Turha ihmetellä miksi nykynulikat hyppii silmille

Olen 17v ja minua on kasvatettu juuri tuolla kovalla kurilla. Ja kyllä se on jättänyt traumat ja pilannut isäni ja minun välit lopullisesti.. Mutta samaa mieltä olen siinä, että jotain näiden nyky lasten kasvatuksesta puuttuu, olen lähihoitaja joten kokemusta löytyy ja tiedän mistä puhun. Tuskin se kuitenkaan tuo ruumiillinen kuri on mitä tässä tarvitaan, vaan ihan normaalia hyvää kasvatusta. Lapseen vaikuttaa niin moni muukin kuin kasvatus ja koti-ympäristö, vaikka suurinosa vaikutteista sieltä tuleekin.

Ei luunappi ole pahasta esim. eläimiä kiusaavalle kakaralle, todellakaan. Nykypennuista huomaa ettei ole kuritettu edes sanallisesti, saati fyysisesti. Mitään ei kunnioiteta, toisia ihmisiä, eläimiä, muiden omaisuutta, maailma pyörii vain oman navan ympärillä.

tuollaista tyyppiä en itsekään kunnioittaisi.
Ei väkivallalla saa aikaan muuta kuin lisää väkivaltaa.

Et ole ihan normaali.
Väkivalta on Suomessa rikos ja ihmettelen miten suomi24 annetaan rohkaista rikolliseen toimintaan.

Eihän aloittaja ketään mihinkään kehottanut. Kyllä mielipiteen- ja keskustelunvapaus täytyy olla. On monia valtioita, joissa entisaikainen ruumiillinen kuri on edelleen sallittu, näin esim. vissiin kaikissa Amerikan osavaltioissa. Ja siellä on esim. läpsyt pepulle ihan yleisessä käytössä, arvioiden mukaan n. 80% vanhemmista käyttää fyys. kuria (tai 75 % tai jotain mut sinne päin).

Meillä on Suomessa suunnilleen pahemmat käytöshäiriöt lapsilla ja nuorilla kuin missään ja tätä ei saisi edes ehdottaa syyksi...

Ja syynä fyys. kurin puute on erittäin todennäköinen, sillä tämän päivän vanhemmilla on enemmän vapaa-aikaa kuin monella edeltävällä sukupolvella, näin ainakin yhdessä lehdessä kerrottiin, että nykyvanhemmat kokevatettä heillä on lapsilleen kyllä aikaa.

Toinen juttu on kyllä sitten se, että suomal. vanhemmat eivät ainakaan aikaisemmin ole osanneet oikein ilmaista rakkautta ja välittämistä lapsilleen. Se pitäisi ilmaista halaamalla, pussaamalla, silittämällä, hymyilemällä, hassuttelemalla ja sanomalla "minä rakastan sinua" tai pienemmille "äiti/isä rakastaa Martta-tyttöä" tms. Rakkautta ja rajoja, se se on se yhdistelmä joka toimii! Joskus tuntuu, ettei meillä ole oikein kumpaakaan... eikä sitä rakkautta oikein aidosti osaakaan osoittaa, jos lapsi on ns. monsteri. Eli käytös kuntoon tarvittavalla määrällä kuria, niin tulee tilaa sille rakkaudelle ja välittämisellekin. Ja leikeille ja vaikka mille kivalle puuhalle. :)

ei se lyömisestä ole kiinni se kasvatus. en ole lyönyt lastani ja hyvin on mennyt. suurin syy on se ettei vanhemmila ole aikaa... tuntuvat myös kyllästyvän lapsiinsa on vain kiire töihin ja aikuisten seuraan. jos jokainen vanhempi laskisi kuinka monta tuntia viikossa ovat lastensa kanssa niin mikä olisi tulos ? tiekonepelit korvaa vanhemmat jo hyvin pienille lapsille. satuja ei edes lueta enään.

aika mustaksi maalaavaa tekstiä joiltain. näyttää siltä et tarkoittatte että KAIKKI nuoret ovat kurittomia ja naamalle hyppiviä... pieni osa nuorista on sellaisia...

Itse koin sellaisen lapsuuden missä oli ruumiillista kuritusta, huono puoli on se, että olin teini-iässä todella vaikea tapaus, kotona kun oli opittu että väkivallalla ratkaistaan kaikki ongelmat ja riidat, eli mä olin teininä ainakin vaan pahempi kun oisin ollut ilman ruumiillista kuritusta. Mun mielestä lasta ei saa lyödä, mutta voin naiivisti todella että jos lapsi lyö mua niin mä lyön takas, en saa lyödä muita mutta koska mua on koko lapsuus hakattu kotona nii en ota enää yhtäkään lyöntiä vastaan ilman että lyöjä saa kärsiä seuraamuksista.

En ole opettanut lyömällä että toista ei saa satuttaa. Tuo 5v on kasvanut kyllä kurissa vaikkei sitä oo tukistettu tms. Mua on lapsena ja IKINÄ en tee niin omalleni. Keinoja todellakin on. En hyväksy lainkaan fyysistä kuritusta ja se on laiskan keino kun ei jakseta todella panostaa kasvatukseen.

Leiki sinä vaan hyvää äitiä, kokeile kasvattaa 2 erityislasta, molemmilla adhd ja käytösongelmia ja vaikeimmasta päästä kaikkien ammattilaisten mukaan, haluaisin nähdä kuinka sinä pysyt siinä tilanteessa tyynenä. Lapsista tulee aikuisina niin heikkoja ja nössöjä, lyominen ei tietenkään ole oikein, mutta maailma on välillä rankka paikka, silti pitää elää :)

Kyllä on jäänyt traumoja sen sukupolven ihmisille jotka ovat fyysisen ja henkisen kaltoinkohtelun alla kasvaneet.

Esiintyy siten että vanhana nähdään vain negatiivisia asioita. Naapureissa on vikaa jos jonkinmoista. On alkoholiongelmaa, tunnevammaa, omien lasten kaltoin kohtelua, mielenterveysongelmia joista kaikkia ei vain ole saanut diagnoosia. Suvaitsemattomuutta, kielteinen maailmankuva, sairauksien pohtiminen ja alituinen niistä puhuminen., ym ja listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.

Joten on sitä parantamisen varaa myös vanhemmassa väestössä.

Eli fine. Lapsia saa ja sun mielestä PITÄÄ lyödä, vetää luu nappeja. Katotaan missä vaimon ja miehen hakkaajat versoo. Jos opetetaan et fyysinen kuritus on okei, ei lopputulos tällä vuosituhannella ole kovinkaan hyvä. Viiskyt vuotta taakse päin näin tehtiin kaikkialla. Sillon ehkä toimi, mutta ei väärin se silti on. Ketään ei koskaan saa vahingoittaa fyysisesti. Kyllä olen vasta lapsi. Kyllä, pitäkää Mua typeränä pentuna. Kyllä, mä puhun kokemuksesta ja sydämmestä. Tiedän lähiajan kokemuksesta mistä puhun, vaikkei minua lyödäkkään. En tahdo kellekkään samaa kuin itselleni. En usko että hakkaajat pääsee kuollessaan muuallekin helvettiin, manalan rangaistusten kentille tai muualle sellaiseen.

Usko sinä vaan taivaaseen ja helvettiin jos se lohduttaa. Voin väittää että olen varmasti kokenu väkivaltasemman elämän ku sä, en ole missään vaiheessa sanonut että lyöminen on oikein, mutta kyllä mä puolustaudun, jos mua lyödään nii lyön takasin 3 kertaa kovempaa. Opetan lapselleni pienestä pitäen että lyöminen on väärin, enkä myöskään ikinä haluaisi lyödä lastani, mutta jos hän päättää lyödä minua niin sitten tulee sellainen opetus että ei muuten lyö toista kertaa, läimäsen takas ja kysyn että "oliko se kivaa?" Ei muuten varmasti lyö toista kertaa. Eli on väkivalta munkin mielestä väärin, mutta ei siltä välttyä voi, sen joutuu kuitenkin joskus kohtaamaan, joten aion myös opettaa lapselle itsepuolustusta, ei sitä lyömistä sietääkään tarvitse. Ja nykyään lapset ei koe niin paloa fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä sitäkin enemmän, katsokaa mitä se on aiheuttanut, kouluammuskeluja yms, onko se sitten parempi?

Omat porukat kasvatti rautasella kädellä, kunnes 9kk sitten lähdin vanhasta kaveripiiristä, kun en jaksanut yrittää olla mitä yhteisö vaatii ja löysin itseäni pari vuotta vanhempien pariin ja nämä ystäväni pieksivät isäni kun kerroin tarvitsevani apua. Enpä ole enää joutunut hakatuksi kun en palvele vanhempiani. Traumat kyllä jäi porukoistani vaikka nyt ottavatkin vihdoin toiveeni ja mielipiteeni huomioon. Onneksi on uusi perhe jossa mut hyväksytään omana ittenäni.

Odotakaahan sadistipaskiaiset vain kun pieni lapsenne jonain päivänä on teitä vahvempi.

ennen oli ennen ja jokainen on yksilö, toiselle voi jäädä pahat arvet lyömiskasvatuksesta toisille ei. itse sain risua mutta en ole omalleni antanut enkä sitä kannata. kyll on vika vanhemmissa jos jatkuvasti täytyy luunappeja antaa...

ei ole nykynuorison vika että monet ovat heitteillä kun vanhemmilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta. juurettomia nuoria... toisekseen ei tuo aikuistenkaan käytös ole aina esimerkillistä. mitä aikuiset sitä lapset perässä...
hyvin harvoin edes pidetään ovea auki toisille ihmisille, jätetään roskat pöytään hampurilaisravintolassa/ kahvilassa ja tämän oppii sit jälkikasvu. pieniä esimerkkejä vain arkielämästä.

Ennen vanhaan niin ja ennen vanhaan näin.. juupajuu. Kyllä väkivaltaisuus herkästi siirtyy sukupolvelta toiselle, isät lyö poikiaan jotka myöhemmin lyövät vaimojaan ja lapsiaan. Väkivallan kierre on syntynyt. Jokainen väkivallasta kärsinyt sukupolvi kärsii traumoista ja siirtää ongelmiaan mm. ryyppäämiseen ja väkivaltaan.
Näin on myös omalla suvussani käynyt, isoisä pieksi isääni joka sitten myöhemmin äitini tavattuaan teki liudan lapsia, ryyppäsi vapaa-ajat ja tietysti hakkasi siinä sivussa vaimon ja lapset. Se on opetusmalli, näin on kasvatettu lapsesta pitäen niin kuinkas muuten sitä osaisi käyttäytyä.
Lähempänä 30-vuoden ikää itse alan vasta päästä näistä lapsuuden traumoista eroon, juttelemalla. Tähän asti siis elämääni varjosti alkoholi ja väkivaltaisuus. Tein töitä, mutta joka viikonloppu hain tyhjyyden tunteelle lohtua alkoholista ja sen myötä myös väkivallasta. Teininä tuli tapeltua viikonloput ryyppyporukoissa sillä aikaa kun isä riehui kotona. Myöhemmin elämässä ajauduin aina tilanteisiin jossa sain tapella, niin puolustaessa naista jonka miesystävä pahoinpiteli häntä kuin nakkikioskin jonossa syntyneessä kahakassakin. Kotona asioista ei puhuttu, niistä ei uskallettu puhua, ettei vaan ärsytä toista. Puhumattomuus patoi asioita sisälleni. Tiettyyn pisteeseen asti jaksoi pitää asioita sisällään, sitten ne oli vaan pakko päästä pukamaan. Alkoholi oli yksi keino, kännissä kun rohkeni puhua vitutuksestaan ja sitten tosiaan sai purettua sitä ihan fyysisesti toisiin ihmisiin!
Onneksi elämäni on saanut uuden suunnan, nyt elämällä on tarkoitus ja turhautuessani johonkin osaan jutella siitä. Osaan PUHUA! Monen monta vuotta elämästäni meni tämän aikaan saamiseksi, eikä tie ollut helppo. Olen ollut jättämässä tätä maailmaa monet kerrat, aina jokin on sen estänyt.

Olen todella pettynyt ihmisiin jotka tosissaan väittävät että lapsi jotain oppii siitä kun sitä vähän kurittaa. PÄINVASTOIN! Lapsi oppii vain pienestä pitäen erittäin huonon mallin elämäänsä, ja siitä elämästä voi tulla TODELLA vaikea. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset tajuta että hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa!

Lapsi ei myöskään voi käsitää sitä miksei toinen vanhempi puutu väkivaltaan, ota lapsia ja lähde. Oma äitini siis eli montakymmentä vuotta manipuloituna ja peloteltuna isän kanssa joka ei tosiaan eroa halunnut. Heillä oli myös tuota vanhoillista- avioliitosta ei erota ajattelutapaa. Vanehmpani ovat siis nykyään jo eronneet, luojan kiitos. Äidilleni olen antanut anteeksi, isääni en ole n.10 vuoteen tavannut.

Huumeet ja vankilan olen elämässäni onnistunut nipin napin välttämään ja tähän varmaan syy suurimmaksi osaksi on se että perhe on muutenkin kärsinyt tarpeeksi (mm. yksi sisaruksistani kuollut) ja se että olen nainen.

Nykyään puhutaan niin paljon kiusaamattomuudesta, ettei koulussa saisi ketään kiusata.. täysi mahdottomuus jos ei todellisiin ongelmiin kuten väkivaltaan kotona puututa!

TE OLETTE ITSE VASTUUSSA JÄLKIPOLVESTANNE!

Mitäs kun irtohuorat hyppää silmille? 🤔

Kävin koulut -50 luvulla ja jatkuvasti kiusattiin. Jopa opettajista löytyi kiusaaja, jatkuvasti jotain. Siihen aikaan sai kävellä kaupungilla ihan rauhassa, kukaan ei käynyt käsiksi ja "rosvoamista" paheksuttiin ankarasti, mutta päivisin koulussa kiusattiin.

Jos "kasvatus" on ruumiillista väkivaltaa ja jatkuvassa pelossa elämistä, on hyvä, että se on kielletty. Lasten olisi syytä oppia, että hakattu ja potkittu ei nousekaan ripeästi ylös , niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Elävä elämä ei ole mikään videopeli.