IKÄVÄ GERBIILIÄ

http://www.petsie.fi/forums voisi löytyä enemmän ihmisiä jotka jakavat kokemuksia. Voisit kokeilla pitemman runon kirjottamista ja laittaa sen päiväkirjaasi ja muutenkin kirjoittaa päiväkirjaan tuntemuksesta =)

Voit puhua asiasta ystäväsi kanssa esimerksiksi. Myös erilaisilta palstoilta voit kysyä kokemusta ja pyytää apua gerbiilisi menetykselle. Voimia sinulle!

Kiitos alkaa jo helpottaa taas!
Ystävistä nyt ei oikeen oo apua kun ne vaan sanoo että ''No se nyt o kuollu etkä sö sille voi mitään''
Yritän pärjäillä.

itken jo nyt kun kuvittelen et mun pitäis luopua mun rakkaasta ekasta gerbiilistä joka täytti just viime kuussa 1w ja se on niin rks mulle

Tiedän tunteen. Multa lopetettiin gerbiili kymmenen kuukautta sitten, tarkemmin 26.1.2012. Mun pikkuinen ehti elää 1,2-vuotiaaks :( Mut elämä oli epäreilu ja päätti sitten sairastuttaa Dominon virtsakiveen.

joo ei oo vieras tunne.... mäki rupesin melkee itkee ku luin sun jutun..... se toi niin mielee sen päivän ku löytää kuolleen karvakuonon terraarion nurkasta.... nyt tuntuu iha ku mun jalat ois lyijyä.....kannattaa hakeutua kavereiden luo ni sais jotai muuta ajateltavaa): se tepsi ainaki mulla nii päässä ei surraa vaan ne samat kuvat ku gerbiilin katse ei tarkennu enää minnekkää.... ei enää koskaan.....

Mä kerron teille tarinan joka on oikeesti tosi! Sain minun ekat gerbut reilu vuosi sitten.Siinä ne eli kaksi päivää kun yhtäkkiä huomasin että toinen ei voi hyvin. No pyysin äitin kattoo ja äiti soitti Faunattareen (gerbut ostettiin sieltä) siellä sanottiin että gerbut on niin pieniä että niille ei edes eläinlääkäri voi tehdä mitään. Siinä meni sitten pari tuntia ja se poistui meidän keskuudesta. Olihan se hirvee tunne ja olivat vielä ekat lemmikit joten tuntu tosi pahalta. Se haudattiin mun mummolaan koska me asuttiin kerros talossa. Sen jälkeen se toinen oli sitten yksin ja meijjän piti tietty nopeesti hankkia uus kaveri sille. Äiti soitti Faunattareen ja siellä sanottiin että olisi kaksi tyttö gerbua. Vielä samana päivänä ne haettiin sieltä ja ne tottui muutamassa päivässä. Siinä ne eleli onnellisina vailla huolen häivää, mutta sitten halusin neljännen gerbun. Siispä sain Pikkiksen siinä niitä totuteltiin mutta ne ei vaan tottunu. Monta kertaa kokeiltiin yhteen mutta ei, aina aamulla siellä oli verta. Yksi niistä kolmesta alkoi tapella. Ne oli pakko erottaa, kun kummallakin oli verisiä havoja. Se oli ihan kauheeta, no toinen "pääsi" asustelemaan kuljetus koppiin. Meijän oli pakko luopua siitä, joten kysäsin muutamalta kaverilta, että saisko ne ottaa sen. Äiti sano mulle jo kerran et se on pakko viedä takas Faunattareen., koska sitä ei saatu muualle. Koulun jälkeen äiti kuitenkin soitti minulle ja sanoi että saat toisen häkin koska ei äitikään kestänyt katsella kun gerbut ei voinut hyvin taikka halunnut luopua yhdestäkään. Mentiin sitten ostamaan toinen häkki ja siinä asustelevat kaksi toisessa häkissä ja totuttelevat toisiinsa. Hyällä mallilla ne toden näkösesti tottuu. (: mut teille jotka surette jo nyt gerbunne menettämistä ei kannata, nauttikaa nyt vain yhteisistä hetkistänne niiden kanssa (: