Mulla on kauhee rakkauden kaipuu ja siitä johtuva masennus..Olen todella yksinäinen ja pelkään jääväni yksin koko loppu iäksi..Mulla on kavereita, mutta ei ketään kenelle vois puhuu..Jos joku vois auttaa kertomalla miten tästä pääsee eroon kotikonstein? Onko kukaan muu samassa tilanteessa?
Kiitos..
Kiitos..
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja yksinäiseksi jään, miksi se elämä paranisi? Ei parane! Ikisinkku oon ja tulen aina olemaan ilman vastapuolen rakkautta mutta se siitä.....Tää oli vaan sulle esimerkiksi että on muita...
Mua vähän raivostuttaa, että ihmiset ajattelee tommosia. Jokainen ihminen on rakastettu jo ennen syntymäänsä. Äidin ja isä rakkaus on korvaamaton. Läheiset ystävät rakastavat. Maailma on täynnä rakkautta. Jokainen kaipaa rakkautta. (Ikävä kyllä maailmaan mahtuu myös vihaa ja vähän liikaakin.) Sä et saa ikinä sitä aikaa takaisn, jonka sä kulutat murehtimiseen. Se on turhaa. Elämässä on niin paljon muutakin rakastettavaa ja nauttimisen arvoista kuin vain oma kulta. Eikä se tuo välttämättä onnea elämään. Se ei poista ongelmia. Nuoruudessa rakkauden kaipuu on kuin pakko mielle ja tekee siitä liian suuren asian. Anna rakkaudelle aikaa, koska sitä ei etsimällä löydä. Se tulee elämääsi, kun olet sen valmis ottamaan vastaa. Nauti elämästä ja sen tuomista iloista, ystävistä ja perheestä. Hommaa itsellesi jokin harrastus tai aktiviteetti, johon voit paneutua. Ei meidän ikäisenä vielä tarvitsekkaan tietää, kenen kanssa viettää loppu elämänsä. Katselkaa ympärillenne, niin huomaatte, että kovin erikoiset ja ei niin erikoiset ihmiset ovat myös löytäneet toisensa. Kyllä sen rakkauden aika on, mutta ei vielä.
taas nää lestat tullee kirjotteleen jotain NIIN ihanasta maailmasta... AUKAISKAA NE SILMÄT!!!! mun elämäs on rutkasti enemmän vihaa ja alemmuutta kuin rakkautta ja `hyvyyttä`.. ei oikeen jaksa enää niihinkään uskoa.. rakkautta ei oo olemassa. ainakaan mulle.
Vielä muutamia viikkoja sitten itse sanoin samaa. "Mun tielle ei koskaan tuu ketään, mä jään ikuisesti yksin. Kukaan ei välitä musta, kukaan ei halua mua. Pitäskö mennä luostariin? Oon vain yksin pupu kainalossa, missä prinssini on? Millon on mun aika? Miksi kaikki seurustelevat, paitsi minä? Olen niin kokematon, niin yksin..." Kaverin kanssa juteltiin tästä niin paljon ja humps. Yhtäkkiä mulla onkin ihanimmista ihanin ja rakkain poikakaveri. En enää oo yksin. Joku rakastaa mua ja välittää musta. Joku haluaa olla mun kanssa! Sydämeni iloitsee ja olo on ihana. Tiiän, että monista tuntuu "mä oon AINA yksin, mulle ei koskaan tapahdu mitään", mutta koskaan ei tiiä, mitä tapahtuu. Jokaisen oma aika tulee joskus, olen siitä aivan varma! Pidä vain silmäsi auki ja tarkkaile ympäristöä. Suuri rakkautesi voikin olla lähempänä kuin luulet. Mutta jos näin ei ole, sinun täytyy vain odottaa. Älä kuitenkaan masennu, vaikka yksinäisyys ja kokemattomuus masentaa. Vuorosi tulee kyllä aikanaan!
Niin, olen jo 18-vuotias nuori nainen. Tämä on ensimmäinen suhteeni. Ennen tätä, olin kokematon kuin vasta auennut kukka. En edes osannut suudella! Juuri äsken sain vasta ensisuudelman, 18-vuotias! Mutta tätä kannattikin odottaa.
Pakko laittaa: Huuppisrallaa, vahingossa tais otsikko ja nimimerkki mennä väärinpäin, mutta eei se mitään =)
mutta mun kohdalla noi kysymyksen pitää paikkansa, elämä pitää mut uskollisena ikisinkkuna hautaan asti.