kyselee

Kaikki lähtee siitä, onko tilallanne voimassa olevaa ja lainvoimaista kaavaa. (Huomioikaa, että tilaa kutsutaan tontiksi vain, mikäli se sijaitsee asemakaava-alueella.)
Alueella voi olla joko asemakaava, yleiskaava, tai jos tilanne sijaitsee rannalla tai sellaisen läheisyydessä, ranta-asemakaava tai vielä todennäköisemmin rantayleiskaava.

Kaavassa on määritelty alueet eri kaavamerkinnöin, esim. maa- ja metsätalousalue, tai loma-asuntoalue jne. Kaavan selostusosassa kerrotaan mahdolliset muut rakentamiseen liittyvät kommervenkit, kuten etäisyys rannasta ja mahdollisesti suurin sallittu rakennuksen kerrosala. Ehkä on sanottu jotain myös tilalle rakennettavista talousrakennuksista ja niiden koosta.

Mikäli siis tilanne on loma-asuntoalueella, on asia yksinkertaisin ja tarvitsette vain rakennusluvan. Jos taas tila on maa- ja metsätalousalueella, on selvitettävä, onko haja-asutuksen tai loma-asutuksen muodostaminen sallittua. Esimerkiksi puhtaasti maa- ja metsätaloudelle varatulla alueella rakentaminen voi tapahtua vain poikkeusluvalla. Poikkeuslupa taas harkitaan kunnassa viranomaistyönä ja sen hyväksyy paikallinen rakennus- tai ympäristölautakunta. Syitä eväämiseen voi löytyä vaikkapa tulevista kaavoitusaikomuksista tai luonnonsuojelullisista näkökohdista. Kuitenkin mikäli tilanne on riittävän suuri ja selkeitä esteitä luvalle ei ole, on sen myöntäminen käytännössä selviö.

Mikäli tilalla ei ole kaavaa, haette myöskin yksinkertaisen rakennusluvan, mutta usein kunnissa kaavoittamattomat alueet on osoitettu suunnittelutarvealueiksi, joiden lupaprosessi muistuttaa poikkeusluvan hakemista. Tällöin arvioidaan tapauskohtaisesti hankkeiden soveltumista ympäristöön monelta eri kannalta. Lisäksi jokaisessa kunnassa on olemassa rakennusjärjestys, joka on kokoelma paikallisia säädöksiä ja vaatimuksia rakennuksille. Se sisältää tavallisesti myös reunaehdot kaavoittamattomien alueiden rakentamiselle, esim. suurimman sallitun rakennusoikeuden ja tietyissä tapauksissa yksityiskohtaisempaakin ohjeistoa.

Tietyissä tapauksissa lupa haetaan paikallisviranomaisten sijaan alueelliselta ympäristökeskukselta. Näin menetellään esimerkiksi silloin, jos tila sijaitsee luonnonsuojelualueella. Ympäristökeskuksien luvanmyöntämishalukkuus on tunnetusti vähäinen, mikä johtuu heidän vastuualueenaan olevien alueiden erityisestä luonteesta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa viranomaiset valvomaan ja ohjaamaan rakentamista kunnissa ja ottamaan huomioon erityisesti tulevan kaavoituksen ja luonnonsuojelunäkökohdat. Mahdollisesti alueella myöhemmin suoritettavaa kaavoitusta ei tule hankaloittaa, eikä ns. sitoa käsiä myöhemmiltä sukupolvilta. Lupaharkinnassa tulee myös pyrkiä varmistamaan vapaiden rantojen säilyminen myös tulevaisuudessa.

Hallitsemattoman ja suunnittelemattoman taaja-asutuksen syntyminen ja sitä kautta kalliiden kunnallisten palveluiden järjestämisvelvoitteiden muodostuminen halutaan estää. Viimemainittu koskee erityisesti omakotitalojen rakentamista haja-asutusseudulle.

Toisaalta viranomaisilta edellytetään tasapuolisuutta päätöksissään. Joskus se tarkoittaa, että kun naapurikin sai luvan, on toisellekin pakko antaa. Joskus taas juuri tuosta syystä lupa evätään, jotteivät kaikki maanomistajat kiirehtisi rakentamaan rantojaan - vai koska naapurikin rakentaa.

Ehkäpä tästä olisi jotain hyötyä. Todennäköisesti rakennuslupa irtoaa helposti, jos naapureissakin on mökkejä. Kannattaa muistaa kuitenkin, että nykyisin varsinkin rannoille rakentaminen on huomattavasti hankalampaa kuin ennen kasvaneiden suojaetäisyyksien vuoksi. Toisekseen kunnassa ja kunnassa on eroa. Toisissa annetaan rakentaa mitä vain ja minne vain, kunhan saadaan veroeuroja... Samoin tulee ottaa huomioon, että viimekädessä poikkeuslupia myöntävät poliittisesti valitut luottamusmiehet, joilla on oikeus päättää myös viranomaisesityksen vastaisesti.

Onnea ja menestystä projektillenne!

Omistusoikeus selvitetään. Valtakirja tai sopimus ilmeisesti on välttämätön jos halutaan välttyä vaikeuksilta myöhemmin. Rakennuslupahakemus.

Kysy siltä rakennustarkastajalta, mitä erityisehtoja rakennuslupaa hakiessa pitää noudattaa. Helpompi on toimia niin.
Rakennustarkastajan velvollisuus on opastaa rakennusluvan hakemista koskevissa asioissa.
Ei tarvitse ennakkoon lähteä arvailemaan, mitä syitä löytyisi rakennuslupahakemuksen epäämiseen.

Periaate on Suomessa se, että rakennuslupa on myönnettävä, ellei siihen ole erityisiä esteitä.

Rakennustarkastaja tietää ne erityiset rajoitukset, jotka rakentamisessa on juuri sillä alueella, josta olet puhumassa.
Ennen suunnittelua ja rakennusluvan hakemista kannattaa jutella asiasta rakennustarkastajan kanssa. Säästyy turhalta työltä ja huomaa ainakin ne tärkeimmät asiat, jotka asiaan vaikuttavat.
Melkein kaikilla kunnilla on kirjallisia ohjeita luvan hakemisesta. Samassa yhteydessä saa tietoja mm. sähköliittymistä, vesijohtoliittymistä, jätevesien käsittelystä ym.

Rakennustarkastaja on nylkyisin kuntalaisen neuvoja ja palvelija, eikä ensisijaisesti mikään rakentamisen kieltäjä.