Aamulla ahdistaa

Minulla on samanlaista. Luulen että aamuisin ahdistaa eniten siksi, että pävän tapahtumat ovat vielä edessäpäin. Ahdistavimpina päivinä käytän ylettömästi aikaa sen miettimiseen miten pystyn hoitamaan päivän asiat, ja tuntuu etten pysty. Useimmiten sitä onneksi silti saa itseään niskasta kiinni ja hoidettua edes osan päivän askareista, ja tekemisen myötä ahdistuskin helpottaa ja olen tyytyväinen siihen että sain jotain aikaan. Pahimpina päivinä kehittelen tekosyitä ettei tarvitsisi poistua kotoa, mutta aikaansaamattomuus vain lisää ahdistusta.

Minua kuitenkin helpottaa esimerkiksi kun ajattelen että ei muita ihmisiä kiinnosta mitä minä teen, miltä näytän, puhunko mitään vai en, eivätkä tuntemattomat tiedä kuka olen, mistä tulossa ja mihin menossa. Olen ihan samanlainen tyyppi kuin muutkin. Ja eihän minuakaan kiinnosta jokaisen vastaantulevan ihmisen asiat ja käytös.

Myös se auttaa kun teen asioita joista nautin, ja annan aikaa itselleni. Siitä saa voimaa tehdä niitä asioita joita pitää tehdä. Olen myös pakottanut itseni positiiviseen ajatteluun ja rationalisointiin juuri tässä hetkessä. Eli pysähdyn, kehun itseäni, vaikka että "sinähän onnistuit siinä" tai "nyt ahdistava tilanne on ohi" tai "olen selvinnyt hengissä tästä ennenkin". Ja kun huomaan pyöritteleväni ahdistusta aiheuttavia asioita päässäni, saatan sanoa itselleni vain että "höpö höpö". Myös se että uskallan kertoa ahdistuksistani muille, tuo helpotusta.

Mulla taas ahdistus ilmenee eniten iltaisin jostain syystä. Näin on ollut jo pitkään, aamulla vaikuttaa vielä ilta-levozin, joten siinä ehkä syy.

Minuakin ahdistaa useimmiten eniten aamuisin ja olen hoitanut asian niin, että herään aamuisin puoli viisi ja lähden kohti työpaikalle vievää liikennevälinettä seitsemän maissa. Aamuheräämiset ovat tietysti raskaita ja viikon mittaan tulee univajetta, joka on sitten nukuttava viikonlopulla pois.

Minua ei ahdista mitkään päivän velvoitteet eivätkä yksittäiset asiat, sillä otan työn hyvin linkisti enkä ole tippaakaan perfektionisti. Ahdistuneisuudelleni ei muutoinkaan ole selvää syytä. Aamuahdistukseni on kuitenkin jotenkin yhteydessä siihen, että työni on aina yhdellä ja samalla paikalla olemista, ei vaihtelua, matkustamista paikasta toiseen, asiakkaiden tapaamista tms. Olin aiemmin matkatöissä eikä aamuahdistusta ollut.

Pitkään paikallaan oleminen on yksinkertaisesti tylsää, liittyypä se sitten työhön tai muuhun elämään. En esimerkiksi voisi kuvitellakaan olevani viikkoa rantalaomalla yhdessä ja samassa paikassa.

Täällä kanssa yksi aamuahdistunut! Ei minuakaan ahdista päivän velvoitteet tms.. (yleensä) vaan se, ehkä, jos ei ole tiedossa mitä teen päivällä tai jos minulla ei ole mitään tekemistä. Se on kamalinta, joten ahdistun siitä varmaan aamuisin.

Tänäänkin sellanen ahdistus/paniikki kohtaus aamulla..

Jännää, että kukaan ei huomaa toisessa yleenäsä päältä päin, että kärsii jonkin sortin ahdistuksista ym.. Minusta ei ainakaan..