Olen apua kaipaava. Mitä tehdä? Ajatukset ei juokse, vaikka pitäis nauttia lomasta kun pieni poikani lähti isän luokse 2 viikoksi. Lapsukainen näkee todella harvoin isäänsä, vain silloin kun hänelle(isälle) sopii. Nyt ekaa kertaa on näin pitkää siellä. Viimeks näki 2,5 kk sitten ja nyt siellä uudessa perheessä on vauva. Poikani on ollut koko pienen(4-v) ikänsä mustasukkanen vanhemmistaan. Itse sain tietää uudesta lapsesta (kaveriltani, ei rohkennut itse kertoa sitä) 3 päivää sitten enkä kertonnut sitä pojalleni. Joten yllätys on ollut varmaan melkoinen. Teinköhän oikein? mutta en jaksa enään puolustella ja keksiä sanoja miksi isä ei hae luokseen. Kyllä hiukan kirpaisi kuulla vauvasta, vaikka erosta on jo 2 vuotta ja mitä enenmmän sitä ajattelee eroa siis sen parempi se oli. Poikani on tuumannut minulle et; hän riittää äitille, ettei enempää lapsia tarvita.
Eli minkälaisia reaktioita on odotettavissa lapselta? Varsinkin kun hän ei ymmärrä miks isi ei hae häntä ja on muutenkin kärsinnyt erosta.
Eli minkälaisia reaktioita on odotettavissa lapselta? Varsinkin kun hän ei ymmärrä miks isi ei hae häntä ja on muutenkin kärsinnyt erosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ainakin laatisin tapaamissopimuksen. Jos isä on sen verran aikuinen, että kykenee tekemään toisen lapsen toiseen suhteeseen, tulisi hänen paremmin ottaa huomioon myös edellisestä liitosta oleva lapsi.
Voi pikkuraukkaa, kai lapsi tiesi, että odottaa "äitipuoli" lasta? Tulee valta shokki ja mustasukkaisuus toiselle kun yllättäen isän huomion on jakamassa toinenkin, JOS ei ole mitenkään pohjustettu asiaa pojalle.
4-vuotias kuitenkin ymmärtää jo todella paljon.
Tietenkään sun tehtäväsi ei ole selitellä lapsen isän tekoja, se on isän tehtävä. Sinun hartioillesi jää pojan todennäköinen kiukku ja sen purkautuminen, mutta toivottavasti kestät sen mollaamatta etävanhempaa!
Kummallista jos tehdään uusi vauva ja ensimmäisestä liitosta olevaa ei kuitenkaan tavata!? Ethän liioitellut?
Ja isän tekemiset eivät ole sinun asiasi selittää, tottakai joudut selittämään jos lapsi kysyy. Mutta aikuisen ihmisen on otettava vastuu omista tekemisistä.
Heips!
Ei, en minä liijoittele, kyllä tollasiakin ihmisiä löytyy.
Sitä minäkin olen miettinnyt, ettei mun tarvitse kertoa isän asioita lapselle.
Tapaamis sopimuksia on tehty kaksin kappalein (eka oli isälle aivan sama mitä sovitaan ja toinen kun halusin hänelle laajemmat tapamaamiset niin ei tullut edes paikalle), mut ne ei toimi. Vaikka kuinka yrittäis, mut eipä toista voi pakottaa.
Lapseni ei tiennyt tulokkaasta mitään ja nyt vain arvaillen mitä tuleman pitää.
Isää en ole lapselle jaukkunut, kun haluan et niiden välit olisi hyvät. Ja pilkka osuu kumminkin omaan nilkaan jos rupean mollaamaan isää lapselle. Ei siihen ole kyll mitään syytä , sillä ei viaton lapsi ole syypää meidän väleihin. Mut kyllä ihmetyttää hänen suhtautuminen poikaansa kun kumminkin se oli niin tärkeä hänelle syntymä hetkellä. Mut ei kai auta kuin katsoa mitä tuleman pitää ja ottaa kaikki kiukuttelut vastaan (niinkuin aina ennenkin). Kun hän ei kiukuttele isälle ollenkaan.