...äidilleni olevani lesbo! Yllätyin, koska en uskonut et se kysyy sitä multa. Se sano epäilevänsä kauan muttei viittinyt kysyy multa et jos se vaik loukkais mua.
Noh, ensin hän rupes haukkumaan sairaaks jne. ja sano et mun pitäs kuolla jne. Molemmat itkimme todella paljon, ja mua pelotti koska en tiennyt miten tästä menis eteenpäin.
Noh, kerroin tädilleni samalla puhelimessa ja hän tuli meille puhumaan äidin kanssa ja tiesin et täti hyväksyisi ja osaisi puhua äidille. Nyt äiti uskoo että olen kadottanut itseni koska liikun naisten kanssa. Hän ehdotti et menisin terapiaan jos haluan että hän hyväksyisi minua, mut hän uskoo et mä "paranen" tästä vielä...
Olen itse halunut pitkään käydä puhumassa jollekin ihan vaan purkaakseni tunteitani... Luulin että tuntuu paremmalta kertoo vanhemmille, mut nyt mä toivon et oisin vaan pitänyt asiaa itselläni ja antanut äidin epäillä asiaa. Nyt en voi muuta kuin odottaa että äiti ymmärtää etten muutu tästä mihinkään...
Halusin vaan jakaa tämän kanssanne :D
Kerroin...
10
1264
Vastaukset
- Zorro
Olipa pari kauheaa kommenttia... Äitisi on järkyttynyt, niin monelle lesbous on jotain outoa ja vierasta. Kyllä hän varmaan omalla tavallaan aikaa myöten hyväksyy asian, etenkin kun huomaa että ihan sama ihminen se tytär on kuin ennenkin.
Ja tajuaa että lesbous on ja pysyy.
Vaikeitahan nämä asiat on käsittää, itsekään en tiedä kerronko perheelleni koskaan vai jätänkö heidät arvailemaan ilman virallista vahvistusta.- nainen75
Olen sen päättänyt juuri, että en kerro! Kun kuulen jatkuvasti muilta, kuinka huonosti on käynyt. Tuntuu surulliselta että seksuaalisuudella on niin suuri merkitys joillekin ihmisille.. Enhän minäkään kysy että äiti ja isä hei, mitäs kaikkea te teette sängyssä ja miksi lapsena löysin eräästä laatikosta mitä kummempia seksivermeitä.. ja toisaalta en minäkään halua tietää yhtään mitään heidän seksielämästä, minulle rittää että tiedän että sitä on ja he olisivat onnellsia siinä. Kyllä tiedän että he tietävät/epäilevät minun olevan lesbo, mutta kun eivät kysy niin hyvä on..jos joskus kysyisivät en myönnä.
Voi olla että joku päivä taas mielipiteeni on toinen, niinkuin oli aikaisemminkin toisinpäin:) - Minulla
nainen75 kirjoitti:
Olen sen päättänyt juuri, että en kerro! Kun kuulen jatkuvasti muilta, kuinka huonosti on käynyt. Tuntuu surulliselta että seksuaalisuudella on niin suuri merkitys joillekin ihmisille.. Enhän minäkään kysy että äiti ja isä hei, mitäs kaikkea te teette sängyssä ja miksi lapsena löysin eräästä laatikosta mitä kummempia seksivermeitä.. ja toisaalta en minäkään halua tietää yhtään mitään heidän seksielämästä, minulle rittää että tiedän että sitä on ja he olisivat onnellsia siinä. Kyllä tiedän että he tietävät/epäilevät minun olevan lesbo, mutta kun eivät kysy niin hyvä on..jos joskus kysyisivät en myönnä.
Voi olla että joku päivä taas mielipiteeni on toinen, niinkuin oli aikaisemminkin toisinpäin:)Ei minusta vanhemmille kertominen ollut kauhea kokemus. Itse olin luullut, että se olisi paljon kamalampaa ja käynyt terapiassakin asiaa puimassa. Ajattelin, että en uskaltaisi ikinä kertoa, koska pelkäsin vanhempieni suhtautumista niin kovasti. Asuimme vielä maalla todella pienessä tuppu kylässä.
Kun vihdoin kerroin (24 vuotiaana) äitini kysyi, että olisiko kyseessä mahdollisesti jotain nuoruuden kokeiluvaiheita. Sanoin, että tuskin tässä kymmentä vuotta olen "kokeillut". Siihen äiti vastasi, että kunhan olet itse tyytyväinen. Seuraavalla viikolla esittelin tyttöystäväni ja äitini piti hänestä todella paljon.
Isälleni kerroin vähän myöhemmin ja hän vain tokaisi heti, että kyllähän minä sen tiesin.
Tyttöystäväni ovat aina olleet tervetulleita kaikkiin perhe/sukutapahtumiin, eikä seksuaaliseensuhtautumiseeeni ole kiinnitetty mitään erityistä huomiota. Kuten sisareni minulle vuosia sitten sanoi " ei mikään muuttunut vaikka oletkin lesbo, ihan sama sisko sä vielä olet".
Osaa ne vanhemmat ymmärtääkin, ehkä he joskus tarvitsevat vain hieman aikaa sulatellakseen asiaa, niin usein se tulee yllätyksenä eikä tiedetä miten suhtautua. Kyllä loppujen lopuksi vanhempien rakkaus lapseen tulisi olla sitä rakkautta mikä on ehdotonta.
Halusin vain kertoa, että ei se kaapista tulo vanhemmille aina ole huono kokemus, lue vaikka kirja "kaapista ulos", siellä on monta positiivista tarinaa.
- pony
voi rouge! tuttu tilanne minullekin. minunkin vanhempani ehdottivat terapiaa ja vaikka mitä kotiinmuuttoa (olen 23 v.) kun kerroin, että seurustelen naisen kanssa. meillä tilanne ei ole muuttunut muuksi edes ajan kanssa. osasyy on varmasti aiemmat miessuhteeni ja se, että vaikutan kuulemma tosi "heterolta." eivät siis olleet osanneet epäillä mitään.
lohdutuksena sinulle voin sanoa, että tulet kyllä huomaamaan, kuinka vähän oikeasti tarvitset vanhempiesi hyväksyntää tämänkaltaiselle asialle. äitisi häviää enemmän kuin sinä ollessaan ymmärtämätön.
ehdotan, että antaisit hänelle nyt aikaa ja pidät etäisyyttä jotta hän voi tottua ajatukseen. joillekin vanhemmille lapsen homoseksuaalisuus herättää samoja tunteita kuin lapsen kuolema. suurin osa kuitenkin hyväksyy asian ajan myötä. omani eivät, mutta elän silti onnellista ja täysipainoista elämää rakkaani ja ystävieni kanssa.
olet vahva ja rohkea, kun uskalsit kertoa. ja muista, että jos äitisi on mahdotonta sulattaa asiaa, sinä et ole oikea henkilö muuttamaan itseäsi. hän on. et ole tehnyt mitään väärää.
paljon halauksia sinulle rouge ja muille asian kanssa painiskeleville.- Zorro
Hyvin sanottu!
Oma elämähän meillä kaikilla kuitenkin on, vaikka yritämmekin elää satuttamatta läheisiämme, ei se aina onnistu millään.
Tuota minäkin usein hämmästelen, siis sitä miten seksuaalinen suuntautuminen liitetään ihan siihen kuulumattomiin asioihin. Hassua ja surullista yhtä aikaa.
Eihän heteroitakaan kartoiteta ihmisinä sen perusteella että he rakastuvat miehiin ja harrastavat seksiä miehen kanssa. Seksuaalisuus on vain pieni, joskin tärkeä, osa elämää. Ihan muut asiathan ne ihmisyytemme (tai sen puutteen...) määräävät.
Tärkeintä on kuitenkin elää lesbona omaa elämäänsä ja todellakin olla siitä ylpeä terveellä tavalla, samoin kuin kuka tahansa on ylpeä siitä mitä on. :D - Kurttulehtiruusu
Zorro kirjoitti:
Hyvin sanottu!
Oma elämähän meillä kaikilla kuitenkin on, vaikka yritämmekin elää satuttamatta läheisiämme, ei se aina onnistu millään.
Tuota minäkin usein hämmästelen, siis sitä miten seksuaalinen suuntautuminen liitetään ihan siihen kuulumattomiin asioihin. Hassua ja surullista yhtä aikaa.
Eihän heteroitakaan kartoiteta ihmisinä sen perusteella että he rakastuvat miehiin ja harrastavat seksiä miehen kanssa. Seksuaalisuus on vain pieni, joskin tärkeä, osa elämää. Ihan muut asiathan ne ihmisyytemme (tai sen puutteen...) määräävät.
Tärkeintä on kuitenkin elää lesbona omaa elämäänsä ja todellakin olla siitä ylpeä terveellä tavalla, samoin kuin kuka tahansa on ylpeä siitä mitä on. :DTarina (tosi): Rouvani ( no se oli vitsi) on vanhanaikaisesta perheestä, jossa on selvät miehen ja naisen roolit. Tavattiin parikymppisinä. Tässä 17 vuoden aikana on käyty erinäisiä vaiheita läpi naiseni perheen kanssa. Ensin ei anoppi puhunut minulle vuoteen (kahvipöydässä puhui ohitseni jne).Sitten alkoi käydä kylässä, ostella tullessaan kaikkea pientä sälää jne. Nyt kutsuu miniäkseen8en innostu) ja pitää tyttärensä puolisona(kertonut naapureille näin) ja tyttären lapsen toisena äitinä.
Appiukkoon välit olleet koko ajan hyvät.
Meillä porukat hyväksyi naiseni heti mutta minun ulostuloni aiheutti kaikenlaista paskaa muutaman vuoden ajan.
Joka tapauksessa vaikka kertominen ei ainakaan helpota tilannetta, suosittelen sitä silti.Valehteleminen kuluttaa omia voimia ja pakottaa halveksimaan omaa elämää.On rasittavaa alistua toisten sanelemiin elämän oikeutuksen ehtoihin ja sen oikeutuksen hiljaiseen kerjäämiseen.Kannatan silti kertomista jos jonkinlainen kumppani on rinnalla tasaamassa omaa painetta.Jos ei,ainakin joku oma yhteisö,jossa tuulettaa omaa jaksamista.
Vittumaisille vanhemmille voisi sanoa,että menen terapiaan, jotta jaksaisin elää teidänlaisten ihmisten kanssa Tai ehdota äidille terapiaa, että oma pää vähän selviää.Joka tapauksessa kova kovaa vastaan.Väännä rautalangasta,että nykyisin on tapana elää tätä päivää eikä juuttua Tuupovaaran osuuskaupan takapihalle.Tai jotain sinne päin.Sano,että ainoa syy miksi et ole aikaisemmin kertonut, oli se,että uskoit mitä muut sukulaiset sanoo: se on niin ääliö,ettei ymmärrä mitään ja niin sydämetön,ettei edes halua ymmärtää.Ja että kerroit nyt,koska pidit äitiä8tai kuka nyt milloinkin) fiksuna nykyaikaisena ihmisenä.Harmi,että sukulaiset(ja naapurit ja kuka tahansa tilanteen mukaan) oli oikeassa ja sinä väärässä..Pahoittele äitisi ymmärtämättömyyttä suureen ääneen ja pistä vähän vettä myllyyn sanomalla, että onhan tästä jo vuosia puhuttu,ettet sinä tule tajuamaan hja ettei sulle kannata kertoa mutta itse ajattelit ettet halua valehdella omalle äidille vaikka niin neuvottiin tekemään.
Käännä vähän tilannetta päälaelleen ja PIDÄ PUOLESI!! - pihjala
Kurttulehtiruusu kirjoitti:
Tarina (tosi): Rouvani ( no se oli vitsi) on vanhanaikaisesta perheestä, jossa on selvät miehen ja naisen roolit. Tavattiin parikymppisinä. Tässä 17 vuoden aikana on käyty erinäisiä vaiheita läpi naiseni perheen kanssa. Ensin ei anoppi puhunut minulle vuoteen (kahvipöydässä puhui ohitseni jne).Sitten alkoi käydä kylässä, ostella tullessaan kaikkea pientä sälää jne. Nyt kutsuu miniäkseen8en innostu) ja pitää tyttärensä puolisona(kertonut naapureille näin) ja tyttären lapsen toisena äitinä.
Appiukkoon välit olleet koko ajan hyvät.
Meillä porukat hyväksyi naiseni heti mutta minun ulostuloni aiheutti kaikenlaista paskaa muutaman vuoden ajan.
Joka tapauksessa vaikka kertominen ei ainakaan helpota tilannetta, suosittelen sitä silti.Valehteleminen kuluttaa omia voimia ja pakottaa halveksimaan omaa elämää.On rasittavaa alistua toisten sanelemiin elämän oikeutuksen ehtoihin ja sen oikeutuksen hiljaiseen kerjäämiseen.Kannatan silti kertomista jos jonkinlainen kumppani on rinnalla tasaamassa omaa painetta.Jos ei,ainakin joku oma yhteisö,jossa tuulettaa omaa jaksamista.
Vittumaisille vanhemmille voisi sanoa,että menen terapiaan, jotta jaksaisin elää teidänlaisten ihmisten kanssa Tai ehdota äidille terapiaa, että oma pää vähän selviää.Joka tapauksessa kova kovaa vastaan.Väännä rautalangasta,että nykyisin on tapana elää tätä päivää eikä juuttua Tuupovaaran osuuskaupan takapihalle.Tai jotain sinne päin.Sano,että ainoa syy miksi et ole aikaisemmin kertonut, oli se,että uskoit mitä muut sukulaiset sanoo: se on niin ääliö,ettei ymmärrä mitään ja niin sydämetön,ettei edes halua ymmärtää.Ja että kerroit nyt,koska pidit äitiä8tai kuka nyt milloinkin) fiksuna nykyaikaisena ihmisenä.Harmi,että sukulaiset(ja naapurit ja kuka tahansa tilanteen mukaan) oli oikeassa ja sinä väärässä..Pahoittele äitisi ymmärtämättömyyttä suureen ääneen ja pistä vähän vettä myllyyn sanomalla, että onhan tästä jo vuosia puhuttu,ettet sinä tule tajuamaan hja ettei sulle kannata kertoa mutta itse ajattelit ettet halua valehdella omalle äidille vaikka niin neuvottiin tekemään.
Käännä vähän tilannetta päälaelleen ja PIDÄ PUOLESI!!hymyilytti ja toisaalta ei hymyilyttänyt tekstisi
Kirjoitustapasi..=), kerron oman tarinani kun vähän virkeemmällä päällä... - pihjala
pihjala kirjoitti:
hymyilytti ja toisaalta ei hymyilyttänyt tekstisi
Kirjoitustapasi..=), kerron oman tarinani kun vähän virkeemmällä päällä...kertominen ja kaikki muu mennyt suunnilleen näin; Aikaahan on jo kulunut muutama vuosi ja ei ole vielä äidin ja sisarusten kanssa päästy muuta pidemmälle kuin, he eivät hyväksy elämäntapaani ja minä en aio muuttaa sitä. Monenmoisia keskusteluja asian tiimoilta on käyty, selvittää ja kertoa kaikin puolin olen koettanut ja mielestäni olen oppinut puolustelemaan elämäntapaani varsin hyvin.
Heidän mielestään olen sairas, mutta kun olen kysynyt että kuinkahan ja missä voisin "parantua" niin asiaa ei ole siltä osin enempi käsitelty =). Olen oppinut pitämään puoleni, mutta henkisesti se on kyllä ollut kovin kovaa aikaa joskus ja vieläkin, ja joskus olen käynyt hyvinkin syvällä ja masentuneena, kun ei meinaa aina jaksaa puolustella itseään, mutta kova kovaa vastaan niin se on. - Kurttulehtiruusu
pihjala kirjoitti:
kertominen ja kaikki muu mennyt suunnilleen näin; Aikaahan on jo kulunut muutama vuosi ja ei ole vielä äidin ja sisarusten kanssa päästy muuta pidemmälle kuin, he eivät hyväksy elämäntapaani ja minä en aio muuttaa sitä. Monenmoisia keskusteluja asian tiimoilta on käyty, selvittää ja kertoa kaikin puolin olen koettanut ja mielestäni olen oppinut puolustelemaan elämäntapaani varsin hyvin.
Heidän mielestään olen sairas, mutta kun olen kysynyt että kuinkahan ja missä voisin "parantua" niin asiaa ei ole siltä osin enempi käsitelty =). Olen oppinut pitämään puoleni, mutta henkisesti se on kyllä ollut kovin kovaa aikaa joskus ja vieläkin, ja joskus olen käynyt hyvinkin syvällä ja masentuneena, kun ei meinaa aina jaksaa puolustella itseään, mutta kova kovaa vastaan niin se on.Tuntuukin usein kohtuuttomalta,kun joutuu vielä muun ulkopuolelta tulevan paskan lisäksi pitämään puoliaan tai yleisiä erilaisuusluentoja omia läheisiään kohtaan/vastaan..
Ulkopuolisista voi ajatella,että he eivät tunne minua/kumppania/ tätä juttua mutta läheisten luulisi edes koittavan ymmärtää.
Meillä meni alkuun niin,että äitini nikotteli,koska pelkäsi mitä tuttavat,naapurit(outoa,koska heillä on lähin naapuri n 12 km päässä..) ja muu sosiaalinen verkosto sanoo. Mitään sairausteemaa ei meillä onneksi edes yritetty ottaa esiin. Tätini ( äidin sisko) otti äidin "puhutteluun" ja väänsi rautalangasta pari sanaa rakkaudesta,minkä jälkeen(en tiedä mitä sanoi tai teki mutta tilanne rauhoittui,joskin siihen meni aika kauan) ei välit olleet niin tulehtuneet.
Joka tapauksessa jos nyt olisin samassa tilanteessa,pitäisin todennäköisesti aiempaa eggressiivisemmin8 en nyt päälle kävisi sentään) puoleni ja kyseenalaistaisin toisen mielenterveyden, ymmärryksen,sosiaaliset kyvyt tai mitä tahansa,jolla edes jotenkin saisi jalkaa yleensä aika aukottoman oikeassaolemisen väliin.
Kääntäisin tilannetta päälaelleen mutta tuonhan jo sanoinkin edellä.
Vaatii silti joskus ihan liikaa pokkaa ja halua joutua entistä rajummalle törmäyskurssille omien kanssa.
- krisha
mulle kävi suurinpiirtein samallailla. toivoin etten ois Ikinä kertonukaan. äiti sano ettei tunne mua ja että se on sairasta jne jne. koeta kestää! ei ne vanhat kääkät ymmärrä ;). nyt on menny 2 vuotta eikä siltikään oo hyväksyny..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399230Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748074Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625850William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542409Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62127Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821769Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201710Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921486Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71458Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401393