Mitä hauskaa seuroissa käymisessä on? Miten jaksatte käyttää niin valtavan paljon ajastanne pelkästään situmiseen ja jonkun miehen raamatun selityksen kuuntelemiseen?
Mitä hauskaa?
En ole vl
16216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on pakko käydä. Jos et pariin viikkon käy, alkaa
ihmettely "seurakunnassa", että onkohan uskonasiat
kaikki kunnossa. Leima on heti otsassa, että laiteilla
on. ja se leima on ikuinen.
Mutta ei kai toisten orjaksi kannata ryhtyä. Se ei johda mihinkään hyvään lopputulokseen.
Pientä siihen verraten että Kesitas aikoo taivaassa veisata virsiä ikuisesti, samaan aikaan kun lestat kituvat helveteissä ikuisesti.
Ei tule oleman helppoa kummallakaan osapuolella.
pakko käydä :(
Mikä siihen pakottaa?
Ennen pelasimme jätkänsakkia ja laivanupotusta salassa tylsääkin tylsempien seurapuheiden aikana. Matopeli kännykässä mullisti tilanteen täysin -puhumattakaan nykyisestä kännykkäpelivalikoimasta!
Ihan oikeesti niitä saarnoja ei kukaan jaksa kuunnella. On toki hyviä ja mukaansatempaaviakin saarnaajia, mutta yleensä saarnataan nistä muutamasta raamatunpaikasta, joita puhujat tuntevat...
Toivon, että kysymyksesi on vilpitön ja haluan vastata vilpittömästi itsekin.
Käymme seuroissa, koska Pyhä Henki ohjaa meidän sydämessämme meitä käymään seuroissa.
Tulee halu kuulla elävää Jumalan Sanaa ja tuntuu sydämessä turvalliselta kuulla Evankelimia.
Ymmärrän hyvin, että tuota ei ymmärrä, jos Sana ei millään lailla kosketa sydämeen.
Mulle kyllä seuroissa käynti on merkinnyt lähinnä tuttujen tapaamista. Ehkä tästä kannattaisi nyt olla ihan rehellinen.
Köh... kun täällä etelämmässä hihhulit joita myös Pyhä Henki ohjaa, kertovat, että juuri lestojen seurat ovat sathanallis-perkheleellistä ja eksytystä. Ja heillekin se Pyhä Henki puhuu ja heillä on suhde Jeesukseen. No ei varmaan ole heillä eikä teilläkään. Joten jos lakkaisitte pelleilemästä ja valehtelemasta yliluonnollista arvovaltaa hörhökulteillenne kaikki kaikissa lahkoissa ja kirkoissa?
Seuroissa että mitä sitten jos idioottikaverinne alkavat hyljeksimään jos ette mene? K-päitähän ne sitten on tai poseeraajia, Kyllä Suomessa muitakin ihmisiä on kuin hassun pikkukulttinne piirit.
(Hmm. tietysti jos siellä ihme junttilassanne kunnanjohtajat, viranomaiset, yrittäjät ja poliisitkin ovat kaikki samassa juonessa, niin kehnompi juttu erota. No, tulkaa pois. Ei sinne metsään pidä jäädä, siellä alkaa haisemaan, kuten Kari Suomalainen sanoi. Tosin itsekin asun fyysisesti melkein metsässä ja minulla on metsää :D)
Tämä ketju jotenkin katoilee, ylipito hoi.
Herätän vielä pahennusta sanomalla teille lestadiolaisuuteen tai muihin lahkoihin enää uskomattomille, jotka kuitenkin tavan vuoksi tai pelon vuoksi tai velvollisuudentunnon takia vielä olette pelissä mukana.
Niillä saarnaajilla ei ole mitään muuta valtaa kuin teidän hiljainen myöntyväisyytenne. KÄVELKÄÄ ULOS SIELTÄ! Ja se riittää.
Kysypä itseltäsi käytkö seuroissa vain tavan vuoksi tai vain pelon vuoksi, ettet tulisi ylenkatsotuksi naapuriesi ja ystäviesi taholta. Sanan kuulemiseksi ja uskon tukemiseksi siellä tuskin käydään. Samaa vanhaa jorinaa...samat raamatunlauseet ja sama kuiva saarnaaminen. Viekö se se sinulta taivaspaikan jos et siellä kävisikään. Eikö elävä usko, se arkipäivän usko, joka kantaa sinut hetkestä toiseen, ole tärkein asia.
4. Moos. 21:5
Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.
Saarn. 1:9
Mikä on se, joka on tapahtunut? Se joka myös tästedes tapahtuu. Mikä on se, joka tehty on? Se joka myös edespäin tehdään. Ja ei ole mitään uutta auringon alla.
2. Kor. 4:1
Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
Fil. 3:1
Vielä, minun veljeni, iloitkaat Herrassa. Että minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu; sillä se tekee teidän vahvemmaksi.
Kokonaan uskovaispiirien ulkopuolella eläneenä näin viisikymppiseksi ja koko tuttavapiirini ollessa samanlaisia tavallisia maallistuneita luterilaisia, minun on vaikea mieltää ympäristöä, jossa olisi sosiaalisesti noloa olla käymättä seuroissa. Varsinkin lestadiolaisuuden (joita eteläsuomessa ja itäsuomessa en ole edes tavannut) tai muun "hihhulilahkon" kuten helluntailaiset ja muut tilaisuuksissa.
Päinvastoin täällä muualla ja valtaväestön keskuudessa sellaiseen osallistuminen jos mikä tuo sekopään hörhön maineen.
Siis kai lestadiolaisetkin tietävät, että heidän uskontonsa on oikeasti naureskeltu kultti, siinä missä vaikkapa Jehovan Todistajillekin nauretaan? Eikä mikään maailmankaikkeuden peruspilari.
Mutta se on vaikeaa saada seuroissa uusia ystäviä. Sosiaaliset piirit on niin suljettuja sille uudelle joka on äskettäin paikkakunnalle muuttanut.
Pääseehän välillä tupakalle. Se on sosiaalinen taphtuma, paljon mukavampi kuin pitkäveteisten saarnojen kuuntelu.
Minä olen sitä mieltä että tupakoitsija on likainen sisältä ja haiseva ulkonaisesti. Tupakitsija ei koskaan tuoksu raikkaalta ja puhtaalta. Henki haisee ja karmea tupakkayskä vaivaa.