Lapseni on otettu huostaan ja sijoitettu,päätös tuli alkuviikosta,huusin,itkin ja raivoisin,miksi lapseni?en ole koskaan käyt.huumeita,polttanut tupakkaa tai juonut,syy oli puutteeliset kasvatusperiaatteet ja se etten osanut vastata lapsen vaativista kasvatus periaatteista-rajat piti asettaa.isä asetti ne rajat,mutta väkivallalla.niin minä ja lapsi saatiin kärsiä.hain apua,perhetyö oli viikottain käymässä luonani tai kun lapsi oli kotona-ei kuulema onnistu rajat tmv-jopa työpaikan kysyminen oli kiellyttyä jos lapsi kotona..että huomio pois sellaiset tavat,perhetyö vaan kyttäsi minua ja lasta kotona..kirjoittivat virheeni ylös..isä liukki karkuun sos.toimen palavereista yns ei ottanut apua vastaan perhetyöltä tmv--mutta jäi vähemmälle huomiolle asian istuntokäsittelyssä,vaati siellä pojan yökyliä-ai että minun pitäisi antaa lapsi yökylään sellaiselle,joka on äkkipikainen ja väkivaltainen lasta kohtaan--tarv.pelätä lapsen puolesta,en sitä halua enää.suosittelen tääläisen tilanteen kokeneille voikukkia ryhmää,sillä itse sáan sieltä tukea ja voimaa että jaksan eteenpäin ja meillä vanhemmilla on oikeus omaan asiakassuunnitelmaan,jossa pitää rakentaa omaa kuntoutusta ja tukea,kunta pitää pystyä tarjoamaan tukipalveluita myös lapsen vanhemmillekin,jos sijoitettu huostaanotettu.
huostaanotto ja sijoitus
manninenkirsti
2193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsibisnes kukoistaa, voi hyvänen aika sentään, että sapettaa puolestasi. Eli kunnassanne on VAPAITA MAKSULLISIA PAIKKOJA sijoituksiin ja ne PITÄÄ saada täytettyä, oli todellisia perusteita tai ei.
Vanhempien huonot välit ainakaan ei saa olla huostan peruste. Itse kieltäydyin perhetyöntekijän palveluista, meille ei tulla kyyläämään ja pilkkuja viilaamaan!!!
"...syy oli puutteeliset kasvatusperiaatteet ja se etten osanut vastata lapsen vaativista kasvatus periaatteista"
Tuo pisti silmääni kirjoituksessasi, että onko lapsesi erityisen vaativa kasvatettava? Olen nimittäin itse kyllä perillä siitä, millaista tavanomainen tai tavanomaisen lapsen kasvattaminen on. Lapsella on tietyt uhmaiät, jolloin saa tuhanteen kertaa toistella samoja ja aina samoja kieltoja ja sääntöjä. Tämä on siis ihan tavallista.
Mutta yksi lapsistani on erityislapsi, sai Asperger-diagnoosin ja pienempänä hän oli ERITTTÄIN vaativa kasvatettava ja tuntuu, että sekin on vähätellen sanottu.
Oletko ikinä ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että lapsesi olisi erityislapsi? Jos näin olisi ja lisäksi sinulla on vielä hankala puoliso ollut rasitteena, niin en yhtään ihmettele, jos sossun tai perhetyöntekijöiden silmissä et ole jaksanut paneutua lapseen nimenomaan vaativan lapsen edellyttämällä tavalla.
Nuo kyseiset viranomaiset eivät nimittäin tiedä näitä oireyhtymistä välttämättä yhtään mitään, eivät ainakaan tunnista niitä. Silloin he eivät ole nähneet kokonaistilannetta, eivätkä auttaneet esim. lapsen saamisessa laajaan neurologiseen arvioon.
Lisäksi sossun velvollisuus olisi kyllä tutustua KUMPAANKIN vanhempaan etenkin, jos vaativat, että lapsen on oltava myös väkivaltaisen isänsä hoivissa. Mutta tähän heillä ei ilmeisesti ollut aikaa, että olisivat vaatineet myös isää tapaamisiin.
Heidän on niin helppo vedota kiireessä siihen, että "isä ei ollut halukas tapaamaan heitä" ja "isällä on oikeus tavata lastaan", näin he eivät nähneet todellista tilannetta eli sitä, miten isän kuvioissa olo vei sinulta viimeisetkin voimat keskittyä rauhassa vaativan lapsen kasvattamiseen.
Jos ls olisi ihan oikeasti auttanut lasta, he olisivat evänneet isän tapaamisoikeuden tai järjestäneet tapaamiset valvotuiksi. Kun sinun ja lapsen perhe-elämä olisi ensin rauhoitettu, sen jälkeen heidän olisi kuulunut tehdä kaikkensa, että saavat lapsen tutkimuksiin.
JOS, siis JOS ymmärsin oikein, että tarkoitit lapsen olleen erityisen vaativa kasvatettava ja diagnoosi olisi varmistunut, sen jälkeen lapsella olisi ollut oikeus kuntoutukseen kotoa käsin käytynä. Siis sinä olisit huoletinut hänen siellä käynneistään.
En tosin tiedä, minkä sairaanhoitopiirin alueella asutte, että olisiko kuntoutuksen saaminen onnistunut sossuiltakaan, mutta ainakin heidän olisi kuulunut yrittää tai neuvoa sinua hankkimaan sellaista. Mutta kuten sanottu, neurologisten oireyhtymien tuntemukseen sossujen tiedot ja taidot eivät riitä.
Sijaishuollossa ei ensimmäisenä ajatella huostaanotetulle muuta kuin psykiatrista terapiaa ja -hoitoa, koska hänen oletetaan ilman muuta olevan kaltoinkohdeltu. Ja varmaan joka ainut erityislapsi katsotaan ilman rajoja kasvaneeksi silloinkin, kun vanhemmat ovat tehneet hänen eteensä kaikkensa.
Psykiatrian puoli ei erityislapsia auta, tarvitaan neurologista kuntoutusta ja kognitiivista terapiaa. Tulokset ovat sitä parempia, mitä pienempänä lapsi siihen pääsee. Yleensä kuntoutuksessa on neuvontaa ja ohjausta vanhemmallekin, ja erityislapsen kohdalla niitä totisesti tarvitaan.
Miten luulet, että voisit päästä pois väkivaltaisen exän ulottuvilta ja asiallisesti näistä asioista keskustellen voisit sitten alkaa vaatimaan lasta takaisin luoksesi?