Venelehden Inkinen kirjoitti syyskuun numerossa pääkirjoituksen, joka poiki vastineita niin puolesta kuin vastaan. Olipa joku jopa irtisanonut lehden tilauksen kirjoituksen takia. Inkisen suppean kyselyn mukaan "kukaan ei katso kelloa tai lokia, eikä laske paperilla kompassisuuntaa. Kaikki katsovat sähköistä karttaa..."
Mutta miten mahtaa olla asian laita tällä foorumilla. Saadaanko aikaan pieni gallup? Vastauksissa olisi varmaan hyvä erotella saaristo- ja avomerinavigointi toisistaan.
Mutta miten mahtaa olla asian laita tällä foorumilla. Saadaanko aikaan pieni gallup? Vastauksissa olisi varmaan hyvä erotella saaristo- ja avomerinavigointi toisistaan.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Aikaisemmin perehdyin ja valmistauduin huolellisemmin. Nyt laitan plotterin päälle. Seilailen Suomenlahtea ristiin rastiin.
Molemmissa navigoimme sähköisesti. Paperikartat on vain varalla.
Sähköisesti menee sekä avomerellä että saaristossa. Ellei menetelmän hyvät puolet olisi niin vahvoja, olisi hauskaa mennä perinteisillä Siinä oli sentään vielä haastetta ja se tuotti joka kerran onnistumisen iloa.
Paperikartta on tietenkin edelleen lyömätön reitin suunnitteluun kokonsa takia. Siitä oli viimeksi ilmestyneessä Vene-lehdessä hyvä kuva. Myös suuntia, jotka eivät ole suoraan veneestä johonkin päin, mittaan lähes poikkeuksetta kolmiolla kartalta. Se on monin verroin kätevämpää kuin plotterilla, vaikka Garmin 720:ssa on kosketusnäyttö ja panorointi sekä zoomaus nopeaa. Läppärillä tai tabletilla suuntien mittaaminenkin kävisi kätevästi. Melko varmasti ensi kaudella veneestä löytyy se tablettikin entisten vimpaimien lisäksi.
Plotteri on kätevä luoviessa, pysytellään valkoisella vedellä. Onneksi ei ole kaikua - liika tieto lisää tuskaa!
Lähivesillä purjehdittaessa paperikartatkin jäävät monesti kajuuttaan - ainakin alkumatkasta.
Plotteri päällä, mutta paperinen versio koko ajan vieressä. Siitä varmistetaan sijainti. Avomerellä voi olla jo seuraavan maan karttalehti esillä ja plotterin suunnalla mennään. En luottaisi koskaan pelkkään sähköiseen karttaan. Tai ainakin varakoneita täytyisi olla pari kappaletta.
Mielestäni perinteisellä karttanavigoinnilla on paikkansa saaristossa. Kartta antaa ison kuvan ja mahdollistaa paremman ennakoinnin. Viiden tuuman plotterin näytöllä ei paljoa ennakoida. Plotteri toimii taas tarkkuusnavigoinnissa, ja luonnollisesti huonon näkyvyyden vallitessa.
Avomerellä/rannikolla sähköisen navigoinnin merkitys kasvaa. Perinteisiä menetelmiä perustellaan usein elektroniikan haavoittuvuudella. Mutta nykyisin varmaan lähes joka veneessä on useampia Gps-vastaanottimia. Laskeskelin että meillä on veneessä on viisi erillistä Gps-vastaanotinta. Näistä neljä omalla akulla/paristoilla. Eli lähinnä salamanisku tai koko Gps-järjestelmän romahtaminen voisi haavoittaa sähköistä navigointia. Viimeksi mainittua en pidä kovin todennäköisenä, mutta ukonilman uhatessa kirjaan sijainnin ylös tasaisin väliajoin. Joskus ajattelin että rannikkolaivurikurssin oppeja olisi hyvä kerrata matkalla merellä. Voisi sitten gepsistä tarkastaa, miten hyvin onnistui. Mutta käytännössä on jäänyt merkintälaskuharjoitukset ja suuntimien piirtelyt kartalle jäänyt tekemättä. Mites muilla?
Kyllä perinteinen on selkärangassa, sieltä sen saa käyttöön vielä ainakin seuraavat 10 v tarpeen vaatiessa ja välineet löytyy. Veneessä on kaksi plotteria veneen sähköissä kiinni, yksi kannettava karttoineen ja vielä kännykkä ja yksi "black box" gps. Ja tabletti on hankintalistalla käytettäväksi halutussa paikassa venettä. Vanhan pääkompassin on joutunut vaihtamaan pienempään isomman plotterin tieltä.
Plotteri on ollut aina päällä viimeiset kymmenen vuotta. Merikortti on lähes aina näkösällä ja paikka on tiedossa myös merikortilla. Vanha pattereilla toimiva gps-navigaattori on varalla ja kännykästä löytyy myös gps. Suuntimia en ole ottanut vuosiin ja erannot sekä eksymät vaatisivat jo varmaankin puolen tunnin uudelleen opettelun. Plotteri on täysin ylivoimainen apu väylien ulkopuolella, kun varmistuksena on vielä kaiku ja ympäristön havainnointi.
Itse en ole tätä ala-arvoista lehteä tilannut koskaan! Käyn aina lukaisemassa lehden kirjastossa mutta en ole moneen vuoteen löytänyt siitä yhtään kiinnostavaa tai hyödyllistä artikkelia.
Purjehdin kesän mittaan saristossa noin 1500 mailia enkä ole reissuillani tarvinnut kartan ja kompassin lisäksi muita apuvälineitä navigointiin. Mitä olen tuttavien veneissä plotteria käyttänyt niin sanoisin että näytön pitäisi olla todella iso että laitteesta olisi jotakin hyötyä. Pienestä ruudusta on hankalaa, ellei mahdotonta yrittää jotakin lukea. Laite on varmasti oivallinen väline sellaisille jotka eivät jaksa opetella navigoimaan kartalla ja kompassilla
Se on niin paska lehti että pitää kirjastoon asti ajaa lukemaan? En ymmärrä.
Matkalla tänä vuonna Suomesta Välimerelle Suomen merikorttisarjat olivat meillä oikealta sivulta auki ja esillä, mutta Suomen rannikon jälkeen en muista, että olisi kertaakaan paperikarttaa käytetty kulussa. 4 vrk:n avomeriosuudella paikka merkittiin paperille 1--3 tunnin välein. Välimerellä meillä on nyt mukana yksi kartta, jonka mittakaava on 1:2,5 miljoonaan. En usko, että sitäkään tulee paljon käytettyä. Sisä- ja ulkoplotterit ovat toki päällä koko ajan ja avomerellä ajetaan kompassilla. Pilotti- ja satamakirjoja tarvitaan koko ajan, ja niitä on mukana paljon.
Mainittakoon vielä, että kaikki manuaalisen navigoinnin välineet ovat mukana ja käsillä, sekstanttia myöten, ja niitä suurinpiirtein osataan myös tarvittaessa käyttää.
Yleensä purjehdin merikortin avulla. Plotteria käytän mennessäni väylien ulkopuolella, tarkistaakseni paikkani aika ajoin tai ollessani avomerellä. Saaristossa ei sitä tarvita. Kartan kanssa käytän harppia ja joskus kolmiota. Se tuntuu jotenkin turhauttavalta tihrustaa sellaista pientä ruutua täynnä symboleita. Merikartassa näkymä on laajempi, joten vilkaisemalla sitä saa samalla laajemman kuvan.
Jos on it-alan amattilainen ja vuosikymmeniä purjehtinut, ei kyllä luota bittivermeisiin navigoinnissa. Pääosin perinteisin navigointimenetelmin meikä menee niin saaristoissa kuin avomerellä. GPS:ää on tullut käytettyä rannikkoa lähestyttäessä huonossa näkyvyydessä muutaman kerran.
Perinteistä huolimatta ymmärän esim tämän hyödyllisyyden siihen mihin se on tarkoitettu, eli valtameripurjehdukseen:
http://www.landfallnavigation.com/expedition.html
Tilanteen mukaan. Viime kesä oli mielenkiintoinen kun alla oli uusi pursi ilman plotteria ja myös liikuttiin uusilla vesillä. Paperikartoilla pärjäsi oikein hyvin.
Plotterin ongelma pinnaohjatussa purjeveneessä on hankala asennus. Joko se on liian kaukana yli 2 m päässä pinnahenkilöstä, tai turhan alhaalla. Siksi olen itse käyttänyt taskussa kulkevaa pikkuplotteria (kartta-gps) luoviessani saaristossa.
Kirkkaassa päivänvalossa kiinteästä plotterista on myös usein vaikeampaa saada selvää kuin merikartasta. Hämärällä, huonolla kelillä ja yöllä tilanne vaihtuu ja plotteri on ylivoimainen.
Vimpaimien lisäksi myös työnjako miehistössä menee tilanteen mukaan, siten että ahtailla saaristovesillä luoviessa kippari navigoi ja skuuttaa, ja vaimo siirtyy ohjaamaan.
Kokeiltu on myös iPadin tapaista tablettia, ja vuosia sitten myös senaikaisia tabletteja (kynäohjattu PDA). Tuomio oli molemmassa tapauksessa nopea: Ei sovellu ulkokäyttöön. Ei ainakaan pinnahenkilölle, jos vene on vähänkin eloisampi. Ongelmana on näytön tummuus, liikkumista haittaava suuri koko, virrankulutus ja se että molempia käsiä tarvitaan.
Avomerikäytössä kiinteä plotteri toimii pinnaveneessäkin hyvin kun siihen ei tarvitse koskea kovin usein. Se on myös koko ajan näkökentässä jolloin poikkeamat reittiviivasta näkyy nopeasti. Avomerellä korostuu vimpaimien säänkestävyys ja käyttövarmuus.
Esimerkiksi Virosta Suomeen saapuessa, väylien ulkopuolella plotteri on aivan mainio apuväline. Mutta kyllä merikartta on silloinkin aina valmiina sisällä koska siitä saa parhaan yleiskuvan matkan etenemisestä.
Olen pitkänmatkanpurjehtijana ehtinyt kokea tähän mennessä kolme plotterin simahtamista (kaksi plotteria jumittui jo takuuaikana, yksi vasta takuuajan jälkeen) ja ukonilmassa yhden black outin. Vaikka yhä käytän navigoinnissa plotteria, avomeripurjehduksessa merkitsen silti sijainnin paperikarttaan vähintäin kerran vrk:ssa.
Saatte vapaasti pottuilla, mutta veneessäni on yhä lyijykynä, harppi, paperikartat ja kompassi eksymätaulukkoineen. Niitä myös käytetään, vaikka halpa patterikäyttöinen vara-gps (ilman karttanäyttöä) on aina mukana. Plotterin takuu ei paljon lohduta, kun simahtaminen tapahtuu vaikkapa yöllä rannikkoa lähestyessä.
Venelehden juttuihin kyllästyneenä lopetin kestotilaukseni jo pari vuotta sitten. Tykkään Yachting Monthlystä ja seuraan myös YW sekä saksalaisia venelehtiä.
Et ansaitse pottuilua navigoinnistasi, vaan arvostusta. Tuota taitoa on tärkeä pitää yllä.
Itsellä on plotteri pääasiallinen paikan kertoja, mutta paperikartta on aina vieressä auki oikealla siuvulla ja siitä seurataan isoa kuvaa, plotterista (15" läppäri) tarkkaa paikkaa. Pidän tärkeänä myös verrata plotterin paikkaväitettä ympäristöön jotta varmuus omasta paikasta säilyy.
Omassa käytössä harppi ja kolmio on vain talvisin, kun verestän kesän muistoja ja kurssien sisältöä.
Mulla ei ole ollut vielä koskaan mitään ongelmia mun kannettavassa plotterissa ja sillä olen jo menestyksellisesti 8 kesää navigoinut. Nykyisin myös ipad on aina mukana sekä iphone, joissa molemmissa merikartat. Veneen sähköissä kiinni vain gps. Paperikartat vain varalla ja yleensä karttapöydällä.
Aika samoilla linjoilla menen 28m:n kanssa.
Itselläni on kartta pääasialliseen suunnistukseen ja vektorikarttainen käsigepsi kertoo paikallisen tilanteen tarkemmin. Gepsin ruutu on luokkaa 3 tuumaa joten se on todellakin enempi "muistin apuväline".
Veneessä on pinnaohjaus ja gepsi on kaukalon etuosassa akkuvirrassa kiinni. Gepsissä toki patterit paikallaan joten tiukemman paikan tullen sen voi napata omiin kintaisiinkin.
Mennyt kesä oli säiden puolesta gepsien juhlaa, sillä sumuja riitti heinäkuulle. Kertaalleen syksyllä kävi niin, että yksipurjehtiessa iltalenkillä pilvisyys yllätti ja lyysari ei ollut käden ulottuvilla viittaviidakon lähestyessä. Niinpä ennenaikaisen pimeyden keskellä todettiin viittojen olevan paikallaan kuvaruudullakin. Enskerralla haluan kyllä nähdä ne valonheittimelläkin mutta tulipahan todettua että tarkkoja pelejä nämä gepsit ovat.
Tarkoititko tosiaan, että merkitset sijainnin kerran vrk:ssa? Avomerellä seilatessa minä olen merkinnyt sijainnin kerran tunnissa. Mitä hyötyä on merkitä kerran vrk:ssa sijaintia, edes valtamerellä, kunsijainti muuttuu esim 150 mailia? Muuten kyllä fiksua toimintaa?
Kysyt hyötyä gps-sijainnin merkitsemisestä kerran vrk:ssa karttaan. Käytännössä se riittää valtamerien ylityksissä, joissa kulkusuuntaa ei yhtenään muuteta ja kulkunopeuskin pysyy usein vakaana. Jos elektroniikka sattuu simahtamaan, paikanmäärityksen karttaan voi tehdä suuntaviivottimen ja harpin kanssa. Näinhän on jo perinteisestikin tehty, kun paikantaminen perustui sekstanttiin!
Paljon kurjempi tilanne syntyy, jos olet valtamerta ylittäessäsi seilannut vaikkapa pari viikkoa merkitsemättä sijaintejasi minnekään ja sitten huomaat plotterisi yllättäen pimentyneen.
Itse en ole vielä "opetellut" plotterien käyttöä, vaan paperikartoilla mennään, pääasiassa saaristossa. Nykyisen veneeni mukana tuli vanha käsi-gps, josta on ihan kätevä katsoa nopeus ja kuljettu suunta.
Minä purjehdin Päijänne nimisellä järvellä ja siellä kartan kanssa navigointi on niin simppeliä, että en näe mitään syytä siirtyä plotterinavigointiin. Jos nyt jotain huonoa pitää kartasta sanoa niin saateella ja aaltojen roiskeissa on huono kääntää karttasarjan lehteä. Muuten se ei ota itteensä kun on muovin sisällä.
Hyviä ja monipuolisia kokemuksia. Itse seilaan vanhasta tottumuksesta paperikartoilla. Niitä on kiva silmäillä ja tykkään yleensäkin kartoista. Mutta kieltämättä joskus tulee eteen tilanteita, jolloin plotterinavigointi olisi poikaa. Kuten tunnetua, saaristossa on joitakin paikkoja, joissa saa karttalehteä olla kääntämässä mailin välein ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa.
Erityisen näppäränä olen pitänyt muovilla päällystettyä "suunnittelukartaa", eli sekä Saaristomeren että Suomenlahden yleiskarttaa. Niilä hahmottaa kokonaisuuden hyvin, eikä eksähdä niin helposti väärälle väylälle. Sellainen saatta joskus tapahtua yllätävän helposti, jos kartta/plotterinäkymä on rajallinen.
Taustatukena on itselläni iPad ja pari perus-GPS:ää. Niilläkin on ollut kyllä käyttöä. Epävarmoilla vesillä saatan katsoa turvallisen lat/lon-rajat kartalta ja sitten seuraan GPS:n koordinaatteja.
Toki jos ylimääräistä hilloa olisi, voisin ostaa vielä jonkun hyvän käsiplotterin, joka voisi olla koko ajan pinnaveneeni kaukalossa varmistuksena. Mutta tähän asti olen pärjännyt näillä hyvin. Ja kuten sanottu, karttojen syynääminen on mukava puuhaa. 63-vuotiaana ajattelen, että oman position pähkäily perinteisin metodein voisi pitää aivonkin virkeänä..
Elämäni pahimman kivelleajon tein juuri tuolla lat-lon -rajojen mukaan ajamalla. Niillä kun lopulta saa vain pääilmansuuntien mukaiset rajat. Vähän odotettua parempi nousukulma kryssillä ja karttaan merkittyä laajempi matala tekivät ikävät jäljet köliin, eikä ilman peräsimenkään raapaisua siitä pois päässyt. Plotterin track-viiva olisi kertonut jo edellisten luovien aikana paremmin tulevasta. Irti siitä päästyäni kypsyi hetkessä pitkään muhinut ajatus plotterista ruorimiehelle.
Aivoja ei ole tarvinnut narikkaan laittaa senkään hankinnan jälkeen. Shiftien seurailu ja vendan paikkojen optimointi pääsee vain uudelle tasolle. Ja sanoisin, että se on hauskempaa mietittävää vielä tuossakin iässä, liki samoissa olen itse.
"Plotterin track-viiva olisi kertonut jo edellisten luovien aikana paremmin tulevasta"
Saaristossa purjehditaan väylien ulkopuolella vetämällä maamerkeistä turvalinjoja. Eli vaikkapa kahden niemenkärjen muodostama linja määrittelee rajan, jota ei kannata ylittää.
Aitoa jodlaritasoa oleva aamuyön örvellys.
Sinullahan piti olla kilpaurjehdustaustaa. Kuinka usein sait katsottua starttilinjan paikan maamerkeistä? Siinä on sentään mahdollisuus oikein hieroa tilannetta etukäteen. Ohjeesi on sellaista laivurikurssitasoa, teoriassa ihan toimivaa ja käytännöllistä, mutta elävässä elämässä mitääntekemätöntä. Joskus poikkeustapauksissa toimii sekin.
Plotteri kertoo pyytämättäkin muutaman metrin tarkkuudella sijaintisi matalikkoon nähden. Track kertoo hyvin, miten shiftit ovat aiemmin käyttäytyneet ja sen perusteella voit jättää sopivan marginaalin, ettei mennä yli leikkarin. Pelkkä numeronäyttöinen gps jo antaa sen turvallisen linjan, jota ei pidä ylittää. Ja antaa sen sielläkin, missä käyttökelpoisia niemenkärkiä ei ole ja antaa lisäksi kaksi viivaa. Sen enempää ne maamerkkien linjat kuin gps:n mukaan saadut viivat eivät vain yleensä ole mitenkään optimaalisen suuntaisia.
"muutaman metrin tarkkuudella" joskus kertoo joskus ei. Itse olen osunut plotterin tarkkuudella pimeässä viittaan ja päivän valossa kiveen. Sijainnin määrityksen tarkkuus vaihteler ja ainakin navionicsin kartoissa on myös paljon virheitä. Varovainen kannattaa olla ja varsinkin ylizoomausta käyttäessä.
Kuka käski olemaan tyhmä? Ja kyllä se gps oli oikeassa, kartasta ei ole takeita. Plotterit varoittaa, jos eivät saa tarkkaa paikkaa. Ja huonoimillaankin ovat tarkempia kuin mikään muu mentelmä.
No höpön pöpön!
Ei saa ajaa pimeässä kapeaa väylää plotterilla.
Ikävä kyllä näin tekee yhä useampi.
Pimeässä kapean väylän jokainen merimerkki on syytä etsiä kunnollisen valonheittimen avulla. Plotterin suuntaviivassa on merkittävä viive, ellei se ole gyron antama magneettisuunta, ja plotterin paikkatiedossa 10--20 metrin virhe on aivan tyypillinen, viiveestä puhumattakaan.
Esimerkiksi 10 solmun nopeudella liikutaan jo noin viisi metriä sekunnissa.
>> Esimerkiksi 10 solmun nopeudella liikutaan jo noin viisi metriä sekunnissa.
Olen purjehtija.
Ei kannata tarttua tuohon esimerkkinopeuteen. Viiden solmunkin vauhdissa veneenmitta edetään muutamissa sekunneissa.
Tyypillisen plotterin suunnan/sijainnin viive on samaa luokkaa.
10--15 metrin levyisiä merkittyjä väyliä tai leveämmän väylän kapeikkoja on yllättävän paljon. Ja niissä on kepit syytä nähdä, koska plotterin ominaisuudet eivät riitä turvalliseen ajoon.
Ensinnäkin, minähän kielsin olemasta tyhmä. Ahtaastakin paikasta plotteri tuo helpolla läpi, jos pisteet on asetettu paikan päällä, ei kartasta. Ja sellaisia 10-15 m mittaisia kapeikkoja on todella vähän. Ne ovat poikkeuksia, niissä jo pitääkin kepit myös havaita. Enemmän kuin tyhmä on, jos sellaiseen paikkaan sysipimeässä tuuppaa täydellä vauhdilla. Puhutaan nyt välillä oikeista asioista.
"Esimerkiksi 10 solmun nopeudella liikutaan jo noin viisi metriä sekunnissa"
On sulla nopee purkkari
No enpä tiedä, mutta 65-jalkaisena runkonopeutta tietysti löytyy. Mutta pointti ei ollut nyt tässä tuo nopeus, otin 10 solmua vain sattumalta esimerkiksi. Plotterilla pimeällä kapeilla väylillä ei pidä ajaa ilman valonheitintä, jolla kepit etsitään.
No ei tietenkään! Eikä siihen edes mitään paiskaria tartte, vanhan hyvä konsti, mäklaitin (2-3 isolla patterilla) päälle asetettu kiikari on tehokas yönavigointiyhdistelmä. Kepit näkyvät satoja metrejä. Ja aina kannattaa ottaa näköhavainto kiintopisteestä (merimerkit, luodot jne.) jos sellaisen voi saada, mikäli seilataan saaristoväyliä pilkkopimeässä. Linjoja pitkin ajellessa ei niin nuukaa.
Mutta, 65 jalkaisella purjeveneellä seilattavia 10--15 metrin levyisiä merkittyjä väyliä tai leveämmän väylän kapeikkoja on yllättävän vähän ;)
No joo, ehkä oli leveys vähän alakanttiin. Yksi tuollainen on kyllä esim. Porkkalan tulliasemalle mentäessä. Siitä jos ajaa pimeässä pelkän plotterin varassa, huonosti käy. Tai miten olisi Suomenlinnan tulliin pelkällä plotterilla ilman näköhavaintoja? Kuka uskaltaa?
Mutta jos keppien väli on 50:kin metriä, en minä sitä ilman näköhavaintoja aja.
Sellainen 50 m portti on eniten käyttämälläni reitillä, siinä helsinkiläisten tuntemassa keppihelvetissä. Ennen gps:ää ja deccaa siitä tultiin pimeässä perinteisin menetelmin. Nyt gps:n kanssa siitäkin on hohto mennyt, sen kun ajaa vaan. Viimeistään ohimennessä ne kepitkin sieltä näkyvät. Sitä kapeammat paikat ovat tyypillisesti juuri noita jonkun sataman sisäänmenoja. Kyllä Suomenlinnaan mennessä saa jo niiin lähellä laituria muutenkin hidastaa.
Ihmeen agressiivinen tapaus tämä.
Toki tekniikan käyttämiseen liittyy juuri tuo vaara, että käyttäjä on tyhmä. Sitähän tämä toinen kaverikin koettaa tolkuttaa.
Toki gepsi on tarkka ja hieno peli mutta laite ei tee ketään viisaammaksi. Nykyään on ihan aito huoli siitä, että väki ajelee päättömänä gepsin varassa huonolla näkyvyydellä, usein jopa ilman valoja. Ja en tietenkään tarkoita tällä "moottoriveneilijöitä", sillä tätä palstaa lukevat moottoriveneilijät ovat selvästi kultivoituneempia merenkulkijoita kun nämä moottorivoimalla kulkevat urpot.
Mielenkiinnolla odottelen tulevaa kesää, sillä auringonpilkkujen aiheuttama häiriömaksimi osuu kuulemma kevääseen/alkukesään. Silloin suosittelen muitakin valkkaamaan ajolinjojaan ihan täysin kelvollisten niemenkärkien yms. mukaan. Joku kuumakalle täällä kerkesi jo tyrmäämään nuo yksinkertaisimmatkin merenkulkutaidot joita ilman ei todellakaan kannata loiskia kun kylpyammeessa.
Miten ihmeessä se tyhmä kaveri sitten pärjää perinteisten menetelmien kanssa, jotka vaativat enemmän? Ilman muuta perinteiset menetelmät pitää olla hallussa. Eikä päätä pidä tunkea tekniikalla sellaiseen rakoon, josta ei ilman pääse pois. Aivan kuten pelkän tekniikan varassa ajaminen vauhdilla ilman näköhavaintoa kapeaan rakoon on sitä kiellettyä tyhmyyttä.
Vaikka itse tekniikka on helposti opeteltavissa, sen rajoitukset pitää myös ymmärtää. Mutta yhtä hyvin kannattaa ymmärtää sen suomat mahdollisuudet.
Huono näkyvyys muuten tarkoittaa sumua, pimeys ei. Sumussa taas valoista ei ole mitään hyötyä päivällä. Nämä kultivoituneet moottoriveneilijät tosin käyttävät valoja usein samaan tapaan kuin autolla.
Perin todennäköisesti emme tule huomaamaan auringonpilkkumaksimia mitenkään erityisesti. Ja jos huomaamme, se on sitten gps:n kannalta lähinnä on/off-tilanne, ei virheellinen paikannus. Jos paikka katoaa, ollaan siinä aiemmin mainitussa tilanteessa koskien pään laittamista väärään rakoon.
Ilmeisesti moottoriveneilijänä et ymmärtänyt ajolinjojen valinnasta niemenkärkien mukaan purjehtijan ja varsinkaan luovijan kannalta mitään. Menetelmä, joka toimii joskus sattumalta, ei ole kovinkaan hyvä yleisohje.
Olen samaa mieltä. Elokuussa ajelin viittä solmua Raumalta etelään vesisateessa kovaan vasta-aallokkoon pimeässä kapeaa väylää. Vene oli uusi ja oli ikävä yllätys havaita, että kompassi ei ollut valaistu. Käsiplotteri oli mukana, ja siitä saattoi tarkistaa sijainnin mukavasti, mutta pian huomattiin, että sen sekunnin - kahden viive päivityksessä teki ohjauksen hyvin hankalaksi. Aina tahtoi ohjata yli tai ali ja vene kääntyili puolelta toiselle. Paljon parempi oli valaista tehokkaalla valonheittimellä keppejä ja saarten rantoja. Jos kompassi olisi ollut valaistu, ei olisi ollut ongelmaa. Plotterin päivitysnopeus on kyllä asia, jonka selvitän ennen seuraavan plotterin hankintaa. Ja kompassin valaistuksen laitan kuntoon keväällä.
"Plotteri kertoo pyytämättäkin muutaman metrin tarkkuudella sijaintisi matalikkoon nähden."
Niinkuin muutama vuosi sitten avomerism:issä hangossa moni paatti ajoi kivelle keskellä kirkasta päivää.
Sellaista plotteria en vielä ole nähnytkään, joka toimisi käypäisesti ohjailukompassina. Päivityksen saa tietenkin nopeaksikin, mutta sitten lukemat vaeltavat puolelta toiselle. Laita se kompassin valaistus kuntoon ja ohjaat sen mukaan. Plotterista seuraat, että ajamasi kompassisuunta vie oikeaan suuntaan. Makukysymys on sitten se, tykkääkö ohjailussa perinteisestä kompassista vai sähkökompassin digitaalinäytöstä. Molemmat toimii.
Moderneissa liikennekoneissa tekniikka on viety sille tasolle, että se estää pilottien virheet. Kivelle voi edelleen halutessaan veneillä ajaa.
Mainitsemistasi kivelleajoista sinulla varmaan Airiston rannalta katsottuna on tarkempaakin tietoa.
"Moderneissa liikennekoneissa tekniikka on viety sille tasolle, että se estää pilottien virheet"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Air_Francen_lento_447
Oletkos tutustunut viimeiseen tietoon tapauksesta? Ilmeisestikään et. Oli miten oli, tekniikka tekee paljon vähemmän virheitä kuin ihminen.
"Oli miten oli, tekniikka tekee paljon vähemmän virheitä kuin ihminen. "
Ihminen taas tietää, koska on väsynyt tai muuten vaan ei ole vireessä. Koneet eivät ja vaikka tietäisivätkin, niin väsyyneenä ei kannata veneillä.
Mihin tämä nyt sitten liittyi? Erityisesti väsyneeseen ihmiseen verrattuna tekniikka tekee todella paljon vähemmän virheitä. Ja toisaalta tekniikan käyttö vähentää väsymistä.
On se mies vihanen, nyt kannattais ottaa äkkiä purjehdusloma ennenkun joku suoni katkeaa.
"Huono näkyvyys muuten tarkoittaa sumua, pimeys ei."
Riippuu täysin siitä mitä yrittää nähdä. Valot näkyy pimeässä paremmin, mikään muu ei sitten näykään kuten päivänvalolla. Toisin sanoen pimeässä on huono tai ainakin rajoitettu näkyvyys.
"Perin todennäköisesti emme tule huomaamaan auringonpilkkumaksimia mitenkään erityisesti. Ja jos huomaamme, se on sitten gps:n kannalta lähinnä on/off-tilanne, ei virheellinen paikannus."
Nyt ymmärsit hienosti juuri sen mitä tarkoitin.
"Ilmeisesti moottoriveneilijänä et ymmärtänyt ajolinjojen valinnasta niemenkärkien mukaan purjehtijan ja varsinkaan luovijan kannalta mitään. Menetelmä, joka toimii joskus sattumalta, ei ole kovinkaan hyvä yleisohje. "
Nimenomaan purjehtiessa noita linjoja ehtii etsiä luonnosta ja nimenomaan luoviessa ja nimenomaan väylien ulkopuolella (muutenhan olisi käytettävissä muitakin merimerkkejä). Ihan simppeliä perustaitoa johon ei sen enempää tekniikkaa tarvita.
Paikoin olet väärässä, mukaan lukien se vihaisuus. Itsepä lähdit arvottamaan eri tavoin etenevien taitojakin, minä en.
Pimeässä kuljetaan pimeyden ehdoilla. Valaistuja väyliä pitkin etenee vaivattomasti. Niiden ulkopuolella pidetään selvästi suuremmat marginaalit kuin päivällä, kun mennään muita kuin tutuimpia reittejä. Edelleen muistetaan sääntö, ettei mennä sinne, mistä ei omin avuin pääse pois. Täydellinen pimeys on poikkeustapaus, useimmiten jonkin verran valoakin. Ja kuten sanoit, valot näkyvät erittäinkin hyvin. Pimeä ja sade tai sumu on jo sitten vaikea yhdistelmä. Joskus takavuosina on satamavahti muutamaankin otteeseen kirjoittanut vartiokirjaan veneen lähteneen pimeään ja sateeseen. Merkinnät ovat tarkoittaneet minua ja ajalta kauan ennen elektronisia apuja. Uskon, että tiedän mistä kirjoitan, kun arvioin pimeänavigointia. Plotterin avulla hommasta on suorastaan ärsyttävän helppoa ja menettänyt hienoutensa.
Jos ymmärsimme auringonpilkkujen merkityksen samalla tavalla, missä on ongelma?
Jos paras käytettävissä oleva luonnon tarjoama linja on puoli mailia väärässä paikassa, niin onko siitä paljoakaan hyötyä? Tai jos matalasta saaren kärjestä jää pitkä pätkä pois näkyvistä, niin mikä on hyöty silloin? Todella simppeliä perusnavigointia toki, mutta käytettävissä vain toisinaan ja virhemahdollisukksiakin on. Jälleen plotteri kertoo oikean linjan virheettömästi sielläkin, missä ei ole niemenkärkiä kertoen kaupan päälle enemmänkin purjehtijalle.
En oikein ymmärrä, mihin yleensä tähtäät. Eikö tekniikan tuomaa hyötyä kannattaisi ottaa käyttöön? Varmaan kaikki pidempään vesillä liikkuneet ovat kohdanneet tapauksen, jossa tullaan kysymään, missä me ollaan. Eikä niissä tapauksissa paikan näyttäminen kartaltakaan läheskään aina auta. Eivät ne ole plotterisukupolven tuotantoa, niitä on aina ollut. Veneilijöiden määrä on kasvanut ja mukaan on tullut paljon "lyhyen linjan" veneilijöitä. Ei siis mikään ihme, jos kivillä käydään entistä useammin pelkästään jo kulkijoiden lukumäärän takia. Sen lisäksi keskiarvoisen kokemuksen määrä on varmasti nykyään pienempi kuin vaikkapa 20 v sitten. Mikään tai kukaan ei estä lähtemästä vesille, jos uskoo omien taitojensa riittävän. Mitä sille voi tehdä, jos toisilla se usko on kovempi kuin ne taidot. Kielletäänkö tekniset avut?
Moni on syöttänyt reittipisteen värin tai muuten käyttänyt virheellisesti sähköistä vempainta. Siispä on parempi ettei käytä, jos ei tarvitse.
Ja varmasti yhtä moni on tehnyt virheitä perinteisin menetelmin. Enemmän virheitä tulee esim. koordinaatteihin mittausvaiheessa, kuin syöttäessä gepsiin.
Onko parempi sitten ettei sähköisiä laitteita käytä, vaikka niillä kiistatta saavutetaan parempaa/tarkempaa dataa valintojen pohjaksi. Esimerkiksi veneen _tarkan_ sijainnin määrittely on huomattavasti nopeampaa plotterilta kuin manuaaliseti.
" Siispä on parempi ettei käytä, jos ei tarvitse...." Sitten kun tarve tulee on hyvä osata myös sähköisten vempainten käyttö.
Noniin, nyt kuulostaa jo paremmalta. Mukava kuulla, että itse merenkulkutaidot eivät ole itsellesi uusia. Omastakin mielestäni ne on syytä opetella ensin että ymmärtää mitä kaikkea se gps itse asiassa tekee ja minkä se ennemminkin "arvaa". Laitteillakin kun on rajansa vaikka niistä ilmoitetaan vaan siinä napilla ohitettavassa alkutekstissä yleisen pyöreästi.
Merenkulkutaitoihin kuuluu myös kartanlukutaito ja olisi toivottavaa, että sen saisi tavalla tai toisella myös uusvenelijöiden selkäytimeen. Linjoja pitkin ajaminen on yksinkertaista, mutta plotterikansa ei välttämättä edes ymmärrä miksi tuolla menosuunnassa on nuo kaksi taulua hassusti samassa linjassa. Täysin samaa periaatetta voi käyttää myös sopivasti luovilla kartalta hahmottuvilla muodostelmilla, olivat ne sitten luonnon antimia tai merimerkkejä. Puolen mailin heitot tulevat sitten kun oma sijainti on ollut jo valmiiksi hukassa.
En lähtisi huutelemaan tällaisella foorumilla, että pimeys ei ole huonoa näkyvyyttä jos se aloitteleville veneilijöille sitä nimenomaan on. Kirkkaallakin säällä orientoituminen sijaintiin on vaikeaa mikäli ei ole tottunut ajattelemaan maailmaa kompassisuunnin kartan perusteella. Plotterin rajallinen ruutu ei kerro suurempaa tilannetta ja sen avulla kartan zuumailu vie huomiota ympäristön tarkkailulta ja välkkyvien valojen laskemiselta tai linjan erottamiselta toisesta suunnan perusteella ym. Toki plotterista näkee onko ajautumassa välittömään vaaraan mutta sen avulla perille ajeleminen vaatii myös oman taitonsa laitteen käytöstä.
Mielestäni toistan itseäni kun kerron tähtäämisestäni. Uusveneilijöiden vehkeet antavat toistaitoiselle mielikuvan, että tällä pärjätään tilanteessa kun tilanteessa ilman pidempää oppimäärää tai kokemusta. Heille tekniikka on varmasti avuksi, mutta hyvin helposti sen enempää ei sitten opitakkaan. Moni aloittelija ei esimerkiksi ymmärrä, ettei plotterin näyttö ole tutka- tai ais-kuvaa ja että huonossa näkyvyydessä voi olla muitakin matkaajia. Veneiden nopeudet ovat kasvaneet kauas ohi näiden aloittelijoiden taitojen ja mikäli tekniikka pettää täytyy osata ajaa sen mukaan.
Tietenkin nopeudessa on selvä ero moottoriveneiden ja purjeveneiden välillä. Moottoriveneillä tulee selvästi rumempaa jälkeä kuljettajillekin, siinä missä nopeammat purjeveneet lähinnä menevät itse varmemmin lunastukseen. Tämä mainittakoot, sillä gepsin tai kartan luku tuskin suuresti muuttuu jos nopeutta on 5 solmua tai 8. Ehkäpä tässä olisi parempi pysyä purjeveneiden vauhdissa kun kerran purtsikkafoorumilla ollaan vaikka se ei poistaisikaan mahdollisuutta törmätä johonkin paljon nopeampaan moottoriveneeseen.
Optimismi on kaunista, mutta tosiasiassa nämä amatöörit eivät osaa ajaa tilanteen mukaan. Tekniikka tuo siis illuusion kontrollista kuten nykyisissä aiempaa teknisemmissä autoissa. Luonnonlait ovat kuitenkin voimassa mikä tulee todistettua jokavuotisin ketjukolarein ainakin Helsingin pääteillä jossa ostovoimaa mm. veneilyyn löytyy ehkä taitavampia autoilijoita enemmän.
Illuusio hallinnasta syntyy vähemmälläkin. Kanoottia suuremmalle alukeselle täysin kulkukelvottomasta paikasta läpi yrittäneen uuden moottoriveneen kippari selitti arvelleensa, ettei siellä ole kiviä, kun ei ole reimareitakaan. Ja tämä tapahtui siis 70-luvulla. Ei tilanne tuosta voi mitenkään pahemmaksi mennä. Toisaalta on tullut pyyntö tulla ajamaan isoa liukuvaa, kun omistaja arveli, ettei osaa käyttää plotteria.
Taitaa ongelma suuremmassa määrin olla se, että niin paljon useammalla on rahaa ostaa vene. Aiemmin ostopäätös edellytti hieman useammin sitoutumista harrastukseen opettelemisineen pelkästään taloudellisista syistä.
Ei reittipisteitä enää syötetä, ne osoitetaan suoraan kartalta. Elät museoaikaa.
"Reittisuunnittelu" tai oikeastaan katsotaan mitä väyliä ajetaan huomenna.
Suoritetaan yleensä ruokailun päätteeksi viinilasin/rommitotin seurassa.
Jos on tyyni keli tai muusta syystä ajetaan koneella navigoin kartta/kompassi menetelmällä. Purjeet ylhällä ajan plotterilla. Säilyy osaaminen noitten karttalehtien pläräämisessä. Tietysti joskus tulee laiskoteltua mutta aika harvoin
Sellaiselle joka ei osaa, plotteri on aina helpompi. Sellaiselle joka osaa asia ei ole ollenkaan niin selvä. Väittäisin kuitenkin, että enemmistö käyttää itselleen helpointa metodia, ei tarkinta tai turvallisinta.
Itse toimin tilanteen mukaan:
1) kotivedet ulkomuistista, kartta kajuutassa oikea sivu auki, plotteri päällä, mutta en sitä juurikaan seuraa (ehkä 30 % vesilläoloajasta)
2) pidemmät reissut "normaaliolosuhteissa" suurimman osan aikaa ajan paperikartalla, koska se on helpointa ja mukavinta (ehkä 50 % vesilläoloajasta)
3) plotteria käytän erikoistilanteissa (ehkä 20 % vesilläoloajasta):
- tarkkuutta vaativa oikaisu, luoviminen väylien ulkopuolella tms. tilanne
- purjemanööverit, ruoanlaitto tms. syy jolloin on "liikaa muuta tekemistä" navigoinnin ohella
- huono näkyvyys
Miltei aina plotteri näyttää vain ihan veneen lähiympäristön ja suuremmat linjat ajan paperikartalla.
Kinastelu plotteri/paperikartta paremmuudesta on ihan typerää, koska vastaus on eri riippuen henkilöstä ja tilanteesta.
Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että plotteri-/paperikarttanavigaation helppousjärjestys on päivänselvä. Ei kukaan voi vakavissaan väittää, että jos saa tehtäväkseen tsekata ja ilmoittaa veneen täsmällisen sijainnin, onnistuu siinä helpommin ja nopeammin paperikartan perusteella. nkä itse ole kokenut ennakointiakaan hankalaksi. Minulla on plotterissa yleensä 1,5 mpk näyttö valittuna; Raymarinen n. viisituumaisella näytöllä sen avulla pärjää hyvin. Vierailla vesillä pidän kyllä paperikarttaakin käden ulottuvilla ja joskus on sen avulla nopeampi tsekata, kumpi väylä jossain haarautumassa pitää valita.
Mitä suuntimiin tulee, niin enpä ole koskaan, edes ennen gps-aikaa, ottanut oppikirjanmukaista ristisuuntimaa ja merkinnyt sitä kartalle muualla kuin laivuritentissä ja siihen valmistautuessa. Huvin vuoksi on silloin tällöin tullut suunnittua jotain kohdetta sen tunnistamiseksi oman sijainnin perusteella ja siinä yhteydessä yleensä mietittyä, että ristisuuntimatekniikan ongelma on nimenomaan siinä, että se edellyttää niiden suunnittavien kohteiden tunnistusta. Eli jos näkyvissä ei ole edes yhtä varmasti tunnettua maamerkkiä, on ristisuuntimapaikannus pelkkää arvailua. Väitänpä, että haaksirikkotilastot todistavat väitteeni oikeaksi :)
Helppousjärjestys nyt on ilmiselvä. Ei plotteria tarvinnut opetella käyttämään muutoin kuin itse laitteen hallinnan kannalta, siis nappulatekniikka.
En nyt varsinaisesti ihmettele, että joku on vuosikausiakin onnistunut liikkumaan merellä ottamatta ristisuuntimia. Mutta silloin täytyy aika tarkkaan pysytellä väylillä tai muuten hyvin selkeillä kulkuväylillä. Laivurikurssilla opetettiin kaikenlaisia teoreettisesti käteviä paikannusmenetelmiä, mutta ristisuuntima on ainoa, jolla on oikeasti käyttöä. Koska lähtötilanne on aina se, että suunnilleen tiedetään missäpäin ollaan, mutta tarvitaan tarkka paikka, ei maamerkkien tunnistaminen mikään ongelma ole. Suorastaan jokapäiväistä ristisuuntimien käyttö oli, kun väylien ulkopuolella kulkeminenkin oli jokapäiväistä.
Saaristossa ei tarvita ristisuuntimia purjeveneellä. Olen purjehtinut yli kaksi vuosikymmentä Saaristomerellä pelkän kartan varassa. Kompassia on tarvinnut vain, kun on otettu suuntaa isomman aukon yli. Purjevene liikkuu niin verkkaisesti, että on hyvin helppo "pysyä kartalla" koko ajan. Väylillä ei ole tarvinnut pysyä, eikä kivillä ole käyty kertaakaan. Nyt on plotteri veneessä ja kartta auki istuinkaukalossa ja erona on vain se, että ei tarvitse "päivittää" itseään kartalle koko ajan. Toisalta on tullut tuo saaristokin aika tutuksi jo.
Riippui vähän vaatimustasosta, tarvitaanko suuntimia saaristossa. Pelkällä kartalla tarkempi sijainti on vain arviointia ja arvailua. Ei kiintopisteiden tarvitse olla kaukanakaan, kun suuntima tarvitaan. Kun sumurintama on tulossa, pitää sijainti suuntia väylälläkin. Ei ristisuuntima teko ole edes vaikeaa, eikä vie paljoa aikaa. GPS tekee suuntimisen vain verrattoman paljon tarkemmin ja plotteri laskee sijoittajat reaaliajassa kartalle.
"GPS tekee suuntimisen vain verrattoman paljon tarkemmin ja plotteri laskee sijoittajat reaaliajassa kartalle. "
kartalle joka on out of date kvien suhteen.
No mutta...kaikki kivethän oli löydetty jo aikapäivää sitten, eikä vuosiin ole löytynyt uusia.
Iso osa kivistä on löydetty vuosia sitten mutta suomalaisilta vesiltä vuosittain pari löytyy.
http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/fma_fi/merenkulun_palvelut/merikartat/merikarttojen_paivityspalvelu
Eiks Oluen seurassa muka voi tota tehdä ??
Minulla on aina paperikartta plotterin kanssa istuinlaatikossa.On nääs mahdollista,että plotteri menettää toimintakykynsä seuraavista syistä:Menettää yhteyden sateliitteihin .Laitevika!Lyhyestä virsi kaunis!
Rannikolla on tarvittaessa kolme GPS:ää, joista 2 käytössä, ja paperikartta (jopa 1: 10.000.000) ja alle 100m syvyydessä kaiku, tarvittaessa 2 kpl. Plotteria ei ole, mutta on kolmessa läppärissä Maxsea, josta printtaan tarvittaessa satamakartat (toinen tulostin on varalla) jopa 1:5000. Siis tuntematonta satamaa lähestyttäessä on aina GPS, paperikartta, päivänvalo ja kaiku, jopa 2 kaikua, joista toinen on eteenpäin näyttävä. Avomerellä riittää GPS ja paperikartta. Valtamerellä merkitksen päivittäin paikan ja suunnan paperikarttaan ja muut tiedot lokikirjaan eli muistikirjaan. Joskus, hyvin harvoin, jos eletroonisessa navigoinnissa on ollut häiriöitä esim. sähkövika, olen pitänyt myös nestekompassisuuntaa varalla kunnes häiriö on loppunut tai korjattu. Tällä metodilla purjehdin yksin paapallon ympäri. www.snoopy.fi (uudistuvat sivut.)
Merikartasta seurantaan sijaintia ja suunnitellaan reittiä, plotterista tarkistetaan sijainti ja kuinka lähellä matalaa vettä oikeasti ollaan ja onko eteen tulossa matala joka jäi merikartasta huomioimatta. Kännykässä varalla peruskartta.
Venelehden päätoimittaja Inkinen on oikeassa. On syntymässä sukupolvi, joka ei osaa navigoida ilman plotteria ja sen negatiiviset seuraukset tulevat lisääntymään. On takuuvarmaa, että plotteri lopettaa toimintansa eräänä päivänä. Toivottavasti se tapahtuu laiturissa, eikä pimeyden laskeutuessa hankalissa olosuhteissa saaristossa. www.snoopy.fi
Tai siis yksi kolmesta plotterista lopettaa toiminnan. Silloin laitetaan varalaite tulille ja se taas toimii akun tai paristojen varassa mikäli sähköt ei toimi. Tuoreet varaparistot on tietysti veneessä mukana. Jos taas GPS-järjestelmä on pimeänä, niin sitten paikannetaan Glonassilla ja tulevaisuudessa myös Galileolla. Näissä sähköisissä laitteissakin alkaa olla kaksin-kolminkertaiset varmistukset, joten paperikartta jää pelkkien isojen linjojen suunnitteluun.
Jos jotain ikävää sattuu, niin syy ei ole laitteessa, vaan käyttäjässä. Yhtälailla paperikartan kanssa voi eksyä, kartta lentää mereen, palaa tai olla muovitaskussa väärä sivu esillä silloin kun sitä tarvitaan. Sellainen on käyttäjän virhe ihan samalla tavalla kuin varaplotterin hankkimatta jättäminen.
Ei se nyt silti ihan fiksulta kuulosta, että ollaan merihädässä, jos plotteri ja pari muuta elektroniikkavekotinta sattuisivat kastumaan pilalle.
Eihän?
Mun plotteri kestää ainakin vettä - muiden plottereista en tiedä. Mun mun karttasarja ei kestä, joten jos se ainoana navigointivälineenä putoaisi veteen, saattaisin olla merihädässä - vierailla vesillä.
Merenkulkulaitoksen karttasarjat kestävät kyllä vettä, olen noita uittanut meressä ja käyttänyt edelleen vaan.
Kyllähän ne kartat on painettu melkoisen hyvin vettä kestävälle paperille. Mutta kyllä yksi mun uran suurimpia navigoinnillisia ongelmia tuli, kun tuuli siirtopurjehduksella heitti karttasarjan penkiltä jiipissä mereen. Tapahtui aikana, jolloin vasta Decca oli keksitty. Tietysti kyseessä oli melkein ulkomuistista ajettava reitti, mutta käytiin silti noukkimassa se kartta merestä. Sattui kellumaan, mutta tuulta oli 10 .
Sen verran paperisia ovat kartat, etteivät kastuttuaan suoraksi kuivu.
Suomalaiset merikortit ovat erinomaista paperia, kestävät kastumista useita kertoja hajoamatta. Ruotsalaiset ovat eka sateen jälkeen möhjöä.
Ostin kesällä yhden ruotsalaisen veneilykarttasarjan ja se tuntui kyllä olevan hyvin vettä kestävää materiaalia, hivenen muovisen oloista. Virolaiset taas menevät helposti selluloosaksi.
Elektroniset apuvälineet ovat tehneet navigoinnista todella helppoa. Ammattiliikenteessä puhutaan jatkuvasta paikanmäärityksestä (eli seurataan ja verrataan eri laitteiden antamaa informaatiota keskenään). Navigoinnista veneillä on mielestäni hävinnyt se entisten aikojen hauskuus/jännitys/onnistumisen ilo, siitä on tullut niin helppoa. Ja jos HARRASTUKSENA on vesillä liikkuminen, luulisi jo ihan mielenkiinnosta opettelevan merenkulun perusteet, ja näihin navigaatioliiton kurssit ovat mitä parhaita. Ja yhtenä tärkeänä osana navigointia tulee olla visuaalinen navigointi. Tämä taito meinaa niin ammattilaisilta kuin harrastelijoilta unohtua/köyhtyä laitteita seuratessa.
...ja tietty salama tekee selvää koko arsenaalista jos hyvin osuu.
...ja ne aurinkomyrskyt tietty sotkee toimintaa.
Itsekään en ole iällä pilattu mutta muistan kun oltiin huolissaan avuttomasta pullamössösukupolvesta joka ei osaa autonsa renkaita vaihtaa. Nyt he ovat kovaa vauhtia siirtymässä vesille kun tekniikka tekee sen 112% varmaksi ja helpoksi.
Merenkulkuhan on muutakin kun suunnistamista ja uusveneilijöiden törppöilyt ovat rikastuttaneet kaikkien vesilläliikkujien elämää tavalla tai toisella. Välillä on joku kuollutkin kun meno kovaan keliin on aluksi tuntunut niin kovin helpolta uusilla vehkeillä.
Jaa että joku kuollut mentyään "uusilla vehkeillä kovaan keliin". Ja kukahan missä milloin?
"Jos jotain ikävää sattuu, niin syy ei ole laitteessa, vaan käyttäjässä."
Tuota kutsutaan teknologiauskovaisuudeksi ja seurauksia ovat mm. tällaiset onnettomuudet.
http://en.wikipedia.org/wiki/Scandinavian_Airlines_Flight_751
http://yle.fi/vintti/yle.fi/elavaarkisto/indexa5f9.html?s=s&g=1&ag=125&t=346
Tarkista faktasi. Kummatkin olivat 100%:sti käyttäjän virheitä, kuten selotuksissa kerrotaan.
Samalta Wikisivulta poimittua:
"The accident was caused by SAS' instructions and routines being inadequate to ensure that clear ice was removed from the wings of the aircraft prior to takeoff. Hence the aircraft took off with clear ice on the wings. In connection to lift-off, the clear ice disengaged and was sucked in by the engines. The ice caused damage to the engine fan stages, which led to engine surges, and these triggered irreparable engine failure. The pilots were not trained to identify and eliminate engine surging; furthermore, the Automatic Thrust Restoration system was not known by the pilots, nor noticed by the airline."
Eli jäätä ei poistettu siivistä ennen nousua. Myöhemmin jää irtosi ja imeytyi moottoriin aiheuttaen lopulta moottorin hajoamisen. Lentäjät eivät osanneet hoitaa tilannetta eivätkä olleet tietoisia moottorien automaattisesta työntövoiman säädöstä.
http://www.turvallisuustutkinta.fi/1201510653805
"SALLY ALBATROSSin tutkakarttajärjestelmä oli vasta koekäytössä. Aluksen navigointihenkilöstö ei tuntenut järjestelmää kunnolla ja monilla heistä oli virheellisiä käsityksiä sen ominaisuuksista. Tutkakartan käyttökoulutuksessa heille oli opetettu vain edellä mainittu vanhentunut tutkakartan kohdistustapa eli manuaalinen kohdistus. Ainoa aluksella ollut ohjekirja, jossa tutkakartan kohdistamista käsiteltiin, opetti niinikään manuaalisen kohdistuksen eikä ottanut huomioon DGPS-laitteen olemassaoloa."
No tuoltahan näitä löytyy:
http://www.turvallisuustutkinta.fi/2596.htm
Hyvää lukemista sinulle talvi-illoiksi.
Kun itseluottamus on laitteiden varassa niin sattuu kaikenlaista ikävää.
Eipä löytynyt tekstiin sopivia tapauksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Sitä vanhemmat eivät enää taida mahtua "uusien vehkeiden" raameihin. Osaatko antaa tarkempaa osoitetta tilannetta kuvaavaan raporttiin?
Lue ite, sasin lento meni puihin atr:n takia myös. Jos tekniikka on monimutkaista käyttää kuten usein on ja varsinkin sallyn tapauksessa, vika ei ole käyttäjässä.
Ahvenanmerellä väylämerkki kuoli laivan ajaessa päälle.
http://www.museum.ax/museum/arkeologi_rodhamn_vrak.pbs
Sitten on se autopilotilla ohjatun ison moottoriveneen tapaus saaristomereltä joka jyräsi purjeveneen. Läheltä piti tilanne.
Itsellekin tuli pari vuotta sitten hankala tilanne, kun tulin Selkämereltä Paraisille, tosin sillä kertaa avofiskarilla. Tiesimme tulevamme loppumatkan pimeässä, kovassa tuulessa ja sateessa, joten minulla oli käsiplotteri varalla. Sen akku ei kuitenkaan kestä kauaa, joten se toimi laturin varassa. Laturi hajosi juuri pimeyden laskeutuessa Iniön aukolla, joten plotteri tuli käyttökelvottomaksi. Muutimme matkasuunnitelman valaistulle väylälle kapean saaristoväylän sijaan. Käsilampun varassa päästiin muutamasta kepeillä merkitystä karikosta ohi ja sitten 10m linjamerkein ja loistoin valaistua väylää Paraista kohti. Vielä hajosi kännykkä, kun käytin sen ruudun valoa kartanlukuvalona, ja se sai vähän vettä joko merestä tai sateesta. Eikä tosiaan tarvinnut paljon.
Tarinan opetus oli ainakin minulle se, että sähkölaitteet joutuvat merellä niin koviin olosuhteisiin, ettei niihin voi luottaa samalla tavalla kuin kotona kuivassa ja lämpimässä. Ainakin niiden tulee olla vesitiiviiksi tehtyjä eikä mitään Ipadeja.
Kylläpä onkin jäänpoisto kemikaaleilla tosi tekniikkauskovaisten hommaa. Siinähän todella käytetään autoa ja pumppua. Tulos tarkastetaan katsomalla. Loput oli sitä, että käytettävissä olevaa tekniikka ei osattu hyödyntää. Aivan varmasti kaikki olis mennyt hyvin, jos sitä tekniikkaa ei olisi ollut olemassa????
Mistä päätellen tekniikkaa ei olisi osattu monimutkaisuuttaan käyttää? Jos sellaisen käyttöön ei ole ollut opetusta, eikä sen olemassa olosta tiedä, onko sen tekniikan vika? Mikä olisi paremmin, jos kehittyneempiä menetelmiä ei olisi olemassa, vain ne käsikäyttöiset. Vähän kuin väittäisi, että pelastusliivit olisivat pahasta, pitäisi opetella paremmin uimaan.
Tietenkin tässä voidaan päästellä niinkun viimeistä päivää ei tulisikaan talouselämän tapaan. Toisaalta voitaisiin todeta, että vaaran merkit ovat ilmassa jo nykyisellä menolla ja välttyä niiltä kuolemilta myös jatkossa...?
Jos jokaisen kivelle ajamisen taustalla on "navigointivirhe" niin mikä estää hukkumasta siinä sivussa? Jos taitoa ei ole veneen tai sen tekniikan hallitsemiseen, alkaa kylmän järjen todennäköisyydet jyllätä siihen suuntaan, että hengenlähtö on lähellä jos geeneistä vielä löytyy riittävästi itseluottamusta lähteä ns. "everestille teepaitasillaan".
Veneessä on yksi vanhempi kiinteä GPS joka on aina päällä tuottaakseen nopeus- ja suuntatietoa mittaristoon ja varavälineillä yksi vanhempi patteritoiminen tasku-GPS. Android-puhelimessa on Navionicsin navigointiohjelma, lisäksi edellisen omistajan peruina läppäri kartta AIS / NAVTEX -ohjelmineen.
Tutuilla vesillä karttasarja on navigointipöydällä. Saaristossa liikkuessa navigointi kartan mukaan, hankalissa paikoissa kuten mentäessä uuteen satamaan pistän Android-puhelimen navigointiohjelman päälle ja pidän sen valmiina taskussa.
Avomeriosuuksilla kartta joku waypointti kiinteään gepsiin. Huonolla näkyvyydellä läppäri päällö lähinnä AIS-ohjelman vuoksi kun tutkaa ei ole.
Tulevina alan hankintoina olisi tarkoitus hankkia puhelimeen autolaturi plus varavirtalähde. Jos kodin paperihesari tulee peruttua niin ehkä sen Ipadin navigointisoftineen voisi hankkia.
Istun työssäni riittävästi ruudun äärellä ja yritän minimoida ruutuun tuijottelun purjehtiessa. Jos tykkäisin enemmän suorituksen optimoimisesta niin plotteri kaikkine lisätoimintoineen olisi varmasti erinomainen väline.
"Jos tykkäisin enemmän suorituksen optimoimisesta niin plotteri kaikkine lisätoimintoineen olisi varmasti erinomainen väline. "
Mikään plotteri ei kyllä tarjoa purjehtijalle sellaista optimointitietoa kuin tämä:
http://www.landfallnavigation.com/expedition.html
Palsta on taas käyty jodlaroimassa täyteen pölötyksiä. Noi reitinsuunnitteluohjelmistot ovat hyviä. Tosin niistä ei edes meidän avomerikisojen mittakaavassa ole juurikaan hyötyä, saaristosta puhumattakaan. Valtamerillä pelittävät kyllä, onhan noita täällä silti yritetty. Vendan paikan optimointiin saaristossa plotteri on todella iso apu muillekin kuin kilpaileville.
"Vendan paikan optimointiin saaristossa plotteri on todella iso apu muillekin kuin kilpaileville. "
Jos omaa pää, paperikartta ja kaikuluotain ei riitä niin sitten kai noin on asia.
"Palsta on taas käyty jodlaroimassa täyteen pölötyksiä"
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/navigointitaidoissa-puutteita---karilleajot-lisaantyneet/2012/07/1578841
Omalla päällä, kartalla ja kaiulla homma on hoidettu plotterin hankintaan saakka. Hyvä menetelmä, mutta paljon epätarkempi kuin plotteri. Plotteri kun pitää visuaalisesti kirjaa kuljetusta reitistä ja antaa tarkkaa faktaa mutun sijaan. Jodlaa sinä mutullasi, jos tykkäät. Silläkin pärjää kaikille sunnuntaipurjehtijoille halutessaan, etkä parempia kilpakumppaneita pysty saamaan.
Pölöpäät luulevat, että plotteri osaa katsella piviä ja löytää siftit.
Vielä pölömpi pitää olla, jos ei osaa hyödyntää plotteria. Ilman sitäkin purjehtii sunnuntaikulkijoiden cruisereista ohi.
Minä luulen,että mitä tuntemattomammille vesille mennään,sitä skarpimmin navikoidaan.Tutuilla vesillä ehkä valppaus kärsii ja sattuu niitä huolimattomuusvirheitä....kuten kivien kolistelua ja sitä,että jää kölistä kiinni johonkin hiekkapakkaan!