Me ja elämän muutokset

Vaikka ikääkin on, elämä heittelle kuin heinätuppoa hiekkaerämaassa. Puumanni virnuilee meikälle, itse sinun pitäisi tiesi valita.

Todella moneen suuntaan tuuli elämämme purtta kuljettaa. Suunta tahtoo olla välillä ihan hukassa kun vakiintuneet elämän tavat ja tottumukset muuttuvat vaikkapa puolison kuoleman johdosta.

Niin kävi minulle. Hukkasin minuuteni ja huomiseni.
Ihmissuhteet ovat vain ajankulua, mitään vakisuhdetta tai edes tilapäistä merkityksellistä vastakkaisen sukupuolen kanssa ei ole syntynyt, en kykene rakastumaan.

Omaisuus ei merkitse mitään, ihan sama onko koti oma vain vuokrattu, eihän tätä elämää enää niin monta vuotta ole jäljellä, ei ainakaan sellaista toiminnallista aikaa jolloin jaksaisi harrastaa ja matkustaa määrättömästi.

Kuka osaa nuorena ajatella vanhuutta ja elämää jolloin ollaan yksin, heikot toimintakyvyt ja ehkä pienet tulotkin jolloin maksettuja palveluja ei voin tilata, eikä ole sitä rakastavaa perhettä ympärillä jonka apuun voisi turvautua.

Kyllä ihminen voi olla yksin suuresta perhetaustasta huolimatta, sen olen kokenut ja tiedän ettei vieraan vieressä ole onnea, eikä perheenkään keskellä tunne olevansa kotona.

Koettu on tähän ikään tullessa kosket jos suvannotkin välillä tuuli pohjoisesta on pakottanut miettimään ja suojautumaan, jotenkin on matka taivallettu ja aika kulunut näille viimeisille suorille.
Matkustus todella korkean kynnyksen takana nyt, silloin parhaissa voimissa se oli joskus hetken mielijohde ja matkaan vaan, kaksi kolme viikkoa pään ja sielun hoitoa tulevia koitoksia varten ja aina se onnistui.
Mielenkiintoisia olivat lasten juhlat niiden järjestelyt ja odotukset, mielenkiintoisia olivat myös vuosittain toistuvat juhlat oma viehättävyytensä kaikessa.
Terveys kesti ja pienellä unella pärjäsi melko hyvin, joskus pienet päivätorkut kynä kädessä.

En vieläkään ole jättänyt kaikkea taakseni ilman vastarintaa vaikka sairaudet iän myötä vain lisääntyy, silti mukana vielä näillä vähäisilläkin voimilla.
Aina on virkistävää tavata vuosikymmeniä vierellä kulkeneet ystävät ja 'kylänmiehet' .

Puheet kuitenkin ovat muuttuneet melkein sairauksiin ja elämän kokemuksiin, uusia menoja tai suunnitelmia hyvin harvoin pohditaan, puhekin verkkaista ei aina harkittua vaan rönsyilee mutta se on tätä päivää.

Ei tätä vaihetta osannut odottaa se vain tuli jäädäkseen, askel hidastuu samoin toiveet ja unelmat nyt vain eletään päivä kerrallaan.
Pienetkin muutokset jopa kauppareissut tuntuu mukavalta ja voi samalla tavata ystäviä jos heillä on aikaa istahtaa kahvilaan, useimmiten onneksi on.

Toivomuksena on että kunto säilyy tällaisena, siksi päivittäin yritän liikkua mieluisilla poluilla.

Aamulla tajusin elämään on tullut hieman uutta virtaa lumen tullessa maahan ja puiden oksille. On jotenkin energisempi olotila, siis ulospäin suuntautuneisuus mielessä. Markettiin sapuskan ostoille ja lottokin on hyvä tehdä. Kaamoskausi tahtoo viedä akut punaselle.

Illalla katselin 11 tapaa jättää nainen. Eilen tuli sitten esille ehkä suurin kysymys, mitä sitten kun asialle ei voi mitään, on kohdattava ero sellaisena kun se eteen tuli, siis sairauden aiheuttamana.

Tapahtuma tulee vain eteen ilmanettä kummallakaan osapuolella ei ole vaikutusta sairauteen, ei voi etsiä syytä tai ei voi syyllistää ketään, kummallakin on puhtaat kortit pelissä. Tämä on mielestäni eron syvin olemus,olla kohtalon armoilla, selvitä yksin miten parhaiten taitaa.

Muissa eroissa on aina kaksi osapuolta jotka usein kiistelevät ja kalistelevat sapeleitaan,keksivät mitä erinäisempiä eron syitä, luonteet eivät vain natsaa, se on siinä - kait?

Elämän on jo aika rauhottua , en tarkoita että etteikö uutta ja mukavaa löydy edessäpäinkin-- on vaan osattava sopeutua nykytilaan .
Vaikeeta se on koska minä olen ikäni ollut " menevää sorttia".
Ehkä se johtuu siittä kun olen ollut kauan leskenä , mutta en yksinäinen , on ollut ihana vapaus.
Mennä ja tulla , ja niin sitä sitten on mentykin -- ihania muistoja on elämänvarrelta paljon .
On saanut valita kaverinsa ---ja sanoa Tervemenoo , ei ole ollut esteenä kihlat eikä lupaukset .
Vapaus on ollut yksin jäätyäni pääteema. Ja ainahan niitä mieskavereitakin on riittänyt .
En ole pettynyt missään mielessä - Asiani olen laittanut kuntoon ajoissa koska tiedän että "jos elää saan" ja terveyttä piisaa on kuitenkin vanhempana suuremmat asiat hidettava ajoissa , --niinkun asuminen -- YM. tärkeät ekonomiset jutut, Eläkkeet on hoidettu niin että jotain jää jäljellekkin .
Niin että ,mikäs tässä on meillä Jerrynkanssa ollessa .

kyselen, sanoit, pari kolme kokeneesi, miten yhdessäkö asuitte vai kumpikin omillanne tapaillen säännöllisin ajoin?

intiimiasiat tänne !!!

joittaa täällä rauhassa, ellei sinua olisi haukkumassa. häpee.