.
>>Jos taas käyttää vuoden 2012 perintöverotaulukkoa laskettaessa vuoden 2006 perintöveroja, kuten nix_nax on tehnyt, ei tulos ole oikein, sillä tuo taulukko on vuosien kuluessa muuttunut.>Mielestäni on kovin outoa lähteä lähes syyttämään kanssakeskustelijoita alkuperäisen kysyjän harmillisen suurista veroseuraamuksista. Enhän minä ole ollut neuvomassa heitä tuolloin vuonna 2006, enkä tietenkään antaisi tuollaista neuvoa kenellekään.>Aloittaja ei sitä paitsi maininnut lainkaan, vetosiko leski tuohon hallintaoikeuteen aikanaan perukirjassa ja otettiinko se huomioon perintöverotuksessa.>Jos otettiin ja perilliset saivat sen vuoksi alennusta perintöveroissa, on hyvä muistaa, että hallintaoikeudesta luopumisesta saattaa nyt tulla maksettavaksi lahjavero.>Pikapuoliin on myös syytä maksaa myös tuo luovutusvoittovero, jotta sille ei ala kertyä viivästyskorkoa. Pieni säästö sekin.
Jos lähdetään tekemään jotain hypoteettisia laskelmia, ei niissä ole mitään järkeä, jos mitkään faktat eivät ole tosia tai perustu mihinkään. Tässä turhien verojen laskelmassa puuttuivat mm. tieto asunnon tuolloisesta käyvästä arvosta ja lesken iästä. Kun tämän lisäksi käytettiin väärää verolakia, tuli laskelmasta täysin absurdi. Ja ihan sama, mikä väärä taulukko oli kyseessä, väärä se oli kumminkin. Vuonna 2006 käytössä ollut taulukko löytyy melko helposti Internetistä, monestakin eri lähteestä.
On hyvä muistaa, että nyt lähdettiin siitä tilanteesta, että perintöverotus oli jo toimitettu ja aikaa oli kulunut niin kauan, ettei verotukseen todennäköisesti enää voisi hakea muutosta. Aina voi toki yrittää eli on mahdollista tehdä perintöverotusta koskeva oikaisuvaatimus (jotta saa maksaa vähän lisää perintöveroja mutta vastaavasti vähän vähemmän luovutusvoittoveroa). Vuoden (tai joskus parinkin) kuluessa tehtynä tällainen vaatimus saattaa mennä vielä läpi. Mitä pidempi aika kuluu, sen epätodennäköisemmäksi oikaisuvaatimuksen menestyminen muuttuu.
”Oletuksena voitaneen lähteä siitä, kuten perintöverotuksessakin tietääkseni ilman perukirjassa olevaa mainintaa tehdään, että leski hallintaoikeuteensa vetoaa (näin Puronen 1991).”
Tämä ei pidä paikkaansa. Ei verottaja ota hallintaoikeutta huomioon viran puolesta. Ja miksi ottaisikaan? Eihän verottajalla voi olla tietoa siitä, mitä leski haluaa tehdä. Monesti iso asunto myydään nimenomaan silloin kun ensimmäinen puolisoista kuolee. Sitä paitsi hallintaoikeudesta luopuminen voi myöhemmin johtaa koviinkin veroseuraamuksiin - varsinkin jos lahjavero määräytyy II-veroluokan mukaan.
Oikeuskirjallisuudessa on kyllä keskusteltu siitä, pitäisikö verotusta toimitettaessa aina olettaa, että leski käyttää hallintaoikeuttaan ja oikeuttaan olla luovuttamatta tasinkoa. Verottajan kanta on kuitenkin selvä eli jos leski haluaa vedota oikeuteensa pitää yhteinen koti jakamattomana hallinnassaan tai olla luovuttamatta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, tulee tästä tehdä merkintä perukirjaan (tai antaa tieto perukirjan liitteenä).
Jos nämä lesken ilmoitukset unohtuvat tai luotetaan vain siihen, että kyllä se verottaja ne huomioon ottaa, voivat perilliset joutua maksamaan aivan turhaan veroa. Parhaimmillaan hallintaoikeusvähennys tuo merkittäviäkin verosäästöjä. Siksi sitä käytetään monesti myös lahjoitettaessa omaisuutta jälkipolville.
Eikä muuten kannata antaa tuollaista ohjetta, että ”luovutusvoitot ilmoitetaan esitäytetyn veroilmoituksen palauttamisen yhteydessä”. Miksi pitäisi turhaan maksaa viivästyskorkoja, kun niiltä voi välttyä helposti niin, että ilmoittaa voitot hyvissä ajoissa itse.
>>Jos lähdetään tekemään jotain hypoteettisia laskelmia, ei niissä ole mitään järkeä, jos mitkään faktat eivät ole tosia tai perustu mihinkään.>Jos nämä lesken ilmoitukset unohtuvat tai luotetaan vain siihen, että kyllä se verottaja ne huomioon ottaa, voivat perilliset joutua maksamaan aivan turhaan veroa.>Eikä muuten kannata antaa tuollaista ohjetta, että ”luovutusvoitot ilmoitetaan esitäytetyn veroilmoituksen palauttamisen yhteydessä”.
Tottakai erilaiset esimerkkilaskelmat havainnollistavat asioita. Tässä oli mielestäni kuitenkin turhaa lähteä laskemaan kysyjän ”virheen” hintaa, sillä tarvittavat tiedot eivät olleet käytettävissä. Kysyjä sitä paitsi teki selväksi, että heillä ei ollut tuolloin aikanaan varaa maksaa veroja. Muutaman tonnin lasku silloin kun taskussa on 40.000 on ihan eri asia kuin 2000 euron lasku silloin kun taskussa ei ole mitään.
”Se, että ilmoitus on perukirjasta unohtunut, ei kuitenkaan ole kohtalokas, sillä ilmoitus voidaan tehdä erikseen myöhemminkin ennen kuin perintöveroasia on ratkaistu.”
Itse asiassa perintöveroasian ratkaisu ei ole mikään raja vaan ilmoitus voidaan onneksi tehdä vielä sen jälkeenkin.
”Sinun kannattaisi ohjeistaa asiassa verohallintoa, joka tuollaisen ohjeen on antanut”
Verohallinnon ohjeet ovat ihan hyvät. Ja eikös tässä keskustelussa ole tarkoitus puhua siitä, miten voidaan edullisimmin tehdä asioita. Tuo linkkisi ei koske nyt puheena olevaa asiaa. Me keskustelimme siitä, milloin luovutusvoitosta tuleva vero kannattaa maksaa, ei sitä, milloin luovutusvoitto pitää ilmoittaa. Turhia korkoja ei varmaankaan kukaan halua maksaa.
Verohallinnolta lisää terveisiä!
nix_nax
”Oletuksena voitaneen lähteä siitä, kuten perintöverotuksessakin tietääkseni ilman perukirjassa olevaa mainintaa tehdään, että leski hallintaoikeuteensa vetoaa (näin Puronen 1991).” [Huomaa potentiaali "voitaneen".]
LW
"Tämä ei pidä paikkaansa. Ei verottaja ota hallintaoikeutta huomioon viran puolesta. Ja miksi ottaisikaan?" [Huomaa kategorinen ilmaisu.]
Verohallinnon asiakaspalvelun vastaus kysymykseeni:
"Mikäli verottajan tiedoista selviää, että leski jatkaa asumista aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa, niin hallintaoikeus voidaan huomioida perintöverotuksessa, vaikka sitä ei olisi mainittu perukirjassa.
Maininta lesken hallintaoikeudesta (PK 3:1 §) kannattaa merkitä perukirjaan. Mikäli huomataan ennen perintöverotuksen valmistumista, että maininta on jäänyt pois perukirjasta, niin siitä voi laittaa kirjallisen ilmoituksen perukirjan liitteeksi."
Tiedoista selvinnee lesken aikomus ainakin silloin, kun puolisoilla on ollut yhteinen asunto, jonka osoitteeseen leski pesän ilmoittajana on pyytänyt verotusta koskevat ilmoitukset hänelle lähettämään.
Toki maininta lesken hallintaoikeuteen vetoamisesta on joka tapauksessa syytä perukirjaan merkitä.
Verottaja EI tosiaan ota hallintaoikeutta huomioon viran puolesta, eikä OLETA lesken vetoavan hallintaoikeuteen. On siis syytä toimia tuon verottajan ohjeen mukaan ja kirjata hallintaoikeuteen vetoaminen aina perukirjaan.
Jos siis verovelvollinen haluaa, että hallintaoikeus otetaan huomioon perintöveroa määrättäessä, tulee asia ilmoittaa perintöveroasiaa käsittelevään verotoimistoon. Jos ilmoitus on jostain syystä jäänyt kirjaamatta perukirjaan, vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus riittää (jos perintöverotuspäätöstä ei ole vielä tehty). Jos perintöverotuspäätös on jo tullut, on asia vielä mahdollista korjata tekemällä oikaisuvaatimus (joka on tehtävä viiden vuoden kuluessa perintöverotuksen toimittamisvuotta seuraavan vuoden alusta).
Hallintaoikeuteen vetoaminen voi käydä ilmi myös verottajalle toimitetusta ositus- ja/tai perinnönjakosopimuksesta. Tällöinkin on syytä erikseen pyytää verottajaa ottamaan vähennys huomioon perintöverotusta toimitettaessa. Ja jos perintöverotuspäätös on jo tehty, tarvitaan tällöinkin oikaisuvaatimus.
Siitä, että leski asuu puolisoiden yhteisessä asunnossa vielä puolisonsa kuoleman jälkeen, ei voida päätellä, että hän haluaa vedota hallintaoikeuteen tai että hallintaoikeus tulee kohdistumaan juuri tähän asuntoon. Eikä verottaja todellakaan tee verotuspäätöstä lesken osoitetietojen perusteella.
On myös hyvä muistaa, että tuon PK 3:1a:n mukaisen hallintaoikeuden saa vain silloin, jos puolisoiden yhteinen koti oli vainajan nimissä ja silloinkin vain asunnon puolikkaaseen (vaikka vainaja olisi omistanut asunnon kokonaan).
Selität toiseen kertaan minunkin jo aiemmin kertomiani asioita, muun muassa sen, että ilmoitus on syytä merkitä perukirjaan. Kertaus on opintojen äiti, joten siitä vaan.
Mutta osaisitko kertoa selkeämmin, mitä viimeisessä kappaleessa oikein olet tahtonut sanoa?
>>On myös hyvä muistaa, että tuon PK 3:1a:n mukaisen hallintaoikeuden saa vain silloin, jos puolisoiden yhteinen koti oli vainajan nimissä ja silloinkin vain asunnon puolikkaaseen (vaikka vainaja olisi omistanut asunnon kokonaan).
Kirjoitin näemmä tuon kommenttini viimeisen kappaleen liian nopeasti. Leski toki saa tuon pykälän nojalla KOKO asunnon hallintaansa. Tarkoitukseni oli sanoa, että PK 3:1a:n perusteella saa verotuksessa hallintaoikeusvähennyksen kuitenkin ainoastaan asunnon puolikkaaseen, oli asunto sitten puoliksi tai kokonaan vainajan. Mistähän ihmeestä keksit nuo yllä olevat ajatusskenaariot?
Tämän keskustelupalstan vanhat jutut ovat varmaankin useimmille lukijoille täysin tuntemattomia ja lisäksi täynnä kaikenmoisia, isompia ja pienempiä virheitä (kuten tämäkin keskustelu), joten niihin lienee turha viitata minään yleisenä tietolähteenä.
Itse ihmettelen, minkä kysymyksen oikein esitit verohallinnon asiakaspalvelulle? Kerrot vain vastauksen, joka on sama kuin se minkä minä kerroin jo hieman aikaisemmin tässä keskustelussa eli verottajalle pitää aina nimenomaisesti ilmoittaa hallintaoikeuteen vetoamisesta eli sitä ei oteta automaattisesti huomioon.
Voisitko lisäksi itse tarkentaa, mitä tarkoitit tällä:
"Tiedoista selvinnee lesken aikomus ainakin silloin, kun puolisoilla on ollut yhteinen asunto, jonka osoitteeseen leski pesän ilmoittajana on pyytänyt verotusta koskevat ilmoitukset hänelle lähettämään."
Perintöverotuspäätökseenhän sillä ei ole vaikutusta, mikä oli syytä korjata, koska tuosta kommentistasi saattoi jäädä se käsitys, että tarkoitit sitä. Vai oliko sinulla kuitenkin joku muu ajatus?
>>Tarkoitukseni oli sanoa, että PK 3:1a:n perusteella saa verotuksessa hallintaoikeusvähennyksen kuitenkin ainoastaan asunnon puolikkaaseen ...>PK 3:1a:n perusteella saa verotuksessa hallintaoikeusvähennyksen kuitenkin ainoastaan asunnon puolikkaaseen, oli asunto sitten puoliksi tai kokonaan vainajan.>Tämän keskustelupalstan vanhat jutut ovat varmaankin useimmille lukijoille täysin tuntemattomia ...>Itse ihmettelen, minkä kysymyksen oikein esitit verohallinnon asiakaspalvelulle?
Juu, kivahan se olisi, jos ei tulisi koskaan virheitä, kun kiireessä kirjoittaa jotakin, mutta näin vain välillä käy. Mutta se, mitä tarkoitin, tuli varmaan selväksi jo omasta korjauksestani. Pari sanaa oli siis jäänyt pois eli siksi lauseen merkitys ei ollut se, mitä halusin sanoa.
Tietoni siitä, ettei verottaja ota hallintaoikeusvähennystä automaattisesti huomioon, perustuu verotuspäätöksiin. Yksi oli sellainen, missä ei ollut vedottu tasinkoprivilegiin, eikä yhteisen kodin hallintaoikeuteen, ja verotus oli toimitettu tismalleen perukirjaan kirjatun mukaisesti. Hallintaoikeusvähennystä ei siis ollut tehty ja perilliset olivat maksaneet veroa myös leskeltä laskennallisesti saamastaan tasingosta, jota ei tosiasiassa ollut tarkoituskaan maksaa. Verotus oli toimitettu muistaakseni neljä vuotta aikaisemmin eli tehtiin oikaisupyyntö ja verottaja palautti perillisille tuhansia euroja liikaa maksettuja veroja.
Verotus oli siis tuossa tapauksessa toimitettu täysin sen mukaisesti, mitä perukirjaan oli kirjattu. Tämänhän pitäisi olla muutenkin aivan selvä asia, eli verotus toimitetaan pääsääntöisesti sen mukaan mitä verohallinnolle ilmoitetaan. Eihän verottaja ota huomioon esimerkiksi työmatkakuluja automaattisesti, vaikka tietäisi, että matkakulujen täytyy ylittää omavastuuosuus, jos työpaikka on esimerkiksi eri kaupungissa!
Sinulla ei taida olla kovin realistista käsitystä veroasioiden käsittelystä, kun toteat näin:
”Asiakaspalvelun vastauksesta ilmenee, että hallintaoikeus VOIDAAN ottaa huomioon, vaikkei asiaa mainita perukirjassa. Velvollisuutta siihen siis ei ole. Nähdäkseni tämä voidaan tulkita myös siten, että verottaja kysyy asiaa leskeltä ennen kuin tekee päätöksen.”
Sinullehan sitä paitsi vastattiin aivan selvästi, että jos hallintaoikeuteen vetoamista ei ole kirjattu perukirjaan, siitä voi laittaa kirjallisen ilmoituksen. Tämänhän minäkin olen jo kertonut, eli jos tieto puuttuu perukirjasta, tulee verottajalle tehdä vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus.
Verohallinnon tehtävänä on hankkia verotuloja mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla perintöverotusasiat ovat pahasti ruuhkautuneet ja käsittelyaika on yli vuoden. Verohallinnon työntekijöillä ei todellakaan ole aikaa lähteä kyselemään leskiltä, ovatko he aikeissa vedota hallintaoikeuteensa tai tasinkoprivilegiin, tai selvittää ovatko verovelvolliset muistaneet varmasti ilmoittaa kaikki vähennykset.
Jos puolisoilla tosiaan oli avioehtosopimus tai asunto oli muusta syystä avio-oikeudesta vapaata omaisuutta ja kokonaan vainajan nimissä, tulee lakiin perustuvasta hallintaoikeudestakin vähennys verotuksessa koko asunnon osalta. En tätä mitenkään unohtanut, mutta eihän sellaisesta tilanteesta ollut edes keskusteltu.
Pointtini oli se, että hallintaoikeusvähennyksen saa vain asunnon puolikkaaseen, jos hallinta perustuu lakiin, vaikka ositus toimitettaisiin niin, että koko asunto tai suurin osa siitä jäisikin perillisille. Jos hallinta perustuu testamenttiin, tilanne on toinen.
>>Juu, kivahan se olisi, jos ei tulisi koskaan virheitä, kun kiireessä kirjoittaa jotakin, mutta näin vain välillä käy.>Sinullehan sitä paitsi vastattiin aivan selvästi, että jos hallintaoikeuteen vetoamista ei ole kirjattu perukirjaan, siitä voi laittaa kirjallisen ilmoituksen. Tämänhän minäkin olen jo kertonut, eli jos tieto puuttuu perukirjasta, tulee verottajalle tehdä vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus.>Jos puolisoilla tosiaan oli avioehtosopimus tai asunto oli muusta syystä avio-oikeudesta vapaata omaisuutta ja kokonaan vainajan nimissä, tulee lakiin perustuvasta hallintaoikeudestakin vähennys verotuksessa koko asunnon osalta. En tätä mitenkään unohtanut, mutta eihän sellaisesta tilanteesta ollut edes keskusteltu.
Oli hyvä, että huomautit kirjoitusvirheestäni, kiitos siitä, mutta oma korjaukseni oli mielestäni riittävä ja selvensi asian. Se, että olet halunnut tuon oikaisun lisäksi kirjoittaa taas kilometereittäin tekstiä ja toistella asioita uudelleen ja uudelleen, tekee tästäkin keskustelusta taas lukukelvottoman romaanin. Parempi tapa toimia olisi ollut lyhyesti korjata virhe tai pyytä minua itseäni korjaamaan se, jos et ymmärtänyt mitä tarkoitin.
>>Itse asiassa perintöveroasian ratkaisu ei ole mikään raja vaan ilmoitus voidaan onneksi tehdä vielä sen jälkeenkin.>Me keskustelimme siitä, milloin luovutusvoitosta tuleva vero kannattaa maksaa, ei sitä, milloin luovutusvoitto pitää ilmoittaa. Turhia korkoja ei varmaankaan kukaan halua maksaa.
Kai se nyt kuitenkin on ihan hyvä, että täällä annetut virheelliset tiedot ja turhia kuluja aiheuttavat neuvot korjataan, vaikka tämä vain keskustelupalsta onkin. Kukaan ei tiedä kaikkea, ja kaikille sattuu lipsahduksia. Ei tämä nyt niin vakavaa ole!
Maksajan kannalta tuskin lienee merkitystä sillä, minkä nimistä korkoa hän joutuu maksamaan. Ja tavallaanhan kyse on kuitenkin viivästyksestä veron maksamisessa, jos vuonna 2012 tehdystä kaupasta aiheutuvaa veroa ei hoida kaupantekovuonna vaan ”viivyttelee” seuraavaan vuoteen eli siihen asti kun vero on pakko maksaa.
>>Kai se nyt kuitenkin on ihan hyvä, että täällä annetut virheelliset tiedot ja turhia kuluja aiheuttavat neuvot korjataan, vaikka tämä vain keskustelupalsta onkin.>Maksajan kannalta tuskin lienee merkitystä sillä, minkä nimistä korkoa hän joutuu maksamaan.
>>Lasketaanko siis myynnistä tuleva vero yhdelle lapselle/perilliselle summasta 22500€? >>
Ei lasketa. Yksi lapsi ei maksa mitään veroa tilanteessa.
Vainajan jäämistö on edelleen jakamatta, joten asunnon myynnistä tullut luovutusvoitto verotetaan kuolinpesältä. Hankintahintana käytetään perukirja-arvoa 70.000 euroa ja luovutusvoiton määrä on siis 90.000 euroa, josta kuolinpesä maksaa veron.
Osituksella lesken ja perillisten välillä eikä perinnönjaolla lasten kesken ole merkitystä tähän veroon.
Sinänsä on todettava, että leskelle kuuluu puolet asunnon arvosta vain siinä tapauksessa, että hän on ositusperusteen (= puolison kuollessa) syntyessä ollut itse varaton. Harvoin se näin on, vaan leskelläkin on ollut omaisuutta. Jos leski oli puolison kuollessa vähintään yhtä varakas kuin vainaja, hänelle ei kuulu jäämistöstä mitään.
Totta, vero määrätään toki kuolinpesälle, jollei ositusta ja perinnönjakoa ollut toimitettu, mutta nimenomaan lapsi on se, joka nyt maksaa (tai tässä tapauksessa molemmat lapset).
Aloittajahan kertoi äidin saaneen kauppahinnasta "oman puolikkaansa", minkä ainakin minä käsitin viittaavan siihen, että asunto oli puoliksi puolisoiden nimissä. Jos äiti tosiaan omisti puolet asunnosta, ei hänelle tule luovutusvoittoveroa lainkaan. Hänhän oli asunut asunnossa reippaasti yli verovapauden edellyttämän kahden vuoden.
Kuolinpesällä ei ilmeisesti ole enää mitään muita varoja, joten jaossa varoja saaneet lapset vastaavat verosta. Aloittajahan kertoi, että isän kuollessa ”ei ollut, mistä veroja olisi köyhät lapset maksaneet”. Verottajaan nähden osakkaat (myös leski, jos hän on osakasasemassa) toki vastaavat verosta yhteisvastuullisesti.
”Osituksella lesken ja perillisten välillä eikä perinnönjaolla lasten kesken ole merkitystä tähän veroon.”
Tämä väite pitää paikkansa tässä tapauksessa, ja yleisemminkin, mutta ainoastaan jos puhutaan asunnon myynnin JÄLKEEN toimitetusta osituksesta. Jos asunto oli yksin vainajan nimissä ja ositus toimitetaan ENNEN myyntiä, saa leski myydä saamansa osuuden verovapaasti, jos hän on asunut asunnossa vähintään kaksi vuotta sen jälkeen kun vainaja sai asunnon omistukseensa.
”Jos leski oli puolison kuollessa vähintään yhtä varakas kuin vainaja, hänelle ei kuulu jäämistöstä mitään.”
Tämäkin on sinänsä totta, sillä kenellekään pesän osakkaalle ei suoraan kuulu jäämistöstä mitään, vaan omaisuuden jaosta on sovittava. Mutta jos leskellä on muutakin omaisuutta ja asunto halutaan myydä ilman luovutusvoittoveroa, hyvä ratkaisu voi olla se, että asunto siirretään kokonaan lesken puolelle ja perilliset saavat vastaavasti muuta omaisuutta. Tämä edellyttää tietysti sitä, että omaisuutta on leskellä riittävästi (vähintään asunnon arvon verran) ja tuo omaisuus sekä asunto ovat avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Ja vielä yksi pieni viilaus: ”Hankintahintana käytetään perukirja-arvoa” pitää paikkansa vain jos perintöverotus on toimitettu perukirja-arvojen mukaisesti. Verottajahan voi nostaa tuota arvoa, ja tuolloin hankintamenona käytetään sitä arvoa, jonka mukaan perintövero on määrätty. Täsmällisempää on siis sanoa, että hankintamenona käytetään perintöverotusarvoa.
>>Totta, vero määrätään toki kuolinpesälle, jollei ositusta ja perinnönjakoa ollut toimitettu, mutta nimenomaan lapsi on se, joka nyt maksaa (tai tässä tapauksessa molemmat lapset).>>
Kuolinpesän varoista se luovutusvoittovero on maksettava. Jos varoja on ehditty maksaa, pitää niitä periaatteessa palauttaa niiden, jotka niitä ovat saaneet eli tässä tapauksessa LESKI ja lapset.
>>Aloittajahan kertoi äidin saaneen kauppahinnasta "oman puolikkaansa", minkä ainakin minä käsitin viittaavan siihen, että asunto oli puoliksi puolisoiden nimissä. Jos äiti tosiaan omisti puolet asunnosta, ei hänelle tule luovutusvoittoveroa lainkaan. Hänhän oli asunut asunnossa reippaasti yli verovapauden edellyttämän kahden vuoden.>>
Nimenomaan tässä tapauksessa leski ei saa hyödykseen verovapautta luovutusvoittoverosta, vaikka onkin asunut enemmän kuin kaksi vuotta asunnossa, KOSKA OSITUS ON TOIMITTAMATTA.
Tästä asiasta on korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2005:25
"koska ensiksi kuolleen puolison perillisten ja lesken kesken ei ollut toimitettu ositusta ennen kuolleen puolison nimissä olleen vakituisen asunnon myyntiä, oman asunnon luovutusvoiton verovapaussäännöstä ei voitu soveltaa lesken osalta, vaikka hän oli asunut puolisonsa omistamassa asunnossa yli kaksi vuotta tämän kuoleman jälkeen."
Tottakai leski saa oman asuntonsa (tai osuutensa siitä) myydä verovapaasti, vaikka ositus olisi toimittamatta!!
Jos verovapauden menettäisi vain siksi, että on ollut naimisissa ja ositus on toimittamatta, tulisi asunnon myynti esim. erotilanteessa melkoisen kalliiksi. Puolisothan saattavat ensin myydä asuntonsa ja toimittaa osituksen vasta sitten. Tällä logiikalla asunnon myyminen ei olisi tuolloinkaan verovapaata, koska ositus on toimittamatta.
Kannattaa perehtyä hieman paremmin tuohon KHO:n ratkaisuun. Sehän koski tilannetta, jossa asunto oli kokonaan ENSIKSI KUOLLEEN PUOLISON NIMISSÄ, kuten itsekin kirjoitat. Ennen tuota ratkaisua verotuskäytäntö oli se, että verovapaus saatiin asunnon puolikkaan osalta, vaikka asunto oli kokonaan vainajan nimissä, jos leski oli asunut asunnossa kaksi vuotta. Ratkaisulla kiristettiin verotyskäytäntöä niin, että leski saa verovapauden tällaisessa tilanteessa vain jos ositus toimitetaan ensin ja leski todella saa asunnon puolikkaan omistukseensa.
Alkuperäinen kirjoittaja ei kertonut onko asunto ollut puolisoiden yhteinen vai ei. Jos hän siitä omistaa jotakin, siltä osin saa verovapauden.
Olen usein huomannut näissä nettikirjoituksissa sellaista, että luullaan osituksen ja perinnönjaon menevän niin, että leski jotenkin auttomaattisesti saisi puolet kuolinpesään kuuluvasta asunnosta, vaikka leski ei omistaisi asunnosta osuuttakaan.
Siksi jos tässä nyt spekuloidaan kaikilla vaihtoehdoilla, menee vastaaminen turhan laajaksi. Puutteellisilla lähtötiedoilla sitten voidaan toisaalta olettaa mitä vain.
Asunnot kuitenkin omistetaan useimmiten puoliksi, eikä alkuperäisen kirjoittajan kysymyksessä mikään viitannut siihen, että tässä tapauksessa asunto olisikin ollut yksin vainajan.
Se on kyllä totta, että nettikirjoituksissa tulee ilmi aivan käsittämättömiä väärinymmärryksiä, yksi tyypillisimmistä se, että puoliso perii suoraan lain nojalla puolet vainajan omaisuudesta ja lapset toisen puolen.
Ja tätä käsitystä on itse asiassa saattanut vahvistaa se, että ennen tuota KHO:n päätöstä lesken osuutta vastaava osuus kuolinpesän saamasta asuinkiinteistön luovutusvoitosta oli verovapaata tuloa, vaikka ositusta ei ollutkaan toimitettu.
Pistänpä lusikkani soppaan:
nix nax 22.10.2007
">>mahdollisesta myyntivoitosta kaikille osakkaille 28% lasku. 2 v).
Jos asunto oli kokonaan vainajan omistama, lesken verovapaus edellyttää, että ennen myymistä toimitetaan omaisuuden ositus. Siitä osuudesta (1/2), minkä leski osituksessa saa omistukseensa, hän ei luovutusvoittoveroa maksa (ellei ole käyttänyt lunastamiseen pesän ulkopuolisia varoja). "
Taas on syytä muistuttaa muuttuneista verolaeista:
Pääomatulon veroprosentti on nykyään 30 (ja 50.000 ylittävältä osalta 32).
Ja HUOM! Kaikki kalenterivuoden pääomatulot lasketaan yhteen ja tuo veroprosentti määräytyy tulojen kokonaismäärän mukaisesti.
Tässä lisää vlta 2008. Veroprosentin osalta LW:n päivitykset pätevät tähänkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6034632#comment-31671896
Koko luovutusvoittoverokuvio sekä verotuskäytännön muutos on selvitetty perinpohjaisesti verottajan sivuilla.
http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Jakamaton_kuolinpesa_lesken_asuminen_ja_(10127)
Tässä ohjeen alkuosa:
Jakamaton kuolinpesä, lesken asuminen ja oman asunnon luovutusvoitto
Jos kuolinpesä ennen osituksen toimittamista myy vainajan nimissä olleen asunnon, luovutusvoitto ei ole osaksikaan verovapaa pelkästään sillä perusteella, että leski on käyttänyt asuntoa vakituisena asuntonaan ja hänellä on avio-oikeus vainajan omaisuuteen. Kuolinpesän saama luovutusvoitto on verovapaa vain niiden perillisten osuutta vastaavalta osin, jotka ovat vainajan kuoleman jälkeen käyttäneet asuntoa vakituisena asuntonaan vähintään kahden vuoden ajan. Kiristynyttä kantaa sovelletaan 25.4.2005 jälkeen tapahtuneisiin luovutuksiin.
Korkein hallinto-oikeus on antanut 25.4.2005 päätöksen 2005:25, joka koskee jakamattoman kuolinpesän varoihin kuuluvan asunnon luovutuksesta saadun voiton verovapautta.