Takaisin töihin...noup!

Itse olen päättänyt, että olen kotona siihen asti kun nuorinkin on 3v. Olen halunnut aina olla kotiäitinä ja se sopii sekä minulle, että miehelleni :) Mahdollisesti vielä pidempääkin, mutta ainakin nyt alkuun näin.

En halua, että en näkisi pitkien työpäivien jälkeen omia lapsia kauaa ennen nukkumaan menoa ja vain kahtena kokonaisena päivänä viikossa.

Tämä on meille se paras vaihtoehto ja sopii meille kaikille.

No on noi tuttuja ja nyt itse palasin takaisin työelämään suunilleen vuosi sitte oltuani
lähes yhtäjaksoisesti kuusi vuotta lasten kanssa kotona.
Meillä nuorin on nyt 4 ja vanhin 7,5 vuotta ja molempien jälkeen olin kotona kodinhoitotuella hoitamassa kolmivuotiaiksi, joten vajaan puoli vuotta kerkesin tossa lasten välissä olemaan työelämässä, ennenkuin jäin uudelleen äitiyslomalle. Ajoitettiin nuorimmaisen teko liian täpärälle, eikä ihan heti natsannut, vaikkka alun perin oli tarkoitus, että lapsille olis tullut se tasan kolme vuotta ikäeroa ja kodinhoitotuki olis vaihtunut uuteen äitiysrahakauteen.

Mulle vuoden takainen töihinpaluu oli jonkinmoinen shokki ja kaiken uudelleen alusta opettelua, sillä kaikki töihin liittyvät rutiinit oli niin paljon kerenneet tässä välissä muuttumaan. Nyt kun kaikki on taas alkanut luistaa, uudet muuttuneet työkuviot tulleet tutuiksi ja olen päässyt työrytmistä kiinni, niin iski vielä sen viimeisen kerran vauvakuume. Syyskuusta alkain olaan oltu taas ilman ehkäisyä ja kyllä siitä uudesta kolmivuotis kaudesta taas kotiäitinä tulee ihan viikoittain haaveiltua. Jotenkin se on vaan niin sitä ominta mulle.

Itse siirryin työelämään poikani täytettyä vuoden. Nyt hän on vuoden ja yhdeksän kuukautta. Ja työtäni teen näin; hoidan toisen perheen kahta lasta ja omaani siinä samassa. Käyn töissä kodin ulkopuolella oman poikani kanssa. En halua laittaa alle kolmivuotiasta päiväkotiin tai muuhun hoitoon, kun itse hoitaisin muiden lapsia muussa päiväkodissa.

Tämä on minulle tällä hetkellä paras ratkaisu ja pelkään sitä aikaa, kun minun on annettava lapseni itsenäistyä :). Itse päiväkoteja kiertäneenä tiedän, että kunnallisissa päiväkodeissa meno on toisinaan hurjaa. Toivoisin, että voisin toimia joko yksityisenä lastenhoitajana tai perhepäivähoitajana siihen asti, kun poikani menee eskariin, mutta en ole varma onko se mahdollista.

Olen hankkinut itselleni myös toisen ammatin kuin tämä lastenhoitajan ammatti, ja toisaalta koko ajan odotan, että saisin "muita töitä". Toisaalta taas pelkään, että tipun kelkasta kun en ehdi näitä muita töitä katsella tai ammattitaitoani pitää yllä tämän lastenhoidon ja työssäkäynnin ohella. Ajattelen kuitenkin, että aika näyttää. Aina minulle on töitä riittänyt ja onhan se täysin luonnollista, että uudessa työssä ja pidemmän tauon jälkeen ei osaa/muista kaikkia metkuja ja kommervenkkejä. En siis oikeastaan jaksa stressata, vaikka pelko joskus mieleen hiipiikin.

Meilla on kolme lasta. Paikallinen aitiysloma on 16 viikkoa. Eli jokaisen lapsen olen vienyt n. 3 kuukautisena hoitoon ja palannut samalla itse takaisin normaaliin 40 h/ viikko tyohon. Meilla on molemmilla joustava tyoaika joten hoitoaikoja voimme hieman lyhentaa. Jokainen tyohon paluu on ollut aluksi stressaavaa, mutta muutamassa viikossa arkirytmi tulee kaikille tutuksi.
Kampaajani on raskaana, laskettu aika tammikuun alussa. Yksityisyrittajana hanella ei ole varaa pitaa liiketta pitkaan suljettuna, joten han suunnittelee toihin palaamista viimeistaan tammikuun lopussa. Elainlaakarimme synnytti viikko minun jalkeeni ja palasi kaksi viikkoa minua aikaisemmin takaisin toihin.
Jokaisella pitaa olla oikeus ja mahdollisuus tehda tyon ja lastenhoidon kanssa niinkuin omalle perheelle parhaiten sopii. Itse en haluaisi roikkua vuosia kotona; haluan tulla omillani toimeen, myos mahdollisen avioeron yms. kohdatessa.