Mistä apua

No jo on! Tuosta ei tule ikinä mitään jos alat hyssytellä ongelmia!
Sanot kasvattajalle miten asia on,saat samalla neuvoa koiran kanssa..
Tommonen feikki ei pitkälle riitä,ole rehellinen itsellesi ja koiralle kaikille muillekkin asian suhteen,siitä se homma lähtee!

Missäpäin asut?
Mielenkiinnosta haluaisin nähdä koirasi räyhäämistä live;nä.

Ota yhteyttä lähimpään spk-alaosastoon tai härkää sarvista, luuri käteen ja soita kasvattajalle.

Oletko kouluttanut koiraasi?

Oma pentue täytti viime kuussa vuoden ja yhdestä nartusta en ole paljoa kuullut/nähnyt luovutuksen jälkeen. Itsellä on sen sisko ja virtaa riittää muillekin jakaa.

Itse olisin valmis ottamaan kasvatin viime vuoden pentueesta koska tahansa takaisin, koska tunnen omien kasvattien linjat ja luonteet.

minullakin on semmonen ongelma vyyhti ettei tottakaan...kyseessä on uros 2 vuotta.. nolottaa kävellä sen kanssa jo tuolla pihalla..olen saanut karistettua suurimmat räyhäykset pois.. esim ihmisille ei enää räyhää! koirille tietyn välimatkan päästä ei räyhää,mutta alkaa selvästä ottaa kierroksia ohittaminen kapealla tiellä ei onnistu..en edes enää uskalla! napannu minua jo useamman kerran viimeksi reidestä niin että kunnon reikä tuli ...ei se koiran vika ole minun se on..ja uskokaa kaikki olen kokeillu ja yrittänyt kaikkeni..muuten kiva ,mutta ohitukset on yhtä helvettiä tätäkään ette varmaan usko ensimmäinen saku tuli jo mulle 20 vuotta sitten ja muitten kanssa ei ole ollut ongelmia..huoh...välillä vaan väsyttää ja tekis miel antaa vaan periksi :(((((

Ei minulla koiran koulutustunnin pitäjä (ongelmakouluttaja) kysynyt kuin koiran nimen.
Rodun näki.

Ongelmaa ohjattiin muutaman tunnin verran yksityisopetuksessa.

Miksi kasvattajaa pelkäät? He yleensä yrittää auttaa parhaansa mukaan.

http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/

Koska ongelma on iso, kirjoittaisin sinuna ensimmäiseksi tuonne ja etsisin sieltä kouluttajan. Tuolta sain omalle räyhälleni apua. Nyt on äänetön koira. :)

Jos pelkäät kertoo kasvattajalle sen takii että luulet hänen ajattelevan että et oo osannut opettaa ja viitsinyt se on turha pelko.Jos kasvattaja on normaali kasvattaja varmana auttaa tai ainakin yrittää.Sanot sille että oot iteksesi yrittänyt mutta tarviit nyt neuvoa,esim saisit tietää muista pennuista onko ollut samanlaisii räyhääjiä.En ole kasvattaja vaikka yhet pennut teetinkin koirallani.Olin hyvin painokkaasti sanonut ostajille että mikä tahansa asia vaivaa niin kysykää.ja oli 9:stä pennusta 1 oli kamala.Mutta osasin antaa neuvoo ja neuvoin vielä mihin ottavat yhteyttä ym.Koirasta tulikin rauhallisempi,ei täysin rauhallinen mutta ei tarvinnut pelätä ulkoiluun lähtöö.Kysy nyt vaan apua ja neuvoo kasvattajalta.Voi olla myöhäistä kun koirasi kasvaa ja on jo iso aikuinen.Hop hop...

Hei, olet selvästi tosi stressaantunut nyt koiran takia ja tuntuu, että ajattelet tosi kapeasti nyt sen vuoksi. Stressi saa sitä aikaan. Itsekin aikoinaan olin hermona sakemannini kanssa ja häpesin silmät päästäni sen räyhäämistä. Omallani se alkoi, kun lenkillä erään talon pihasta juoksi toinen sakemanni ja samantien puraisi omaani, kun omani oli iältään 7kk. Purema oli paha, verta tuli kuonosta ja tarvittiin tikit. Hoidin tilanteen mielestäni hyvin, en hyssytellyt tai mennyt ihme kyllä paniikkiin ja kykenin vielä irrottamaan vieraan koiran omani kimpusta ja ajamaan sen pois. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja koirani sai kammon.

Tämän jälkeen koira räyhäsi kaikki koirat ja se räyhääminen laajeni myös lapsiin. Jokainen voi kuvitella miten hirveä tilanne oli. Olin hädissäni ja nyt jälkeenpäin ihmettelen, kuinka hukassa olin tilanteen kanssa koska häpeäsin niin paljon koiraani. En vain saanut siitä otetta.

Sitten menin koirakouluun jossa opeteltiin ohituksia yms muutamien koirien ryhmässä. Ekalla kerralla koirani oli aivan kamala, mutta osaava ohjaaja laittoi koiran räyhäämisen kuriin niin hyvin, että jo seuraavalla kerralla kaikki rähinä oli poissa!

Se oli alkusysäys sille, että löysin johtajuuden tämänkin koiran kanssa. Edelleen sanon kaikille, että koiran kanssa hassuttelu, nauraminen ja kiva tekeminen on tosi tärkeää, sekin lujittaa yhteistyötä. Itse silloin rähinä aikoina olin niin stressaantunut, että se jäi pois melkein kokonaan. Kaikki oli yhtä kieltoa ja panikointia :(

Nyttemmin harrastan koirani kanssa tottelevaisuuskoululua, sillä on omia koirakavereita ja olen saanut siitä maailman parhaimman ja uskollisimman koiran. Kiltimpää ja kuuliaisempaa koiraa saa hakea kyllä.

Sakemanni todella tarvitsee sellaisen isännän, johon se voi luottaa ja joka kykenee asettumaan sen johtajaksi. Sitä johtaja asemaa ei saavuta jos itse menettää malttinsa, panikoi, on epävarma yms..Mutta sitä ei myöskään saavuta jos koira pelkää isäntäänsä. Koira tarvitsee SELKEÄT säännöt, mikä on ok, mikä ei ole. Mitä siltä odotetaan. Lisäksi sakemannin liikunnantarve on suuri yleensä. Omani kulkee mukanani melkein jokapaikassa. Me ollaan nykyään hyvä tiimi, luotan koiraani ja se luottaa muhun. Meillä on hauskaa yhdessä. Tänä aamuna juostiin metsässä ja telmittiin lumessa. Syksy on kuljettu sienessä ja marjassa, sekä käyty kalalla ja vaeltamassa.

Älä luovuta sen koirasi kanssa :) Jos nyt toimit oikein niin saat siitä vielä hyvän ystävän. Häpeästä täytyy kuitenkin luopua ja mennä reippaasti vain apua pyytämään. Se on koirasi ja oman hyvinvointisi etu. Ei kukaan sinua katso pahalla tai tuomitse, sinähän menet ja haet apua asiaan, joten pelko pois.

Se voi olla joku pieni juttu vain, millä tuo räyhääminen loppuu. Reippaasti vaan, niin sinäkin voit viettää rentoa elämää hyvän koiran kanssa jatkossa, eikä elämä koiran kanssa ole yhtä stressiä ja hermoilua.

Tsemppiä vaan:)