Lukekaat raamattua, niin saatte huomata, kuinka läpi raamatun Jeesuksen luonne ja rooli vaihtelee. Välillä hän on mitä laupiain ja äärimmäisen nöyrä, kun taas välillä Jeesuksesta huokuu ääretön itserakkaus, mieletön narsismi.
Eri kirjoittajat ovat kirjoittaneet eri Jeesuksesta.
Ehkä näillä Jeesuksilla on ollut eri nimetkin, mutta on haluttu yhdistää käsittämään kaikki koskemaan yhtä ja samaa Jeesusta. Oon kuullu useimpien teologienkin olevan sitä mieltä, että Raamatussa todella on erilaisia Jeesuksia ja että keskiajalla katolisessa kirkossa erinäiset kirjeet ja toorat ovat keinotekoisesti yhistetty toisiinsa ja jopa muokattu alkuperäistekstejä. Epämieluisat kertomukset Jeesuksista on jätetty suosiolla pois, vaikka raamattuun kyllä jäikin paljon ristiriitoja.
Olettaisin, että yksi Jeesuksista sai jälkikasvua (Da Vincin Jeesus). Yksi Jeesus ristiinnaulittiin. Emmauksen tiellä ilmaantui yksi Jeesus, joka ei voinut olla sama, joka oli jo kuollut ristillä jne. Olihan noita "Saddam Husseinejakin" monia!
Eri kirjoittajat ovat kirjoittaneet eri Jeesuksesta.
Ehkä näillä Jeesuksilla on ollut eri nimetkin, mutta on haluttu yhdistää käsittämään kaikki koskemaan yhtä ja samaa Jeesusta. Oon kuullu useimpien teologienkin olevan sitä mieltä, että Raamatussa todella on erilaisia Jeesuksia ja että keskiajalla katolisessa kirkossa erinäiset kirjeet ja toorat ovat keinotekoisesti yhistetty toisiinsa ja jopa muokattu alkuperäistekstejä. Epämieluisat kertomukset Jeesuksista on jätetty suosiolla pois, vaikka raamattuun kyllä jäikin paljon ristiriitoja.
Olettaisin, että yksi Jeesuksista sai jälkikasvua (Da Vincin Jeesus). Yksi Jeesus ristiinnaulittiin. Emmauksen tiellä ilmaantui yksi Jeesus, joka ei voinut olla sama, joka oli jo kuollut ristillä jne. Olihan noita "Saddam Husseinejakin" monia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei vaihtele. Jeesus on aina kaikille sama. Joka ei häneen usko, se herää kuoltuaan helv'etissä.
Tämä helv'etti on siunattu asia, kaikki paha saa siellä rikinkatkuisen palavan lopun iankaikkisesti. Kiitos Jeesus.
Ehkä Jeesus oli yksi, mutta kirjoittajat monia...
Siksi asiat muuttuvat ja saavat ihan erilaisia sisältöjä.
Jeesus on minullekkin rakas hahmo. Tunnen hänen jalanjäljissään ja opastuksellaan pääseväni Jumalaa lähemmäs. Jeesus ikään kuin näyttää ja tekee tietä.
Jeesuksen opetuslapset olivat hyvin järkyttyneitä kun Jeesus tapettiin. He tarrautuivat Jeesuksen kuvaan ja muistoon. Luonnollisesti. Se on ihan järkevää ja inhimiillistä.
Kuitenkin on myös inhimillistä, että Jeesuksesta muodostui pikku hiljaa ns. sankarihahmo. Silloin hänen kuolemansa alettiin nähdä urotekona, kuten sankareilla on aina urotekonsa. Esim. sodassa kuolleet nähdään sankareina isänmaan puolesta. Heidän työnsä miettiminen saa nöyräksi ja kiitolliseksi isänmaasta.
Siksi alettiin uskomaan, että Jumalan armo on sidoksissa yksinomaan Jeesuksen kuolemaan.
Kirjoiteltiin sen mukaisia tekstejä, joiden lähtökohta oli tuo käsitys, ei niinkään Jumalan ilmoittama totuus. Raamattuun valittiin nimenomaan sitten näitä tekstejä, joissa tuo oppi korostui.
Eihän minulla periaatteessa ole mitään sitä vastaan, jos joku uhrautuu minunkin puolestani, mutta koko maailmankaikkeuden ja kaikkien ihmisten iänkaikkisuuden sitominen tuohon tapahtumaan konkreettisesti ei tunnu oikealta eikä Jumalan tahdon mukaiselta.
Sitävastoin se saa aikaan myös negatiivisia seurauksia, kuten uskomuksiin eikä sielun liikkeisiin perustuvaa uskon raja-aitojen rakentelua ja kiistaa ja sotaa ja hämmennystä.
Myöskin vaarana on ja tottakin valitettavasti jonkinlainen verikultti, jossa tuolla tunnepitoisella verellä mässäilystä tulee kaikki uskon sisältö.
Ehtoollisella voi muistaa silti Jeesuksen lihaa ja verta, Jeesusta ihmisenä. Ja samalla myös Jeesusta siellä Isän luona.