Onko kellään vauvan vanhemmalla tällasta?
Eli mulla on vajaa 6kk ikäinen vauva ja "haaveissa" toinen, ei välttämättä juuri nyt (ei oo menkatkaa alkany yms.) mutta suht pian kuitenkin. Niin että tää esikoinen ois kuitenkin n. 1,5v kun toinen syntyis. Oon tälle esikolle hankkinut suht neutraaleja isompia hankintoja et vois käyttää toisellekin jos sattuis tuleen tyttö seuraavaks =)
Eli mulla on vajaa 6kk ikäinen vauva ja "haaveissa" toinen, ei välttämättä juuri nyt (ei oo menkatkaa alkany yms.) mutta suht pian kuitenkin. Niin että tää esikoinen ois kuitenkin n. 1,5v kun toinen syntyis. Oon tälle esikolle hankkinut suht neutraaleja isompia hankintoja et vois käyttää toisellekin jos sattuis tuleen tyttö seuraavaks =)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllähän sitä kohta pitäs ruveta yrittämään jos haluat että vauva syntyy noin vuoden päästä :) Mulla on 4,5kk vauva ja vähän jo haaveilen toisesta...
Meille on jo toinen tulossa. Sunnuntaina poksuu rv30 0 ja esikoinen on tänään 9kk.
Jooo täällä kans yks haaveilija. Esikoinen muutaman päivän päästä 6kk. Aluks meidän piti tehdäkin heti perään, mutta minä jarruttelen vieläkin vähän, kun esikoisesta ekat 3kk pelkäsin ihan hillittömästi esim kätkytiä ym.. Siks vähän pelottaa mutta mieli tekis..
Voiskohan kakkosesta osata nauttia ilman pelkoa? Tosin olen psykologin kans sopinut että ehkäistääkseni pelkoja alan käynnit jo raskausaikana.
Kuukautiset on kyllä jo alkanut. Ehkäpä tässä ootellaa pari kiertoa.
Esikoinen tärppäs 4kk pillereiden lopetuksen jälkeen (3,5v olin käyttänyt e-pillereitä).. Ei siis varsinaisesti yritetty laskemalla päiviä tms vaan annettiin tulla jos suopi.. Nyt ei oo käytössä mitään hormonaalista ehkäisykeinoa.
3 vuotta olis parempi ikäero kuin 1,5 vuotta. Kysy vaikka neuvolasta.
Ja millähän perusteella :D Minä olen saanut kuulla vaan pelkkää positiivista neuvolasta.
Mistä ne siellä tietää mikä sopii kenelle? :D
Tottakai se riippuu paljon henkilöstä ja perheestä, meillä ei kyllä taloudellinen puolikaan tue kyllä tällähetkellä tokan "hankkimista" mutta kuhan mietiskelen =)... Toppapuku on sällillä harmaa-keltanen et sopii sit likallekin jos tulee joskus ;D
Eipä täälläkään rahatilanne taivasta hivele. Mutta sen olen oppinut että ei niitä lapsia rahalla kasvateta. Tarkoitan siis että riittää, kun perusasiat voidaan hoitaa. Jos tästä nyt seuraavaa aletaan tehtailla, niin tiedän että meidän talossa tulee olemaan naurua, liikettä, iloa, kuin myös kiukkua, surua, itkua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääasia on että lapset saavat rajatonta rakkautta.
en suosittele. Meillä lapsilla ikäeroa 1v6kk, lapset ovat nyt jo 2v ja 3,5-vuotiaat. Yhden vauvan kanssa on tosi helppoa ja helposti se vauvakuume tulee heti jos eka vauva on edes suht "helppo". Ei sitä voi kuitenkaan kuvitella elämää KAHDEN uhmaikäisen, liikkuvan taaperon kanssa vrt. vauva-aikaan. Joku sanoo, että lapset sitten leikkii paljon keskenään...no ehkä välillä, mutta edelleen ainakin puolet ajasta tappelevat ja riitelevät huomiosta. Kuopuksen vauva-ajasta ei voinut "nauttia" samalla tavalla kun oli kaksi vauvaa. En nukkunut 3 vuoteen ja parisuhde meni myös päin helvettiä väsymyksen takia. Itse halusin kaksi lasta ja rakastan molempia, mutta jos nyt voisin valita, valitsisin ikäeroksi vähintään 3v. Pieni ikäero oli huonoin elämässäni tekemäni ratkaisu rehellisesti sanottuna, on ollut aivan liian rankkaa. Miksi tehdä elämästä helvettiä kun voisi olla helpompaa? Joillekin tämä on ok, mutta itse en suosittele.
Omille tulossa vuoden ikäero. Itsellä on myös oman sisaruksen kanssa ikäeroa 1,5v. Äidiltäni en ole kuullut huonoa tuolta ajalta. Toisille ihmisille sopii, toisille ei. Se mitä joku sanoo omista kokemuksistaan, voit itse kokea sen ajan ihan eri tavalla.
No kyllä se eniten riippuu siitä, millaisia vauvat ovat temperamentiltaan. Jos ovat suht "helppoja" ja nukkuvta hyvin, niin kyllähän siinä kaksi pientä menee ihan helposti. Jos taas on hankaluuksia, niin se kyllä aikamoista helvettiä, ei siinä auta, että itselle "sopii" kaksi pientä yhtä aikaa.
Toiset ihmiset ne jaksaa niitä ei niin "helppojakaan" ilman että ajattelee että tilanne on ihan helvetistä. No, itsellä tosiaan esikoinen on rauhallinen ja se "helppo" tapaus. Mulla on myös ihana mies apuna työajan jälkeen ja viikonloppuisin. Äitini oli käytännössä yksin, mutta pärjäsi vaikka pikku sisarus kärsikin koliikista.
Pitäisiköhän itsekin uskaltaa pistää toimeksi ja antaa toisen tulla. Jotenkin sitä vaan ei osaa päättää niin isoa asiaa. Meillä esikoinen myöskin vielä ainakin toistaiseksi on ollut helppo tapaus. Kahden kuukauden iästä nukkunut yönsä 12 tuntia putkeen.
Toisaalta tuntuu että olisko epäreilua esikoista kohtaa jos tulisi toinen vauva..
Ja jotenkin tänäänkin aamulla oli niiiiin ihana nostaa aamulla pikkukamu sängystään omaan viereen juttelemaan ja makoilemaan tunniks, kahden kanssa ei ihan niin onnistuiskaan.. On kyllä antanu tunteet järjelle turpaa täällä...
Mä en jotenkin ymmärrä sitä logiikkaa että ois esikoiselle epäreilua jos tulisi toinen! Onko se jotenkin esikoiselta pois ios saa sisaruksia? Kyllä äitillä luulis että riittää rakkautta molemmille yhtälailla =). Pääsee hoitamaan pikkusta ja saa leikkikamun, oppii jakamaan ja odottamaan omaa vuoroa mutta saa samalla lisää rakkaita perheenjäseniä. Ei tartte aina äitin kanssa leikkiä =).
Toisaalta jotenkin itekin mietin sitä jaksamista, miten sitä jaksais kahen kanssa kun esikoisenkin kanssa välillä meinaa mennä hermot kun on tosi huono nukahtamaan ja herkkä uninen, ei esim pysty ollenkaan nukkumaan rattaissa kun herää heti joka ääneen. Jos kakkonen ois samanlainen niin eihän siitä mitään tulis, sais ostaa vauvalle korvatulpat :D
Niin se on kyllä totta, tietysti vaatii aikaa sopeutua uuteen tulokkaaseen mutta oliskiko se sen helpompaa kolmen vuoden päästä. Tuskin. Rakkaus varmasti riittää useampaan lapseen. Ei niin että se olisi esikoiselta pois, vaan se rakkauden määrä varmasti kasvaa, kun toinen vauva syntyy, jolloin molemmille riittää rajatonta rakkautta.
Itseä jännittää se, että kun esikoisesta kärsin ekat kuukaudet pelosta että vauva kuolee. Että jos sama on taas edessä? Tai toisaalta kahden kanssa sitä ei niin ehdi ajatella ja olisi jo kerran kokenut vauva arjen, jolloin on kehittynyt ja varmempi äitinä. Ehkä siitä toisesta osaa nauttia eri tavalla.
Itsellä kans tuntuu riittävän sitä energiaa ja rakkautta toisellekkin ja nyt alkuun kaksi riittäisi ja jos joskus vielä lisää niin se on sitten silloin. Nyt haluaisimme ne kaksi :)
Ja rakastan olla lapsen kanssa kotona. Tosin joudun alkuvuoden ajan opiskella, jotta saan ammatin luettua ja kun molemmat lapset ovat isompia, voin suoraan aloittaa työt ilman että jäisin heti töistä pois vauvan takia. Eiköhän se opiskelu onnistu raskaanakin?
Rahatilanne myöskin on juuri sellainen että sopivasti pärjätään. Ei nyt ihan köyhiä kuitenkaan mutta minimi äp rahaa saan ja mies on töissä vakituisesti.
rakkauttahan lapset tarvitsee.
pitäisköhän olla rohkea ja antaa tulla vaan..
Jännittää ehkä miten äitini suhtautuu, hänen mielestään siskollani ja minulla on liian pieni ikäero (1v8kk) ja hänestä se on rankkaa.. Tosin, eipä sillä merkitystä mitä mieltä hän on. Varmasti olisi onnellinen puolestamme. :)
Ne on sitten niitä ihmisiä, joiden ei tarvitse juuri nukkua. Kyllähän sellaisiakin on, mutta kyllä normaali ihminen on aika poikki, jos ei saa yli vuoteen nukkua kolmea tuntia pidempää unipätkää. Ja ne kolmetuntisetkin harvassa.
Nimenomaan. Tiedän toisen äidin, joka sanoo, että on tosi helppoa kahden pienen kanssa, no tottakai sillä on helppoa koska sen lapset nukkuu 12h/vrk. Meillä viime keväänä toinen nukahti illalla klo 22 ja toinen heräs klo 05, ei sitä "omaa aikaa" ole yhtään. Esikoinen heräili 5 kertaa yössä kun kuopus syntyi, mieskin joutu olee saikulla väsymyksen takia. Koskaan ei voi tietää, joten miksi ottaa isoja riskejä perheen hyvinvoinnin eteen? Olin aivan kauhea kun en saanut nukkua 3 vuoteen. En usko, että kyse on vain asenteesta, veikkaan ettei kukaan muukaan olis jaksanu yhtää paremmin. Ja uskokaa tai älkää, sen vauvan kanssa on vielä tosi helppoa ja ihanaa, harvalle tulee vauvakuume uhmaikäisen kanssa :-)
aivan, siksi ne lapset voikin tehdä pienellä ikäerolla niin se uhma on sitten kerralla käsitelty eikä käy niin ettei enään jaksakaan niitä lapsia tehdä kun on päästy helppoon vaiheeseen vanhemman lapsen kanssa. Minä en aio 30 toisella puolen tehdä enään lapsia vaan aion jaksaa nyt ne kaksi omaa lasta perä perään plus miehen uhmaikäisen viikonloppuisin, joka sekään ei kyllä ole mikään "paha tapaus" uhmaikäinen. :)
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Jos haluaa tehdä lapset perä perään niin mitä siinä toisten tarvitsee tulla puuttumaan asiaan.
Eihän tässä kai tarkoitukaan ole puuttua? Kyseltiin kokemuksia ja ne, joilla on ollut esimerkiksi tosi huonosti nukkua vauva, saanevat kertoa myös oman kokemuksensa? Ei se kaikilla mene helposti edes yhden pienen kanssa, jos on ongelmia. Eiköhän se ole hyvä, että tulee myös niitä toisenlaisia kokemuksia, eikä pelkästään ruusunpunaisia.
Joo ihan totta puhut mutta kun tulee vähän sellaistakin tekstiä, kuten " Koskaan ei voi tietää, joten miksi ottaa isoja riskejä perheen hyvinvoinnin eteen?" Että väkisinkin vähän paistaa sellaista että missään nimessä ei olisi hyvä juttu vaikka kukaan ei voi niin toisen puolesta sanoa.
No joo, ehkä oli vähän jyrkästi sanottu häneltä tuo. :) Minulla on lähipiirissä molempia tapauksia: niitä, joilla lapset ovat olleet "helppoja" ja niitä, jotka tarvitsevat useamman vuoden vauvavuodesta toipumiseen. Tosin sen kauheuden kuulemma unohtaa, koska univelan takia siitä ei pian muista mitään. Hehheh.
Niin, ei sitä oikein voi toisen puolesta sanoa :) Itsellä on alusta ollut tunteet ja "järki" sen puolesta että toinen on nyt tervetullut. Esikoinen on nyt puolivuotias myös mulla. Tunnen itse olevani nyt elämäni kunnossa ja jaksavani kaksi lasta nyt tai ei koskaan. Enempää en ole ajatellut tähän perheeseen. Miehelle tämä on kolmas lapsi.
on todella kiirrelistä ja mistä sitä tietää millo kolahtaa?? :D ei tiie
Mulle sanottiin neuvolassa, että 3 vuotta on sisaruksille optimaalinen ikäero, mutta en usko, että ne antaa muuta kuin "positiivista palautetta " äideille, jotka tekevät lapset puolentoistavuoden välein, sillä sehän olisi jo aika epäammattimaista ja loukkaavaa käytöstä.
Mä ajattelen niin, että kaks lasta putkeen menee samalla valvomisella ja samoilla läskeillä. Mieluummin mä nukun pätkissä 3 vuotta putkeen kahden kanssa kuin että juuri kun ekan kanssa saa unet kuntoon parin vuoden jälkeen, niin kaikki alkaiskin alusta sit toisen kanssa. Ja saahan ihmiset kaksosiakin ja pärjää niiden kanssa. Mulla on veljeni kanssa 1v2kk ikäeroa ja äidillä on myös kaksoset, niin ehkä tää on jotenkin geeneissä meillä tää lisääntymishomma. :D
Kun sanoin neuvolassa jälkitarkastuksessa, että ei tarvita mitään ehkäisyä, niin sekä lääkäri että terkkari oli kannustavia.