Sydän särkynyt hulluuden vuoksi.

Pelusia

Mä elän onnellisesssa suhteessa. Seurusteltu puoli vuotta, kaikki nappasi ekaa kertaa täysillä yhteen ja asutaan jo yhdessä, kihlat haetaan heti kun on varaa. Rakastan miestäni. Meillä on vauvoina kaksi koiraa ja jotenkin vaan molemmat tietää että tämä kestää aina. Uskonkin sen.

Mun harrastuksiini kuuluu kirjoittaminen, leffat ja lukeminen, eli mielikuvitusta riittää. Ja noin kymmenen vuoden ajan mun mielikuvitus on tehnyt mut hulluksi. Mä kuvittelen asioita ja kuvittelen kuin tuolla jossain, kaukana ja ihan toisella puolella olisi jotkut odottamassa mua, kuvittelen ihmisiä ja elämiä ja onnellisiä hetkiä ja näenkin niitä. En mä osaa tarkemmin selittää sitä, mutta mistään yliluonnollisesta ei siis ole kyse eikä siitä että uskoisin olevankaan. Yksinkertaisesti en saa ajatuksiltani ja haaveiltani rauhaa.

Silloin kuin olin pitkään yksin, ilman juurikaan ihmisiä lähelläni, tuollainen ajattelu ja haaveilu ja siitä kirjoittaminen oli todella helpottavaakin, lohdullista. Mutta nyt kun olen päässyt kiinni elämään ja olen onnellinen, en tarvitse sellaista enää, mutten pääse eroon niistä mielikuvista. Tuntuu kuin eläisi kaksoiselämää, koko ajan kävellessäni kaduilla kävelen myös jossain muualla ajatuksissani.

Moni voi nyt älähtää, että tämä ei kuulu tänne, mutta mielestäni kuuluu. Mun sydän on särkynyt sen takia, koska ikävöin hulluna sellaista mitä ei ole eikä ole koskaan ollutkaan olemassa.

10

1087

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Shadow

      Minä olen vähän samanlainen haaveilija. Yksin ollessani kirjoitin paljon novelleja ja muuta. Elelin vähän mielikuvitusmaailmoissani ja koin kaiken ikään kuin ulkopuolisena ja ammensin siitä taas lisää tunteita tarinoihini.

      Nyt olen onnellisesti naimisissa, minulla on lapsia ja kaikki menee hienosti. Haaveilen toki edelleen, mutta kirjoittaminen pikkuhiljaa jäi, samoin tuo haavemaailmassa elely. Uskon että niin käy myös sinulle, pikkuhiljaa. Ei sitä haaveilua pelätä tarvitse, se on osa sinua. Ajattele sitä enemmänkin lahjana. Osaat varmasti olla empaattisempi kuin monet muut, pystyt asettumaan toisten ihmisten asemaan. Sehän on vähän niin kuin lahja. Haaveile rauhassa. Elämä asettuu kyllä uomiinsa. Ja haaveille on aina tilaa.

      • Pelusia

        ..mietityttää liikaa. "Entä jos niin olisikin?"-tyylisesti ja joinain pahimpina öinä kun mies on töissä, mietin pitäisikö luovuttaaa ja palata haaveisiin, siellä ei satu pahasti.

        Pääpointtini kuitenkin on, että vaikeinta tässä on se, että joutuu itkemäänkin joskus kun tuntuu kuin olisi menettänyt kokonaisen perheen, kuin herännyt unesta jota oli siihen asti elänyt. Mä en vaan enää aina pääse niihin haaveisiin takaisin samalla tavalla kuin joskus ennen pääsin. Pelkään että alan unohtaa. Koska vaikka se joskus raastaakin, että mikään mitä ajattelen ja haaveilen ei voi koskaan olla totta, siitä on tullut niin turvallista upota niihin maailmoihin. Se on liian iso osa mua, luulisin. Lomanikin vietän vaan sängyssä iltaan asti maaten, uneksien ja miettien kummassa maailmassa oikeasti elän? Tai kummassa mun kuuluisi elää. Ehken olekaan särkenyt sydäntäni hulluuden vuoksi vaan tulen hulluksi sen vuoksi.

        Ehkä pitäisi miettiä terapiaan menoa, voisi puhua jollekin joka osaisi palauttaa mut maan pinnalle, mutten uskalla. Koska toisaalta en halua eroon tästä kaikesta. Alkaa olla liian monimutkaista.


      • Shadow
        Pelusia kirjoitti:

        ..mietityttää liikaa. "Entä jos niin olisikin?"-tyylisesti ja joinain pahimpina öinä kun mies on töissä, mietin pitäisikö luovuttaaa ja palata haaveisiin, siellä ei satu pahasti.

        Pääpointtini kuitenkin on, että vaikeinta tässä on se, että joutuu itkemäänkin joskus kun tuntuu kuin olisi menettänyt kokonaisen perheen, kuin herännyt unesta jota oli siihen asti elänyt. Mä en vaan enää aina pääse niihin haaveisiin takaisin samalla tavalla kuin joskus ennen pääsin. Pelkään että alan unohtaa. Koska vaikka se joskus raastaakin, että mikään mitä ajattelen ja haaveilen ei voi koskaan olla totta, siitä on tullut niin turvallista upota niihin maailmoihin. Se on liian iso osa mua, luulisin. Lomanikin vietän vaan sängyssä iltaan asti maaten, uneksien ja miettien kummassa maailmassa oikeasti elän? Tai kummassa mun kuuluisi elää. Ehken olekaan särkenyt sydäntäni hulluuden vuoksi vaan tulen hulluksi sen vuoksi.

        Ehkä pitäisi miettiä terapiaan menoa, voisi puhua jollekin joka osaisi palauttaa mut maan pinnalle, mutten uskalla. Koska toisaalta en halua eroon tästä kaikesta. Alkaa olla liian monimutkaista.

        Siunattu hulluus. Sitähän se on kun on pakopaikka maailmasta, aivan yksityinen. Jos se sinua todella vaivaa, niin mene hakemaan apua.

        En usko että kannattaa pelätä sen mielikuvitusmaailman totaalista katoamista. Ei sellaista voi riistää, ainoastaan joillakin mielialalääkkeillä, ja tuskin sinulle sellaisia määrää kukaan. Laantuu se varmasti ajan myötä, kun on muuta tekemistä ja touhua ympärillä. Mutta siellä se pysyy, tuttu turvallinen maailma, odottamassa oikeaa hetkeä. Sitä hetkeä ennen unta, sitä hetkeä kun voi istua rauhassa, katsella kaukaisuuteen, näkemättä mitään. Ja silti nähdä niin paljon.


    • tua

      Jos sinä koet nyt sydämesi murtuvan pelkästä ajatuksesta että joudut luopumaan haavemaailmastasi jossa ei ole mitään konkreettisesti totta, mitenkä onnettomaksi mahtaisi tulla miehesi, jonka kanssa sanot olevasi onnellinen, jos hän menettää sinut konkreettisen läheisen ihmisensä, rakkaansa ? Hänelle voi olla vähintään yhtä kova, ellei kovempi paikka,jos sinä vaivut kuvitelmiisi=> mielisairauteen. KÄytännössähän sinä et fyysisesti katoa, hän näkee sinut esimerkiksi sängyllä makaamassa, mutta henkisesti tavoittamattomissa. Minusta sinulla on selkeästi skitsofreeniaan viittaavia oireita, ja kuten tiedät, siitä voi parantua lähes toimintakykyiseksi. En osaa sanoa millä keinoin pitäisit arkirealiteetteja haaveita ja kuvitelmia enemmän tarttumisen arvoisena, mutta tosiasia on, että sinä saatat menettää paitsi mielenterveytesi niin rakkaan ihmisen, tai ainakin tehdä hänen elämänsä helvetiksi. Vajoamalla sinä et pääse minnekään toiseen paikkaan etkä aikaan, ainoastaan se mikä on sinua, se mihin puolisosi on rakastunut häviää. Joko lähdet konkreettisesti etsimään sitä toista perhettä (joka tosin vain johtaa loputtomaan rakkaudettomaan vaellukseen) tai sitten menet mielenterveydenhoitajalle ja kerrot vieraantumisen tunteesta ja HALUSTASI. Ei ketään voi jättää noin sairauden kouriin, sinä itse valitset,tuleeko sinusta aivan oikeasti normaaliin elämään kykenemätön mielisairas vai hitaan toipumisen kautta entistä briljantimpi nuori nainen. Kirjoittamista kannattaa jatkaa, mutta yhtenä terapeuttisena keinona selvittää rajaa haaveen ja todellisuuden välillä, eikä keinona pitää haavemaailmaa yllä.
      Valinta on käsissäsi, mutta muista, että se vaikuttaa useamman kuin sinun itsesi elämään. Jopa koiranne tarvitsee sinua terveenä, niilläkään ei ole hyvä olla, jos niitten mami ja emäntä leijuu jossain ihan muissa fääreissä. Jopa koirat kärsivät tilanteesta, mitenkä läheiseet ihmiset ?

      • Pelusia

        ..sanoistasi.

        Sen voin suoraan sanoa, että en minä ole mihinkään "katoamassa". Skitsofreniaa minulla voi kyllä olla perinnöllisenäkin, isän suvun puolelta, mutta epäilen vahvasti sitä. Järki on kyllä päässä haaveittenkin keskellä, joskus yksin vaan pääsee ajatukset valloilleen. Mitään typerää en ole koskaan kuitenkaan tehnyt enkä ole tekemässä.

        Ja miestäni en jätä ikinä, rakastan häntä aivan liikaa. Ja koko meidän pientä perhettä. Mieheni on vähäisistä seurustelukumppaneistani ollut ainoa, joka ymmärtää, että saatan joskus vajota muihin maalmoihin joksikin aikaa ja olla sen takia vaisu. Aiemmin on alettu heti puhua jättämisestä ja pettämisestä muiden kanssa, jos olen tarvinnut omaa aikaa selvitellä päätäni. Rakas mieheni ymmärtää ja siitä en voisi kai olla kiitollisempi. Itse asiassa mieheni on ainoa jolle voin edes vähää kertoa ajatuksistani, koska hän ymmärtää, ajattelee itsekin joskus niin, tosin paljon pienemmällä mittakaavalla.

        Ehkä vain pysyttelen kirjoittelussa ja koitan hillitä mieltäni, viettää aikaa perheen kanssa ja ties vaikka yrittäisin kirjoittaa joskus jotain painokelpoista. Se on aina ollut haave. Tuntuu vain, ettei mitään kirjoituksia uskalla näyttää kellekään, ettei niitä saa paljastaa.

        Mutta poikkean nyt hieman aiheesta. Joo, pitää yrittää. Ollaan vasta nuoria ( minä teini-iän puolella ).


      • tua
        Pelusia kirjoitti:

        ..sanoistasi.

        Sen voin suoraan sanoa, että en minä ole mihinkään "katoamassa". Skitsofreniaa minulla voi kyllä olla perinnöllisenäkin, isän suvun puolelta, mutta epäilen vahvasti sitä. Järki on kyllä päässä haaveittenkin keskellä, joskus yksin vaan pääsee ajatukset valloilleen. Mitään typerää en ole koskaan kuitenkaan tehnyt enkä ole tekemässä.

        Ja miestäni en jätä ikinä, rakastan häntä aivan liikaa. Ja koko meidän pientä perhettä. Mieheni on vähäisistä seurustelukumppaneistani ollut ainoa, joka ymmärtää, että saatan joskus vajota muihin maalmoihin joksikin aikaa ja olla sen takia vaisu. Aiemmin on alettu heti puhua jättämisestä ja pettämisestä muiden kanssa, jos olen tarvinnut omaa aikaa selvitellä päätäni. Rakas mieheni ymmärtää ja siitä en voisi kai olla kiitollisempi. Itse asiassa mieheni on ainoa jolle voin edes vähää kertoa ajatuksistani, koska hän ymmärtää, ajattelee itsekin joskus niin, tosin paljon pienemmällä mittakaavalla.

        Ehkä vain pysyttelen kirjoittelussa ja koitan hillitä mieltäni, viettää aikaa perheen kanssa ja ties vaikka yrittäisin kirjoittaa joskus jotain painokelpoista. Se on aina ollut haave. Tuntuu vain, ettei mitään kirjoituksia uskalla näyttää kellekään, ettei niitä saa paljastaa.

        Mutta poikkean nyt hieman aiheesta. Joo, pitää yrittää. Ollaan vasta nuoria ( minä teini-iän puolella ).

        Hyvä, susta siis kehittyy kuin kehittyykin briljantti nuori nainen, joka näkee ja kokee elämää enemmän kuin keskiverto teini. Muistat varmasti, ettei maailmassa ole rakkautta ylenmäärin, sitä ei ole kaikilla edes niin paljon kuin sinulla on. Ihana, että haluat pitää siitä kiinni.
        Mielisairaudessa on se ovela puoli, että sairastuttuaan ei tajua tekevänsä mitään typerää, vaikka ympäristö saattaa niin tekemiset kokeakin.

        Jos ja kun sulla tuntuu realiteetit olevan kohdillaan, niin silloin ei ole mitään hätää. Käsitin jotenkin terävämmin tuosta sun alkutekstistä, että olisit jo leijumassa.Tässä kohtaa olen mieluusti väärässä.

        Kirjoittamista kannattaa jatkaa. Ei välttämättä tarvitsekaan väikkyä mielessä kansanjoukot jotka tekstiä lukee, ei suurta yleisöä jolle sanansa osoittaa. Ehkä kirjasta tuleekin aidompi ja todempi, jos sitä ei olekaan kirjoitettu palkkion kiilto silmissä, vaan siksi että siltä on tuntunut.
        Oletko muuten törmännyt hyvää kirjaa lukiessa fiilikseen, että sen hahmot ikäänkuin elävät ja tapahtumat tapahtuvat ihan oikeasti ? Tottahan sellaisten hahmojen on pitänyt syntyä ensin oikeasti kirjoittajansa mielessä, saaden elämänsä paperin ja kirjaimien kautta. Onnea sinulle. Toivottavasti joskus saan lukea heistä jotka jo odottavat syntymäänsä.


    • nixx

      Tuo kuullostaa hyvin paljon pelkältä teiniangstailulta... ei millään pahalla. Mutta jos vielä esim. 25:sena kelailet tuollaisia, niin SITTEN voit huolestua ja hakeutua hoitoon... En nyt yritä olla mitenkään ylimielinen, vaan teini-iässä ne aivot EIVÄT ole vielä kokonaan kehittyneet ja siellä tapahtuu kaikenlaista "yliluonnolista", joten turha sun on vielä huolestua.

      • Pelusia

        ..19. :) Tiedoksi vain. Pian täytän kaksikymmentä, eikä ole kyllä aikomusta viittä vuotta venailla tämän kanssa, että voin huolestua. Ajattelin pärjätä jo nyt tämän kanssa.

        Enkä oikeim ymmärtänyt, miten tämä voisi olla angstia, joka on pelkoa ja ahdistusta ja näin suomalaisittain käytettynä vieläpä aika usein whinetystä. Ja ehkei olotilani kuitenkaan ihan niin pahan pelon ja ahdistuksen puolelle mene, että voisi alkaa angstiksi sanoa sen varsinaisessa merkityksessä.

        En siis ole ahdistunut. Olen surullinen. Piste.


      • Pelusia

        ...siellä tapahtuu kaikenlaista "yliluonnolista"...

        Minähän nimenomaan aiemmin sanoin, ettei kyse ole mistään yliluonnollisesta. Juu, uskon kyllä yliluonnolliseen, mutta uskon myös, ettei sellaista enää nykymaailmassa voi koskaan nähdä. Uskon siihen mistä sadut on syntyneet.

        Eli ei, en usko, että joku on tunkeutunut minun päähäni tai että olisin jonkin ihmeellisen maailman "valittu". :D Pointti on vain, että joskus sitä haaveilee että unelmat olisi totta ja minun unelmani ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia.


      • tua
        Pelusia kirjoitti:

        ...siellä tapahtuu kaikenlaista "yliluonnolista"...

        Minähän nimenomaan aiemmin sanoin, ettei kyse ole mistään yliluonnollisesta. Juu, uskon kyllä yliluonnolliseen, mutta uskon myös, ettei sellaista enää nykymaailmassa voi koskaan nähdä. Uskon siihen mistä sadut on syntyneet.

        Eli ei, en usko, että joku on tunkeutunut minun päähäni tai että olisin jonkin ihmeellisen maailman "valittu". :D Pointti on vain, että joskus sitä haaveilee että unelmat olisi totta ja minun unelmani ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia.

        Kirjoita haaveesi todeksi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe