En tiedä miten näin pääsi käymään mutta olen niin ihastunut erääseen mieheen että tulen kohta hulluksi. :D
Seurustelen mutta minulla on oman mieheni kanssa mennyt jo jonkin aikaa aika surkeasti. Nyt oma mieheni osti itselleen talon ja sanoi että olisiko aika muuttaa yhteen ja katsoa miten yhteiselo niin sujuu. Kuullostaa niin ihanalta mutta olen ihastunut hänen kaveriinsa. En tiedä miten näin onkin päässyt käymään.
Kaveri on ihan tavallinen mies. Ei siis mitenkään hätkähdyttävän komea tai mitään muutakaan erikoista. Mutta silti tuntuu että hänessä on sitä jotakin. Ajattelen häntä ihan lakkaamatta. Olen tuntenut hänetkin jo viitisen vuotta. Hän on ollut minulle aina hyvä ystävä. Tai niin hyvä kun miehen ystävät vaan voivat olla. Joku aika sitten huomasin vaan ajattelevani hänestä eri lailla. Oma mieheni ei tunnu enää miltään tähän kaveriin verrattuna. Mieheni on myös alkanut epäilemään jotain koska on ruvennut kyselemään että olenko ihastunut tähän hänen kaveriinsa. Mieheni on myös ottanut äkkiä tehtäväkseen löytää tyttöystävä tälle kaverilleen. Ja muutenkin minusta tuntuu että mieheni on yrittänyt pitää minut ja kaverinsa erossa toisistaan. Yksi päivä hän kysyi minulta että onko tämä hänen kaverinsa koittanut jollain lailla lähestyä minua.
Meillä ei ole ollut tämän kaverin kanssa yhtään mitään. Mutta me katselemme toisiamme koko ajan. Tilaisuuden tullen olemme aina lähekkäin,tanssimme,juttelemme jne. Kerran soitin tälle kaverille kun koitin omaa miestäni tavoitella. Hän oli silloin hieman ottanut ja alkoi avautumaan minulle siitä että hänen tulee niin huono olo katsellessa minun ja mieheni riitelyä. Itken kuulema aina ja hän haluaisi tulla minua lohduttamaan. Sitten hän kysyi että jos eroamme voisiko hän tulla joskus kylään luokseni. Tästä tapahtumasta on jo aikaa yli vuosi.
Nyt minulla on siis kauhea paniikki siitä että mitä teen. Haluaisin kertoa tälle kaverille tunteistani jotenkin mutta en tiedä miten. En haluaisi myöskään että oma mieheni saisi asiasta tietää. Olen valmis vaikka eroamaan. Jotenkin tuntuu että tämä ei ole vaan mikään pikku ihastuminen. Mutta mistä saisin tietää mitä tämä kaveri minusta ajattelee?
Mikään pettäjä en ole ja siksi minulla onkin niin huono olla koko ajan kun nämä asiat menivät niin vaikeiksi. Miksen voi vaan rakastaa omaa miestäni ja unohtaa muut.
Antakaa hyviä vinkkejä miten mielestänne kannattaisi toimia.
Seurustelen mutta minulla on oman mieheni kanssa mennyt jo jonkin aikaa aika surkeasti. Nyt oma mieheni osti itselleen talon ja sanoi että olisiko aika muuttaa yhteen ja katsoa miten yhteiselo niin sujuu. Kuullostaa niin ihanalta mutta olen ihastunut hänen kaveriinsa. En tiedä miten näin onkin päässyt käymään.
Kaveri on ihan tavallinen mies. Ei siis mitenkään hätkähdyttävän komea tai mitään muutakaan erikoista. Mutta silti tuntuu että hänessä on sitä jotakin. Ajattelen häntä ihan lakkaamatta. Olen tuntenut hänetkin jo viitisen vuotta. Hän on ollut minulle aina hyvä ystävä. Tai niin hyvä kun miehen ystävät vaan voivat olla. Joku aika sitten huomasin vaan ajattelevani hänestä eri lailla. Oma mieheni ei tunnu enää miltään tähän kaveriin verrattuna. Mieheni on myös alkanut epäilemään jotain koska on ruvennut kyselemään että olenko ihastunut tähän hänen kaveriinsa. Mieheni on myös ottanut äkkiä tehtäväkseen löytää tyttöystävä tälle kaverilleen. Ja muutenkin minusta tuntuu että mieheni on yrittänyt pitää minut ja kaverinsa erossa toisistaan. Yksi päivä hän kysyi minulta että onko tämä hänen kaverinsa koittanut jollain lailla lähestyä minua.
Meillä ei ole ollut tämän kaverin kanssa yhtään mitään. Mutta me katselemme toisiamme koko ajan. Tilaisuuden tullen olemme aina lähekkäin,tanssimme,juttelemme jne. Kerran soitin tälle kaverille kun koitin omaa miestäni tavoitella. Hän oli silloin hieman ottanut ja alkoi avautumaan minulle siitä että hänen tulee niin huono olo katsellessa minun ja mieheni riitelyä. Itken kuulema aina ja hän haluaisi tulla minua lohduttamaan. Sitten hän kysyi että jos eroamme voisiko hän tulla joskus kylään luokseni. Tästä tapahtumasta on jo aikaa yli vuosi.
Nyt minulla on siis kauhea paniikki siitä että mitä teen. Haluaisin kertoa tälle kaverille tunteistani jotenkin mutta en tiedä miten. En haluaisi myöskään että oma mieheni saisi asiasta tietää. Olen valmis vaikka eroamaan. Jotenkin tuntuu että tämä ei ole vaan mikään pikku ihastuminen. Mutta mistä saisin tietää mitä tämä kaveri minusta ajattelee?
Mikään pettäjä en ole ja siksi minulla onkin niin huono olla koko ajan kun nämä asiat menivät niin vaikeiksi. Miksen voi vaan rakastaa omaa miestäni ja unohtaa muut.
Antakaa hyviä vinkkejä miten mielestänne kannattaisi toimia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisiko se olla vaikka joku paniikkireaktio tosta yhteen muutosta? Oletko kysynyt mieheltäsi voisitko esim miettiä asiaa jonkun aikaa?
Ei varmaan kannata muuttaa ainakaan sen oman miehen kanssa yhteen..luulisin.
Jos ihastumisesi ei ole hetken juttu, kerro ihastuksesi kohteelle tunteesi. Kertomalla ei tapahdu hirveää vahinkoa mutta kertomatta jättäminen voi olla elämäsi suuria virheitä ja jos vastassa on hienotunteinen ihminen, hän ei kerro asiaa eteenpäin kun pyydät niin.
Itse olen naimisissa, ihastuin työkaveriini, pidin ajatukset ominani pari vuotta kunnes tämä oli lähdössä pois. Oli vain pakottava tarve kertoa ihastukselleni asia. Olo helpottui kummasti. Ihastukseni otti asian hienosti, välillemme ei kehittynyt mitään, asia pysyi meidän kahden keskeisenä ja minua ei jäänyt ikuisesti vaivaamaan, mitä jos...
Nyt vain odottelen tunteiden hiipumista, mutta en kadu yhtään, että kerroin ja ihastukseni on pitänyt asian omanaan.
Kyllä sydäntään kannattaa kuunnella, hän juuri voi olla elämäsi mies.
Olen samaa mieltä, että sydäntään kannattaa kuunnella. Tunteista kertomatta jättäminen voi osottautua virheeksi. Jos kyseessä on pidempi aikainen ihastuminen, eikä kertomasi mukaan mikään pikku ihastuminen, niin silloin kannattaa kertoa tunteistaan. Varsinkin jos tunne on molemmin puolinen niin silloin kannattaa ehdottomasti kertoa.
Nyt ainakin olen saanut asioita sen verran eteenpäin että olen eronnut miehestäni! :) Ja ei kyllä harmita yhtään. Vahva tunne siitä että tämä oli nyt oikea päätös.
Nyt en sitten tiedä että miten tän kaverin kanssa. Olen päättänyt että kerron tunteistani. Eipähän jää sitten harmittaa kävi miten kävi. En vaan oikein tiedä että pitäisiköhän se tehdä nyt niinkuin piankin vai antaa vähän ajan kulua ja kertoa sitten vasta myöhemmin. Ja miten sen kertoisin. Nyt jatkossa tapaamme varmaan vähän harvemmin. En tiedä pitäisikö soittaa tai laittaa viesti tai kirjoittaa ehkä oikein kirje..Mikähän se olis paras tapa??
tsykiatri auttaa aina,jos hulluksi tulossa..
Rohkeasti vaan kasvokkain, ei nyt mitään kirjeitä kun kerta tunnettekin niin hyvin! =)
Kuvittele, että voisit sitten vanhana mummona muistella sitä hetkeä, kun polvet tutisten ja jännityksestä täristen kerroit tunteistasi ja mies vastasi niihin samalla tavoin ja sitten suutelitte intohimoisesti.....!
Haluatko varmasti heittää tuollaisen hetken menemään ja korvata sen jollain puhelulla? ;))
Paljon tsemppiä sinulle, ihan jännittää puolestasi=)!