Nähdään tän naisen kanssa jossain porukassa. Ekaksi moikataan ihan iloisesti, mutta sitten alan hermostua ja jännittyä, enkä enää pysty osallistumaan keskusteluihin luontevasti, vaan hiljennyn ja muka syvennyn johonkin lehteen tmv. Alan tuntea järjetöntä mustasukkaisuutta neidin muita keskustelukumppaneita kohtaan sekä oloni tosi ulkopuoliseksi, lopulta alkaa ahdistaa niin paljon että poistun jonkun tekosyyn nojalla paikalta. Helpotusta seuraa armoton vitutus ja nolous omasta käytöksestä. Bileissä sama, mutta tietty kännin takia kaikki tunteet sata kertaa pahempina.
Pahinta on, että tää sama kuvio toistuu lähes päivittäin ja tunnen itseni vaan täysin voimattomaksi kun en saa hommaa katkaistua. Tähän nyt tietty joku ehdottaa tunteiden tunnustamista ja yrittää rohkaista jollain höpöhöpöllä, mutta se juna ehti mennä jo. Ollaan ehditty jo vakiintua 'kavereiksi', joten tuntuisi naurettavalta enää tässä vaiheessa ruveta avautumaan, ja muutenkin sisimmässä tuntuu musertavan varmana se tieto, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Joo, olen varmaan vaan joku nössö masokisti, kun päivän paras hetki on aina myös se paskin...
Pahinta on, että tää sama kuvio toistuu lähes päivittäin ja tunnen itseni vaan täysin voimattomaksi kun en saa hommaa katkaistua. Tähän nyt tietty joku ehdottaa tunteiden tunnustamista ja yrittää rohkaista jollain höpöhöpöllä, mutta se juna ehti mennä jo. Ollaan ehditty jo vakiintua 'kavereiksi', joten tuntuisi naurettavalta enää tässä vaiheessa ruveta avautumaan, ja muutenkin sisimmässä tuntuu musertavan varmana se tieto, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Joo, olen varmaan vaan joku nössö masokisti, kun päivän paras hetki on aina myös se paskin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuinka vanhoja olette? Kuinka hyviä kavereita olette ja millaisessa ympäristössä tapaatte?Mistä ihmeestä sinä muka tiedät, ettet ole "tarpeeksi hyvä" hänelle?
Perustelepas nyt vähän!
No opiskelukavereitahan me ollaan, eipä varmaan mitään sen enempää. Ja toi huonommuuden tulee aina, kun tätä tyttöä näen tai ollaan muuten tekemisissä. Kun toinen on noin fiksu, hauska, syvällinen ja sosiaalinen, ja itseltä taas noi ominaisuudet puuttuu täysin, niin kyllä siinä tuntee itsensä lähinnä helvetin mitättömäksi.
Olen nykyään vaan todella väsynyt tähän kaikkeen. Haluaisin vaan vapautua tästä rasittavasta kierteestä ja päästä eroon näistä tunteista ja olla rauhassa...
koita tehä kaikki samalla lailla ku viimeks nii ehkä jotain menee erilailla ? :D
Itselläni on aivan samanlainen tilanne! Tai oli, kunnes ilmaisin tunteeni häntä kohtaan. Hän sanoi ettei ole kiinnostunut siinä mielessä ja se sattui. Nyt alan päästä tunteistani eroon, mutta paskin juttu et näitä tilanteita tulee yhä. Yritä vaan käyttäytyä normaalisti ja tule vaikka väkisin juttuun mukaan. Ja kannatta kertoa tunteistaan vaikka ekaks se voi sattua. Muuten et pääse eroon tunteistas ikinä.
Kaipasit siis ainakin yhtä "höpö höpö, tsemiä!"-viestiä vai luinko vain jokatoisen sanan :)
Tiedän sen tunteen, itsestä tuntui nuorena samalta kaikkien tyttöjen kanssa juttelu. Siis ihan kaverimielessä, kun olen tyttö. Tosin ei sitä mustasukkaisuutta, mutta muuten samalta. Se on ahdistavaa eikä sun pitäisi joutua kokemaan sitä joka päivä.
Ensiksikin, ei tarvitse nolostua. Et ole käyttäytynyt nolosti. Ja vaikka olisit, niin mitä hemmetin väliä sillä on? Nolostuminen on niin typerä tunne, että joskus tekee mieli itsepäisyydestä ja suuttumuksesta tehdä jotain tosi noloa ja päättää, että ei välitä siitä tippaakaan. Se on vapauttavaa, kun välillä päättää tuoda esiin, että vihaa sitä tunnetta nimeltä nolostuminen ja on päättänyt nujertaa sen. Ylläpidän ainakin itse joka päivä päässäni uhmakkuutta nolostumista vastaan, tee säkin niin joskus :) Ei se ole niin vakavaa. Voi olla, että rentoudutkin vähän kun annat itsellesi tilaisuuden huomata, että ei muut ajattele, että käyttäytyisit nolosti, eivätkä tunne myötähäpeää, koska käyttäydyt ihan kuin kuka tahansa. Jännittäminen tai lukkoon meneminen ei ole noloa, se on normaalia ja kaikille käy aina välillä niin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Helppo kyllä ymmärtää tuota, tunnistan itseäni. Vaikkei enää niin nolota, niin helpoin mun on olla ihmisten kanssa kahden ja puhuminen on kaikkein helpointa ja vaivatonta, kun voi koskettaa toista ja istua ihan lähellä, se rauhoittaa. Ei sun kannata ajatella, että sä olisit jotenkin outo. Luulen, että on paljon ihmisiä, jotka kokee samantyyppisesti.
Miksi sä ajattelet olevasi mitätön, ihan päätöntä. Luuletko vai, että se tyttö tai muut ihmiset ajattelee itsestään, että ne on erinomaisia superolentoja :D Itseensä nyt on elämänsä aikana ehtinyt varmaan kyllästyä aika monta kertaa :D Et oo ainut, jonka päässä on joskus pyörinyt "Miksi mä olen tällainen!!!#%#&&#" :) Muita ihmisiä kohtaan osaa sitten olla lempeämpi.
Kaveriasteelle jumittumista ei kannata murehtia. Jotkut pojat on siellä syystä ja jotkut pojat on siellä siksi, että ne välttelee, niin kuin ilmeisesti sinä teet. Se ei määrää mitään. Jotkut tykkää siitä, että toinen tuntuu kaverilta, jotta sen kanssa voi vähän turvallisemmin puhua juttuja ja siihen on tutustunut ennen kuin pitää päättää mitään. Jos tunteita on olemassa, niin se kaveriaste ei niitä kadota. Se on hyvä pohja, eikä sellainen juttu mitä miehet ajattelee kaveritasolle jäämisestä.
Älä oo mustasukkainen. Ehkä se tyttö tykkäisi jutella sun kanssa, mutta ei viitsi keskeyttää niitä mielenkiintoisia lehtiä :) Et voi tietää, kun annat niin rajallisesti mahdollisuuksia. Sanon vaan, että ehkä jotkut ihmiset huomaa, että toisesta tuntuu joskus ulkopuoliselta ja haluaisi näyttää, että ei tarvitse kokea niin, mutta et oo vastaanottavainen. Mulla on yksi tyttökaveri, josta tykkään kovasti, koska se aina sanoo mun nimen ja esim. että tuoleja pitää siirtää niin, että mulle tulee tilaa istua ihan niiden lähellä, eikä ulkopuolella, mutta ei sekään voisi sanoa niin, jos en uskaltaisi mennä sinne. Se tuntuu sitten ihan älyttömän hyvältä, kun joku saa sellaisen olon aikaan, että tietää ettei jää mitenkään ulkopuolelle. Se vaan vaatii vähän alkua, ei sekään heti sellainen ollut, kun ajatteli ehkä, että muakin kiinnostaa vain hesari tms. :)
Toivoisin, että antaisit ihmisille mahdollisuuksia, mutta älä silti kuluta itseäsi jos se on jatkuvaa se ahdistus.
Ei junaa, mutta bussi vois tulla vielä eikä se vr:kään varmaan ihan ajallaan ole mennyt, ties vaikka olisi vasta tulossa.
Jos oot varma, että junat meni, niin voitko eritellä meille miksi et muka olisi tarpeeksi hyvä, koska kaikki tuon lukeneet on varmaan eri mieltä. Nähdään, että vaan jännität ja se saa sut ajattelemaan hölmöjä, todennäköisesti johtuu siitä nolostumisen pelosta ne ajatukset ja oikeasti olet ihan hyvä :) Tiedoksesi, että varmaan kaikki vähänkään ihastuneet ajattelee, että se ihastus on niin ihana ja kaikkia positiivisia ominaisuuksia ja että ei itse ikinä ole yhtä hyvä. Se ei siis ole mikään syy, että sun mielestä se ihastus on sitä ja sitä ja sitä, kaikki tuntee omasta ihastuksesta samoin :)
Oliko juuri sellainen viesti, mitä et halunnut saada? Ole hyvä :)
Tuli vielä mieleen yleisesti, että jos olet sen tyyppinen ihminen, että et aina hyväksy itseäsi, niin saatat unohtaa, että muut ihmiset suhtautuvat suhun ihan luonnollisesti. Saatat siis ahdistua siitä, että kuvittelet itsellesi epäinhimillisiä paineita olla tietynlainen. Vaikka todennäköisesti muut suhtautuu hyväksyvästi ja luonnollisesti. Jopa ihan siinä ihastumisvaiheessa eikä vasta vuosien tottumisen jälkeen. Mua säälittää joskus isäni, joka ei vaan pysty edes pieraisemaan naisystävänsä lähellä. Ei todellakaan toivo, että kukaan ottaa sellaisia paineita. En nyt tarkoita, että heti alkuun pitäisi kuormittaa tilanne omilla erikoisilla tavoillaan, mutta ne toisaalta on tosi inhimillisiä ja siksi söpöjä ja tarkoittaa vaan, että voi ottaa kevyesti. En tarkoita, että pitäisin esim. piereskelyä viehättävänä, mutta se on vähän sellainen miehinen juttu niin kuin vaikka kuorsaus tai vastaavat, joista miesten kohdalla ainakin itse katson ihan sormien läpi. Naisellisena tai naisen tapoihin kuuluvina en nyt tosin niitä pidä, mutta teillä miehillä on meidän naisten sydämessä sellainen erikoinen asema, että pääsette joistain asioista ihan kiltisti läpi omina itsenänne :) Niitä juttuja on aika monta, mutta ei me naiset tietenkään paljasteta, että mitä kaikkea katsotaan ihan reippaasti läpi sormien. Ei teidän sitä tarvitse tietää, kunhan vaan vihjasin :)
Nyt lopetan sun kiusaamisen yltiöpositiivisella höpöhöpölläni ja annan tilaa, jos joku haluaisi vaikka piristää sua kyynisillä viesteillä :)
Heippa aloittaja.
Voin kertoa sulle, että olen itse (vaikutan muiden silmissä, näin on mulle sanottu) iloiselta ja sosiaaliselta jne. Eli ihan ok:lta varmaan. Taidan olla aika lailla ihastunut pari vuotta nuorempaan opiskelukaveriini (siis nuoreen mieheen) enkä mitenkään saa itseäni tekemään aloitetta, en vain uskalla. Luulen, että HÄN luulee, että haluan olla vain kaveri, vaikka välillä ihan kunnolla (ainakin yritän...) flirttailen hänelle (ja vastakaikua saan), mutta sitten ujous iskee, enkä pysty enempään. Olen hyvä joissain jutuissa, hän on hyvä muissa jutuissa ja se on minusta hienoa. En edes haluaisi, että hänellä olisi täsmälleen samat harrastukset ym. , ne ovat "mun juttuni", olen ollut parisuhteessa, jossa poikakaveri oli himourheilija (itsekin urheilen), EI OLLUT KIVAA.
Täsää pojassa vain on sitä jotain, mutta ellei hän tee mitään, en tiedä jaksanko enää elätellä toivoa :/ .
Tee sinä nyt jotain sille sun jutullesi, pyydän, kun en voi omaa ihastustani pyytää. Niin ainakin joku meistä saisi jotain selkoa elämään...
ootko vakkari, noin niinku positiivisessa mielessä :)
Et voi koskaan tietää oliko se ainoa juna joka tuli ja meni. ainakaan suhderintamalla. olet väsynyt, koska panttaat ja epäröit. se kuluttaa. tieto lisää tuskää, mutta se myös vapauttaa. niinku tutkimusten jälkeen odottaa tietoa tuskastuneena, väsyneenä ja epätietoisena, mutta kun kuulee tiedon esim. sairaudesta tai siihen liittyvistä asioista, tieto helpottaa. tulee selkeämpi olo. epåtietoisena oma pääkoppa kehittelee kaikkea kummaa. osa voi olla ikävää kuten mustasukkaisuutta yms.
sinun sanaton viestisi (lehtien lukeminen) on ettet ole kiinnostunut hänen seurastaan ja jutuistaan. vai mitä.
Eipä tää helpota vaikka nyt ei olla vähään aikaan nähtykään, tuntuu pahenevan vaan. Jatkuva paska olo ja mustasukkaisuus ihan naurettavista asioista. VMP
Ainoa lohtu tulee siitä, ettei tää kierre nyt sentään loputtomiin voi jatkua, ei tollainen tyttö voi kauhean kauan sinkkuna olla, kyllä sen ennemmin tai myöhemmin joku muu kainaloonsa nappaa...