En tiedä mistä se johtuu. Varsinkin kun mulla on perhe ystäviä ja monia kavereita elämässäni silti tunnen itseäni yksinäiseksi. Mitä se on kun mikään ei riitä? Olenko väärässä maailmassa? Harvat asiat ovat minusta kauniita, vaikken koskaan sano mtn rumaksi. En kestä sitä että minussa on huonoja puolia. Pelkään tutustua uusiin ihmisiin, koska ajattelen kokoajan mitä he ajattelevat musta. Kukaan ei tiedä, että olen sisäisesti murtunut, koska olen luonteeltani iloinen ihminen varsinkin kun olen ihmisten seurassa niin sitä on vaikea huomata. Mutta heti ku pääsen kotiin tai olen jossain bussissa tai sellasessa tilanteessa missä olen hiljaa niin alan miettiä kaikkee negatiivista ittestäni. Säälin itseäni ja kysyn itseltäni joka päivä miten tuun pärjämään tässä maailmassa. Tuntuu välillä silt et kaikil muil on nii hyvä olla ja minä olen se ainoo poikkeus... Mistä se johtuu etten kestä ystäviäni välillä vaan haluun päästä niist eroon ja jos jotenki pääsen niist eroon nii haluun
niit takas. En osaa päättä tai tehdä päätöksiä. Olenko hullu ? Kirjoitan tämän tänne koska tiedän jos kertoisin jollekin tutulle se ei ikinä uskois että tälläset asiat pyörii päässäni.. pienestä lähtien olen etsinyt jtn maailmasta, mutta en tiedä mitä. Ulkonäkö ei kerro paljon mtn. Kuka muka uskois(tutuistani) että minä itken melkein joka yö itseni uneen. Tunnen itteäni nukeksi. Annan ihmisten luulla että he ovat minua parempia, koska ajattelen niin. En osaa tehdä omia päätöksiä vaan annan ihmisten hallita minua. En pääse elämässäni eteenpäin. Kun muut ottaa 3 askelta niin mä otan 1 tai jos sitäkään... Mietin vaan olenko ainoa jolla on tälläisii ongelmii vai onko minunlaisia olemassa?
niit takas. En osaa päättä tai tehdä päätöksiä. Olenko hullu ? Kirjoitan tämän tänne koska tiedän jos kertoisin jollekin tutulle se ei ikinä uskois että tälläset asiat pyörii päässäni.. pienestä lähtien olen etsinyt jtn maailmasta, mutta en tiedä mitä. Ulkonäkö ei kerro paljon mtn. Kuka muka uskois(tutuistani) että minä itken melkein joka yö itseni uneen. Tunnen itteäni nukeksi. Annan ihmisten luulla että he ovat minua parempia, koska ajattelen niin. En osaa tehdä omia päätöksiä vaan annan ihmisten hallita minua. En pääse elämässäni eteenpäin. Kun muut ottaa 3 askelta niin mä otan 1 tai jos sitäkään... Mietin vaan olenko ainoa jolla on tälläisii ongelmii vai onko minunlaisia olemassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ole ainut. Omistan paljon ystäviä, silti tunnen itseni yksinäiseksi, näen itsessäni pelkkiä negatiivisia asioita ja säälin itseäni.
Hei, olkaa oikeesti onnellisia siitä, että teillä on niitä kavereita. Tajuatteko miten onnekkaita saatte olla heistä! Tämä ei ole mitään katkeraa tilitystä, mut haluan vaan muistuttaa, et ootte siinä mielessä hyvässä jamassa, et on ees niitä ihmisiä.
"Kukaan ei tiedä, että olen sisäisesti murtunut, koska olen luonteeltani iloinen ihminen varsinkin kun olen ihmisten seurassa niin sitä on vaikea huomata. "
Factahan on, ettei kukaan näe meidän pään sisälle, ei tiedä mitä ajattelemme. Jos annat itsestäsi iloisen kuvan, niin et voi odottakaan, et joku tajuais sun olevan oikeasti onneton. Joistain asioista sen toki voi joku huomata, mut ei välttämättä.
"En kestä sitä että minussa on huonoja puolia. Pelkään tutustua uusiin ihmisiin, koska ajattelen kokoajan mitä he ajattelevat musta."
Ei kukaan ole täydellinen. Sama ongelma itselläkin joskus, et huomaan liikaa miettiväni mitäköhän muut minusta ajattelevat. Sitten jos kuuleekin, vaik jonkin kohteliaisuuden, ei meinaa uskoa, et sitä oikeasti tarkoitetaan. Sanon kyllä itsekin toisille ihmisille mukavia asioita heistä. Yritän enemmänkin keskittyä siihen, että tutustun siihen millainen ihminen toinen on ja en ottaisi niin hirveää stressiä siitä mitä minusta ajatellaan. Kaikkia ihmisiä en minäkään voi miellyttää, en itsekään pidä jokaisesta ihmisestä kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Niin se vaan menee.
Kyllä teissä varmasti on paljon hyviäkin puolia!!!!
Osaat kirjoittaa kauniisti. Ymmärrän sinua hyvin.. :(( Itsekin olen samassa tilanteessa :///
Siis elät ja toisten kautta ja toisten ehdoilla. Tavallaan näyttelet koko ajan roolia, koska et voi aidosti toimia, sanoa tuoda esille omia toiveitasi. sinulle on kyky saada ihmisiä ympärille, mutta et voi todella jaksaa aitoa minuuttasi heidän kanssaan. Pelkäät että jos olet oma itsesi, sinut hylätään, et ole enää suosittu. Raskasta ja ei siinä ole mitään iloa. Se on kuin vähän näyttelisi ystävällistä asiakaspalvelijaa yrityksessä, jotta kappaa syntyisi. On hirveää ja ei se mitään anna jos ystävyysuhteissa ei voi olla vapaa luonnollinen vastaaottaja ja myös jakava. Jos äkkiä muutut toisenlaiseksi niin varmasti muutos on yllättävä ja kaverit voi kaikota, mutta pitemmmän päälle moinen sytävyy on vain teennäistä teatteria.Sinulta puuttuu oma tahto ja luottamus että voit päättää ja psytyt päättämään elämästäsi ja asioistasi.
Oletko lapsena joutunut mukautumaan ja alistumaan? Olekko ollut liian holhottu, eikö sinulle ole uskottu asioita. Eivätkö vanhemmat ole luottaneet sinun kyksyysi valita ja tehdä päätöksiä. Etkö usalla ottaa riksejä ym. Haluat ysväsitä eroon, koska et jaksa jatkuvasti elää heidän ehdoillaan. Kukapa tuota teatteria kokoa ajan jasaa: Ja varmaan jos olet aina heidän toiveitensa toteuttaja, joudut hyväksikäytetyksi ja manipuloitavaksi ja se suututtaa itseäsikin. Opetttele hyvä ihminen rakentamaan itsellesi rajat ja minuus ja oma tahto. Silloin osaat terveeti kunnioittaa omaa minuuttasi ja myös toisia.
Hei kiitos ihan kauheesti. Olet oikeassa vaikka on vaikeet muuttua yhtäkkii. Elämässäni oli/on paljon asioita jotka saivat minut tähän synkkään polkuun.Yritän muuttua kokoajan vaikka se on tosi vaikeeta. Kiitos neuvoista taas kerran (: