Olen jo monta kertaa pannut pillit pussiin eli pessyt poimurin, sangon ja perkausalustan. Tänään aurinko paistoi taas niin houkuttelevasti, etten voinut vastustaa kiusausta. Menin tutulle mäntykankaalle ja poimin pakkasen kangistamia, osittain sammaleeseen painautuneita marjoja parisen litraa.On taas muutamaksi päiväksi pirtelömarjoja. Perkaushukkakaan ei ollut suuri joskin pehmenneiden marjojen osuus kasvaa. Taas voi herkutella.
Vieläkö olet poiminut puolukoita?
1943
23320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nyt lumi peitti puolukat...
Ei täällä vielä, mutta luulen etten enää tänä vuonna poimi.
Pyhänä kävin metsässä ei marjan marjaa, puolukka kukki ja kissankellot.
Suppiksia niin paljon kuin kerätä viitsi.
Paljon on paikkoja, joissa ei ole ollut marjan marjaa. Toisin paikoin on sitten valtavasti joskin suuri osa on jo pehmennyt tai ravissut maahan. Niin ne kasvit luulevat, että hypätään talven yli, lupiineja olen nähnyt teiden varsilla.
En vielä. :))
Kerrankin osasin olla vitsikäs. Siitäköhän nyt aava aukeaa?
Jäät ilman, jos et vielä ole aloittanutkaan. Oletko menossa Torronsuolle karpaloon? Siellä aava edessäsi aukeaa. Taitaa vaan olla tänä syksynä upottavaa.
Takajalan heikotus estää vieläkin puolukkaan menon.
Usein poimin karpaloita muutaman pakkastuksen jälkeen.
Senkin opin opin äidiltäni.
Torronsuo lie jossain siellä kaukana, etelässä?
Tokoinranta ei taida ihan sivuuttaa Torronsuota? :))
Ei multa ole kuin vajaat 50 km matkaa Torronsuolle, Tokoinrannalle vajaat sata - eri suutaan. Tokoinrannan seudulla töpeksin inssiajossani. Suojatie Ympyrätalon lähellä oli niin pitkä, etten tajunnut toisen auton olevan pysähtynyt sen eteen ja ajoin pysähtymättä. Missä kaukana lienevät Sinun marjamaasi? Olen joskus ollut Reksuolla karpalossa keväällä.
Juupajoopa.
Kaakana kaakana, ovat minun marjametsäni. Viimeksi sieni-, ja puolukkakeräilyni oli kirkasvetisen järven rantaisilla alueilla. Kaunista jäkälikköä oli polun vierissä. Siiloinen pikkukoiramme käveli häntä hulmuten polkua mukanamme.
Oli kirkas syyspäivä, kaunis järvi kimmelsi vieressämme, niin ihania muistoja on siitä, että melkein itkettää.
"Ei aika mennyt koskaan palaa".
Minusta olet merkittävä, koska sinullekin luonto on tärkeä.
Olet selviytynyt niin monista elämän tosiasioista.
Olet laillani, realisti.
Haikeaksi veti mieleni sinun viestisi. Monena vuonna, vielä viime syksynä minunkin marjametsäni oli kirkasvetisen järven rannalla. Oli koirakin, ei oma. Nyt nuo maisemat ovat käytettävissäni - viikonloppuna pulahdin järvessäkin, mutta kaveri ja koira eivät siellä enää käyskentele. Olen palannut marjastamaan metsiin, joihin liittyy myös kauniita muistoja monen vuosikymmenen ajalta. Yksin, ihan rauhassa sain tänäänkin olla. Vähän olin varuillani, kun ilveksiä on sielläkin nähty. Pitää välillä katsella ympärilleen, ettei tule yllätetyksi.
Jollain lailla, ihmeellisesti, olen aistivinani sielusi syvyyden.
Olet onnekas, et ole katkera, osaat iloita onnesta, minkä elämä on sinulle suosiollisesti antanut.
Olet onnellisen siitä, mitä olet saanut, et ole katkera menetyksistä, vaan säilytät sydämessäsi saamasi.
Osaisipa useampikin meistä olla kaltaisesi.
Olet aina ymmärtänyt, ettei kaikille ole kaikkea annettu.
Kattilasykölöögi, olen, vainen.
Kiitos kauniista sanoistasi, varsinkaan täällä niitä ei saa usein lukea. Jostain luin, että ihmisen onnellisuus on ainakin 50 % perinnöllistä. Tämän voin omalla kohdallani todeta. Äitini oli tosi myönteinen henkilö, vaikka hänen elämänsä oli raskasta. Häneen verrattuna olen saanut hyvän osan. Ei ole sairasta lasta, ei halvaantunutta aviopuolisoa, ei omaa sairautta. Olen saanut palkintoni tässä eläkeiässä siitä, että jo lapsena huolehdin paljon omaisistani.
1943.
Niin olen minäkin, torilta ostanut!!, mutta Torronsuolle en ehtinyt, koska se aikaisemmin mainittu autonromu olikin hajalla ja sitten kunnossa??? Onneksi ei edes "korjaus" maksanut mitään.
Tänään kuitenkin perkasin jäätyneet suppilovahverot lapseni luona, jotka he olivat poimineet viikonloppuna.
Mikäs muuten mättää tässä Suomi24 systeemissä??? Onko nyt tehty uudistus siitä, että nimmari pitää olla kolmemerkkinen, mutta yli kolmen lauseen jutut ei mene läpi??
Romu ei siis ollutkaan romu. Olen kyllästynyt suppilovahveroiden poimimiseen. Niitä on niin paljon. Tänään keitin kylläkin suppilovahverokeittoa, kun jääkaapissa oli sopiva määrä sieniä. En osaa sanoa, mikä mättää. Isäni tapasi sanoa, että maailma mättää, mättäs se Mäntylän kanankin.
Wau? Merkit senkun lisääntyy, siis nuo nimmarini, koska Sinä valtasit tuon 1943!!!
Romu ei ollutkaan romu ja vielläkin on epäselvää miksi se minulle kiukutteli ,siis torireissulla lauantaina kuului aivan omituista kolinaa???
Tietenkin vein se korjaamolle maanantaina, mutta ihmettelin itsekkin, että mitään "omituista" kolinaa ei kuulunut sinne viedessä??? Ei siitä myöskään korjaamolla löydetty ja onneksi selvisin "säikähdyksellä", siis ei laskua.
On heillä kyllä hieno palvelu, että minut viedään ja haetaan riippuen siitä, missä suunassa autoni on.
Mutta noista suppiksista. Minäkin inhoan niitä, koska ilmeisesti en osaa niitä laittaa oikein. Ihanaa suppiskeittoa kuitenkin söin ja yritän viellä kerran tehdä sellaista itsekkin. Ai niin, se kerma jäi ostamatta, mutta punainen maito saa korvata. Olisi minulla kyllä kookkos- ja soijamaitoa! Täytyypä tehdä makutesti pienissä erissä, sillä yleensä inhoan kookkoksen makua jokapaikassa ja siihen on syynsä.
Uskomaton on muuten vielläkin kirjoitukseni/siis selkeä kirjoitus. Minä siis ajattelen nopeasti, kirjoitan alun ja asia jää kesken, koska kuulijan pitäisi arvata loput?? Nytkin sain täydentää joka lauseen ja tuskin tästä vielläkään saa selvää.
Kyllä nuo auton ääntelyt tekevät varovaiseksi. Joskus kauan sitten autoni alkoi hyppiä ja moottoritilasta kuului ääniä. Silloisella paikkakunnalla mulla oli hyvä merkkihuolto ihan lähellä ja viallinen virranjakajan kansi oli syynä. Sain avun, mutta maksuhan siitä meni, sulla on siihen verrattuna vielä parempi palvelu. Mulla on kahdeksas samanmerkkinen auto ja harvoin on ollut hämminkiä. Peppar peppar, ei pitkään aikaan rengasrikkoakaan tien päällä.
Itse laitan sulatejustoa sienikeittoon. Sitä on yleensä jäkaapissa, kermaa harvemmin.
Apua kun alkoi naurattamaan, kun ajattelin hyppivää autoa.
Joskushan näkee autoja, joihin on ilmeisesti tankattu kengurubensaa.
Kerran ystäväni autolla oli yskä.
Lumi on peittänyt puolukkani.
Lauantaina kuljeskelimme ihanaa järvenrannalla olevan kumpareen päällä kulkevaa polkua pitkin. Aurinko paistoi, luonto oli kuurainen pakkasyön jälkeen. Ilma raikas.
Karpalosuolla olen käynyt.
Toivottavasti lumi sulaa vielä että saan lisää karpaloita ja miksei puolukoitakin. Ainakin jonkin verran suuhuni laitettavaksi, ehkä kotiinkin vietäväksi. Talven puolukat ja karpalot olen jo pakastanut.
Niin moni on kirjoittanut tuosta lumesta, että piti ihan käydä ulkona katsomassa olisiko täälläkin. Eipä ollut, kirkas taivas ja pakkasta. Kylläpä moni asia ajoittui sopivasti. Tänään vaihdatutin talvirenkaat autoon ja pesin kesärenkaat. Alkuviikosta poimin loput omenat puista.
Nuo luonnossa olevat polut helpottavat kulkemista. Eläimet usein tekevät korkeimmille paikoille ainakin harjumaisemissa. Ovat niin houkuttelevia, että suunnistuksessa olen mennyt harhaan, kun on ollut niin helppo seurata polkua. Pitäisiköhän minunkin vielä yrittää käydä karpalosuolla? yleensä en marjoja osta, mutta karpaloita olen ostanut.
Eipä ole lunta vielä. Kylmää on kylläkin, ja järven vesi 6-asteista.
Puolisko poimi puolukat kun olin pitkään reissussa, niitä kun oli jopa ihan tuossa lähimäellä - voi olla vieläkin mutta kun ei tarvitse.
Harmittaa melkein kun jossain päin on suppelovahveroita näköjään niin paljon ettei poimia jaksa; minä löysin tänä syksynä ihka ensimmäiseni! Ei niitä hirmusti ollut mutta olipa kuitenkin. Siis yksi paikka on tiedossa, toivottavasti ensi syksynä kasvavat samassa paikassa, ja kukapa tietää vaikka löytäisin uusiakin kasvukätköjä kun sienen jo selkeästi tunnistan. Harvassa ovat meilläpäin.
Tämä meidän järven vesi on niin korkealla että rantojen karpalosuot on veden peitossa. En siis ole saanut karpalon karpaloa. Onneksi on vielä vähän vanhoja pakkasessa.
Täällä satoi ensilumi viime yönä, joten viimeiset tämän syksyn puolukat taisin eilen poimia. Minä tutustuin suppilovahveroon 1970-luvulla, kun työtoverini tutustutti. Lapsuuskotini ympäristössä menin heti katsomaan samantyyppiseen metsään ja olihan niitä sielläkin. Luultavasti sulla käy samoin.
Viikonloppuna pulahdin Kyrösjärvessä ja laiturin luona oli vettä kaulaan asti, normaalisti on vyötäröön. Keskiviikkona pulahdin täällä ja vettä oli täälläkin. Taisivat olla viimeiset pulahdukset tällä kaudella.
Eipä enää, karpaloita yritin etsiä mutta suo olivat muuttunu järveksi ja toinen hävinnyt kokonaan so. en osannutkaan enää sinne, ed. käynnistä n. 20 vuotta..
Poikamme kertoi että "sortavalan" mummot myyvät tienvarressa marjoja, ehkä saan karpaloita seuraavalla polttoainetankkaus reissultaan tuliaisina, pyysin ainakin tuomaan..
Taidanpa minäkin suunnistaa jokin aamu Turun torille, siellä on yleensä ollut karpaloita myytävänä. Kuvittelen, että suot hyllyvät tavallista enemmän. Äiti aina kertoi kuinka suonsilmä on pohjaton.