huoh... en tiedä mistä aloittaa... no tässä ny kumminki tulee.. Mua on kiusattu koko ala-aste aika eskarista alkaen.
Eskarissa oli fyysistäkin tappelua, ihan tapeltii lyömist ym. siis iha kunno tappelui mutta ei ne opettajat sitä huomannu.Haukkumist, syrjintää, vietii kaverei halveksuntaa ym.
ykköselle ku mentii ni sit ei muistaakseni käyty enää käsiks..mut tosi pahaa mieltä ne/se yritti koko aja aiheuttaa. Just vei kaverei iha jos olin juttelemas jonku kaa, ni se haki sen kädest pitäe pois ja sano et älä oo ton kaa et se o iha tyhmä tai jotai... olin aina iha yksi..
syytä kiusaamiseen en tiedä oikein.. pärjään koulussa; todistukses huonoin numero ikinä mistään on 8. Olen nopea tehtävissä ja opin nopeasti.ei koskaan ole siis sillä puolella ongelmia ollut... eskari- 2luokalla taisi olla sellainen hyvin hyvin pitkä vaihe jossa itkin joka ikinen päivä.. menin vessaan ja itkin koton salaa.. saatoin mennä ulos johonkin metsään parkumaan... sillä jos itkin niin että isäni näki, se vaa huus päi naamaa kui lapsellist ja turhaa tollane parkumine on! kakkosella kerroin kiusaamisesta äidilleni, ja se oli niin paha, että minut, kiusaaja, ja meidän vanhemmat kutsuttii kouluun puhumaan siit. no siellähän kävi niin että itkin koko ajan(olen tunteellisesti hyvin herkkä ja menen lukkoon=en voi puhua)ja tämä kiusaajani oli mennyt usein kuulemma kotiin itkien ja kertonut että minä teen sitä kaikkea hänelle mitä hän tekee oikeasti minulle!! Minä ja vanhempani tiesimme että hän oli valehdellut, ja hän väitti ettei muista MITÄÄN niistä! mahto nolottaa ja se oli hänelle oikein.
no eihän se mitään auttanut, kiusaaminen jatkui samanlaisena.olin aina yksin. ihan aina.itkin joka päivä. En kuitenkaan ollut läski enkä nyt mitenkään rumakaan.. en kyllä ala-asteella meikannutkaan. no ala-aste meni kokonaan oikeastaan noin, luokallamme ei ollt kuin muutama tyttö ja he kaikki olivat yhdessä ja minä muualla....yksin..nelosella mulle sanottiin jo päin naamaa et "vitsit ku sä olisit jossai toises koulus!"tai jotai sellast... Purskahdin itkuun...vitosen nelosella myös pojat alkoivat haukkumaan minua.. jotkut jopa löivät tm. ei onneksi sattunut pahemmin..en koskaan uskaltanut tunnilla viitata(enkä uskalla vieläkään) jollen ole 110% varma että vastaukseni on oikein. Pelkään. pärjäsin siis jo silloin koulussa ja minulla oli hyvin suuret paineet onnistua koska kaikki tiesivät että osaan ja tiedän paljon.. olen itsekin varmaan perfektionisti en siedä itseltäni muuta kuin täydellisyyttä. haluan olla hyvä kaikessa mitä teen..sitten tuli yläaste...........
vanha kiusaajani ei enää näe minua paljoa vaikka olemme samalla yläasteella. enb myöskään ole kenenkään vanhan luokkalaisen luokalla enää.onneksi. Silti on joitain samoja tunteja ja käytävillä sekä välkillä he haukkuvat ja huutelevat. Yritän vain olla välittämättä siitä ja jatkaa esim. juttelua muiden kanssa normaalisti. mutta se sattuu.kaikki uudetkin luokkalaiseni hyljeksivät minua. olen kuitenkin sosiaalinen ja yritän olla mukana mutta en oikeasti kuulu niihin "ryhmiin" suoraan päinkin on sanottu et tää on inside ja sä oot outside... se tuntui pahalta, tuon sanoi tämän hetken pahin kiusaajani kun olin menossa hakemaan toista tyttöä siitä ringistäminulla oli hänelle asiaa, mutta en saanut sitäkään sitten sanottua...hän haukkuu ja vaikka muut suostuisivat ottamaan minut mukaan niin hän on se joka sanoo et ei me nyt tota oteta. Hän on kyllä aika pissis ja käyttäytyy sen mukasesti.
tänään liikuntatunnilla tein yhtä liikettä.. pelkään tehdä mitään kuten päälläseisontaa ymym. koska en todellakaan ole siro ja nätti!! olen tytön vastakohta!! jos rämähdän alas tai jotain... pelkään oikeasti kaikkia esim. telinevoimisteluliikkeitä enkä todellakaan ole sitä tyyppiä. tänään en uskaltanut tehdä päälläseisontaa ja opettaja tuli kohdalle..... hän pyysi näyttämään, mutten uskaltanut. Opettaja sanoi että hän auttaa, joten uskalsin...tein liikkeen! Enkä tiedä mitä minulle kävi: purskahdin itkuun... eikä se ollut ilosta.. Kaikki vaan ryöppysi ulos, pelkään etten osaa ja että kaikki nauravat tai jotain!!! en edes tiedä!! enkä uskalla avautua kenellekkään...ala-asteella kun haukuttiin aina ja supistiin kun tein liikkeitä...en vaan jaksa enään....
Eskarissa oli fyysistäkin tappelua, ihan tapeltii lyömist ym. siis iha kunno tappelui mutta ei ne opettajat sitä huomannu.Haukkumist, syrjintää, vietii kaverei halveksuntaa ym.
ykköselle ku mentii ni sit ei muistaakseni käyty enää käsiks..mut tosi pahaa mieltä ne/se yritti koko aja aiheuttaa. Just vei kaverei iha jos olin juttelemas jonku kaa, ni se haki sen kädest pitäe pois ja sano et älä oo ton kaa et se o iha tyhmä tai jotai... olin aina iha yksi..
syytä kiusaamiseen en tiedä oikein.. pärjään koulussa; todistukses huonoin numero ikinä mistään on 8. Olen nopea tehtävissä ja opin nopeasti.ei koskaan ole siis sillä puolella ongelmia ollut... eskari- 2luokalla taisi olla sellainen hyvin hyvin pitkä vaihe jossa itkin joka ikinen päivä.. menin vessaan ja itkin koton salaa.. saatoin mennä ulos johonkin metsään parkumaan... sillä jos itkin niin että isäni näki, se vaa huus päi naamaa kui lapsellist ja turhaa tollane parkumine on! kakkosella kerroin kiusaamisesta äidilleni, ja se oli niin paha, että minut, kiusaaja, ja meidän vanhemmat kutsuttii kouluun puhumaan siit. no siellähän kävi niin että itkin koko ajan(olen tunteellisesti hyvin herkkä ja menen lukkoon=en voi puhua)ja tämä kiusaajani oli mennyt usein kuulemma kotiin itkien ja kertonut että minä teen sitä kaikkea hänelle mitä hän tekee oikeasti minulle!! Minä ja vanhempani tiesimme että hän oli valehdellut, ja hän väitti ettei muista MITÄÄN niistä! mahto nolottaa ja se oli hänelle oikein.
no eihän se mitään auttanut, kiusaaminen jatkui samanlaisena.olin aina yksin. ihan aina.itkin joka päivä. En kuitenkaan ollut läski enkä nyt mitenkään rumakaan.. en kyllä ala-asteella meikannutkaan. no ala-aste meni kokonaan oikeastaan noin, luokallamme ei ollt kuin muutama tyttö ja he kaikki olivat yhdessä ja minä muualla....yksin..nelosella mulle sanottiin jo päin naamaa et "vitsit ku sä olisit jossai toises koulus!"tai jotai sellast... Purskahdin itkuun...vitosen nelosella myös pojat alkoivat haukkumaan minua.. jotkut jopa löivät tm. ei onneksi sattunut pahemmin..en koskaan uskaltanut tunnilla viitata(enkä uskalla vieläkään) jollen ole 110% varma että vastaukseni on oikein. Pelkään. pärjäsin siis jo silloin koulussa ja minulla oli hyvin suuret paineet onnistua koska kaikki tiesivät että osaan ja tiedän paljon.. olen itsekin varmaan perfektionisti en siedä itseltäni muuta kuin täydellisyyttä. haluan olla hyvä kaikessa mitä teen..sitten tuli yläaste...........
vanha kiusaajani ei enää näe minua paljoa vaikka olemme samalla yläasteella. enb myöskään ole kenenkään vanhan luokkalaisen luokalla enää.onneksi. Silti on joitain samoja tunteja ja käytävillä sekä välkillä he haukkuvat ja huutelevat. Yritän vain olla välittämättä siitä ja jatkaa esim. juttelua muiden kanssa normaalisti. mutta se sattuu.kaikki uudetkin luokkalaiseni hyljeksivät minua. olen kuitenkin sosiaalinen ja yritän olla mukana mutta en oikeasti kuulu niihin "ryhmiin" suoraan päinkin on sanottu et tää on inside ja sä oot outside... se tuntui pahalta, tuon sanoi tämän hetken pahin kiusaajani kun olin menossa hakemaan toista tyttöä siitä ringistäminulla oli hänelle asiaa, mutta en saanut sitäkään sitten sanottua...hän haukkuu ja vaikka muut suostuisivat ottamaan minut mukaan niin hän on se joka sanoo et ei me nyt tota oteta. Hän on kyllä aika pissis ja käyttäytyy sen mukasesti.
tänään liikuntatunnilla tein yhtä liikettä.. pelkään tehdä mitään kuten päälläseisontaa ymym. koska en todellakaan ole siro ja nätti!! olen tytön vastakohta!! jos rämähdän alas tai jotain... pelkään oikeasti kaikkia esim. telinevoimisteluliikkeitä enkä todellakaan ole sitä tyyppiä. tänään en uskaltanut tehdä päälläseisontaa ja opettaja tuli kohdalle..... hän pyysi näyttämään, mutten uskaltanut. Opettaja sanoi että hän auttaa, joten uskalsin...tein liikkeen! Enkä tiedä mitä minulle kävi: purskahdin itkuun... eikä se ollut ilosta.. Kaikki vaan ryöppysi ulos, pelkään etten osaa ja että kaikki nauravat tai jotain!!! en edes tiedä!! enkä uskalla avautua kenellekkään...ala-asteella kun haukuttiin aina ja supistiin kun tein liikkeitä...en vaan jaksa enään....
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei kukaan tätä jaksa lukee... ymmärrän kyllä.... minun oli vaan pakko kirjoittaa jonnekkin mistä minua ei tunnisteta.... huoh...jos joku ikinä jaksaa lukea ja auttaa olisin ikuisessa kiitollisuudern velassa!! en vain uskalla puhua tästä. koen ala-asteen kiusaamisen noloksi minulle... ja tämän hetkisen yläasteellakin, se tuntuu nololta... ja jos joku kysyy, minua alkaa itkettää enkä voi puhua... ääntä ei vain tule, enkä edes tiedä mitä sanoa... tiedän myös että jos itken ja yritän puhua, hyperventiloin... en vain pysty puhumaan siitä se tuntuu niin nololta!......
Kirjoitin tälle palstalle aikaisemmin tästä.
Muista tämä: Muut ihmiset voi korkeintaan saada sut uskomaan, että ne voi vaikuttaa sun elämään ja päätöksentekoon tai siihen mitä susta voi tulla tai ei voi tulla. Totuus on kuitenkin se, että SINÄ päätät. Ei ne muut.
Mitä omistat? Iphonen? Läppärin? Vaatteita?
Omistat jotain vielä paljon kallisarvoisempaa. Sulla on yksi elämä. Sitä ei voi verrata mihinkään materiaan, sillä materia itsessään on osa elämää. Sama, kuin ottaisi täydestä korillisesta omenoita yhden omenan, ja yrittäisi vaihtaa sen koko korilliseen.
Sun elämä on ihan helvetin hieno ja kallis juttu. Ja se on sun käsissä. Älä anna niiden idioottien saada sua tuntemaan oloasi epävarmaksi, rumaksi tai huonommaksi. Ei ne tiedä mitään mistään.
Jos sinua oikeasti alkaa vituttamaan, niin vaihda koulua. Tai sano kiusaajille suoraan, että sulla on tosi paha olla, ja että ihmettelet jos niillä ei omatunto kolkuta. Sellainen teko on varmasti vaikea varsinkin ujommalle yksilölle. Sun täytyy kuitenkin pystyä ilmasemaan itseäsi ja tunteitasi. Kunnioita itteäs! Älä anna itsesi joutua muiden jalkoihin.
Tsemppiä!
Hei!
Todella hyvä, että kirjoitit vaikeista asioista. Se osoittaa rohkeutta. Oli todella harmillista lukea, että olet joutunut kokemaan noin vaikeita ja ikäviä asioita. Kenenkään ei tarvitse tuollaista käytöstä sietää. Tilanteesi vaatisi nyt sen, että puhuisit jollekin luotettavalle aikuiselle tämän saman mitä kirjoitit. Aluksi voi tuntua vaikealta puhua, mutta puhuminen vie asiota eteenpäin. Et saa jäädä asian kanssa yksin, koska selvästi kärsit tilanteestasi ja se vaikuttaa myös koulunkäyntiin. Voit kääntyä esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan, opettajan tai vaikka seurakunnan nuorisotyönohjaajan puoleen. Vaikka tilanne vaikuttaa nyt pahalta, se voi muuttua ja tarvitset aikuisia auttamaan sinua.
Voimia sinulle kovasti, muista että olet tärkeä ja arvokas!
Ystävällisin ajatuksin,
Outi (nuorisotyönohjaaja) ja Maritta (lasten ja nuorten erityisohjaaja harjoittelija)
mm... kiitos. >Tiedän tuon ,m utten vain pysty, ja sitten ne kuitenki puhuis mun porukoil ymym. enkä mä haluu sitä... ku siis ihanku toi kiusaamine ei riittäis mul on kotonaki täl hetkel kaikki aika.... no iha suoraan sanottuna perseestä.. Mä en nyt viitti kaikkee luetella ku en haluu et mua tunnistetaa täst mut siis tappelen koko aja äidin kans, se ei kuuntele mua ja sit se ain päättyy nii et me huudetaaa toisillemme... eile suutuin veljelleni ja sit just ku koton on monta veljee viel haukkumas ja kiusaamas lisää heti ku pääsen kotii... ni neki saa vaa pahaa mieltä eikä äiti tee kyl mitää estääkseen sitä päinvastoin... Eilen se sano niin epäreilusti et itkin itteni uneen sit sen ja kaiketi kaiken muunki takii... läheine on just kuollu, ja kaikkeee on tapahtunu... niistä en voi ees täs kertoo mut ehkä tajuutte..:/ enkä mä siis tietty tän takii puhu äidil mistään täst. se ei tiiä et mua kiusataan enää, enkä mä haluukkaa et se tietää... ei sitä kait vaa kiinnosta, se vaa huutaa mul eikä kuuntele ym.. isää nään harvemmi.. Ja senki oon huomannnu et arvosanat laskee...
Enne olin iha just kympi oppilas ysi- kymppi tuli käytännös ain kokeist, nyt yhä useemmi ysii ja kasiiki.... tiiän et se on viel iha ok ja et asiat vaikenee koko aja, mut en silti oo enää tyytyväine.Joskus tunneil en vaa pysty keskittyy ku ajatuset o iha jossai muual... silti yritän ain esittää et kaikki o hyvi, mut sisält oon iha rikki.. Ja oon kuitenki viel silleeki iha hyvä ja pidän ittessäni siitä että oon tosi mones asias hyvä tai sillee..ja sit osaan ajatella tosi fiksusti ja sillee "pitkälle" et oon oikeesti niinku fiksu en pelkästää "hyvä koulus" mut just se et pidän itteeni tytön vastakohtana koska en oo rakenteeltani YHTÄÄN tyttömäine ja siro... mul on isot luut ja isot lihakset...
Huoh.. toi kiusaaminen on silti viel nii pieni osa sitä kaikkee mitä mun elämä on kaikkiaan...
Tiedän tunteen... Muaki kiusattii alakoulus haukkumalla ja tönimällä ongelma oli että luotin aina kaikkiin ja olin liian kiltti kaikelle. Sit 5 luokal halusin muutoksen, aloitin kuntonyrkkeilyn, harrastin sitä noin 1,5 vuotta ja sen jälkeen eipä oo kukaan enää haastanu riitaa ja nyt oon 15 ja oon oppinu että ei saa luottaa kehenkään...
mä oon 4lk ja mul on just samaa mit sul oli eskaris!