Olen viimeiset 5 vuotta miettinyt pumpun hankkimista, mutta jostain syystä tuntuu jotenkin vastenmieliseltä "olla kiinni koneessa" koko ajan... Varmasti on todella tyhmää ajatella niin, sillä pumppu varmasti helpottaisi elämää monella tapaa! Ja siitä olenkin suht varma. Mutta mietin kuitenkin miten pumppu soveltuu normaaleihin arki toimiin, tuntuuko siltä että pumppu on edessä ja häiritsee vaatteiden alla "törröttäessä"?
Olen 36 vuotias nainen, ja olen sairastanut diabeetesta 12 vuotiaasta asti. Onko ketään joka miettii samoja asiotia tai jolla olisi kokemusta? Olisin todella kiitollinen kaikista ajatuksista!
Olen 36 vuotias nainen, ja olen sairastanut diabeetesta 12 vuotiaasta asti. Onko ketään joka miettii samoja asiotia tai jolla olisi kokemusta? Olisin todella kiitollinen kaikista ajatuksista!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itselläni ollut diabetes 12 vuotta ja vuosi sitten pitkän harkinnan jälkeen päätin aloittaa pumppuhoidon ja päiväkään en ole päätöstä katunut.
Mietin silloin itse samoja asioita kun sinä nyt "olla koneessa kiinni kokoajan, törröttääkä se vaatteiden alta" yms. Pumppuun totuttelu vie oman aikansa. Alussa varsinkin yöllä pumppu häiritsi mutta nykyään nukkuessa en edes tajua koko pumppua, siinä se vain vieressä rötköttää ja voi kääntyillä normaalisti huomaamatta koko pumppua, pumpussa on näppäinlukko toiminto joten ei tarvitse pelätä että se vahingossa tekisi omiaan jos vaikka yöllä jää nukkuessa alle.
Pumppu ikävä kyllä törröttää tiukkojen vaatteiden alta vaikka ne nykyään kovin pieniä ovatkin. Joskus viihteelle lähtiessä täytyy miettiä millaisia vaatteita pystyy päällensä laittamaan ilman että pumppu näkyy mutta arkena ei tämän suhteen ongelmaa jos pitää pumppua esimerkiksi housun vyötäröllä on se melko huomaamaton pitkän topin alla ja monet luulevat sitä kännykäksi :D ja kyllä se kuitenkin niin pieni on että voi käyttää normaaleja vaatteita eikä tarvitse mihinkään telttaan pukeutua kuitenkaan. Pumppua voi pitää monessa paikkaa jos esimerkiksi käyttää hameita on kätevä paikka reidessä tai monet pitävät rintaliivien keskellä jos käyttää huiveja niin se ei sieltä mihinkään näy. Pumpuille on myynnissä myös paljon erilaisia kiinnityskoteloita jos sellainen helpottaa, itse olen pärjännyt ilman.
Myös suihkussa käynti on yksinkertaista. Alussa otin pumpun aina mukaan suihkuun mutta nyt otan pumpun aina pois suihkuun mennessä ja laitan sen heti takaisin kun sieltä tulen, pieni aika ilman pumppua ei aiheuta vahinkoa.
Suosittelen sinulle todella pumppua. Sen kanssa on alku jännityksen jälkeen todella paljon helpompi ja joustavampi elää kuin insuliinikynien. Myös ajan kuluessa pumppuun ei enää kiinnitä niin paljon huomiota kun alku varovaisuuden jälkeen ja ajatus koko ajan koneessa kiinni olemisesta unohtuu myös. Myöhemmin ajattelee miten kätevää myös ruokailujen yhteydessä kun laite on kiinni itsessään ja painaa pelkät bolukset eikä tarvitse kaivella kyniä mistään ja pistää itseään jne :) Pumpun kanssa pystyy selviytymään normaaleista arkitoimista aivan hyvin.
pumppulainen87
Kiitos sinulle! Kiva että jaoit kokemuksesi. On mukavaa huomata että ei ole yksin :)
Itselläni ollut pumppu nyt n. 3 vuotta ja en ole päätöstä sen hankkimisesta katunut. Siihen tottuu jonkin ajan jälkeen ja joskus kun on ollut vaikka päivänkin ilman pumppua pistoshoidolla niin tuntuu jo, että jotain puuttuu. :D Se on kätevä ja saa nopeasti insuliinit laitettua napin painalluksella. Itsellänikin oli ongelmia tiukkojen vaatteiden jne. suhteen, sekä viihteelle lähdettäessä mutta siitäkin selviää. :)
anne
Kiitos myös sinulle!
Pitää kai vaan uskoa että pumpusta tulee paras ystävä :). Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, en epäile etteikö hoito helpottuisi, ja sehän olisikin pääasia! Mutta varsinkin naisena ehkä juuri tuo pukeutumishomma mietityttää monia?
Löysin (mm.) alla olevasta linkistä eri mallisia pumppukoteloita. Onko kellään kokemusta näistä? Pysyykö esim. tuo reisikotelo paikallaan?
http://www.diabeteskauppa.fi/insuliinipumpun-lisatarvikkeet-c-21.html
...ja sitten luin jostain että jonkun mielestä pumppu hankaloittaa vessassa käyntiä! Sitä itse asiassa mietin itsekin. Oli vähän aikaa sitten verensokerin sensorointi viikon verran, ja vessassa käydessä tosiaan sain varoa ettei koko kone tipahda pahaan paikkaan. Mutta tämä tietenkin riippuu siitä missä sitä pumppua pitää. Jos se on farkkujen taskussa tai housujen vyötärössä kiinni, niin se varmasti helposti voi pudota...? Ehkä vähän hullua miettiä tämmöisiä, mutta onhan vessassa käynti sentään aika arkinen juttu, joka saisi mielellään sujua ilman komplikaatioita! ;D.
Wc:ssä käyntikin oli alussa hieman hankalaa lähinnä sen takia että kanyylista lähtevä letku on aika lyhyt kun housut vetää kinttuihin :D jos siis pumppua pitää housun vyötärössä. Mutta sekin on taitolaji minkä oppii ajan kanssa ja onneksi kanyyli ei ihan pienestä nyhtäisystä kuitenkaan irtoa jos vahingossa näin käy. Pumpun tippumista ei tarvitse pelätä, se kyllä pysyy paikoillaan.
Mulla pumppu roikkuu rintaliiveissä rintojen välissä. Ei siis häiritse vessassa käyntiä mitenkään. Öisin pumppu roikkuu "klipsillä" alushousuissa, mutta eipä sekään ole häirinnyt vessa-asiointia. Käytän 60 cm:n katetria, joten aika hyvin on liikkumavaraa vessassa käyntiinkin, jos pumppu roikkuu housuissa. Ja kaikkeen tottuu, vessassa käynti on minusta pienin murhe pumpun kanssa. Tai itse asiassa en koe sitä murheeksi ensinkään. ;)
Itselläni pumppu tosiaan sopii hyvin rintojen väliin eikä sitä oikeastana edes huomaan vaatteiden läpi. En ole siis milloinkaan kokenut pumpun "törröttävyyttä" ongelmana. Mutta ymmärrän tietysti että toisille näin voi olla.
Sain pumpun noin 5 vuotta sitten enkä ole katunut yhtään. Teininä (olen nyt 30-vuotias) en suostunut pumppua ottamaan, vaikka sitä minulle tarjottiinkin. En halunnut silloin itselleni mitään roikkuvaa "uloketta". Nyt en kuitenkaan enää suostuisi pumpustani luopumaan. Se helpottaa elämääni valtavasti ja tasapainoni on todella paljon parempi pumpun kanssa. Vointini ja terveyteni menee siis heposti ulkonäköasioiden edelle jo tässä iässä.
Ihanaa kuulla että olette sitä mieltä että pumpun kanssa eläminen on noin helppoa. Ja kuten olenkin ajatellut, enimmät "pulma tilanteet" esim. vaatetuksen suhteen selviää aina jotenkin.
Kyllä minä siihen pumppuun nyt vuoden vaihteen jälkeen vaihdan! Sen verran kivalta vekottimelta vaikuttaa! ;)
Ja kiitos vielä kaikille jotka ovat kirjoitelleet. On todella kivaa kun saa kuulla miten toisten arki sujuu.
Onko sinulle hoitotaho jo ehdotellut pumppua, muttet ole itse halunnut? Ajattelin vaan, että monissa sairaanhoitopiireissä ei sen pumpun saaminen ole ollenkaan itsestäänselvä asia. Toivotaan, että saat se, nyt kun olet ajatukselle kypsynyt.
Itse olen nyt 5 vuotta pumppuillut ja hyvin on mennyt. Kun hoitotaho ehdolli, niin olin heti valmis kokeilemaan. Ja D-hoitsu mulle sanoi, että ainakin kokeilla kannattaa, ainahan siitä eroon pääsee, jos ei sovi tai ei totu käyttöön.
Tuossa linkissä oli yhden pumppumallin koteloita, muihin malleihin on suunnilleen sitten samanlaisia, mutta tosiaan nuo kotelot ovat usein pumppumallikohtaisia.
Yksi pumppulainen
Juu, on ehdotettu parisen kertaa vuosien varrella, vaikka hoitotaso ei ole ollut ihan huono... mutta onhan siinä aika ajoin ollut parannettavaakin. Minua on aina mietittänyt/pelottanut se "koneessa kiinni oleminen". En tiedä miksi asia on tuntunut niin ylitsepääsemättömältä. Jotenkin tuntuu siltä että olen enemmän sairas jos aina joudun kantamaan lääke vekotinta kiinni itsessäni. Ilman sitä voin olla saman näköinen kuin kuka tahansa, eikä minusta huomaa että olen sairas. En ole näinä 23 vuotena halunnut antaa diabeeteksen määrätä kokonaan elämääni, vaan olen muotoillut diabeeteksen elämäni mukaan... Höh, on vaikeaa pukea ajatukset sanoihin. En tiedä jos kukaan ihan voi ymmärtää mitä tässä yritän sanoa?? Ja vähän tyhmältähän se kuullostaakin! :D
Viime aikoina on hoitotasossa ollut enemmänkin parannettavaa, joten olen todella iloinen että taas otettiin pumppu puheeksi, ja että se myös luvattiin minulle. :) Tunnen itseni valmiiksi, eikä tuo pumppu enää tunnu hirviöltä.
Katsoinkin että siinä linkissä oli vaan yhdelle merkille koteloita. Löysin myöhemmin vähän kaivettuani sivun, josta löytyi koteloita siihen malliin jonka itse tulen saamaan.
No mäkään en ole koskaan halunnut diabeteksen määräävän elänmääni vaan itse määräilen diabetesta. Sikäli kuvittelen hyvin ymmärtäväni mitä yritit sanoiksi pukea tuossa edellä.
Siihen pumppu on minusta sopinut parhaiten, sallii paljon vapaampaa menemistä, kun ei esim. tarvi miettiä aina onko tarvittavat kynät mukana...
Kun pumppu on automattisesti mukana, niin voi vaikka yökylään jäädä yllättäen, ilman, että tulee vastaan joku pitkävaikutteisen inskakynän puuttuminen matkasta (mulla on ollut joskus sellanen tilanne). Samoin aikataulujen pito muutenkaan ei ole niin tarkkaa kuin kynien kanssa, siis minusta. Ja etenkin ne ateriainskojen ottamiset ovat todella helppoja, siis missä vaan - toki siinä on joillekin jopa sellanen helppous, että tulee alettua napostelemaan liikaakin, kun niitä pieniäkin inskamääriä on helppo ja nopea ottaa... Olen kuullut jopa lihomisista tuosta syystä, joten itseään kannattaa kuitenkin pitää vähän niskasta kiinni.
Minä muuten aikoinaan (5 vuotta sitten) sain pumpun aloituspakkauksen mukana kolme koteloa ja sitten välinejakelun kautta sain vielä tilata yhden ilmaiseksi. Myös esim. kännykoteloita olen käyttänyt. Vaihtoehtoja siis on, mielikuvitys vaan peliin....
Tuo naposteleminen on vähän huolestuttanut minua. Arvelen että ainakin alussa sitä tulee harrastettua pikkasen (tai vähän enemmänkin...) juuri siksi että se on niin paljon helpompaa. Mutta toivottavast siitä ei jää paha tapa!
Kyllä nyt innolla odotan että saan ruveta "pumppailemaan"! :D
Moi! Kiva kun on tehty tämmönen keskustelu. Luin viestit (ainakin suurimman osan) iloisesti. On kiva kun ihmiset ovat ymmärtäneet, että pumppu on todellakin älyttömän kätevä vehje! Noh, itse en kyllä saisi vielä sanoa. Minulla todettiin tämän vuoden kesällä. Ilmoittauduin heti pumppujonoon, isosiskollani on semmoinen. Hän on kauheasti sitä kehunut, vaikka välillä sen kanssa tulee ongelmaa (insuliinia ei tule tjtn, pitää vaihtaa osia jne)
Kyllä sen totuttelu varmasti kestää aikansa, niin kuin monipistoshoitoonkin. Mutta silti se olisi kätevämpää esim. julkisessa liikenteessä, kun alkaa syömään välipalaa ja pitäisi pistää, kun esim bussi heiluu. Eikä laitetta edes parin yön päästä huomaa nukkuessa!
vituttaa saatanasti toi pumpun otto kun ne hoitsut pakotti ottaan sen ku sanoin polilla että oon miettiny sitä ja ne tulkitsi sen niin että haluun sen pumpun ja sitte vielä sanoin etten oikein haluis sitä mut ne sano että kannataa kokeilla sitä en kehtaa sanoa että haluun kynät takas koska ne sanois että piä sitä pumppua vielä ni totut siihen ja nyt ärsyttää ku se hankaloitta hirveesti elämää ja koulussa saa hirveesti hävetä ku kaikki kattoo et mikä tolla tuolla vyötäröllä törröttää ja surisee ja ääntelee ja ku meen uimaan ni sit siinä on se tarrahomma (en muista mikä sen nimi oikeesti oli) ja kaikki kattoo koko ajan mua enkätykkää siitä ja alkaa hävettää
Selitä samat asiat diabeteshoitajalle niin saat kynät takaisin. Sinä itse päätät hoidostasi, kukaan ei voi pakottaa pumpun käyttöön jos hoitosi pysyy asiallisella tasolla pistoksinkin.
onko itelläs pumppua?
Aloitin tämän ketjun aikoja sitten...
Nyt olen vähän päälle vuoden käyttänyt pumppua, ja olen tyytväinen päätökseen. Elämä on kovasti helpottunut ja olen kyllä tottunut olemaan "kytkettynä" koko ajan. Toki pumppu tuntuu todella ylimääräiseltä aina joskus, mutta en ehdottomasti antaisi pois.
Hieno homma, olen myös pumppuilut parisen vuotta ja tyytyväinen siihen, että sain sen pumpun. Ihan itsestään selvyyshän tuo ei ollut, ensin piti todistaa hoitotaholle, että minä todella en saa diabetestä kuriin kynillä. Minusta on ihanaa, ettei tarvitse enää mittailla sokereitakaan niin usein kuin tein sitä kynäaikaan, joskus on päiviä, etten mittaa sokereita kuin ehkä 8 kertaa, ihanan helpottavaa. Enää en jaksa laittaa ylös kaikkea, siis liikuntaa, hiilareita, inskamääriä, mielenliikkeitä, sun muita. Minusta on tullut todella laiska ja sen on suonut minulle laite nimeltä insuliinipumppu :) Elämä on taas elämisen arvoista, se ei ole ollut sen jälkeen sitä, kun tämä tauti diagnoisoitiin 28 vuotta sitten.
Kuten näistäkin kirjoitelmista selvästi huomaa, insuliinipumppu on sen käyttöön mahdollisesti liittyvistä ongelmista huolimatta usein aivan toimiva ratkaisu. Insuliinipumpun käyttö vaatii diabeetikolta oppivaista mieltä ja tiettyä varovaisuutta laitteen tarjoamien mahdollisuuksien käytössä. Esimerkiksi pienten naposteluiden korjaus käy kyllä hyvin helposti, mutta johtaa liian ahkerasti käytettynä myös painon vähittäiseen nousuun. Niinpä myös pumppua käytettäessä on hyvä pitää mielessä vanha viisaus: Syö elääksesi, älä elä syödäksesi.